4.11.2014

Kuinka paljon astioita on sopivasti?



Ajattelin vuosia olevani sen tyylinen ihminen, joka tykkäisi järjestellä suuria päivälliskekkereitä alkupaloineen, mutta yhä enemmän olen tullut siihen tulokseen, että tykkään mieluummin kutsua ihan vaan ystävän tai pari nauttimaan ja olemaan ilman sen kummempia krumeluureja. Päivälliskutsuista haaveilevalla minällä oli tietenkin astioita vaikka muille jakaa, vaikka säilytystilat eivät tahtoneetkaan riittää. Tavaranraivaukseen johtaneen herätyksen koettuani olen huomannut, että vähempi on minulle parempi ja hissukseen olen luopunut turhista ja ylimääräisistä astioista. Vaikeuksitta se ei ole tapahtunut, sillä ihanat keittiövälineet ovat heikkouteni.

Tästä päästään kuitenkin eräänlaiseen dilemmaan, joka vallitsee mielenrauhaani edistävän minimalistisen minäni sekä valokuvausta kovasti opettelevan ruokakuvia ottavan minäni välillä. Minimalismiin taipuva minäni huutaa vastalauseita ja polkee jalkaansa ettei yhtäkään ainutta lisäastiaa tuoda taloon, kun tila ei pienessä keittokomerossa vain riitä. Valokuvausharrastajaminäni taas koittaa perustella uusien astioiden tarvetta sillä, että tarvitsisin parempia proppeja kuvattavaksi, jotta leivonnaiseni olisivat enemmän edukseen.
Olen taipuvainen uskomaan tilanteen päätyvän lopulta jonkinlaiseen kompromissiin, jossa uudistan astiakantaani (joka nyt koostuu lähinnä eriparisista ja aika kuluneista yksilöistä) vaihtamalla epämieluisammat yksilöt kauniisiin artikkeleihin pitäen samalla kokonaismäärän muuttumattomana.

Tai no ei ehkä ihan muuttumattomana. Minun pitäisi raakata lisää astioita pois, jotta olisin tilanteeseeni oikeasti tyytyväinen.

Mutta mitä se minun sopivani sitten on?

No, tällä hetkellä se on yhtä kuin neljä ruokalautasta, neljä keittolautasta, kymmenen pikkulautasta, kahdeksan juomalasia, neljä suurta juomalasia ja sitä rataa. Koitan pyrkiä siihen, että minulla olisi vain neljä per artikkeli tai sitten enemmän tarvituissa korkeintaan kahdeksan. Pikkulautasten ja posliinimukien kohdalla se tavoite on vielä vähän vaiheessa, mutta työn alla kuitenkin.

Joku voisi kauhistua verrattain pienestä astiamäärästäni. Minulle se kuitenkin toimii. Tiskaaminen on kenties pahin kompastuskiveni ja näin tiskikoneettomana ihmisenä koitan minimoida vuorten muodostumisen kaikin keinoin. Tiskaaminen on itseasiassa ihan ok puuhaa, kunhan pääsen vauhtiin, mutta se aloittaminen! Se on niin vaikeaa.



Entä mitä tehdä, jos huomaa astiakaappien pursuilevan hallitsemattomasti?

Sanoisin omasta kokemuksesta, että yksi ratkaisu on miettiä rehellisesti sitä, mikä kaikki on oikeasti tarpeellista ja mikä ei. Kannattaa pohtia, onko astioita hankittu oikeaan tarpeeseen vai ovatko ne siellä muista syistä, kuten vaikka niitä haaveissa siintäviä isoja päivälliskutsuja, joita ei sitten kuitenkaan koskaan tule järjestäneeksi, kun ruokapöytään mahtuu vain kuusi.
Jos ei ikinä järjestä isoja virallisia juhlia, ovatko ne neljäkymmentä kuohuviinilasia ihan oikeasti tarpeelliset?

Pääpiirteittäin ohjenuorana on minusta hyvä pitää sitä, kuinka paljon astioita mahtuu säilytystiloihin kivuttomasti. Pieniin tiloihin mahtuu vähemmän astioita kuin isoihin, sehän on selvä. Säilytystilojen koko ei kuitenkaan pelkästään ratkaise jokaiselle sopivinta astiamäärää. Siihen vaikuttavat myös muun muassa henkilön käyttötarpeet, kuten juurikin se mahdollinen päivälliskutsujen pito sekä henkilön mieltymykset ja käsitykset kohtuudesta.
Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että jokaisen tarpeet ovat erilaiset. Toiset käyttävät ihan oikeasti aromilaseja tai fonduepataa kun taas toisille isomummun entinen suosikkikahvikuppi tasseineen on se juttu. Tärkeintä on koittaa ymmärtää itsestä se, mikä on juuri omalle itselle se olennaisin ja mennä sen mukaan.

Jos päätyy vähennysprojektiin, ylijääneille astioille on keksittävä uusi sijoituspaikka. Ne voi koittaa myydä pois tai sitten lahjoittaa. Itse valitsin lahjoittamisen mm. kierrätyskeskukseen, sillä halusin vain päästä ylimääräisestä materiasta nopeasti eroon. Rikkinäiset astiat, kuten lohkeilleet lautaset laitoin roskiin, sillä ei niitä kukaan muukaan haluaisi.


Olen ollut niin paljon onnellisempi sen jälkeen, kun sain laitettua ylimääräiset pois. En puhu nyt pelkästään astioista, mutta nekin vaikuttavat siihen kyllä. On helpompi hengittää ja paikkojen siistiminen (kuten vaikka se arkkinemesikseni tiskaus) on helpompaa ja nopeampaa. On myös kiva kun kehtaa kutsua ihmisiä kylään vaikka ekstempore ilman, että tuntee tarvetta selitellä tai kokee häpeää kodistaan. En vaihtaisi takaisin!


Miten te? Oletteko astiaminimalisteja vai rönsyilettekö kattausvälineidenne kanssa toisiinkin huoneisiin? Säilöttekö kumminkaiman vanhoja kippoja velvollisuudentunnosta vai ettekö kehtaa laittaa pois lahjaksi saatuja rumia huumorikuppeja? (Ei huolta, se on ongelma meille muillekin)





How much tableware is enough?

I used to think that I was the kind of person who liked to throw large dinner parties. Since then I have come to terms with it and now think that it's more my thing to arrange small gatherings of one or two guests. The big party-me had to have a large collection of dinner plates and stuff like that, but since I realized that I have a problem with too much stuff, my collection of tableware has downsized quite a deal.

I now own only four pieces of anything (except for glasses and small plates and cutlery) and there aren't too many fours either. I have culled down my plates and stuff succesfully and wouldn't change this for the world. 

Of course, it depends on what the person's needs are but if you live in a small apartment and don't have the room, is it really necessary to keep all those forty champagne glasses about?

What's your story? Do you thrive with minimal tableware or hoard twenty pieces of each "just in case"?

. . .

Ei kommentteja: