30.9.2015

9 asiaa, jotka vaaditaan kotileipomoilta


Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi


Tässä homma hoituu justiin kuten pitääkin.


Kotileipomon perustaminen on nykyään Suomessa mahdollista taannoisen lainsäädännön muokkaamisen myötä. Tästä on jo joku vuosi aikaa, mutta aihe on edelleen yllättävän tuore ja ajankohtainen.

Itse leipuri-kondiittorina ja töitä etsivänä ihmisenä olen huomannut alan huonon työtilanteen ja pohtinut myös oman yrityksen perustamisen mahdollisuutta.
Yritysmuotoja on monia erilaisia ja kokoluokkiakin toimistottomasta olkkarinpöydältä käsin pyörivästä yrityksestä monen sadan hengen jättiläisiin.

Mutta jos mietitään sellaista matalan kynnyksen pieniriskisempää toimintamuotoa, jota voisi harjoittaa joko kokoaikaisena tai sivutoimisena bisneksenä, kotileipomon perustaminen on monelle ihan varteenotettava vaihtoehto. Se ei vaadi välttämättä suurta alkupääomaa ja jos toiminta ei olekaan itselle niin mieluista tai sopivaa muuten, lopettamispäätöksen jälkeen ei ole jumissa suurten ja kalliiden teollisuuslaitteiden tai tuotantokiinteistön kanssa.

Keräsin muutaman tärkeimmän tiedonjyvän ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen toiminnasta. Osa on varmasti kaikille tuttuja juttuja, mutta tiesittekö esimerkiksi sitä, että kotileipomoissa tapahtuva tuotanto ei saisi olla laajaa ja kaikki tuotteet tulee myydä itse henkilökohtaisesti?

Minä en tiennyt. Kysyin aiheesta Espoon elintarvikevalvontaviranomaiselta ja näin on ainakin täällä.

Mutta sitten tietoisku:



Millaisia asioita sitten kotileipomolta vaaditaan näin käytännössä?


  • Toiminnan tulee olla vähäriskistä (*). Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kotileipomossa voi leipoa voileipäkakkuja, mutta niitä varten ei saa graavata itse kalaa.

  • Valmistustiloihin (kotileipomossa keittiötila) ei saa päästää eläimiä. Ja muutoinkin on otettava huomioon mahdollinen lemmikkiperäinen kontaminaatio (karvat ym)

  • Toiminta ei saa olla kovin laajaa (valmistusta keskimäärin kahtena päivänä viikossa) ja esim yritysmyynti ei ole sallittua. Tuotteita voi myydä vain itse henkilökohtaisesti joko torilla tai vastaavassa tapahtumassa tai sitten toisille yksityishenkilöille suoraan kotikeittiöstä. Asiakkaille on myös ilmoitettava, että tuotteet on valmistettu kotikeittiössä.

  • Kotikeittiön toimiessa elintarvikehuoneistona, siihen sovelletaan samaa elintarvikehygieenistä lainsäädäntöä kuin niin kutsutussa ammattikeittiössä. Rakenteellisesti tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että täytyy olla käsienpesumahdollisuus, pintojen tulee olla helposti puhdistettavia ja kunnossa (ei mattoja, ei pöytäliinoja tai kangaspäällysteisiä tuoleja, ei rikkinäistä maalipintaa pöydässä), kylmätilojen täytyy olla kunnossa ja riittävät ja esimerkiksi vessa ei saa avautua suoraan keittiötilaan. Itseasiassa koko keittiön täytyy olla oma erillinen tilansa.

  • Omavalvontasuunnitelma ja toiminnan kuvaus tulee olla tehtynä.

  • Elintarvikehuoneistossa on oltava erillinen ja asiainmukaisesti varustettu tila siivousvälineiden säilytystä ja huoltoa varten.


(*)
"Vähäriskisenä elintarvikkeiden valmistuksena voidaan pitää esimerkiksi leipomista, kinkku- tai juustovoileipien koostamista ja keitto- ja pataruokien valmistusta. Tarjoiltavana olevan lihan ja kalan tulee olla kypsennettyä. Käytettävien raaka-aineiden tulee olla tuoreita ja hyvälaatuisia. Kaikki vihannekset on aina pestävä ennen käyttöönottoa ja juurekset on pestävä sekä ennen kuorimista että kuorimisen jälkeen. 
Varsinkin helposti pilaantuvien elintarvikkeiden käsittelyssä on huomioitava elintarvikkeiden säilytys- ja tarjoilulämpötilat: kuuma kuumana ja kylmä kylmänä. Raakojen ja kypsien tai sellaisenaan syötävien elintarvikkeiden ristiin saastuminen estetään elintarvikkeiden oikealla käsittelyllä. _ _

_ _ Eviran näkemyksen mukaan vähäriskisenä toimintana ei voi pitää ylipäätään laajamittaista elintarvikkeiden käsittelyä eikä seuraavien elintarvikkeiden valmistusta tai myyntiä: tartarpihvien valmistus, kalan graavaus, mädin suolaus tai sushiannosten valmistus, koska näihin elintarvikkeisiin liittyy erityisiä vaatimuksia käsittelyn ja valmistuksen suhteen."

(Lähde: Evira )


Aijaijai! On korvis korvassa. Hyi minua. :(



Sitten on toki myös joitakin tuotteiden valmistajalle asetettuja ohjeistuksia.

  • Hygieniapassi täytyy olla.

  • Elintarvikkeita valmistaessa ei saa käyttää kynsilakkaa tai olla rakennekynsiä. Hiusten tulee olla kiinni ja peitetty päähineellä. Korut pitää ottaa pois (myös korvakorut ja lävistykset).

  • Vain elintarvikehuoneistossa käytettävä työvaateparsi on olemassa.


Tärkeä juttu muuten myös kuljetuksista. Olisi varmasti hienoa tarjota kakuilleen myös kuljetusta, mutta siitä on tehtävä oma ilmoituksensa valvontaviranomaiselle, ellei toiminta kokonaisuudessaan sisälly jo jonkun toisen elintarvikehuoneiston ilmoitukseen.
Kuljetustoiminnan järjestäjä vastaa siitä, että mm. välineet ja kuljetusolosuhteet ovat hygieeniset ja kylmäketju säilyy ehjänä ja että kuljettava henkilö osaa hoitaa homman asianmukaisesti.


Kotileivontaan ja ammattimaiseen kotileivontaan on erilaiset vaatimukset hygienian suhteen.



Kaikenlaisia tärkeitä juttuja täytyy ottaa huomioon. Menee helposti pää pyörälle sääntöviidakossa.
Eviralla on onneksi todella selkeät ja hyvät ohjeet ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen elintarvikehygienasta, mistä nämäkin ohjeet katsoin tähän postaukseen. Linkki ohjeistukseen on tässä.
Mikäli jokin asia ei itselle aukene, oman kunnan terveysvalvontaviranomaisilta voi kysyä varmasti neuvoa. Ainakin täällä Espoossa he auttavat mielellään ja vastaavat sähköpostitse lähetettyihin kysymyksiin.




Onko kukaan teistä miettinyt oman kotileipomon perustamista joskus?


. . .



4 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Huh, johan on koukeroista touhua! Eipä kävisi meidänkään keittiö kotileipomoksi, mutta onneksi ei kotileipomon perustaminenkaan ole juuri nyt edes ajankohtaista. :P Ajatuksena kiva, mutta ehkä ei kuitenkaan kovin toimiva juttu jos työllään haluaisi jotain tienata.. Kiinnostava tietopaketti. :)

Paha Kakku kirjoitti...

@Tiina: Olisin itse perustanut kotileipomon, mikäli tilat olisivat antaneet myöten. Mutta tupakeittiö on tupakeittiö, se ei sovi siihen hommaan. Jännä juttu muuten, että ilman virallista elintarvikehuoneistoa tekeville on ainakin Espoossa ns. kaupungin "siunaus" , että voi muutaman kakun kuukaudessa leipoa tuttaville ja se on ok. Sehän melkein lähentelee jo tuota kotileipomonkin noin kahta viikoittaista leivontapäivää, mikä kai on se suositus toiminnan laajuudelle.

Amanda kirjoitti...

Huh heijaa. Joo... Eipä tätäkään kotia näköjään kotileipomoksi saisi muutettua. Mutta eniten minua mietityttää tuo että minkä takia saa keskimäärin par kertaa viikossa leipoa? Mitenkään tätä muuten edes valvotaan? Aika tiukat leipomispäivät saisi olla jos leivän tästä haluaisi saada... Ja lasketaanko esimerkiksi joku sokerimassakoristeiden tekeminen leipomiseksi? Työtilanne tuli kyllä yllätyksenä. Toivottavasti tilanne helpottaa pian!

Paha Kakku kirjoitti...

@Amanda: En usko, että siinä varsinaisesti rajoitetaan sitä leipomista kahdelle päivälle, vaan pikemminkin siinä viitataan kahden työpäivän tuntimääriin (n. 16-20h). Tai näin ainakin tulkitsisin sen itse.
Ja suuntimiahan nuo ovat.
En kyllä itekään sitä ihan ymmärrä, kun esimerkiksi kuitenkin toimistotyötä saa kyllä tehdä kotoa käsin rajottamatta, mutta entä sitten jos olisi tosi kysytty kotileipuri ja laaja "tuttavapiiri" jolle niitä tahkoaisi harva se päivä? Miksei silloin saisi tehdä enemmän, jos muut ehdot toiminnassa täyttyisivät, että menisi yksityishenkilöltä yksityishenkilölle tai sitten torille? En ihan ymmärrä, mikä sen takana oleva logiikka on.