15.9.2015

sokerittomien marenkien turhauma


Paha Kakku-blogi on muuttanut!


Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi




Olen koittanut valmistaa marenkeja makeutusaineella. Kerjään aika tavalla verta nenästäni, tiedän.
Sokeri tekee marengissa muutakin kuin vain makeuttaa sen. Se myös aikaansaa valkuaisvaahtoon sen ihanan kermaisuuden, mitä makeutusaineella tuntuu olevan lähes mahdoton replikoida.

Koitan tehdä omat kevytmarenkini käyttäen Canderel-jauhetta, jonka maku miellyttää minua enemmän kuin karppisokeri tai muu vastaava keinomakeutin.
Stevian kelkkaan en lähde sen karvaahkon kumman maun vuoksi ja karppisokeri maistuu taas samalla tavalla viileältä kuin xylitol ja en pidä siitä yhtään. Canderel on ollut toistaiseksi minun makuaistiani miellyttävin näistä kaikista markkinoilla olevista keinomakeuttimista, vaikka siinäkin on se oma tietty makeutusaineen makunsa.

Tämä on jo järjestyksessä toinen kokeiluni tällä saralla.
Ensimmäisestä yrityksestä en ottanut edes kuvaa, kun se oli niin surkea (samasta syystä en kuvaa nyt tätäkään tuotosta. Masentaisi vain.). Vaahto epäonnistui täysin ja ei vatkautunut oikeastaan lainkaan. Tein siinä sen virheen, että lisäsin canderelin valkuaisiin jo heti alussa sekaan, kuten laitan aina sokerinkin marenkia vatkatessa.
(Lähes kaikki klassiset marenkireseptit kehottavat ensin vaahdottamaan valkuaiset ja sitten lisäämään sokerin hissun kissun vähän kerrallaan ja vatkaamaan niin maan pirusti, mutta olen saanut aivan yhtä hyviä tuloksia laittamalla vaan kaiken sokerin valkuaisten kanssa jo alussa. Vatkaaminen on ajallisesti jopa hieman nopeampaa, kun ei tartte hissutella sen sokerin lisäämisen kanssa. )

Tässä toisessa yrityksessäni tein tosin niin, että ensin vaahdotin valkuaiset ja sitten lisäsin makeutusaineen hieman kerrallaan vaahdon joukkoon. Vaahto muodostui pysyväksi, mutta oli röpelöistä ja hattaramaista. Kyllä sitä pystyi pursottamaan ja siitä tavallaan marenkeja sai, mutta susirumia nämä ovat.

Rakenne on kuivatuksen jäljiltä höttöinen ja hauras. Ei tarvitse paljoa painaa, että menevät mureniksi.
Makeutusainetta on myös liikaa. Ei paljoa liikaa, mutta liikaa silti.
Tyttären mielestä ovat mahtavan hyviä (kuulemma) ja hän onkin rouskutellut niitä jo muutaman kourallisen tyytyväisenä.
Hah. Ei niin kummaa ruokaa, etteikö siitä joku tykkäisi. :D

Mutta en aio lannistua. Pikemminkin sisuunnuin tästä toisesta surullisesta satsista ja väännän nämä pirut vaikka väkisin läpi. Huhhuh.
Ehkä täytyy välissä leipoa jotain muutakin.

Tänään olisi tarkoitus käydä ostamassa soijajauhoja kaupasta ja katsoa, saanko paahdettua sitä tyydyttävästi itse, ettei tartteisi lähteä hakemaan sikamaisen kallista kinakoa Helsingistä asti. Kinako on siis paahdetuista soijapavuista jauhettua jauhoa. Tarvitsen sellaista, kun haluan testata gluteenittomien grahamkeksien reseptin.

Palaillaan mahdollisimman pian!

. . .

Ei kommentteja: