25.11.2015

Kuinka saan ennakkoluuloisen lapseni syömään uusia ruokia

Tämä on ehkä ainut lastenkasvatusvinkki, jonka täällä blogissa aion ikinä jakaa, mutta se on toiminut meillä niin hienosti, että pakkohan siitä on kertoa.

Taustatietoina mainittakoon, että lapsemme suhtautuu uusiin ruokalajeihin valtavalla epäluulolla. Jos se ei näytä tutulta, se on automaattisesti takuulla pahaa hänen mielestään.
Työn ja tuskan takana on ollut saada laajennettua maistuvien ruokien repertuaaria. Vääntöä syntyi jo siitäkin, että saatiin lapsi syömään leikkelettä leivän päällä saatika sitten, että kastikkeen sekoittaisi vaikka pastan sekaan.

Olin lapsena ihan samanlainen ja jos minustakin on kasvanut rohkeasti uusia ruokia ja makuja kokeileva ihminen, tiedän, että omakin jälkikasvu varmasti iän myötä tässä suhteessa petraantuu.
Mutta voihan sitä petraantumista koittaa edesauttaa tässä vaiheessa jo vähäsen.




Nyt viime kuukausien aikana edistystä on tullut huimasti!
Annan kaiken krediitin sille, että keksin ottaa käyttöön Ruokaruksilistan. Sen avulla saamme lapsemme maistamaan uusia ruokia (ja syömäänkin niitä annoksen verran) ilman kyyneliä, kiukkua tai sitä, että potisi itse huonoa omatuntoa siitä, että ilkeänä äitinä laittaa lapsensa maistamaan erilaisia asioita, vaikka toinen ei tahtoisi. :)

Ruokaruksilista toimii hyvin yksinkertaisesti.
Otetaan arkki paperia, kirjoitetaan yläreunaan "Ruokaruksilista" ja merkitään sen alle kymmenen kohtaa.
Joka kerta kun lapsi maistaa reippaasti ja syö lautaselle laitetun annoksen itselleen uutta ja outoa ruokaa (annoksen kannattaa olla vain pieni -ei pidä olla liian kunnianhimoinen) kokonaan, listaan merkitään iso ruksi ja esimerkiksi kirjoitetaan ylös se ruoka, mitä lapsi sillä kertaa söi reippaasti.
Ruksin saa listaan vain, jos koko annos on syöty (tästä syystä lautaselle aluksi vain se pieni määrä). Myös tarroja voi käyttää merkintään ruksien sijasta. Se tuo jopa lisää hohtoa koko hommaan.

Ja sitten on se paras osuus! Palkinto.
Kun kaikki kymmenen ruksia on paperiin saatu, lapsi saa palkinnoksi valita ruokalajin, jonka pääsee kokkaamaan yhdessä vanhemman kanssa. Kannattaa kannustaa valitsemaan lapsen lempiruokaa.
Mutta tässä on pieni juju kyllä. Lapsi ei saa valita pelkkää einestä tai pikaruokaa. Jos halutaan hampurilaista tai pitsaa, se tehdään yhdessä alusta lähtien itse. Meillä ensimmäisen listan täytyttyä valinnaksi muodostui juurikin hampurilaiset, joita varten leivoimme itse tytön kanssa sämpylät ja paistoimme pihvit. Oli menestys!





Lapsen kannalta tämä on hyvä diili. Kun saa tyhjennettyä lautasen (mistä tietenkin saa vanhemmilta kehuja), saa myös pienen välipalkinnon ja onnistumisen tunteen siitä, että sai taas rastin listaan. Suuri palkinto on sitten se, että ruokana on omaa lempparia ja sitä pääsee valmistamaan yhdessä vanhemman kanssa. Se on monelle lapselle ihana elämys -varsinkin jos kotona ei ole hirveästi aiemmin kokkailtu yhdessä. Ja kun palkintoruoka ei saa olla vaikka Hesen hampurilainen, sitäkin kautta saadaan pedattua oikean ruoan puolesta hyvää fiilistä. Loppujen lopuksi tässä ei niinkään palkita ruoalla, vaan pikemminkin kokemuksilla, elämyksillä, yhdessätekemisellä ja sillä, että lapsi saa kerrankin itse päättää, mitä koko perhe syö sillä aterialla.

Ja lopuksi vielä omat vinkkini kokeilun onnistumisen varmistamiseksi.
Lasta ei saa pakottaa syömään, jos ruoka ei vaan maistu hänestä hyvältä. Pakottaminen ei johda mihinkään hyvään. Kannattaa koittaa kannustaa, että kun lautanen on tyhjennetty, listaan merkitään ruksi, mutta siitä ei saa tehdä pakkoa. Joka kerta ei voi onnistua ja se ei haittaa.
Samaten on hyvin tärkeää, että ruksin saa vain silloin, kun se pieni annos on täysin syöty. Jos rukseja saa ihan miten sattuu, listan pointti (eli lasten kannustaminen ruokailuun, vaikka ruoka on outoa ja ei välttämättä sitä suosikkia) nollaantuu.

Meillä tämä on toiminut erinomaisen hyvin ja aloitimme juuri listan numero kaksi. Lapsi on siitä yhtä innoissaan kuin minäkin. Voitto!

. . .

2 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Mukava kuulla, että olet keksinyt keinon ruokaennakkoluulojen hälventämiseen!
Oma Vekarani(nyt 6vee) on pienestä pitäen ollut erikoinen ruokailija. Annokset ovat olleet minimaalisia, mutta esim. vihreät oliivit, villivihannekset, lehtikaali ja muut ipanoiden inhokit ovat hänelle aina maistuneet. Kerkesinkin jo onnittelemaan itseäni mahtavana kasvattajana :D kunnes selvisi, että juniori alias Tonttu (2vee) onkin aivan toista maata. Hirmuisen ennakkoluuloinen!! eikä tähän ikään mennessä ole vielä koskaan uskaltanut maistaa esimerkiksi marjoja tai papuja. Hah, kasvissyöjäpoikanen, joka pelkää papuja!
Kovasti jo odottelenkin, että ikää vähän karttuisi ja voisi aloittaa jonkin tämän sorttisen rohkaisukamppanjan.

Paha Kakku kirjoitti...

@Paula: Ruokatottumukset ja ennakkoluuloisuus ovat yksilökohtaisia juttuja kyllä, kuten oletkin huomannut. :) Meilläkin on erikoisia ruokia, jotka menevät, vaikkei arvaisi. Sellaisia ovat mm. sushi ja sinisimpukkapasta. :D
Lohdutan sillä, että makumaailma avartuu kyllä iän myötä, vaikka sitä voikin kannustamalla vähän avittaa. :)