4.2.2016

Tunnisteiden siivoamisesta se lähti

Tajusin männäpäivänä, että tunnisteiden määrä oli kasvanut valtavaksi ja suurinta osaa niistä olin käyttänyt ehkä kerran tai kaksi korkeintaan.

Laskin ne kaikki ja niitä oli ehtinyt kertyä hurjat 125kpl. 125! Ihan käsittämätöntä. Miten niin on päässyt käymään?

En kuitenkaan ihan minimaalista tunnistemäärää halunnut. Tuntuisi minusta turhauttavalta laittaa kaikki eri aiheet viiteen kategoriaan. Uusia tunnisteita on nyt "vaivaiset" 30kpl, mikä sekin on sangen paljon. Mutta huomattava parannus aiempaan verrattuna! Siivoamisurakka on vielä kesken, mutta noin puolet teksteistä on jo merkitty uusin tunnistein. Helpottaa saada se viimeinkin aikaiseksi. 

Minulla on nyt ollut muutenkin ihan valtava tarve organisoida ja karsia kaikkea mahdollista ylimääräistä. Se on ulottunut someen, kotiin, kulutukseen, ja sosiaaliseen elämään. Haluan voida elää minua itseäni miellyttävää elämää ja joskus se tarkoittaa sitä, että ylimääräisestä luovutaan.

Kun muutin reilu vuosi sitten, kuvittelin, että olin luopunut isosta määrästä tavaraa, mutta nyt huomaan, että poislaitettavaa olisi vielä vaikka kuinka. Jonkun verran on myös hiipinyt uutta roipetta nurkkiin. Vähän samalla tavoin kuin noita tunnisteita tänne blogiin. 
Karsiminen helpottaa elämää ja kummasti myös raikastaa mieltä. Ylimääräisen tavaran poistuttua myös mieli toimii kirkkaammin ja tuntuu kevyemmältä.

Somekarsimisen suurin askel tuli otettua jo vuosia sitten, kun lopetin facebookin henkilökohtaisen käytön kokonaan ja poistin profiilistani kaikki kaverit. Myös perheen, lapsen kummit, parhaat ystäväni. Ihan kaikki. En ole kaivannut sinne takaisin ja edelleenkin pitkälti ainoa facen käyttö minulla on blogin sivun päivittely. Nyt olen tehnyt pienimuotoisempaa karsintaa lakkaamalla lukemasta joitakin sivustoja ja blogeja, jotka eivät ole  enää minulle ajankohtaisia. Lisäksi olen siivonnut kasapäin turhia kirjanmerkkejä huis pois.

Sosiaalisen elämän karsinta onkin haasteellisempaa. En tosiaankaan tahdo luopua ystävistäni ja erakoitua kotiini, mutta olen joutunut harventamaan entisestään sosiaalisia menojani. Uusi työni on huomattavan sosiaalista, sillä työkavereita on monta ja koko ajan on tarpeellista kommunikoida toisten kanssa, jotta saamme hommat tehtyä ja tuotteet valmistettua ilman räpistelyä. Luonnollisesti työn ohessa tulee juteltua muutenkin paljon. 
Olen sen verran introvertti kuitenkin, että töiden päälle ei tee sitten enää juurikaan mieli olla sosiaalinen ihan vain sosiaalisuuden ilosta. Viikonloppujanikaan en suostu kaikkia uhraamaan kavereiden näkemisen alttarilla, sillä tarvitsen paljon ohjelmoimatonta vapaa-aikaa voidakseni henkisesti hyvin.

Yllättävää kyllä, yhteistä aikaa ystävien kanssa kun harventaa, niistä hetkistä tulee entistä arvokkaampia ja ystävistä tärkeämpiä. Tai näin ainakin minulla on käynyt.
Haluan myös pitää perhe-elämän mahdollisimman kiireettömänä ja stressittömänä. Harrastuksia lapsella ei onneksi vielä ole (eikä tule ennen kuin osaa itse alkaa sellaista kysellä) ja omatkin harrastukseni ovat niin kotivoittoisia, että iltamme täyttyvät mukavasta läsnäolosta omien puuhiemme parissa pääsääntöisesti.
Vaikka ruuhkavuodet ovatkin monissa perheissä totisinta totta, uskon silti, että iso osa kiireestä johtuu omista valinnoista ja arvoista.
Minun valintani on karsia kaikki ylimääräinen meno ja tekeminen pois ja haalia mahdollisimman paljon vapaata olemisaikaa. Ei sovi ehkä kaikille, mutta minulle se on täydellinen olotila.


Tällä viikolla varsinkin on tehnyt hyvää töiden jälkeen ihan vaan olla. Meillä on taas hieman hektistä menoa, kun runeberginleivossesonki on kuumimmillaan.
Laskeskelin, että tähän torstaihin mennessä pyöräytimme sellaiset 13 000 ja rapiat niitä torttuja. Ja korostan, että se oli vain tämän viikon saldo. Aiempina viikkoina tehtyjä en jaksanut laskea.
Voi sanoa tehneensä. 

. . .

Ei kommentteja: