tasaisen viivan kinkkisyys

Tasainen ja kaunis viiva on yllättävän haastavaa saada aikaan. Tai on haastavaa ainakin silloin, kun pikeeri on turhan paksua ja käsi ei ole vielä tottunut käsittelemään spritsauspussia. :)

Harjoittelin viivan tekoa kotona helpoimmalla mahdollisella tavalla, eli otin kuvan, asetin sen päälle leivinpaperia ja aloin piirtämään pikeerillä leivinpaperille alla olevaa kuvaa mallina käyttäen.

Menetelmä on hyvin kätevä, sillä siinä voi keskittyä täysin tekniseen suoritukseen. Lisäksi kuvan tai vastaavan spritsaus on monin verroin hauskempaa kuin satunnaisten suorien tai kiemuraisten viivojen toisto ilman päämäärää.

Valitsin ensimmäiseksi kuvaksi solmukuvioisen kalan. Kelttiläistyyliset solmut ovat oikeastaan aika täydellisiä viivanhiontapohjia, sillä eiväthän ne oikeastaan ole mitään muuta kuin viivaa, kun asiaa enemmän miettii. <3

Asetin kuvan päälle valkoisen leivinpaperin ja ryhdyin työhön. Leivinpaperi ei välttämättä pysy litteänä alustaa vasten,joten sitä voi koittaa varovasti rullata vastakkaiseen kiertymissuuntaan ennen aloittamista, tai käyttää painoja paperin reunalla tai tehdä arkin reunoihin riittävän tukevat taitokset, jotka auttavat arkkia pysymään litteänä.

Huomasin, että pikeerin oikea paksuus on pienestä kiinni, sillä astiassa ollut pikeeri tuntui sopivan notkealta lusikalla koitellessa, mutta olikin hivenen liian jäykkää spritsatessa.
Pikeeriä ei pitäisi joutua pakottamaan ulos pursotuspussista, vaan kevyehkön paineen pitäisi riittää. 

Tällä kertaa kalasta tuli tällainen. Täytyy jossain kohtaa kokeilla uudemman kerran ja verrata sitten sitä tähän yksilöön.

Suosittelen kuitenkin tätä menetelmää harjoittelun kannalta, sillä harjoituspaperi on helppo "kumittaa" puhtaaksi, kunhan pikeeri on kuivunut ja voit käyttää samaa paperia uudelleen ja uudelleen, sillä kuivunut pikeeri rapisee rikki ja paperin pinnasta irti helposti.

. . .

lisää pikeeriä

Harjoittelin eilen kuvien spritsausta keksien päälle, mutta se ei sujunut ihan niin kivuttomasti kuin olin toivonut.
Jatkoin harjoittelua tänään paremmalla käsityksellä järkevästä toimintatavasta ja sain aikaan ihan siistiä jälkeä.

Tein ensin siistin valkoisen pohjan, jonka päälle tuli vihreä alue ja lopuksi mustalla ääriviivat ja yksityiskohdat. Pikeeri sai kuivua jokaisen vaiheen välissä pinnastaan sen verran, että se kesti uuden värin niskaansa ilman leviämisiä tai muita.

Valmistin tänään vampyyreja ja frankensteinin hirviöitä. Työn jälki vaatii vielä hiomista, mutta sen opin vain tekemällä.
Pikeeri on kyllä ehdottomasti kiehtova materiaali. Sitä on hauskaa työstää.

Sain koululta viimeiset värjätyt pikeerintipat ottaa mukaan kotiin harjoittelua varten, joten saa nähdä kuinka käy. 
Ehkä äidyn hurjaksi ja testaan taitojani brush embroideryn kanssa. Se olisi jo aikamoista. :)

. . .

keksien koristelua

Lokakuu pääsi käyntiin maanantaina ja päässäni naksahti, kun hoksasin, että kuukauden kuluttua on jo Kekrin aika!
Vietän useimpina vuosina Kekriä jossain muodossa; yleensä melko vaatimattomasti kylläkin.
Kekri on ennen aikaan ollut vuoden vaihtumisen ajankohta, jolloin  muun muassa työväen sopimukset on solmittu tai uusittu uudeksi vuodeksi. 
Kekri on ollut aina myös hyvin henkinen juhla, jolloin on muistettu edesmenneitä rakkaita mutta myös luotu katse uusiin, tuleviin asioihin.

Samankaltaisia juhlia vietetään ympäri maailmaa eri nimien alla, joista tunnetuin on kenties Halloween.
Varsinkin Yhdysvalloissa suosittu juhla, Halloween tai All Hallows Eve perustuu ajatukseen, että elävien ja kuolleiden maailmat erottava verho ohenee ja yhden yön ajan henget vaeltavat elävien keskuudessa. Riippunee katsojasta, onko tämä hyvänä vai ikävänä pidettävä asia. :)
Nykyään Halloween on erittäin kaupallistettu juhlapyhä ja kurpitsakrääsä on rantautunut jopa meille Suomeenkin asti, vaikkei täällä ole ollut tapana kierrellä karkkia kerjäämässä syksyisin. (Pääsiäinen on sitten toinen juttu.)

Päätin kokeilla valmistaa pikeerikuorrutettuja keksejä nyky-Halloweenin pop-henkisillä kuva-aiheilla.

Testailin ensin pikeerillä piirtämistä, mikä toimi kohtuullisen hyvin.

Sitten muistin, että olin alunperin ajatellut kuville valkoisia taustoja ja koitin täyttää jo kuvitettuja keksejä valkoisella pikeerillä jälkeenpäin, mutta se oli kyllä asian vaikeimman kautta vääntämistä.
Huomasin hyvin nopeasti, että "Ei näin."

Lopulta päätin taustoittaa osan valmistamistani kekseistä valmiiksi valkoisiksi (ne ovat parhaillaan koululla kuivumassa huomiseksi) ja kokeilen huomenna uudelleen.

. . .