keksien koristelua

Lokakuu pääsi käyntiin maanantaina ja päässäni naksahti, kun hoksasin, että kuukauden kuluttua on jo Kekrin aika!
Vietän useimpina vuosina Kekriä jossain muodossa; yleensä melko vaatimattomasti kylläkin.
Kekri on ennen aikaan ollut vuoden vaihtumisen ajankohta, jolloin  muun muassa työväen sopimukset on solmittu tai uusittu uudeksi vuodeksi. 
Kekri on ollut aina myös hyvin henkinen juhla, jolloin on muistettu edesmenneitä rakkaita mutta myös luotu katse uusiin, tuleviin asioihin.

Samankaltaisia juhlia vietetään ympäri maailmaa eri nimien alla, joista tunnetuin on kenties Halloween.
Varsinkin Yhdysvalloissa suosittu juhla, Halloween tai All Hallows Eve perustuu ajatukseen, että elävien ja kuolleiden maailmat erottava verho ohenee ja yhden yön ajan henget vaeltavat elävien keskuudessa. Riippunee katsojasta, onko tämä hyvänä vai ikävänä pidettävä asia. :)
Nykyään Halloween on erittäin kaupallistettu juhlapyhä ja kurpitsakrääsä on rantautunut jopa meille Suomeenkin asti, vaikkei täällä ole ollut tapana kierrellä karkkia kerjäämässä syksyisin. (Pääsiäinen on sitten toinen juttu.)

Päätin kokeilla valmistaa pikeerikuorrutettuja keksejä nyky-Halloweenin pop-henkisillä kuva-aiheilla.

Testailin ensin pikeerillä piirtämistä, mikä toimi kohtuullisen hyvin.

Sitten muistin, että olin alunperin ajatellut kuville valkoisia taustoja ja koitin täyttää jo kuvitettuja keksejä valkoisella pikeerillä jälkeenpäin, mutta se oli kyllä asian vaikeimman kautta vääntämistä.
Huomasin hyvin nopeasti, että "Ei näin."

Lopulta päätin taustoittaa osan valmistamistani kekseistä valmiiksi valkoisiksi (ne ovat parhaillaan koululla kuivumassa huomiseksi) ja kokeilen huomenna uudelleen.

. . .

sokeritöiden harjoittelua

Pääsin eilen ensimmäistä kertaa kokeilemaan sokerikoristeiden valmistusta. Oli hauskaa, mutta myös huomattavan haastavaa.

Isomaltoosista tai vastaavasti valmistetusta sokerimassasta tehdään koristeita kuumentamalla sokerikönttejä lämpölampun alla. Kun massa on pehmennyt riittävästi, sitä muotoillaan haluttuun muotoon käsiä käyttäen. Sokeri on melko kuumaa tässä vaiheessa, joten käytämme puuvillakäsineitä, joiden päällä pidämme vielä lateksihanskoja, jotta sokeri ei polta sormiamme.

Pehmennyttä massaa voi leikata saksilla sopivaan pituuteen.

Käsittääkseni valaminen, vetäminen ja puhaltaminen ovat perustekniikat, joilla melkolailla kaikki sokerikoristeet valmistetaan.
Valaessa tulikuuma sula sokerimassa valutetaan esivalmisteltuun muottiin ja annetaan sen jälkeen jäähtyä.
Vetäessä pehmitetystä sokeriköntistä vedetään ja venytetään halutun kokoisia ja muotoisia paloja, joista koriste kootaan.
Puhalletuissa sokerikoristeissa pehmeäksi kuumennettu sokerimassapala muotoillaan ensin ontoksi, paksuseinäiseksi palloksi, minkä jälkeen sen sisään aletaan pumppaamaan ilmaa samaan tapaan kuin lasinpuhalluksessa, mutta käsikäyttöisellä pumpulla.

Tässä on melkolailla parin tunnin tekemisen tulokset.

Tuo ensimmäinen kerta menikin lähinnä materiaalin käyttäytymiseen tutustumiseen ja kevyen tuntuman ottamiseen.

. . .

Koristekrokaani

Kirjoittelin kohtuullisen kauan sitten krokaanileivoksista, joiden ohjeeseen törmäsin ja joista kiinnostuin.
En ole valmistanut krokaanileivoksia tuon kerran jälkeen, mutta koko krokaanijuttu on aina aika ajoin noussut mieleeni.

Koululta saaduissa reseptimonisteissani sattui kuitenkin olemaan koristekrokaanin valmistusohje, ja ajattelin, että se saattaisi kiinnostaa muitakin kuin itseäni.
Valitettavasti minulla ei ole laittaa ohjeen mukaan kuvaa, sillä en ole vielä itse kokeillut valmistaa koristekrokaania kertaakaan.

Krokaanista rakennettuja koristeellisia torneja ja muita vastaavia rakennelmia käytettiin aikoinaan pöytäkoristeina suurissa juhlissa, kuten häissä. Myöhemmin hääkakkujen yleistyttyä juhlapöydän huipentumana koristekronaanin käyttö hiipui ja se on nykyään sangen harvinainen näky suomalaisissa juhlapöydissä. Krokaani syötiin aterian päätteeksi osana juhlaa.
En ole tuon enempää perehtynyt krokaanin vaiheisiin, joita on takuulla paljon enemmän kuin tämä vähä, minkä itse tiedän.
Krokaanin käyttö erityisesti häissä on kuitenkin viime vuosina käsittääkseni hieman yleistynyt, vaikkakaan ei ole missään nimessä suurimuotoista.

Koristekrokaani

• 1000 g mantelimassaa
• kananmunan valkuaisia tai sitruunamehua

Sekoita valkuaisia tai sitruunamehua mantelimassan joukkoon sen verran, että voit tehdä siitä helposti nauhoja krokaanin runkoa varten. Varo tekemästä massasta löysää.

Osien kiinnittämiseen:

• 20 g vettä
• 3 g etikkaa
• 10 g glukoosia

Keitä massa paksupohjaisessa kasarissa 117C-asteiseksi.

Piirrä kuviot leivinpaperille ja voitele paperi öljyllä.
Pursota pikkuleipätykillä nauhoja mantelimassasta ja taivuta ne kuvioiden päälle.

Tee pohjat kaulimalla mantelimassa 2mm:n paksuiseksi matoksi.
Anna osien kuivua huoneenlämmössä yksi vuorokausi.

Paista pohjat ja kuviot 170C -asteen lämmössä kullankeltaisiksi. Irroita kuviot paperista ja anna kuivua aivan kuiviksi.

Kokoa osat krokaaniksi ja koristele praliineilla ja marsipaanikuvioilla tai hahmoilla mielesi mukaan.

( lainattu kondiittorioppaasta, jonka nimeä en valitettavasti tiedä tähän kertoa, sillä monisteessa ei sitä ollut)

. . .