Kurpitsadonitsit

Nämä donitsit olivat valehtelematta parhaita, mitä olen ikinä tehnyt ja yksiä parhaista, mitä olen koskaan syönyt. Uskomattomia suorastaan. Ylisanat eivät tee oikeutta näiden mehevyydelle ja kuohkealle rakenteelle.

Reseptistä saan kiittää Bravetart-blogia taas kerran. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty bataattia, mutta kurpitsaa suositellaan yhtä lailla toimivaksi ainekseksi näihin. En usko, että voin tämän jälkeen enää palata kurpitsattomiin/bataatittomiin/perunattomiin munkkitaikinoihin takaisin. Tästä tuli ehdottomasti yksi suosikkiohjeistani.

Taikinan joukkoon siis lisätään x-määrä kypsää bataattia/kurpitsaa muhevoittamaan rakennetta ja tuomaan hieman makua ja väriä myös. Nämä donitsit maustettiin myös vaniljalla ja muskotilla, mikä toimi erinomaisesti.
Fritatut donitsit kylvettiin vielä tarkoitusta varten valmistetussa kuorrutteessa, joka sisälsi kermaa, sokeria, hieman voita sekä makuaineita. Kuulostaa suorastaan härskin epäterveelliseltä ja näitä ei voi kyllä terveysherkuiksi mainostaa mitenkään päin. Mutta namia olivat. 
Nämä donitsit voisivat olla täydellisiä vappuherkkuja ensi vuonna.

Ohje on unsseissa, mutta äkkiäkös sen kääntää grammoihin laskinta käyttäen.

I baked myself a batch of these gorgeous pumpkin doughnuts. They were absolutely the best I've made yet and one of the best I've ever eaten.
I used this recipe from Bravetart.com and it's just wonderful. I don't think I'll be able to go sweet potatoless/pumpkinless with a doughnut dough ever again. 

The recipe calls for baked purée and is spiced with vanilla and nutmeg (yummy!). You can also glaze the doughnuts with a specially made glaze that contains cream, sugar, some butter and spices. Not healthy by a long way, but super delicious. These would be ideal to make on May 1st.

The recipe is in ounces, but it's really not a big trouble to convert it into grams.

. . .

French Crullers

Vielä ehtii miettiä vapuksi herkkuja! Näin ainakin itse tuumasin eilen illalla, kun pohdin, mitä ihmettä sitä laittaisi, kun munkkeja ei tee yhtään mieli.
Hoksasin sitten kirjanmerkeistäni crullersien ohjeen ja päätin, että niitä on saatava.

Crullersit ovat käytännössä aavistuksen makeutettua tuulihattumassaa, joka fritataan ja lopuksi glaseerataan esimerkiksi tomusokerikuorrutteella. Koska tuulihattumassa ei itsessään ole oikeastaan lainkaan makeaa, tomusokerikuorrute tuo leivonnaiseen juuri sen verran makeutta, että leivos jää silti kevyen tuntuiseksi syödä. Se on hieno asia, sillä näihin tulee himo.

Totesin, että oma tuulihattuohjeeni saa luvan kelvata, sillä en jaksanut alkaa kääntämään kirjanmerkeissä ollutta ohjetta ensin kupeista deseiksi ja siitä vielä grammoiksi. Pikavilkaisulla vaikutti myös, että ohjeet olivat hyvin samankaltaisia muutenkin.

Crullersien valmistus oli suunnilleen samanvaivaista ja yhtä aikaa vievää kuin munkkienkin teko, joten miksikään mahdottomaksi pikaherkuksi en näitä luokittelisi. Kahdesta kolmeen tuntia näiden parissa vierähtää taatusti. Nämä leivonnaiset eivät myöskään säily kovin pitkään, kuten tuulihatut eivät yleensäkään. Parhaimmillaan leivokset ovat heti jäähdyttyään sokerikuorrutteella hunnutettuina.

French Crullers

noin 20kpl

tuulihattumassaan:

• 200g vettä
• 30g voita
• 10g kidesokeria
• 140g vehnäjauhoja
• 200g kananmunaa

kuorrutteeseen:

• 120g tomusokeria
• 30g maitoa (tai vettä)
• jauhettua vaniljaa tai vaniljasokeria

Valmista ensin tuulihattumassa. 

Mittaa ainekset valmiiksi.Kiehauta vesi ja voi yhdessä.

Kaada kaikki vehnäjauho kerralla nesteen joukkoon ja hämmennä voimakkaasti sekoittaen tasaiseksi massaksi. Käytä vahvaa lastaa tai kapulaa, sillä massa on jäykkää.

Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Lisää sitten kananmunat samalla voimakkaasti vatkaimella vatkaten, kunnes massa on kiiltävää ja kuohkeaa, sekä pitää hyvin muotonsa.Lappaa massa avokärkisellä tähtityllalla varustettuun pursotinpussiin ja anna odottaa hetken.

Leikkaa leivinpaperista noin 10x10-senttisiä neliöitä. Pursota tuulihattumassa niille rinkuloiksi.

Sekoita kuorrutteen ainekset yhteen esimerkiksi keittolautasella. Laita odottamaan.

Kuumenna sitten tukevassa, noin litraisessa kasarissa tai kattilassa rypsiöljyä, kunnes se on 180C asteista. Öljyä ei tarvitse olla kovin paljoa, noin 4-5 senttimetrin korkeudelta on riittävästi.
Nosta sitten ensimmäinen tuulihattumassarengas öljyyn käyttäen paperia apuna. Laske rengas varovasti, älä pudota sitä, ettei öljy roisku.
(Pidä kattilan kansi tai sammutuspeite lieden vieressä siltä varalta, että öljy syttyy palamaan. Älä poistu kattilan luota, kun uppopaistat ja pidä lapset sekä lemmikit pois jaloista.)

Paperi irtoaa tuulihattumassasta, kun upotat renkulan hetkeksi öljyn pinnan alle ja vedät sitten paperin irti. Valuta ylimääräinen öljy ja nosta paperi pois käyttäen esimerkiksi pihtejä tai syömäpuikkoja.

Frittaa leivosta noin 3 minuuttia puoleltaan, kunnes se on kullanvärinen kauttaaltaan. Koita pitää öljy 180-185 asteisena. Älä päästä sitä liian kuumaksi. Digitaalinen lämpömittari on uppopaistossa ystävä.

Nosta valmiit leivonnaiset valumaan ritilälle. Kun ne ovat jäähtyneet hieman, voit kastaa leivosten paremmat puolet kuorrutteeseen ja asettaa kovettumaan.

Tarjoa mahdollisimman tuoreena.

. . .

aatteiltaan punertava vappukakku

Vappuperinteeseemme kuuluu useimpina vuosina hyvässä seurassa vappupäivänä käyskennelty vappupromenadi, minkä jälkeen siirrymme nauttimaan hiukopalaa. Usein nakit ja perunasalaatti kuuluvat pöydän antimien joukkoon ja palan painikkeena on simaa, jos pöydän omistaja on ollut antelias ja sellaista laittanut käymään.
Itsepantu sima on herkku, jota en ota itsestäänselvyytenä. En ole yhden vuosien takaisen vähintäänkin kummallisen kokeilun jälkeen vielä uskaltautunut sen valmistusta koettamaan, ja toistaiseksi vielä jätän simanlaiton osaavammalle väestönosalle.

Mutta kakku!

Aterian jälkipalana on totta kai kahvit jonkinsorttisen makean kanssa maisteltuna ja tänä vuonna kahvin toverina nyrkkiään heiluttaa marsipaanipäällysteinen täytekakku.
Aatepaatoksen, eli työväenmusiikin soidessa taustalla on hyvä nassuttaa herkkuja.

Erinomaista vappua kaikelle kansalle tasavertaisesti.
Elkää itteänne teloko, tai ainakaan niin, että ei tikkaamalla saada umpeen kurottua. Toisianne elkää teloko ollenkaan.

. . .