The two-ingredient no-churn ice cream

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Tämä jäätelöresepti löi minut kyllä ihan ällikällä. Että hyvää jätskiä voi saada aikaan kahdella aineksella ja ilman jäätelökonettakin!
Kiitos reseptivinkistä kuuluu ystävälleni (linkki hänen sivuilleen), joka on paitsi hurjan taitava ruoanlaittaja, myös ihan uskomattoman lahjakas käsityöläinen ja taiteilija. Hän julkaisi itseasiassa syksyn aikana upean värityskirjan "Mielen värit", joka on myynnissä hänen yrityksensä nettikaupassa täällä. Käykää katsomassa!

Reseptiin palatakseni, jäätelöpohja tosiaan vaatii vain kaksi ainesta: kermavaahdon ja kondensoidun maidon. Sen voi maustaa juuri niin kuin itse haluaa. Tässä omassa erässäni on mukana vadelmia ja pekaanipähkinöitä.

Tämän reseptin saanti oli kyllä lottopotti. En voi tällä hetkellä syödä oikeastaan mitään kaupan jäätelöistä (paitsi sitä kaikkein kalleinta mövenpickiä), sillä joko niistä löytyy soijalesitiiniä, johanneksenleipäpuujauhetta tai molempia. Molemmat kuuluvat kiellettyjen ruoka-aineiden listalleni tällä hetkellä, kun käyn lävitse niitä aineksia, jotka saavat vatsani kipeäksi.
Testaaminen on sujunut mahtavasti. Tiedän jo eliminaatiotestieni perusteella, että gluteeni aiheuttaa välillä ongelmia, välillä ei, riippuen vähän määristä. Laktoosista ei tullut oireita ja sienet vaikuttavat tämän viikon testien perusteella saavan puhtaat paperit myös. Seuraavaksi testaan sitten herneet ja pavut.

Mutta jäätelöiden parissa ilakointi jatkuu ihan taatusti. Eräs toinen hyvä ystäväni vähän mietti, että lainaisi minulle heidän jäätelökonettaan, jotta voisin testailla sitä ja kehitellä jotain meneviä jäätelöreseptejä koneenkin kanssa. En sanonut ei.
Odotan sitä mielenkiinnolla.

Jos teillä on jotain jäätelömakuideoita, kertokaa ne kommenttikentässä.
Kaunista sunnuntaita toivoen,

Pia

I'm so happy about this recipe! Only two ingredients and no churning required. Can it be?

Oh yes.

I got this recipe from a dear friend of mine (a link to her pages). She's a wonderful cook and magnificently gifted as an artist and artisan. During this autumn she published her own coloringbook "Mielen värit" (colors of the mind), which is mindblowingly beautiful. A link to her online store here.

Back to the recipe. It really requires only two ingredients: whipped cream and condensed milk. You can add to that pretty much any flavorings you wish and it's done.

The biggest reason I love this recipe is that it's simple and tastes great. At the moment I can't really buy ice cream from the stores, because almost all of them contain soyalecitin and/or carob, which I can't eat.
But the experiment of finding the ingredients that give me stomach ache has gone well. I've found out that gluten can be a problem some of the time, depending of the amount digested. And that lactose is not a problem. Mushrooms have not caused any difficulties either.
Up next are peas and beans.

I'm going to continue experimenting with ice cream. A different friend of mine has offered to lend me her ice cream machine so that I can try it out and make some sweet recipes.

If you have any ideas for flavors, do tell me in the comment section.
Have a lovely day!

-Pia

. . .

The two-ingredient no-churn ice cream

Kahden aineksen jäätelö ilman konetta

n. / about 1,5L

• 600g kermaa / cream
• n. 400g kondensoitua maitoa / condensed milk

Makuaineita / Flavourings:

• 200g pakastevadelmia / frozen raspberries
• 100g pekaanipähkinöitä / pecans

Laita vadelmat kattilaan ja kiehauta niitä muutaman minuutin ajan, jotta mahdolliset pöpöt kuolisivat pois. 

Rouhi pekaanipähkinät karkeaksi rouheeksi.

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja sekoita siihen kondensoitu maito. Lisää makuaineet ja kääntele muutamalla lastanvedolla sekaisin. Älä sekoita makuaineita tasaisesti jäätelömassaan.

Kaavi jäätelö 1,5  litran vetoiseen pakastuksenkestävään kannelliseen astiaan. Taputtele jäätelön pintaan tuorekelmua estämään kuorettumista. Anna pakastua vähintään 4-5 tuntia tai kauemmin. 

Jos pakastimesi on kovalla, jäätelö voi olla sangen kovaa. Anna tarvittaessa pehmetä jonkun aikaa ennen tarjoilua.

. . .

Put the raspberries into a small pan and boil them for a couple of minutes to kill off all the possible bacteria (frozen berries can sometimes be contaminated with bacteria or viruses and should be used only after a thorough heating).

Cut the pecans a bit, but leave into quite large pieces.

Whip the cream until stiff peak and mix thoroughly with the condensed milk.

Add the flavourings but only mix a little. A couple of turns with the spatula is enough.

Pour into a 1,5 litre lidded container. Pat some cling film to the surface of the ice cream to prevent the forming of a skin. Freeze for about 4-5 hours before serving.

. . .

Gluten-free Eclairs

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Gluteenittomat tuulihatut ovat kiehtoneet minua jo pidemmän aikaa. Ystäväni kävi kylässä ja sain siitä kimmokkeen uskaltaa viimeinkin kokeilla.
Reseptinä toimi tämä Leivontagiaa-blogin gluteeniton italialainen tuulihattukakku, josta nappasin ainesuhteet.
Reseptissä käytetään kaupan valmista jauhoseosta, jota sitten kävin ostamassa (käytin Semperin vaaleaa jauhoseosta nyt). En arvannut ekalla kokeilulla lähteä sompaamaan omia yritelmiäni. Ensi kerralla luultavasti jo kyllä. 
Sitten kirjoitan tännekin sen ylös.

Taikina onnistui erinomaisesti!
Siitä tuli juuri sellaista, kuin tuulihattumassan kuuluu olla. Veikkaan, että reseptin psyllium ja kaupan jauhoseoksen jo valmiiksi sisältämät sakeuttimet toimivat tärkkelyksen kanssa yhteistyössä harvinaisen hyvin.

Pursotin tuulihatut pitkulaisiksi ja paistoin pitkään sekä hartaasti, että ne rapeutuivat kauniisti. Lämpöä taisi olla noin 165C astetta tai niillä paikkeilla (alkuperäisohjeessa annetaan paistoläpötilahaarukaksi 150C-175C, mikä on huisan suuri vaihteluväli). Valitsemani lämpötila toimi kuitenkin hyvin ja sain aikaan kauniin paistovärin ja rapsakan rakenteen. Ajan unohdin klassisesti katsoa. Paistoin silmän mitalla, kun siinä meni niin pitkään per pelti.

Täytteenä näissä leivoksissa on kookoksinen diplomaattikreemi. Käytin Bravetart-blogin Pastry Cream-ohjetta ja vaihdoin käytetyn tavallisen maidon kookosmaitoon. Vaahdotin kerman kovaksi vaahdoksi ja sekoitin kylmän kookoskreemin (kiisselin) sen sekaan.
Täytin suklaalla hunnutetut tuulihatut tällä kertaa niin, että leikkasin pitkän sivun auki. Toinen tapa olisi tehdä pohjaan kolo, josta työntäisi munkkityllan tuulihatun sisään ja pursottaisi täytteen sisään sitä kautta. Siinä täytyy vain olla sikäli varovainen, ettei pursota liian kovaa. 

Erinomaisen hyviä olivat! Nyt vain odottelen, että saan keksittyä itselleni jonkun uuden tekosyyn leipoa näitä. Tosin ensi kerralla sotken omat jauhoseokseni ja käytän sitä.

I baked gluten-free eclairs. They came out very nice! Just like when done using wheat.
I used this Leivontagiaa-blog's recipe for gluten-free eclairs (sorry, only in Finnish!) and it calls for a shop-bought gluten-free flourmix. I decided to use Semper.
I do have plans to try making these again and mixing my own flours for it the next time.

I filled the eclairs with coconut diplomat cream (one part pastry cream and one part whipped cream by weight) and they were delicious. For the coconut pastry cream I decided to try this Bravetart's great recipe. 

. . .

Awesome Gluten-free Sweet Potato Doughnuts

Lupasin jakaa reseptin näille gluteenittomille bataattidonitseille, mikäli onnistuisin niiden kanssa. Ja voi kuulkaa, onnistuin niin hyvin, että ensimmäistä maistellessa teki mieli tanssia voitonpolkkaa!

Kuten viimevuotisilla kurpitsadonitseillakin, myös näillä oli pohjana Bravetart-blogin ihanat bataattidonitsit. Paha vain, että ne ovat täynnä pelkkää vehnää. Mietin sitä reseptiä tuijotellessani sitten, että olisiko sitä mitenkään mahdollista muuntaa gluteenittomaksi. Edes sinne päin?

Tarkkasilmäisimmät huomannevat, että minun reseptissäni on vähemmän kananmunaa, enemmän sokeria ja vähemmän jauhoja. Sitkoa sisältäviä leivonnaisia ei ihan tuosta noin vaan voi muuntaa gluteenittomaksi. Täytyy miettiä muutakin kuin vain jauhon korvaamista toisella.

Nämä donitsit ovat maultaan upeita, sen takaan. Suutuntumaltaankin ne ovat erinomaisia. Vähän kuin perinteisen hiivalla nostatetun donitsin ja kakkumaisen donitsin rakkauslapsia. Hyvällä tavalla.
Kokeilkaa tehdä näitä, ovat tolkuttoman hyviä!

In my last post I promised to share my recipe for gluten-free sweet potato doughnuts, shoud I succeed in creating a good batch. And oh boy, did I indeed!

As a guide I used this Bravetart's Sweet Potato Doughnuts-recipe. I love them, but since I currently can't eat wheat, I had to come up with a gluten-free approach.

My gluten-free version differs slightly in a few other aspects as well as in the flour department. There's slightly less egg, a bit more sugar and the amount of flour is reduced.

These doughnuts will taste great. The mouthfeel is excellent also. They're a bit like a lovechild between a regular yeasted doughnut and a cake doughnut. But in a really good way. Go and make these!

Gluten-free sweet potato doughnuts (Gluteenittomat bataattidonitsit)

20 donitsia / doughnuts

• 230g kuumaa vettä / hot water
• 5g psylliumjauhetta / ground psyllium husk
• 25g tuorehiivaa (tai 11g kuivahiivaa) / fresh baker's yeast (or 11g active dry yeast)
• 140g bataattisosetta / sweet potato purée
• 90g sokeria / sugar
• 55g kananmunaa / egg
• 9g leivinjauhetta / baking powder
• 6g ksantaania / xanthan gum
• 30g maitojauhetta / milk powder
• 85g huoneenlämpöistä voita / butter, room temperature
• 2g muskottipähkinää / nutmeg
• 1 vaniljatangon siemenet / seeds of 1 vanilla pod
• 8g suolaa / salt
• 132g maissijauhoa /corn flour
• 173g riisijauhoa / rice flour
• 100g perunatärkkelystä / potato starch
• 140g tahmariisijauhoa / glutinous rice flour (mochiko)

Öljyä friteeraamiseen / Oil for deep-frying

Sokeria pintaan /sugar for coating

Vispaa psyllium huolellisesti kuuman veden joukkoon. Anna turvota sen aikaa, kun neste jäähtyy kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva murentaen pieniksi murusiksi. 

Mittaa kaikki loput ainekset kulhoon. 

Vaivaa käsin viiden minuutin ajan. Taikina saa jäädä pehmeäksi ja hieman tahmaisenkin tuntuiseksi, mutta sen pitäisi pysyä kauniisti kasassa ja muotoutua palloksi. Lisää riisijauhoa, mikäli on tarvis, mutta vain vähän ja vasta sen viiden minuutin vaivaamisen jälkeen, kun jauhot ovat ensin kunnolla vettyneet ja alkaneet kunnolla turvota.

Ota leivinpaperiarkkeja kaksi. Kaulitse toisen päällä taikina noin 1,5-2cm paksuksi levyksi. Ota halkaisijaltaan 7,5-senttisellä muotilla levystä pyörylöitä ja aseta pyörylät toisen leivinpaperin päälle jättäen hieman varoja ympärille. Ota halkaisijaltaan 2,5-senttisellä muotilla pyörylöistä keskusta pois.

Kerää taikinarippeet, muotoile palloksi ja kaulitse uudestaan. Taikina kestää todella paljon uudelleenkaulintaa, kunhan jauhoja ei lisätä sekaan.

Leikkaa jokainen donitsi irti leivinpaperiarkista niin, että jokaisen donitsin alla on oma pieni paperineliönsä.

Kun olet saanut kaiken taikinan otettua muoteilla, odota 5min ja laita öljy kuumumaan. Kun öljy on 180C asteista, frittaa donitsit kauniin ruskeiksi molemmin puolin. Mikäli donitsi irtoaa helposti leivinpaperista, voit irroittaa sen ensin ja asettaa varovasti kuumaan öljyyn paistumaan. Mikäli donitsi ei irtoa paperista, aseta se papereineen päivineen kuumaan öljyyn paperipuoli ylöspäin. Paperi irtoaa itsestään hetken kuluttua ja voit kalastaa sen pois öljystä sitten.

Donitsin kuuluu ensin vajota alas pohjaan, josta se nousee itsestään ylös kellumaan rasvaan. Paistoon pitäisi kulua aikaa yhteensä noin 2min. Suosittelen digitaalisen lämpömittarin hankintaa lämpötilan tarkkailuun.

Kieritä valmiit donitsit sokerissa tai kuorruta tällä Bravetartin ihanalla donitsikuorrutteella. Nauti lämpimänä.

. . .

Whisk the psyllium husk into the warm water. Let it thicken and cool until body temperature. Crumble in the fresh yeast.

Measure in all the other ingredients.

Knead the dough by hand for 5 mins. The dough should be soft and even feel a bit sticky, but at the same time it should form a ball and not get badly stuck in the bowl. If the dough feels too soft, add a little bit of rice flour to it, but only after the 5 minute kneading. You have to give the flours some time to absorb the liquid first.

Take two pieces of parchment. Use the other as a rolling surface. Roll the dough to about 3/4 inch thickness. Use a 3-inch round cutter to cut the doughnuts and place them to the other parchment. Use a 1-inch cutter to cut the holes.

Collect the scraps and re-roll. The dough can handle multiple re-rolls if you do not add any flour to it while rolling.

Cut the parchment so, that every doughnut has it's own little paper square on which to sit on.

After you've cut every doughnut possible, wait for 5 more minutes and heat the oil.

When the oil has hit 180C ( about 350F), fry the doughnuts to golden brown.

If the doughnut is stuck on the little piece of parchment, just put it gently into the oil, paper and all, and the paper will detach itself within moments and you can just pick it away.

The doughnut should fall to the bottom of the pan first. After a small while it will bop up by itself.

Coat the finished doughnuts in sugar or use this doughnut glaze by Bravetart.

Enjoy while warm.

. . .

Gluteeniton saksipitko

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Lauantai ja leivontapäivä. Tänään on selvästikin iskenyt kiinni joku kärpänen tai mikälie pistiäinen, sillä mielessä on pörränneet vain leivonta-ajatukset ja kädet on vallannut kutina päästä tekemään ja kokeilemaan.
Ja voi kuulkaa niitä kokeiluja!

Tämän gluteenittoman pitkon lisäksi olen tehnyt toisen ja kolmannen kokeiluerän laktoosittomista valkosuklaatryffeleistäni ja tarkoituksena on vielä frittailla satsi gluteenittomia bataattidonitseja myöhemmin tänään.
Niiden donitsien kanssa iski vähän sellainen kaipuu eilen, kun haikailin näiden maailman parhaiden kurpitsadonitsien perään. Mitäpähän sitä tyttö sitten muuta mahtoi tehdä, kuin koittaa fundeerata resepti gluteenittomaksi ja päättää testata sitä ensi tilassa.

Lupaan jakaa reseptin täällä, jos tämä yritelmäni onnistuu ollenkaan.

Mutta palataksemme varsinaiseen aiheeseen, eli pullapitkoon,  on kerrottava ensimmäisenä, että reseptini pohjana toimi aiemmin valmistamani gluteenittomien munattomien pullien ohje.
En tykkää käyttää valmiita jauhosekoituksia ja vaikka tuonkin pullan olen alunperin omaa sekoitustani käyttäen tehnyt, mietin, että voisi olla parempi purkaa siihen käytetyt ainekset osasiin niin, että kaikki on listattu tässä reseptissä erikseen omina aineksinaan selkeyden vuoksi.

Lisäksi lisäsin ohjeeseen nyt kananmunaa, sillä se mehevöittää taikinaa huomattavasti.
Lopputuloksena oli kaksi pientä ihanaa, mehevää, täydellisen herkullista saksipitkoa, jota saatoin tätä kirjoittaessani ahmaista kolme siivua.
Hupsis.

Koska odotatte jo varmasti sormet syyhyten reseptiä, tässä se on:

Gluteeniton saksipitko

2 pitkoa

• 300g kuumaa vettä
• 5g psylliumia
• 25g tuorehiivaa (tai 11g kuivahiivaa)
• 90g sokeria
• 6g suolaa
• 50g pehmeää voita
• 55g kananmunaa
• 3g kardemummaa
• 3g leivinjauhetta
• 6g ksantaania
• 135g maissijauhoa
• 175g riisijauhoa
• 100g perunatärkkelystä
• 140g tahmariisijauhoa (glutinous rice flour/mochiko*)
• 30g maitojauhetta

Täytteeksi:

• 100g pehmeää voita
• 180g sokeria
• 15g jauhettua kanelia

*Glutinous rice flour (tunnetaan myös nimellä mochiko) on löydettävissä etnisten ruokakauppojen puolelta. Voi korvata tavallisella riisijauholla, mutta sitten rakenne ei ihan täsmää kyllä.

Kuumenna ensin vesi. Voit käyttää nesteenä maitoakin. Jätä silloin reseptistä maitojauhe pois.

Vispaa kuumaan nesteeseen psylliumjauhe. Anna turvota sen verran, että neste jäähtyy hiivalle sopivaan lämpötilaan. Tuorehiivalle kädenlämpöistä, kuivahiivalle hieman kättä lämpimämpää.

Lisää sitten kaikki loput ainekset suoraan vaan perään.

Vaivaa taikinaa niin kauan, että siitä muodostuu kauniin joustava pallo. Mikäli taikina tuntuu kovasti kostealta 5min vaivaamisen jälkeen vielä, lisää hieman riisijauhoa. Kannattaa kuitenkin antaa hieman aikaa jauhojen vettymiselle ja malttaa olla lisäämättä liikaa jauhoja liian aikaisin. Taikinan pitäisi irrota kädestä ja kulhosta kiitettävästi.

Kun taikina on valmis, ota leivinpaperiarkki (sellainen pellinkokoinen valmisarkki oli itsellä käytössä) ja kaulitse taikina leivinpaperin kokoiseksi neliöksi. Täytä koko arkki kaulitulla taikinalla. Alle ei tarvitse jauhoja, kaulinta voi jauhottaa, mikäli meinaa tarttua. Oma muovikaulimeni ei tarttunut lainkaan.

Tee sitten pehmeästä voista sokerin ja kanelin kanssa tahna, jonka levität koko levylle tasaisesti.

Rullaa levy sitten rullaksi kuin korvapuustia tehdessä. Katso, että sauma tulee alle.

Leikkaa veitsellä keskikohdasta kahtia niin, että saat kaksi pitkoa.

Ota sakset ja leikkaa pitko noin sentin paksuisin välein kiekoiksi niin, ettet kuitenkaan leikkaa pohjasta asti poikki. Asettele pitkon siivut vuoronperään oikealle ja vasemmalle limittäin ja osin päällekkäin. Aseta pellille vierekkäin nousemaan.

Kun pulla on noussut (gluteeniton pulla ei kokemukseni mukaan nouse yhtä hienosti kuin tavallinen), voitele pulla ja ripottele keskelle pitkoa raesokeria oman maun mukaan.

Paista 200C asteessa noin 20-25min tai kunnes kauniin kullanvärinen pinnasta.

Nauti tuoreena ja ihanana kahvikupillisen tai maitolasillisen kanssa.

. . .

Tuplasuklaaminimuffinit

Nyt kun juhlat on hoidettu ja niistä on toivuttu (introverttinä tarvitsen suurempien sosialisointien päälle muutaman päivän rauhaa ja hiljaisuutta), on aika alkaa jakaa reseptejä herkkuihin, joilla teitä viime sunnuntaina kiusasin.

Tarjosin viime viikonloppuisissa juhlissani muun muassa näitä kaunokaisia. Pikkuruisia kahden haukun suklaamuffineja suklaaganacheruusukkeella ja pensasmustikoin koristeltuna.

Minimuffinien etuna on niiden pikkuruinen koko. Niitä jaksaa maistella monta erilaista tai sitten ottaa sellaisen lisäksi myös vaikka palan kakkua. Jenkkityylisten valtavien cupcakejen kanssa ainakin minulle iskee viimeistään puolessa välissä tajuton kyllästys, että eikö tämä leivonnainen ikinä lopu!

Käytin itse leivosten koristeluun pensasmustikoita, mutta koristeena voisi toimia myös muut tuoreet marjat, kauniit suklaarakeet tai sokerimassakoristukset. Itse pitäisin koristeet yksinkertaisina, sillä ruusuke itsessään on jo sangen kaunis, mutta tykkäänkin eniten simppeleistä ja moderneista linjoista. Sieluiltaan ruusukuvioidut, romanttishenkiset ihmiset luultavasti taas tykkäisivät enemmän, jos ruusukkeen koristaisi vielä runsaammin. Nämä ovat makukysymyksiä.

Tuplasuklaaminimuffinit

n. 40kpl

taikina:

• 130g voita huoneenlämpöisenä
• 45g kidesokeria
• 4 kpl keltuaista
• 120g taloussuklaata
• 4 kpl valkuaisia  
• 100g kidesokeria
• 120g puolikarkeita vehnäjauhoja
• 5g vaniljasokeria

 
Suklaaganachekuorrutus:

• 260g taloussuklaata  
• 70g kermaa
• 30g voita

Koristeeksi:

• pensasmustikoita

Vaahdota pehmeä voi pienemmän sokerimäärän kanssa valkoiseksi ja kuohkeaksi.

Vatkaa valkuaiset ja isompi sokerimäärä marenkivaahdoksi.

Sulata suklaa. Sekoita sula suklaa voi-sokerivaahtoon. Lisää keltuaiset ja sekoita tasaiseksi. 

Nostele joukkoon marenkivaahto ja viimeisenä vehnäjauho, johon on sekoitettu vaniljasokeri.

Nostele massa pursotinpussiin.

Aseta minimuffinipelti ja paperiset vuoat valmiiksi. Pursota vuoat puolilleen muffinimassaa.

Paista 200C asteessa 15min per pellillinen. Jäähdytä huoneenlämpöön.

Valmista ganache sulattamalla kaikki ainekset tasaiseksi massaksi esim mikrossa. Lämmitä lyhyissä pätkissä, ettei suklaa kuumene liikaa.

Anna jäähtyä huoneenlämpöön ja vatkaa sitten kuohkeaksi.

Lappaa suklaamassa tähtityllalla varustettuun pursotinpussiin ja pursota pienet ruusukkeet muffineille. 

Aseta pensasmustikat jokaiseen muffiniin kuorruteruusukkeen keskelle.

Nosta kylmään asettumaan.

Säilyvät hyvänä kylmässä nelisen päivää. Säilytä rasiassa kannen alla.

. . .

30-vuotiskahvit

Juhlat on juhlittu, kahvit on juotu ja jääkaappi on täynnä rääppeitä eiliseltä.
Täytin alkuviikosta 30 vuotta ja juhlistin sitä pienimuotoisesti perheen ja lähimpien ystävien kesken.

Muistin ottaa kuvia, joten tässä niitä on!

Yleensä valmistan leivonnaisia enemmän toisille kuin itselleni, joten otin eilisestä kaiken mahdollisen riemun irti. Suunnittelin ja pohdin perusteellisesti, millaisia tarjottavia minun itseni tekisi eniten mieleni ja menin sen mukaan.
Tykkään eniten moussekakuista niiden ilmavuuden ja siloisen pehmeän rakenteen vuoksi, joten niitä oli saatava. Lisäksi mieleni teki minimuffineja ja macaronleivoksia.

Kakut olivat sangen pieniä. Suuremmat halkaisijaltaan 20-senttisiä ja pienemmät 15-senttisiä. Saatoin siis ehkä hieman innostua ja valmistaa jokaista makua kaksi kappaletta tarjolle. Ja siihen päälle kaikki muu syötävä.
Hupsis. :D

 

Kylmänä juomana oli mm itsetehtyä jääteetä. Sen valmistus on todella yksinkertaista ja se on niiiiin hyvää!

Limekakun kiille näyttää tässä aamukahdeksan jälkeen napatussa kuvassa oudolta, sillä kakku oli kuvanottohetkellä edelleen umpijäässä.

Kaikki kakut rivissä joskus aamukahdeksan jälkeen. Minulla oli selkeä visio koristelun suhteen, joten varsinaiseen koristeiden asetteluun ei mennyt kuin pieni hetki. Tykkään modernin simppelistä koristelusta. Halusin kaikkiin kakkuihin samanlaisen fiiliksen ja yhtenäisen ilmeen, mutta siten toteutettuna, että jokaiseen kakkuun tulisi kuitenkin omanlaisensa twisti.
Työelämässäkään ei ole aikaa jäädä nyhräämään jonkun mustikan täydellistä sijoittelua tai spritsin linjaa, joten yksinkertaiset, helposti ja nopeasti toteutettavat ja toistettavat designit kakkujen niskassa ovat valttia.

Lime-kookos-valkosuklaakakku.
Digestivepohja, valkosuklaamousse ja päällä kookosmousse. Sisällä limecurdsydän. Pinnassa limekiille.
Koristeina vadelmia, pensasmustikoita ja limesiivuja.

Mango-passionkakku.
Digestivepohja, passionmousse ja päällä mangomousse. Pinnassa mango-passionkiille.
Koristeena vadelmia, pensasmustikoita, tuoretta passionhedelmää ja pehmeitä kultarakeita.

Kolmen suklaan kakku.
Digestivepohja, tumma suklaamousse, maitosuklaamousse ja valkosuklaamousse.
Koristeenavadelmia, pensasmustikoita, suklaalastuja ja itse valmistamiani suklaaströsseleitä.

Kakkujen lisäksi oli tosiaan vielä suklaa-lakritsamousseleivoksia, tuplasuklaaminimuffineja, mustikkakardemummaminimuffineja ja kahdenlaisia macaronleivoksia.
Suolainen puoli koostui coctailpiirakoista, etikkasipseistä (nam!), isosta kulhollisesta silputtuja kasviksia ja dipeistä.

Juomana tarjoilin kahvia, teetä, jääteetä ja limpparia. Illemmalla lasten lähdettyä avattiin hieman kuohuviiniä ja miksattiin muutamat drinkit lautapelien kaveriksi.

Täytyy todeta, että erinomaisen ihanat juhlat, ihan parhaat vieraat ja nautin olostani niin suunnattomasti, ettei voi arvatakaan!
Kiitos kaikille käyneille (jos satutte tätä lukemaan) ja aivan erityiskiitos rakkaalle ystävälleni Niinalle, joka auttoi kahvinkeitossa ja kaikessa, että ennättäisin itse paremmin seurustella kaikkien kanssa.
(Niina, et kuullut tätä sitten minulta, mutta älä ihmettele jos ovesi taakse ilmestyy laatikollinen macaronseja joku päivä.)

Ystäväni Niina vielä paparazzeili tilannetta ja toimintaa, kun loikin tuolilla gasellin lailla napsimassa kuvia tarjoiluista. :)

. . .

Syntymäpäivä

Tänään on joku tällainen mystinen 30 ikävuoden juhla. :D

Päivä on sujunut hyvin leppoisasti. Kohta lähdemme ystäväni taidenäyttelyn avajaisiin O Galleriaan Uudenmaankadulle. Suosittelen lämpimästi kaikille. Wiebken korut ja veistokset ovat mahtavan upeita!

Loppuviikko sujuukin sitten synttärikahvitukseen valmistautuen.
Yllä oleva kuva kertoo aika hyvin, mitä sieltä löytyy pöydästä. Osa resepteistä löytyy jo täältä blogista, kuten kolmen suklaan kakku ja suklaa-lakritsaleivokset.

Perhettä tulee paikalle melko monta henkeä, joten pöydätkin saavat notkua sen edestä. Koitan muistaa ottaa kuvia, jos juhlahumulta (lue: paniikinomaiselta viime hetken järjestelyltä, pilkkomiselta ja tiskaamiselta) ehdin. :)

Ihanaa viikkoa!

. . .

Kananmunaton marenki

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Otsikko on kirjoitettu ihan oikein. Kananmunatonta marenkia.

Olette saattaneet kuulla siitä jo ennen tätä hehkutustani (hyppään näihin uutuusjuttujuniin usein aika myöhässä), mutta koska tämä on minusta niin mahtavan hieno keksintö, päätin kokeilla sitä itse ja jakaa tulokset täällä. 
Jaoin itseasiassa linkin aiheesta blogin Facebook-sivulla jo keskiviikkona, mutta taisin postata sen ehkä aiheen kannalta huonoimpana mahdollisena päivänä, kun olikin sellainen aprillijuttupäivä, mitä en hoksannutkaan ihan heti. Oikeastaan tajusin sen vasta sitten, kun minulta kysyttiin suoraan, että onko tämä aprillipila.  Ystäväni totesi seuraavana aamuna puhelimessa, että joku tällainen "vuosisadan keksintö! Kananmunatonta marenkia kansalle!"-tyylinen juttu olisi leipurilta hienoin mahdollinen aprillipila ikinä.
Pakko myöntää, että nauroin hyvät naurut omalle hölmöilylleni, kun olin sen ensin hoksannut. No, oppia ikä kaikki.

Mutta tämä on kyllä ihan oikea ja vakavasti otettava juttu.
Keksinnön sydämessä on What Fat Vegans Eat Facebook-ryhmään kokeilunsa postannut Goose Wohlt. Koitin  lukea asiasta vähän ja ymmärsin, että hän olisi saanut innoituksensa joltain toiselta mieheltä vielä, mutten nyt millään muista nimeä tähän hätään. Ehkä se ei haittaa. Pointti kuitenkin on, että tähän asti vegaanista marenkia on valmistettu lähinä kananmunankorvikejauheista ja sellaisesta ja tämä sattumus on avannut aivan uudenlaisen väylän kananmunattoman marengin pariin.

Raaka-aineet voivat yllättää. Sokeria tietenkin, koska sokeri ja marenki vähän niinkuin kuuluvat yhteen ja sitten kaveriksi kikherneiden säilöntälientä.
Sitä (rehellisesti sanottuna) aika limaista ja hieman sameaa litkua, jonka itse olen tähän asti valuttanut surutta viemäriin.
Mutta se toimii!
On pohdittu, että se toimisi siksi, että liemeen olisi liuennut kikherneistä mm. tärkkelystä ja proteiineja. Valkuainen on pääasiassa vettä, noin kymmenesosan verran proteiineja ja hieman tärkkelystä (ja minimäärä muita aineita, kuten rasvaa yms). Vaikka kikherneliemen ja valkuaisen koostumus eivät olisikaan yksi yhteen, niin ilmeisesti ne ovat riittävän samankaltaisia, jotta homma toimii.

En voi väittää tietäväni tästä asiasta oikeasti mitään faktaa, joten jos jollakulla on enemmän oikeaa tietoa aiheesta, miksi kikherneliemi toimii niin hyvin valkuaisen korvikkeena, kuuntelen mieluusti.
Tällä hetkellä olisin puolittain valmis vain uskomaan koko homman taikuudeksi kimalteineen ja yksisarvisineen, jos se olisi ainut tarjottu perustelu. Koko juttu tuntuu vain niin ihmeelliseltä ja saduista vedetyltä.

Nyt kun on todettu, että se toimii, vaikken tiedäkään ihan, että miksi näin on, lienee hyvä käsitellä hieman makuasioita vielä.
Kikherneet, vaikka mietoja ovatkin,ovat kuitenkin palkokasveja ja niissä on se omanlaisensa papumainen maku kaikissa. Liemessä maku ei ole kuitenkaan ihan niin voimakas.
Toinen huomioonotettava asia on, että liemi on miedosti suolattua, mutta sitä ei maista lopullisesta tuotteesta lainkaan.
Valmistin omat marenkini käyttäen ranskalaisen marengin ohjetta ja maustoin marenkivaahdon hyvällä määrällä jauhettua vaniljaa. Kuten marenki aina, tämäkin maistui minusta ensisijaisesti vain makealle, mutta mieto papumainen maku oli havaittavissa myös. Tai oikeastaan, se papuisa maku oli läsnä "raa'assa" marengissa mietona, mutta hävisi sitä mukaa kun marenkia kuivatettiin. Rutikuiva marenki olisi höynäyttänyt kenet tahansa ja minusta se ei enää maistunut pavuilta lainkaan. Joku makuaistiltaan herkempi saattaa olla eri mieltä.

Tyttäreni kehui marengin maasta taivaisiin ja jopa sen jälkeen, kun olin kertonut, mistä marenki oli tehty, hän jatkoi lisäannosten kinuamista sinnikkäästi. Tämä normaalisti ruokaan suurella epäluulolla suhtautuvalta tyttäreltäni on suurin mahdollinen kehu.
Rakenteeltaan tämä marenki on täsmälleen samanlaista kuin valkuaisista valmistettu.

Eli maku ja rakenne olivat mahtavat. Ainut huomautettava asia on, että korkeat marengit eivät onnistuneet, vaan lässähtivät litteiksi. Sen sijaan marenkiruusukkeista tuli kauniita, kuten kuvistakin voi nähdä. Muodot pyöristyivät ja pehmenivät kyllä niissäkin, mutta pursotusjälki pysyi silti siistinä.

Jos vieno kikherneiden vivahde marengissa ei viehätä, marengin voi aina maustaa jollakin vaniljaa voimakkaammalla maulla, kuten ruususiirapilla tai vaikka suklaarouheella tai sellaisella. Tämä toimisi myös erinomaisesti pavlovassa. 

Kananmunaton marenki

noin 25-30kpl

• 90g kidesokeria
• 75g kikherneiden säilöntälientä
• 60g tomusokeria
• 20g peruna- tai maissitärkkelystä
• 1 vaniljatangon siemenet

Ota ensin kikherneiden liemi siivilän läpi talteen. Käytä kikherneet johonkin muuhun ruokaan.

Mittaa oikea määrä säilöntälientä kulhoon ja punnitse sekaan kidesokeri. Lisää myös vaniljatangon siemenet sekaan.

Punnitse tärkkelys ja tomusokeri toiseen astiaan ja sekoita ne sekaisin vaikka haarukalla.

Laita uuni lämpenemään 110C asteeseen.

Vatkaa kidesokeri, vanilja ja säilöntäliemi kovaksi marenkivaahdoksi. Seos vaahtoutuu hieman hitaammin kuin valkuaiset, joten vatkaaminen kestää jonkun verran normaalia kauemmin. Vatkaa vaahto niin kovaksi, että vaahtoon nostetut huiput pysyvät terävinä eivätkä notkahda.

Sekoita nostellen ja käännellen tomusokeri-tärkkelysseos marenkivaahdon joukkoon lastaa käyttäen.

Lappaa seos tähtityllalla varustettuun pursotinpussiin ja pursota ruusukkeiksi leivinpaperoidulle pellille. Ruusukkeita pitäisi tulla noin 25-30 kpl, ellet tee sitten tosi isoja tai tosi pieniä. Tämä marenkivaahto ei pysy muodossaan välttämättä korkeina marenkeina, vaan saattaa lässähtää täysin. Suosittelen ruusukkeita tai nappeja tai muita, jotka kestävät muodossaan sitten paremmin.

Nosta uuniin ja kuivata noin 1,5-2h tai kunnes marengit ovat kuivia ja keveitä.

. . .

Gluteenittomat murokeksit

Paha Kakku-blogi on muuttanut!


Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

. . .


Viikko on ollut yllättävän kiireinen tahdin koventuessa loppua kohden. Tänään on ehkä sitten se kaikkein hoppuisin päivä.
Huomenna järjestetään perheessämme isohkot juhlat, joiden valmisteluissa olen kovasti mukana tekemässä kaikenlaista, mutta pääasiassa leivontaa.

Tarjottavat eivät näissä tulevissa kemuissa ole karjalaisittain sen seitsemää sorttia (huh!), mutta kakussa, kekseissä ja parissa suolaisessa piiraassakin riittää ihan kivasti hommaa, kun niitä täytyy valmistaa noin parillekymmenelle hengelle. Piiraat sain delegoitua onneksi toiselle tekijälle.
Koska yksi vieraista on keliaakikko, päätimme valmistaa kaiken gluteenittomana suoraan. Sillä tavalla ei tarvitse tehdä tuplatyötä.

Kakusta tulee valkosuklainen ja puolukkainen, massapäällystetty ja maalattu. Valmistan sen tänään tarjoilukuntoon, sillä huomenna ei ole aikaa ennen pippaloita enää maalailla tai taiteilla tomusokerin ja kaulintamassan kanssa, kun aamu menee viimeisiin suoristustoimiin ja tukanlaittoon (minusta tehtiin leivontavastaavan lisäksi myös kampausvastaava ja oman tukkani lisäksi on laitettavana kaksi muutakin päätä katseenkestäväksi. )

Kakunlaiton lisäksi minulla on tänään vielä edessäni keksien pikeerausta. Kekseihin toivottiin koristeeksi pikeeripitsiä ja mikäs siinä sitten. Aloitin urakan jo eilen ja tänään on vielä noin kolmisenkymmentä pyöreää keksiä koristeltavana.

Tämä gluteenittomien murokeksien resepti on siitä ihana, että kunhan taikinan vain antaa tekeytyä tunnin parin verran ensin jääkaapissa, sitä voi erinomaisen hyvin kaulia ja ottaa muotilla vaikka minkälaisia keksejä. Keksit eivät ainakaan minulla levinneet paistossa käytännössä yhtään, joten hyvinkäyttäytyvästä keksimassasta on kyse.
Suosittelen kaulintaan tomusokeria, joka ei samalla tavalla kuivata taikinaa kuin jauhojen käyttö tekisi.

Omaan silmääni nämä näyttävät ja maistuvat samalta kuin vehnään tehdyt murokeksit. Suutuntuma toki on aavistuksen rakeinen, kuten gluteenittomilla leivonnaisilla yleensä on. Kannattaa kokeilla.

Gluteenittomat murokeksit

noin 55kpl 8-senttisiä pyöreitä keksejä

• 225g huoneenlämpöistä voita
• 270g kidesokeria
• 170g kananmunaa
• 130g maissijauhoja  (eri asia kuin maissitärkkelys!)
• 260g riisijauhoja
• 80g perunatärkkelystä
• 3g ksantaania
• 10g vaniljasokeria

Kaulinnan avuksi tomusokeria

Hiero sekaisin pehmennyt voi ja sokeri. Lisää kananmunat ja vispaa sormilla sekaisin.

Lisää sitten keskenään sekoitetut kuivat aineet kerralla ja puristele ja vaivaa massasta tasaista. 

Massa ei saisi olla tahmeankosteaa, vaan sen pitäisi melko hyvin irrota käsistä. Jos se tarttuu vähän, se on ok. Samaten on huono, jos taikina on murenevaista tai kuivantuntuista. Silloin kannattaa lisätä ruokalusikallinen tai pari vettä taikinan joukkoon ja vaivata se sekaan. Taikinan pitäisi olla tässä vaiheessa vielä pehmeää. Jos tuntuu siltä, että jauhoja pitäisi vielä hieman lisätä, laita ihmeessä, mutta vähän kerrallaan.

Taputtele taikina tuorekelmulle levyksi, kääri huolellisesti kiinni ja aseta tunniksi tai pariksi kylmään tekeytymään.

Kylmässä voi kovettuu ja samalla jauhot imevät itseensä kosteutta tasoittaen massan rakennetta paremmaksi. Massasta tulee helpompi kaulia ja käsitellä.

Ota sitten keksimassa tomusokeroidulle työtasolle, kauli noin 3mm paksuuteen ja ota muotilla haluamiasi kuvioita.

Paista keksit 200C asteessa, kunnes reunat ovat saaneet hieman väriä.

Anna jäähtyä ennen siirtämistä.

. . .

Minttusuklaiset macaronleivokset

Viime päivät ovat hulahtaneet ohitse kauheaa vauhtia ja jättäneet pään pyörälle. Alkuviikosta järjestelin paikkoja, kävin kaupassa ja hoivasin kuumeista lasta. Sitten kylään pyörähti serkkutyttö ja hänen kanssaan on tullut puuhattua Itisreissua, elokuvien katsontaa ja ihan vain olemista ja kuulumistenvaihtoa. Tänään serkkuni matkaa takaisin kotiinsa viettämään muutaman viimeisen hiihtolomapäivän puuhaillen omia juttujaan ja minä jään kiireen keskelle repeilemään kolmeen suuntaan kerralla.
Viikonloppua varten pitäisi vielä viimeistellä keksejä ja kaikkea valmiiksi, kun ystävän nuorimmaisen synttärikekkerit ovat lauantaina ja minä häärään taustajoukkoina kulisseissa.
Luulen, että ehdin kaiken kyllä, mutta luppoaikaa ei hirveästi jää.

Leivoin nämä minttusuklaamacaronit ihan vain siksi, että halusin. Ja vähän myös siksi, että serkkuni tykkää macaronleivoksista ja halusin samalla ilahduttaa häntä.
Valmistin ihan normin macaronleivosmassan käyttäen tätä samaa ohjetta kuin aina, mutta värjäsin sen mintunvihreäksi käyttäen valmista vihreää väriä himpulla keltaista kaverina.

Kuten aina teen, annoin näidenkin pohjien kuorettua sen tunnin verran suunnilleen ennen paistoa.

Täytteeksi valmistin minttuisen suklaaganachen käyttäen tummahkoa suklaata (kaakaopitoisuus noin 50%), pienen palan voita, tilkan kermaa ja minttuaromia. Ainesuhteet menivät nyt lonkalta, mutta täytteeksi voisi käyttää mitä tahansa tummaa ganachea, jonka voi halutessaan maustaa mintulla. Aromin suhteen täytyy olla varovainen ja laittaa ensin vain vähän ja sitten lisätä sitä vähän kerrallaan, kunnes haluttu maku on saavutettu. Kannattaa muistaa myös, että maku hieman voimistuu, kun ganache saa makustua rauhassa jonkun aikaa.

Pursotin jäähtyneen ja paksuuntuneen ganachen leivospohjille ja annoin leivosten muhia kylmässä yön ajan, jotta ne hieman pehmenisivät.
Aamusta vielä maalasin jokaiseen leivokseen kultaisen tomuvärin ja keltaisen nestemäisen värin sekoituksella kultarannun.

Valmistin serkulleni ja itselleni viimeisen vierailupäivän kunniaksi brunssin, jossa tarjosin mm. nämä leivokset. Oli hyvää.

. . .