Omenavoi

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

 Törmäsin yhdessä suosikkiblogeistani omenavoihin (apple butter), joka oli ainakin minulle itselleni täysin uusi tuttavuus. Kyseessä on vähän niinkuin ruotsalaisen äppelmosin rokimpi isoveli, jolla on pilke silmässä ja kaato kainalossa. Tälle tavaralle kun antaa pikkusormen, se vie koko käden ja luultavasti molemmat jalatkin.

Omenavoi (tai omenatahna, miten sitä haluaakaan kutsua) valmistetaan keittelemällä hiljaksiin seosta, jossa on usein omenanpaloja, kuivattua omenaa ja nesteenä tuorepuristettua omenamehua. Seokseen lisätään myös sokeria ja mausteita, kuten kanelia ja vaniljaa. Kun tahnaa keitellään hiljalleen useiden tuntien ajan, sen maut tiivistyvät ja seoksen sisältämät sokerit karamellisoituvat, mistä syntyy omenavoille tunnusomainen punaruskea väri ja hieman paahteinen maku.

Keitin oman omenatahnani käyttäen tätä Bravetartin reseptiä. Valmistin vain puolikkaan annoksen, sillä minulla oli vain pari litraa tuorepuristettua omenamehua käytettävissäni. Seos mahtui juuri mainiosti viisilitraiseen kattilaan. Täyttä annosta varten kannattaa olla kymmenen litran terässammio, jossa sen keittää.
Pakastin syksyllä kotimaisia omenia siivuina ja käytin niitä tähän. Samoin minulla oli toisia (kotimaisia) omenia kuivattuina ja nekin pääsivät uuteen elämään tahnan joukossa. Hommasin vielä kaupasta sellaisen kolmen litran hanatonkan tuorepuristettua omenamehua ja pääsin vauhtiin. Osa mehusta päätyi tosin koemaisteluihin (pitihän se laatu tarkistaa!), joten sekin oli osasyy siihen, miksi keittelin vain puolikkaan satsin.

Omenavoi on erinomaista voidellulla vastapaahdetulla paahtoleivällä, lettujen päällä, juustojen kera, salaatinkastikkeena tai ihan vaan lusikalla suoraan purkista. Itse syön sitä myös hyvällä halulla ruoan kanssa mustaviinimarjahyytelön tai vastaavan paikalla.
Ajattelin yhdistää sen jollain tavalla joulupöytääni, mikäli sitä on silloin enää jäljellä. Luultavasti nostan vain purkin pöytään ja läträän sitä ihan kaikkeen.

Vielä viimeisenä huomautuksena ennen kuin unohdan mainita; jenkkilässä apple cider ei ole omenasiideriä, kuten voisi olettaa nimen perusteella, vaan sillä tarkoitetaan tuorepuristettua omenamehua. Näin ainakin joissain osissa Amerikan Yhdysvaltoja, ja ainakin tuossa oheen linkitetyssä reseptissä.
Vähän hassua kyllä, mutta sellaista se joskus on. 

Jos iänikuinen omenahillon keittely alkaa jo tulla korvista ulos, keitelkää ensi kerralla tätä tahnaa. Se kannattaa!

I came across this awesome apple butter recipe while reading one of my favourite blogs (Bravetart!). I'd never heard of such a thing before and had to give it a go. Turns out it's like the cooler older brother of the swedish äppelmos (apple sauce).

Apple butter is basically just fresh apples, dried apples and fresh apple juice simmered together for hours and hours with some sugar and spices. The resulting product is a darkish reddish brown-colour thick sauce which tastes amazing. The beautiful deep colour is the result of sugars caramellizing during the long cooking period.

It's excellent on buttered toast, as a salad dressing, with cheeses or eaten with a spoon straight out of the jar. I also have it alongside savory dishes, like steaks or similar (or anything really) thus replacing the more traditional blackcurrant jelly. I may serve it on my christmas meal, if there's any left. We'll see.

I should note that the apple cider the recipe calls for is not the alcoholic beverage but freshly pressed apple juice. Apparently in some regions of the States they call it that way. Yes, I too find it quite confusing.

If apple jam is so last season, why not try this instead? You won't regret it, I promise.

. . .

Kurpitsa-valkosuklaa panna cotta

Tuskailin aiemmin panna cottan kanssa, kun lähes kaikki meinasi mennä niissä pieleen. Sitten sisuunnuin ja yritin uudestaan paremmalla ajalla ja zeniläisellä mielentilalla. Ja se toimi!
Sain aikaan ihania pieniä jälkiruokia, jotka hotkaisin kaikki ennen kuin sain otettua niistä yhden ainoaa kuvaa. Kamala minä, mutta minkäs teet, kun herkku oli sen verran hyvää.

Lohdutan vähän, että on minulla olemassa ainakin resepti jaettavaksi, vaikka kuvia ei tällä kertaa tulekaan.
Tämä resepti on siitä hauska, että kurpitsan tilalle voi halutessaan laittaa mitä tahansa hedelmä- tai marjapyrettä. Tosin mikäli sose on kovin nestemäistä, suosittelen valuttamaan siitä pahimmat kosteudet pois ensin kahvisuodattimessa ja vasta sitten laittamaan sen panna cotta-massan joukkoon.

Panna cottan voi valmistaa annosmaljoihin tai vaikka juomalaseihin, mikäli tarkoitus ei ole kumota niitä lautaselle. Se on kaikkein helpoin tapa nauttia herkuistaan.
Jos kuitenkin tahtoo kipata annoksensa ympäri, on parasta käyttää ylhäältä leveämpiä astioita ja mielellään vielä pyöräyttää voisella sormella (tai voisella talouspaperilla) sisukset kevyesti irtoamisen helpottamiseksi. Rasvaa ei pidä olla näkyvissä määrin, ihan kevyt rasvaus riittää.
Panna cottaa irroittaessa kannattaa ensin pyöräyttää siististi reuna irti veitsellä ja sitten kastaa astia höyryävän kuumaan vesikylpyyn joiksikin sekunneiksi niin, että reunat irtoavat hyvin. Astian ulkopuoli kuivataan ja sitten kipataan koko komeus reippaasti lautaselle ylösalaisin. Painovoiman pitäisi hoitaa loput ja panna cotta putoaa alassuin paikoilleen.

Jos ei halua leikkiä vesikylpyjen kanssa, on toinenkin tapa irroittaa panna cotta muotistaan. Kun ensin on käynyt muotin reunat läpi veitsellä, veistä työnnetään varovasti hieman muotin ja panna cottan väliin niin, että veitsi on kello kahdentoista kohdalla ja panna cotta kädessä melkein kyljellään. Veistä muljutellaan ja sillä painellaan varovasti panna cottaa niin, että se alkaa irtoamaan muotista. Sitten kierretään muottia hieman ja autetaan vähän veitsellä lisää, ellei herkku irtoile itsestään, kun kuppia kierittää. Kun reunat ovat joka puolelta irti, kippo kumotaan lautaselle ja toivotaan, että painovoima toimii tässäkin tapauksessa nätisti.

Mutta, kuten totesin, jälkiruoan voi mainiosti syödä lusikalla suoraan annosmaljastakin, mikä vähentää tiskiä ja pienentää stressihormonitasoja tekijältään. Lisäksi jälkiruokamaljat on tällöin mahdollista kasata kylmään valmiiksi odottamaan tarjoilua, jolloin ne voi vain nostaa suoraan esille ilman aikaavieviä välivaiheita.


Earlier I had some trouble with my panna cotta. I then decided to take a zen-like approach to the matter and succeeded with my second attempt quite gloriously. The desserts were so lovely, I ate them all even before getting a chance to snap up a few photos of them. Shame on me, but what could you do, when they were as lovely as that.

I do have the recipe, though. If you don't want to use pumpkin purée, you could always replace it with any other fruit- or berry purée. If it is very liquid, I recommend draining it using a coffee filter to remove the excess liquid.

You can use pretty bowls or even drinking glasses to make these panna cottas and serve them straight out of them to save fuss and avoid extra dirty dishes. If you do, you can very easily assemble the desserts beforehand and keep them in the fridge for easy entertaining.

If you do want to plate the desserts, you can do it in two different ways. Either you can use a knife to first loosen the panna cotta around the rim and then dip it in a steaming hot water bath for a few seconds to loosen the edges or you can  tilt the ramekin on to it's side and try and pry it loose gently with a knife whilst turning it over in your hand. It helps if you use a ramekin that is wider on the top and lightly grease the ramekin before use.

Kurpitsa-valkosuklaa panna cotta

Pumpkin and white chocolate panna cotta

4 annosta / servings

• 200g kermaa (cream)  
• 150g maitoa  (milk)
• 50g kypsää kurpitsapyrettä  (cooked pumpkin purée)  
• 100g valkosuklaata (white chocolate)
• 35g kidesokeria (sugar)
• 1/2tl jauhettua kanelia (cinnamon)
• 1/4tl jauhettua inkivääriä  (ground ginger)
• 1tl vaniljasokeria (vanilla sugar)
• 7g liivatejauhetta (powdered gelatin)
• 40g kylmää vettä   (cold water)
• 150g pakastevadelmia (valinnainen)  (frozen raspberries (optional))
• kinuskikastiketta (valinnainen)  (caramel sauce  (optional))

Mittaa liivatejauhe ja kylmä vesi kuppiin ja jätä turpoamaan.

Punnitse ja mittaa kerma, soseutettu kurpitsa, maito, sokeri ja mausteet pieneen kasariin ja kuumenna keskilämmöllä sekoitellen samalla, kunnes seos kiehahtaa. Ota pois lämmöltä.

Lisää turvonnut liivate sekä valkosuklaa kasariin ja hämmennä seosta, kunnes sekä liivate että suklaa ovat sulaneet.

Kaada seos neljään annoskuppiin tai lasiin ja nosta hyytymään jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi.

Kiehauta pakastevadelmat pienen vesitilkan kanssa. Annostele panna cottan kanssa vadelmaa sekä muutama raita kinuskikastiketta.

Measure the gelatin into a small bowl with the cold water. Mix well and put aside.

Weigh the cream, pumpkin, milk, sugar and spices into a small saucepan and turn the heat on to medium, stirring, until the mixture begins to boil. Take the saucepan off the heat.

Add the gelatin and the white chocolate into the saucepan and keep stirring until they have dissolved. Pour the mixture into four ramekins/glasses/bowls and put them into the fridge for at leat 4 hrs.

Bring the raspberries to a boil with a splash of water and let cool. Spoon the raspberries onto the panna cottas and add a few lines of caramel sauce to go with, if you want to.

. . .

Jousimieskakku

Perheessäni on taas kerran tuplasynttäripäivä, jota varten minua pyydettiin leipomaan jousimies-aiheinen täytekakku.
Vuosi sitten tein samalle kaksikolle tragedia/komedia-aiheisen kakun persikanmakuisena.
Tämän vuoden kakku on hieman isompi sekä maistuu mustikalta.

Tein valkosuklaisen kakkupohjan luotto-ohjeellani (linkki reseptiin tässä). Suurensin reseptiä ihan aavistuksen, jotta sain sen riittämään hyvin 20-senttiseen kakkurenkaaseen, jossa sen paistoin (vinkkejä kakkurenkaiden käyttöön tästä). Sokerikakku ei tullut tällä kertaa kyseeseenkään, sillä kakku joutuu odottamaan sen verran aikaa ennen tarjoilua, että sokerikakku olisi mössääntynyt liian kosteaksi muhjuksi. 

Koska kakku itsessään on sen verran makeaa jo, päätin tehdä mustikkatäytteestä vähäsokerisempaa ja raikasta. Yhdistin kermavaahtoa, rahkaa ja metsämustikoita, maustoin sen tuhdilla vaniljalla ja laitoin sokeria vain sen verran, että rahkan kirpeys talttuisi. Käytin hieman liivatetta myös, jotta kakku pysyisi paremmin ryhdissään ja saisin ahdettua kakun väliin tuplaten täytettä mehevöittämään sitä.
Pohjasin kakun kakkurenkaaseen ja annoin sen asettua kelmutettuna yön ajan.
Ainiin! Laitoin minä vähän sitruunacurdiakin sinne kerrosten väliin. Sitruuna ja mustikka kulkevat käsi kädessä ja kun sitä curdia oli ihan aavistus vain, kakku ei maistu sitruunalta, vaan se vain tukee sitä mustikkaa juuri mainiosti.

Tähän väliin totean vielä sellaisen, että jos töissä tekisin täytekakkua, en todellakaan pohjaisi sitä mihinkään renkaaseen asettumaan. Sellaiseen ei yksinkertaisesti vain riitä aikaa (tai renkaita). Kotona kun harvakseltaan tekee kakkuja, niin voi käyttää sellaisiakin työmenetelmiä, jotka eivät ole tuotannollisesti niin tehokkaita. Töissä täytyy taas miettiä asiat siltä kannalta, miten saa hommat valmiiksi mahdollisimman nopeasti, vaivattomasti ja materiaalit optimaalisesti hyödyntäen.
Tässäkin pohjasin kakun renkaaseen pääasiallisesti siksi, että voisin laittaa kakun väliin enemmän sitä täytettä. Koska täyte sisälsi myös hieman liivatetta, kakku pysyi myös muodossaan kauniisti, kun renkaan otti pois. Se ei olisi ollut mahdollista liivatteettomalla täytteellä, jota olisin joutunut käyttämään sitten paljon vähemmän, ettei se olisi valunut kaikki kakun välistä ulos. En sano, että tavallisesti kasatut kakut olisivat minusta liian vähätäytteisiä, vaan halusin vain tästä kakusta ekstramehevän.

Kakkuun toivottiin pintaan mustaa sokerimassaa ja sain myös sähköpostissa kuvan, joka piti saada kakun päälle. En jaksanut alkaa vääntämään mitään monimutkaisia sabluunoita, joten otin vain valkoisen elintarvikevärin ja maalasin vapaalla kädellä silmämääräisesti  kuvan mallista katsoen. Onnistuin mielestäni aika hyvin.
Valkoisella maalaamisessa on omat niksinsä. Ohennan väriä yleensä hyvin varovaisella kädellä, ettei sen peittävyys kärsisi, mutta maalaamisominaisuudet kuitenkin paranisivat hieman. Tärkein jippo on kuitenkin maalata hyvin vähällä värillä ja sutia se mahdollisimman tasaiseksi. Monesti nimittäin liian paksulti maalattu valkoinen helmeytyy ja jää todella ruman näköiseksi sekä ei kuivu suunnilleen viidessä vuodessakaan. Kun väriä hyvin varovasti laimentaa ja maalaa vain ohuita kerroksia, väri kuivuu ihan mainiosti. Samat vinkit pätevät myös mustaan, joka on toinen konstikas väri. 


Kakkuun oltiin tyytyväisiä ja minustakin lopputulos on onnistunut. 

There's a double-birthday in my family on Monday, and I was asked to bake a cake for the occasion.
The cake is my go-to recipe for chocolate cake, this time made with white chocolate. The filling is whipped up from whipped cream, quark, bilberries, vanilla and only just enough sugar that the sourness of the quark is tamed to a pleasent perkiness. I also spread some lemon curd between the layers so as to give the cake some more sweetness and a hint of a nice, bright lemon flavor. Lemons and bilberries go hand in hand and are great together.

I painted the sagittarius freehand straight on to the cake. My sister sent me an email with the picture she wanted to have on the cake and I used that as a guide while painting. I think it came out really nice.
Everyone was pleased and hopefully will enjoy eating the cake as well.

. . .