Mustikka-banaanismoothie

Ihastuin nyt kuluvana kesänä smoothieiden tekoon itsekin (viimein), kun kaivoin esille kesän alussa Kenwoodini mukana tulleen blenderin.
Ei se mikään huippulaite ole, mutta saa sillä ihan kohtuullisesti laitettua asiaa sörssöksi.

Kesällä tuli nautittua ihania viileitä juomia roppakaupalla. En niinkään välitä pirtelöistä, mutta jogurttipohjaiset ovat kyllä mieleeni. Tämänpäiväiseen ujutin mukaan kotimaisten pakastemustikoiden lisäksi myös tuoreita pensasmustikoita, kun olivat halpoja. Ne laitoin koristeeksi ja juoman sekaan ja niiden kanssa smoothieni on melkein kuin kuplateetä. Paitsi vaan sellaista, jota haluaa juodakin ( Kuplateen tapiokahelmet eivät ole suosikkejani.)

Haluan juomieni olevan enemmän raikkaita kuin äklömakeita, joten tähän ei ole lisätty yhtään sokeria mukaan. Banaani makeuttaa minusta juomaa tarpeeksi. Toki jos tykkää makeammasta, voi käyttää maustamattoman jogurtin tilalla vaikka vaniljajogurttia tai jotain marjaisaa sekoitusta.

Terveysterroristi minussa vielä haluaa muistuttaa, että kaikki ulkomaiset pakastemarjat täytyy kuumentaa ja keittää joidenkin minuuttien ajan kunnon pöhinällä, että mahdolliset kontaminaatiot saataisiin pois. Sieltä voi löytyä mm. norovirusta. Kotimaisia pakastemarjoja voi syödä kuumentamatta.

Mustikka-banaanismoothie

1400g (noin 1,5l)

• 200g banaania (kaksi keskikokoista)
• 300g rasvatonta maitoa
• 500g rasvatonta maustamatonta jogurttia
• 400g kotimaisia pakastemustikoita
• vettä ohentamiseen (valinnainen)

Pensasmustikoita pinnalle ja sekaan kokonaisina (valinnainen)

Mittaa ainekset blenderiin ja hurruta tasaiseksi. Ohenna tarvittaessa vedellä, jos haluat helpommin juotavaa juomaa. 
Laita korkean lasin pohjalle kourallinen pensasmustikoita, kaada juoma päälle ja koristele muutamalla pensasmustikalla.

Tarjoa kylmänä.

. . .

Tuplasuklaaminimuffinit

Nyt kun juhlat on hoidettu ja niistä on toivuttu (introverttinä tarvitsen suurempien sosialisointien päälle muutaman päivän rauhaa ja hiljaisuutta), on aika alkaa jakaa reseptejä herkkuihin, joilla teitä viime sunnuntaina kiusasin.

Tarjosin viime viikonloppuisissa juhlissani muun muassa näitä kaunokaisia. Pikkuruisia kahden haukun suklaamuffineja suklaaganacheruusukkeella ja pensasmustikoin koristeltuna.

Minimuffinien etuna on niiden pikkuruinen koko. Niitä jaksaa maistella monta erilaista tai sitten ottaa sellaisen lisäksi myös vaikka palan kakkua. Jenkkityylisten valtavien cupcakejen kanssa ainakin minulle iskee viimeistään puolessa välissä tajuton kyllästys, että eikö tämä leivonnainen ikinä lopu!

Käytin itse leivosten koristeluun pensasmustikoita, mutta koristeena voisi toimia myös muut tuoreet marjat, kauniit suklaarakeet tai sokerimassakoristukset. Itse pitäisin koristeet yksinkertaisina, sillä ruusuke itsessään on jo sangen kaunis, mutta tykkäänkin eniten simppeleistä ja moderneista linjoista. Sieluiltaan ruusukuvioidut, romanttishenkiset ihmiset luultavasti taas tykkäisivät enemmän, jos ruusukkeen koristaisi vielä runsaammin. Nämä ovat makukysymyksiä.

Tuplasuklaaminimuffinit

n. 40kpl

taikina:

• 130g voita huoneenlämpöisenä
• 45g kidesokeria
• 4 kpl keltuaista
• 120g taloussuklaata
• 4 kpl valkuaisia  
• 100g kidesokeria
• 120g puolikarkeita vehnäjauhoja
• 5g vaniljasokeria

 
Suklaaganachekuorrutus:

• 260g taloussuklaata  
• 70g kermaa
• 30g voita

Koristeeksi:

• pensasmustikoita

Vaahdota pehmeä voi pienemmän sokerimäärän kanssa valkoiseksi ja kuohkeaksi.

Vatkaa valkuaiset ja isompi sokerimäärä marenkivaahdoksi.

Sulata suklaa. Sekoita sula suklaa voi-sokerivaahtoon. Lisää keltuaiset ja sekoita tasaiseksi. 

Nostele joukkoon marenkivaahto ja viimeisenä vehnäjauho, johon on sekoitettu vaniljasokeri.

Nostele massa pursotinpussiin.

Aseta minimuffinipelti ja paperiset vuoat valmiiksi. Pursota vuoat puolilleen muffinimassaa.

Paista 200C asteessa 15min per pellillinen. Jäähdytä huoneenlämpöön.

Valmista ganache sulattamalla kaikki ainekset tasaiseksi massaksi esim mikrossa. Lämmitä lyhyissä pätkissä, ettei suklaa kuumene liikaa.

Anna jäähtyä huoneenlämpöön ja vatkaa sitten kuohkeaksi.

Lappaa suklaamassa tähtityllalla varustettuun pursotinpussiin ja pursota pienet ruusukkeet muffineille. 

Aseta pensasmustikat jokaiseen muffiniin kuorruteruusukkeen keskelle.

Nosta kylmään asettumaan.

Säilyvät hyvänä kylmässä nelisen päivää. Säilytä rasiassa kannen alla.

. . .

Liljoin koristettu ristiäiskakku

Hyvän ystäväni sisko sai esikoisensa alkukesästä. Sovimme, että autan heitä ristiäisjärjestelyissä valmistamalla tarjottavat juhlaan.
Kuten juhlissa yleensäkin, näissäkin pääpaino oli kakussa, joka valikoitui pienen tytön nimensaannin juhlistukseen herkän romanttishenkiseksi.

Pallottelimme yhdessä erilaisia ideoita sanoin ja kuvin ja lopulta valmistamani kakun esikuvaksi valikoitui tämä Call me cupcaken ihana luomus. Toiveet olivat, että kakun päällä olisi liljoja ja värit olisivat enemmänkin vaaleaan violettiin vivahtavat kuin vaaleanpunaiset.

Kakkupohja on valkosuklainen luottoreseptilläni leivottu ja niitä on tässä kaksi 20-senttistä pohjaa päällekkäin, jotta kakkuun tulisi huomattavasti korkeutta.
Välissä on hieman lemoncurdia ja mustikkarahkatäytettä. Kosteussuluksi valmistin sitruunaisen valkosuklaaganachen ja pinnassa on sokerimassaa.

Kakun koristeluun valmistin liivatteesta liljoja (selostusta työvaiheista täällä). Niiden lisäksi kakun kyljissä on pikeeripitsiä, satiininauha ja päällä lapsen nimi sekä päivämäärä.


. . .

Merirosvolaivakakku ja riisimuromassa

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Mainiota maanantaina! Meillä oli koko viikonlopun verran hulinaa, joten nyt on mukava vähän rauhoittua takaisin arkeen.
Torstaista alkaen oli paitsi kakkujen leivontaa, myös käynti kissaa katsomassa veljen luona perjantaina. Meillä aikaisemmin asustanut kissa oli veljeni oma ja vain pidennetyssä (noin kolmen vuoden mittaisessa) hoidossa meillä, kun veli asui paikassa, jossa ei saanut pitää lemmikkejä. 
Sitten lauantaina oli synttärikekkerit ja eilen sunnuntaina kävimme vielä mainiolla brunssilla, jossa söimme itsemme pinkeiksi ja pelasimme lautapelejä hyvässä seurassa. Hommaa ja menoa riitti siis.

Valmistin kakut lauantaisille kekkereille, jotka oli järjestetty juhlistamaan ystäväni kahta nuorimmaista tyttöä. Toinen tytöistä toivoi leijonakakkua ja toinen merirosvokakkua. Sain kakkuihin oikeastaan vain aiheet ja makutoiveet valmiiksi, kaiken muun sain suunnitella itse.

Kakkuna käytin valkosuklaakakkua, jonka leivoin käyttäen luottosuklaakakun ohjettani (resepti tässä). Kostutin kakun mustikkamehulla, jota sain riittävästi kakun väliin tulleesta mustikkakompotista. Kompotin lisäksi välistä löytyi kermavaahtoa. Kosteussulkuna käytin valkosuklaaganachea ja pinnassa oli marsipaani.

Laiva kakun päällä oli riisimuromassarunkoinen ja sen pinnassa oli itsevaivaamani muovailusuklaa. Yksityiskohdat olivat marsipaania ja valkosuklaata.

Käytin kakkuun kaksi halkaisijaltaan 20-senttistä kakkupohjaa. Täytettynä kakku oli huomattavan painava, kun suklaakakku itselläänkin on sangen tuhtia.
Marmoroin marsipaanin käyttäen ihan valmiita värejä, eli sinistä ja luonnonvalkoista. Sekoitin marsipaaneja vain melko vähän, että saisin selkeästi erottuvat värinvaihdokset. Kakun kuorruttamiseen meni hieman alle kilo marsipaania. Sitä jäi sellainen kananmunan kokoinen  nökkö ylitse kun siistin helmat, mutta en usko, että esim kolme 250g pötköä olisi riittänyt sopivan siistiin pintaan tai ainakin olisi ollut tosi tiukka sovitus.

Kakun idea oli siis se, että kakku olisi se meri, jossa koristelaiva seilaisi. Kakun pinta olisi merenpinta ja kyljistä näkisi vähän sisään merenpohjalle. Maalasin elintarvikeväreillä kakun kylkiin vesikasveja, kaloja, aarrearkun ja rauskun.
Kakun pintaan käytin valkoista väriä ja siihen kuvioin veden väreilyä tyylitellysti.

Laiva oli tosiaan riisimuromassarunkoinen luomus. Valmistin riisimuromassan itse, kun se on oikeasti helppoa tehdäkin. Valmistuneen massan painelin jo ennen täydellistä jähmettymistä laivan muotoon ja siitä oli helppo sitten lähteä työstämään pienen sahateräisen tomaattiveitsen avulla laivaa massan kovettuttua.

Tein itse myös muovailusuklaan, jolla päällystin riisimuromassarungon. Kaulin muovailusuklaan levyksi ja asettelin sen laivan rungon pintaan. Lisäsin kaiteet jälkikäteen sekä mikälie-nimeltään-piikin laivan etuosaan. Sen sisällä oli coctailtikku, ettei se olisi nuupahtanut mutkalle.

Mastot olivat paksuja bambuisia varrastikkuja, purjeet ja lippu paperia. Muut yksityiskohdat muovasin valkoisesta marsipaanista ja spritsasin valkosuklaalla.

Tähän loppuun laitan vielä reseptin riisimuromassan tekoon siltä varalta, että joku muukin tahtoisi koittaa sitä koristeiden runkona. Tämä laiva oli ensimmäinen koriste, jonka valmistin riisimurosisustaa käyttäen, mutta hyödynnän tekniikkaa taatusti uudelleen.
Se paitsi keventää isomman koristeen rakennetta, myös tarjoaa tarvittavan tuen ja muodon, sillä pelkästä massoista valmistetuilla rakenteilla on taipumusta nuupahdella oman painonsa alla. Lisäksi se myös halventaa koristeen kustannuksia, kun kalliita massoja ei tarvitse käyttää niin paljon.

Riisimuromassa

• 300g vaahtokarkkeja (värillä ei väliä)
• 200g riisimuroja (ilman sokerihuurretta)
• 30g öljyä tai voita
• 15g vettä

Sulata vaahtokarkit rasvan ja veden kanssa kasarissa keskilämmöllä. Laita riisimurot isoon muoviseen kulhoon odottamaan. Jos käytät metallikulhoa, öljyä se ensin huolellisesti.

Kun vaahtokarkit ovat sulaneet, kaada seos riisimurojen niskaan ja samantien ripeästi työskennellen sekoita lastalla massa sekaisin niin, että kaikki murot peittyvät tahmaan.

Nyt kun massa on vielä lämmin, muotoile se öljytyin käsin haluamaasi alkumuotoon, kuten palloksi, laivaksi tai esimerkiksi levyksi. Anna jäähtyä täysin.

Veistele sahateräisellä veitsellä muotoon ja käytä koristelun pohjana.

. . .

Jousimieskakku

Perheessäni on taas kerran tuplasynttäripäivä, jota varten minua pyydettiin leipomaan jousimies-aiheinen täytekakku.
Vuosi sitten tein samalle kaksikolle tragedia/komedia-aiheisen kakun persikanmakuisena.
Tämän vuoden kakku on hieman isompi sekä maistuu mustikalta.

Tein valkosuklaisen kakkupohjan luotto-ohjeellani (linkki reseptiin tässä). Suurensin reseptiä ihan aavistuksen, jotta sain sen riittämään hyvin 20-senttiseen kakkurenkaaseen, jossa sen paistoin (vinkkejä kakkurenkaiden käyttöön tästä). Sokerikakku ei tullut tällä kertaa kyseeseenkään, sillä kakku joutuu odottamaan sen verran aikaa ennen tarjoilua, että sokerikakku olisi mössääntynyt liian kosteaksi muhjuksi. 

Koska kakku itsessään on sen verran makeaa jo, päätin tehdä mustikkatäytteestä vähäsokerisempaa ja raikasta. Yhdistin kermavaahtoa, rahkaa ja metsämustikoita, maustoin sen tuhdilla vaniljalla ja laitoin sokeria vain sen verran, että rahkan kirpeys talttuisi. Käytin hieman liivatetta myös, jotta kakku pysyisi paremmin ryhdissään ja saisin ahdettua kakun väliin tuplaten täytettä mehevöittämään sitä.
Pohjasin kakun kakkurenkaaseen ja annoin sen asettua kelmutettuna yön ajan.
Ainiin! Laitoin minä vähän sitruunacurdiakin sinne kerrosten väliin. Sitruuna ja mustikka kulkevat käsi kädessä ja kun sitä curdia oli ihan aavistus vain, kakku ei maistu sitruunalta, vaan se vain tukee sitä mustikkaa juuri mainiosti.

Tähän väliin totean vielä sellaisen, että jos töissä tekisin täytekakkua, en todellakaan pohjaisi sitä mihinkään renkaaseen asettumaan. Sellaiseen ei yksinkertaisesti vain riitä aikaa (tai renkaita). Kotona kun harvakseltaan tekee kakkuja, niin voi käyttää sellaisiakin työmenetelmiä, jotka eivät ole tuotannollisesti niin tehokkaita. Töissä täytyy taas miettiä asiat siltä kannalta, miten saa hommat valmiiksi mahdollisimman nopeasti, vaivattomasti ja materiaalit optimaalisesti hyödyntäen.
Tässäkin pohjasin kakun renkaaseen pääasiallisesti siksi, että voisin laittaa kakun väliin enemmän sitä täytettä. Koska täyte sisälsi myös hieman liivatetta, kakku pysyi myös muodossaan kauniisti, kun renkaan otti pois. Se ei olisi ollut mahdollista liivatteettomalla täytteellä, jota olisin joutunut käyttämään sitten paljon vähemmän, ettei se olisi valunut kaikki kakun välistä ulos. En sano, että tavallisesti kasatut kakut olisivat minusta liian vähätäytteisiä, vaan halusin vain tästä kakusta ekstramehevän.

Kakkuun toivottiin pintaan mustaa sokerimassaa ja sain myös sähköpostissa kuvan, joka piti saada kakun päälle. En jaksanut alkaa vääntämään mitään monimutkaisia sabluunoita, joten otin vain valkoisen elintarvikevärin ja maalasin vapaalla kädellä silmämääräisesti  kuvan mallista katsoen. Onnistuin mielestäni aika hyvin.
Valkoisella maalaamisessa on omat niksinsä. Ohennan väriä yleensä hyvin varovaisella kädellä, ettei sen peittävyys kärsisi, mutta maalaamisominaisuudet kuitenkin paranisivat hieman. Tärkein jippo on kuitenkin maalata hyvin vähällä värillä ja sutia se mahdollisimman tasaiseksi. Monesti nimittäin liian paksulti maalattu valkoinen helmeytyy ja jää todella ruman näköiseksi sekä ei kuivu suunnilleen viidessä vuodessakaan. Kun väriä hyvin varovasti laimentaa ja maalaa vain ohuita kerroksia, väri kuivuu ihan mainiosti. Samat vinkit pätevät myös mustaan, joka on toinen konstikas väri. 


Kakkuun oltiin tyytyväisiä ja minustakin lopputulos on onnistunut. 

There's a double-birthday in my family on Monday, and I was asked to bake a cake for the occasion.
The cake is my go-to recipe for chocolate cake, this time made with white chocolate. The filling is whipped up from whipped cream, quark, bilberries, vanilla and only just enough sugar that the sourness of the quark is tamed to a pleasent perkiness. I also spread some lemon curd between the layers so as to give the cake some more sweetness and a hint of a nice, bright lemon flavor. Lemons and bilberries go hand in hand and are great together.

I painted the sagittarius freehand straight on to the cake. My sister sent me an email with the picture she wanted to have on the cake and I used that as a guide while painting. I think it came out really nice.
Everyone was pleased and hopefully will enjoy eating the cake as well.

. . .

Pienet pavlovat mustikoilla ja sitruunamascarponella

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Nyt olen päässyt taas kunnolla leipomisen makuun. Keittokomero taipuu hieman natisten vaatimuksiini, mutta onneksi ruokapöytä ei ole kaukana. Voin aina kehittää siitä lisää laskutilaa. Leivontahimoissani päätin kokeilla minulle uutta tuotetta, eli pavlovaa. Uuni totteli kauniisti, joten olen nyt pelkästään tyytyväinen.

Pavlova on yksinkertaisimmillaan marenkilevyjä, joiden väliin ja päälle laitetaan erilaisia täytteitä. Marenkilevyt voivat olla ohuempia, jolloin niitä tulee useampi tai sitten niitä voi olla vain yksi paksumpi, jonka päälle täytteet asetellaan.

Kasasin omat pavlovani halkaisijaltaan noin kymmensenttisistä pikkupohjista ja täytin leivokset sitruunamascarponella ja tuoreilla pensasmustikoilla.

En ollut aiemmin maistellut vastaavaa leivosta, joten sekin puoli oli uutta. Pavlova on todella makea tuote. Siitä ei pääse mihinkään. Jos makeannälkä on kova, kasaisin nämä leivokset ohjeeni ilmoittamalla tavalla, mutta pienemmäksi jälkiruoaksi leivokset sopisivat ihan yksittäisinä levyinäkin.

Pikkupavlovat

4 pientä pavlovaa

Marenkipohjat:

• 100g kananmunan valkuaista
• 150g kidesokeria
• 80g tomusokeria
• 15g maissitärkkelystä

Täyte:

• 200g tuoreita mustikoita
• 250g maitorahkaa
• 250g mascarpone-tuorejuustoa
• 90g lemon curd-sitruunatahnaa

Valmista ensin marenkipohjat.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi, eli vaahdoksi, joka pitää muotonsa hyvin ja vatkainta nostaessa huippu ei notkahda.

Lisää sihdatut tomusokeri ja maissitärkkelys vaahdon joukkoon ja kääntele lastalla tasaiseksi. Vältä liian pitkää työstämistä, ettei vaahto pehmenisi ylenpalttisesti. Lappaa massa 8-10-millisellä tähtityllalla varustettuun pursotinpussiin.

Ota leivinpaperi ja piirrä sen nurjalle puolelle halkaisijaltaan 9-senttisiä ympyröitä 8 kappaletta. Jätä ympyröiden väliin tilaa, sillä marenki turpoaa uunissa jonkun verran. Aseta leivinpaperi sitten piirrospuoli alaspäin työtasolle ja pursota marenkimassa kiekoiksi malliympyröiden avulla. Tee kiekoille halutessasi vielä reunukset pursottamalla kiekon ulkoreunoille ylimääräinen kierros marenkimassaa.

Kuivata marenkilevyjä 100C asteisessa uunissa tunnin verran ja anna jäähtyä.

Valmista sitten täyte.

Mittaa rahka, mascarpone ja lemon curd kulhoon ja hurruta tasaiseksi sähkövatkaimella.

Kasaa leivokset levittämällä ensin täytettä kaikille pohjille ja sitten ripottelemalla mustikoita kaikille pohjille täytteen päälle. Nosta sitten joka toinen levy toisen levyn päälle niin, että saat neljä valmista kaksikerroksista leivosta.

Tarjoa heti, sillä marenki vettyy nopeasti muhjuksi.

. . .

Kevyemmät leivonnaiset: Mustikkapiirakka

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Halusin muokata mustikkapiirasta kevyempään suuntaan, sillä se on yksi suosikkiherkuistani. Pidän sekä muropohjaisista että kakkupohjaisista mustikkapiiraista, mutta ajattelin, että kakkupohjainen piiras olisi suoraan sanottuna helpompi keventää niistä kahdesta. Muropohjasta ei voi rasvaa paljoa ottaa pois rakenteen kärsimättä.

Lähtötilanne oli sellainen, että nappasin kakkumaisen piiraspohjan ohjeen ja tarkastelin sen ainesosaluetteloa. Munia, sokeria, voisulaa, maitoa, vehnäjauhoja ja leivinjauhetta.

Sitten aloin pohtia, mitä siitä voisi keventää ilman, että pohjan rakenne tai maku muuttuisivat radikaalisti. Tein ensimmäisen version niin, että vaihdoin kokomunat valkuaisiin, sokerin makeutusaineeseen, voisulan vähennettyyn määrään öljyä ja maidon käytin rasvattomana. Lopputulos oli rakenteellisesti toimiva, mutta makua uupui. Hoksasin, ettei koko leivonnaisessa ollut tippaakaan suolaa, sillä normaalisti voissa oleva suola hoitaa sen puolen kuntoon. Leivonnainen oli myös valtavan vaalea.

Tähän seuraavaan erään sallin yhden kokomunan palata takaisin taikinan joukkoon ja lisäsin sekä sitruunaa että suolaa tuomaan makua. Vaihdoin myös puolet jauhoista täysjyvävehnään, mutta piirakka maistuu varmasti myös pelkästään puolikarkeista vehnäjauhoista leivottuna.

Kevyempi mustikkapiirakka

yksi 25cm x 35cm-kokoinen piiras

• 65g kananmunan valkuaisia (2kpl)
• 50g kananmunaa  (1 pieni muna)
• 25g Canderel-makeutusjauhetta
• 90g täysjyvävehnäjauhoja
• 90g puolikarkeita vehnäjauhoja
• 7g leivinjauhetta
• 150g rasvatonta maitoa
• 50g rypsiöljyä
• 25g sitruunamehua
• hyvä hyppysellinen suolaa (n. 1 maustemitta)
• 200g mustikoita

Vaahdota valkuaiset, kananmuna sekä makeutusainejauhe yhdessä kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahdon joukkoon ensin nesteet ja lopuksi siivilöidyt jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe.

Kaavi piiraspohjamassa leivinpaperilla vuorattuun 25x35cm kokoiseen vuokaan. Ripottele mustikat pinnalle.

Paista 175C asteessa 20 minuutin ajan. Pintaan ei muodostu juurikaan väriä, joten paistoaikaa ei kannata arvioida sen perusteella.

Syö sellaisenaan tai tarjoa esimerkiksi vaniljakastikkeen kanssa.

. . .

Kevyemmät leivonnaiset ilmestymisjärjestyksessä:

• Italianmarenki karppisokerilla
• Mustikkapiirakka

. . .