Seed crisp bread

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Olen ihastunut siemennäkkäriin kyllä toden teolla. Nykyään kaupasta saa valmista siemen+jauhosekoitusta näkkärin tekoon, mutta tykkään sekoitella näkkärimiksit ihan itse.

Nappasin ainesuhteita ja inspiraatiota Tuoppi&Sapuska-blogista, vaikka muunsinkin heidän reseptiään jonkun verran sopimaan omiin aineksiini. Perusajatus on silti sama. Siemeniä, tärkkelystä, vettä ja öljyä.

Yksinkertaista ja ihan mielettömän hyvää!

Jos haluaa tehdä näistä naksuja, voi valmiin näkkärilevyn vain poksutella pieniksi palasiksi ja kauhoa palaset sitten kulhoon tarjolle. Mutta jos tekee mieli syödä enempi voileivän kaltaisena näkkileipänä, kannattaa ennen paistoa vetää levyyn sellaiset katkaisua helpottavat viivat, joita myöten näkkäri on sitten helppo katkoa siisteihin siivuihin.

I love this bread!
It's easy, quick to make and delicious.
I like to blend my own seed-mix, even though you can get the ready-made seed crisp bread mix from the stores now.

I got some inspiration and help with the ingredients from the Tuoppi&Sapuska-blog. I have adjusted the recipe to suit my own needs.

If you want, just break the crisp bread into small pieces and serve as snacks. But if you want to eat it with toppings in a more bread-like manner, I recommend drawing a grid onto the sheet before baking to get more pretty-looking pieces.

Seed crisp bread

Siemennäkkäri

• 100 g vaaleita seesaminsiemeniä / white sesame seeds
• 35 g tummia seesaminsiemeniä / black sesame seeds
• 40 g kurpitsansiemeniä / pumpkin seeds
• 50 g kuorittuja auringonkukansiemeniä / sunflower seeds
• 30 g perunatärkkelystä / potato starch
• 1 tl/tsp suolaa / salt
• 1/2 tl/tsp  psylliumjauhetta / psyllium husk
• 50 g rypsiöljyä tms / rapeseed oil
• 250 g kiehuvaa vettä / boiling water

Yksi annos riittää yhdelle uunipellille. 

Sekoita toisiinsa siemenet, tärkkelys, suola ja psyllium. Lisää ensin öljy ja sekoita tasaiseksi. Lisää viimeisenä vesi ja hämmennä, kunnes seos jonkin verran paksunee.

Kippaa siemenseos leivinpaperoidulle uunipellille ja levitä esimerkiksi kulmapaletilla tai vastaavalla lastalla tasaiseksi levyksi. Seos riittää tasaiseksi ja ohueksi kerrokseksi koko uunipellin alalle. Näkkärin ei kuulu jäädä paksuksi.

Voit halutessasi vetää näkkärilevyyn ruudutuksen lastan kärjellä. Se helpottaa siistien palasten lohkomista näkkäristä paiston jälkeen.

Paista näkkäriä 175C asteessa noin 45-55 minuuttia tai kunnes se on alkanut saada hieman väriä. Huom! Hieman vain, muuten näkkäri maistuu helposti palaneelle, vaikka olisikin vain kauniin kullanruskea.

Anna jäähtyä ja lohko palasiin. Nauti sellaisenaan tai päällisten kanssa. Pieniin palasiin pilkottuna myös erinomaista olutnaksuina tai sipsinkorvikkeena.

. . .

One portion will be enough for a single baking sheet (about 40x40cm).

Mix together all the seeds, the starch, salt and psyllium husk. Add the oil next and mix until combined.
Lastly, add in the boiling water and mix with a spoon until slightly thickened.

Pour to a parchment-covered baking sheet and spread evenly (and thinly!) with a spatula.

If you want, you can use the tip of the spatula to draw a grid. That'll help you to break even and nice-looking pieces of the sheet of crisp bread after it's been baked.

Bake at 175C (about 350F) for 45-55 minutes or until it has a light color. You don't want it to be golden, because it will taste burnt, if it gets too dark.

Let cool and break into pieces. Great as is or with toppings.

. . .

Kananmunaton marenki

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Otsikko on kirjoitettu ihan oikein. Kananmunatonta marenkia.

Olette saattaneet kuulla siitä jo ennen tätä hehkutustani (hyppään näihin uutuusjuttujuniin usein aika myöhässä), mutta koska tämä on minusta niin mahtavan hieno keksintö, päätin kokeilla sitä itse ja jakaa tulokset täällä. 
Jaoin itseasiassa linkin aiheesta blogin Facebook-sivulla jo keskiviikkona, mutta taisin postata sen ehkä aiheen kannalta huonoimpana mahdollisena päivänä, kun olikin sellainen aprillijuttupäivä, mitä en hoksannutkaan ihan heti. Oikeastaan tajusin sen vasta sitten, kun minulta kysyttiin suoraan, että onko tämä aprillipila.  Ystäväni totesi seuraavana aamuna puhelimessa, että joku tällainen "vuosisadan keksintö! Kananmunatonta marenkia kansalle!"-tyylinen juttu olisi leipurilta hienoin mahdollinen aprillipila ikinä.
Pakko myöntää, että nauroin hyvät naurut omalle hölmöilylleni, kun olin sen ensin hoksannut. No, oppia ikä kaikki.

Mutta tämä on kyllä ihan oikea ja vakavasti otettava juttu.
Keksinnön sydämessä on What Fat Vegans Eat Facebook-ryhmään kokeilunsa postannut Goose Wohlt. Koitin  lukea asiasta vähän ja ymmärsin, että hän olisi saanut innoituksensa joltain toiselta mieheltä vielä, mutten nyt millään muista nimeä tähän hätään. Ehkä se ei haittaa. Pointti kuitenkin on, että tähän asti vegaanista marenkia on valmistettu lähinä kananmunankorvikejauheista ja sellaisesta ja tämä sattumus on avannut aivan uudenlaisen väylän kananmunattoman marengin pariin.

Raaka-aineet voivat yllättää. Sokeria tietenkin, koska sokeri ja marenki vähän niinkuin kuuluvat yhteen ja sitten kaveriksi kikherneiden säilöntälientä.
Sitä (rehellisesti sanottuna) aika limaista ja hieman sameaa litkua, jonka itse olen tähän asti valuttanut surutta viemäriin.
Mutta se toimii!
On pohdittu, että se toimisi siksi, että liemeen olisi liuennut kikherneistä mm. tärkkelystä ja proteiineja. Valkuainen on pääasiassa vettä, noin kymmenesosan verran proteiineja ja hieman tärkkelystä (ja minimäärä muita aineita, kuten rasvaa yms). Vaikka kikherneliemen ja valkuaisen koostumus eivät olisikaan yksi yhteen, niin ilmeisesti ne ovat riittävän samankaltaisia, jotta homma toimii.

En voi väittää tietäväni tästä asiasta oikeasti mitään faktaa, joten jos jollakulla on enemmän oikeaa tietoa aiheesta, miksi kikherneliemi toimii niin hyvin valkuaisen korvikkeena, kuuntelen mieluusti.
Tällä hetkellä olisin puolittain valmis vain uskomaan koko homman taikuudeksi kimalteineen ja yksisarvisineen, jos se olisi ainut tarjottu perustelu. Koko juttu tuntuu vain niin ihmeelliseltä ja saduista vedetyltä.

Nyt kun on todettu, että se toimii, vaikken tiedäkään ihan, että miksi näin on, lienee hyvä käsitellä hieman makuasioita vielä.
Kikherneet, vaikka mietoja ovatkin,ovat kuitenkin palkokasveja ja niissä on se omanlaisensa papumainen maku kaikissa. Liemessä maku ei ole kuitenkaan ihan niin voimakas.
Toinen huomioonotettava asia on, että liemi on miedosti suolattua, mutta sitä ei maista lopullisesta tuotteesta lainkaan.
Valmistin omat marenkini käyttäen ranskalaisen marengin ohjetta ja maustoin marenkivaahdon hyvällä määrällä jauhettua vaniljaa. Kuten marenki aina, tämäkin maistui minusta ensisijaisesti vain makealle, mutta mieto papumainen maku oli havaittavissa myös. Tai oikeastaan, se papuisa maku oli läsnä "raa'assa" marengissa mietona, mutta hävisi sitä mukaa kun marenkia kuivatettiin. Rutikuiva marenki olisi höynäyttänyt kenet tahansa ja minusta se ei enää maistunut pavuilta lainkaan. Joku makuaistiltaan herkempi saattaa olla eri mieltä.

Tyttäreni kehui marengin maasta taivaisiin ja jopa sen jälkeen, kun olin kertonut, mistä marenki oli tehty, hän jatkoi lisäannosten kinuamista sinnikkäästi. Tämä normaalisti ruokaan suurella epäluulolla suhtautuvalta tyttäreltäni on suurin mahdollinen kehu.
Rakenteeltaan tämä marenki on täsmälleen samanlaista kuin valkuaisista valmistettu.

Eli maku ja rakenne olivat mahtavat. Ainut huomautettava asia on, että korkeat marengit eivät onnistuneet, vaan lässähtivät litteiksi. Sen sijaan marenkiruusukkeista tuli kauniita, kuten kuvistakin voi nähdä. Muodot pyöristyivät ja pehmenivät kyllä niissäkin, mutta pursotusjälki pysyi silti siistinä.

Jos vieno kikherneiden vivahde marengissa ei viehätä, marengin voi aina maustaa jollakin vaniljaa voimakkaammalla maulla, kuten ruususiirapilla tai vaikka suklaarouheella tai sellaisella. Tämä toimisi myös erinomaisesti pavlovassa. 

Kananmunaton marenki

noin 25-30kpl

• 90g kidesokeria
• 75g kikherneiden säilöntälientä
• 60g tomusokeria
• 20g peruna- tai maissitärkkelystä
• 1 vaniljatangon siemenet

Ota ensin kikherneiden liemi siivilän läpi talteen. Käytä kikherneet johonkin muuhun ruokaan.

Mittaa oikea määrä säilöntälientä kulhoon ja punnitse sekaan kidesokeri. Lisää myös vaniljatangon siemenet sekaan.

Punnitse tärkkelys ja tomusokeri toiseen astiaan ja sekoita ne sekaisin vaikka haarukalla.

Laita uuni lämpenemään 110C asteeseen.

Vatkaa kidesokeri, vanilja ja säilöntäliemi kovaksi marenkivaahdoksi. Seos vaahtoutuu hieman hitaammin kuin valkuaiset, joten vatkaaminen kestää jonkun verran normaalia kauemmin. Vatkaa vaahto niin kovaksi, että vaahtoon nostetut huiput pysyvät terävinä eivätkä notkahda.

Sekoita nostellen ja käännellen tomusokeri-tärkkelysseos marenkivaahdon joukkoon lastaa käyttäen.

Lappaa seos tähtityllalla varustettuun pursotinpussiin ja pursota ruusukkeiksi leivinpaperoidulle pellille. Ruusukkeita pitäisi tulla noin 25-30 kpl, ellet tee sitten tosi isoja tai tosi pieniä. Tämä marenkivaahto ei pysy muodossaan välttämättä korkeina marenkeina, vaan saattaa lässähtää täysin. Suosittelen ruusukkeita tai nappeja tai muita, jotka kestävät muodossaan sitten paremmin.

Nosta uuniin ja kuivata noin 1,5-2h tai kunnes marengit ovat kuivia ja keveitä.

. . .

Kurkku-melonismoothie

Kuinka kauan voi kestää, ennenkuin ihminen saa aikaiseksi avata yleiskoneensa lisäosapakkauksia? Voin kertoa, että piiitkääään.
Ostin Kenwoodini viime kesän alussa ja nyt sain viimein aikaiseksi testailla sen mukana tullutta tehosekoitinta. Lihamylly on edelleen avaamattomana paketeissaan..

Tehosekoittimen (ja vähän lihamyllynkin) kanssa mennään nimittäin niillä rajoilla, että en ihan tiedä, ovatko ne minulle tarpeellisia vaiko eivät.
Olen elänyt vuosia ilman tehosekoitinta ja voin todeta, että olen kehitellyt kaikenlaisia kikkakutosia pärjätäkseni ilman sitä. Keksit murskaan puisella survimella, käytän valmiiksi jauhettua mantelia, mörssään marjat haarukalla (tai sillä puisella survimella), en edes haaveile jäämurskasta ja jos olen kaivannut oikeasti sosetta jostain, olen joko tehnyt sen siivilän läpi tai sosekeittojen ollessa kyseessä, käyttänyt ikivanhaa sauvasekoitintani.
Nyt valmistin kuitenkin ehkä elämäni ensimmäistä kertaa smoothieta (kyllä, näinkin pitkään voi ilman sitä kokemusta elää) ja huomaan koittavani kehitellä kaikenlaisia juttuja, joita voisin tuolla "uudella" lelullani väsäillä. Tykästyin siihen siis kyllä.
Jäämurskaa en tosin vieläkään taida saada, sillä kannu on muovinen ja tehot surruttimessa lopultakin melko pienet. Ja keitot täytyy vetää edelleenkin käsipelillä, sillä tuohon muoviseen kannuun ei saa laittaa mitään kuumaa.

Mutta smoothiet. Veikkaan, että niiden pariin on pakko palata vielä kerran jos toisenkin. Tykkään smoothieista kovasti, joten voi olla hyvinkin, että tuo kannu ei pääse mahdottomasti pölyyntymään kaappiin.

Ensimmäiseksi kokeiluksi valikoitui enemmän raikas kuin makea kurkku-melonismoothie. Pidin itse kovasti ja teen tätä varmasti uudelleenkin.
Sanoisin, että cantaloupen tilalle voisi mainiosti laittaa hunajamelonia. Jos kaipaa enemmän makeutta omaan juomaansa, hunajaakin voi helposti laittaa lisää tai jos tykkää enemmän makeuttamattomista juomista, sen voi jättää kokonaan poiskin.

Kurkku-melonismoothie

2 annosta

• 300g kurkkua 
• 500g cantaloupe-melonia
• 100g siemenetöntä passionpyrettä (tai saman verran passionmehua)
• 30g hunajaa (jos passionpyre/-mehu on sokeroimatonta)

Pese kurkku ja pilko se poistaen samalla siemenet keskeltä.

Poista melonista siemenet. Siivuta ja leikkaa kuoret irti. Pilko hedelmäliha.

Laita kurkkupalat ja melonit tehosekoittimeen. Mittaa perään siemenetön  passionpyre ja hunaja (jos passion on sokeroimatonta). Käytin itse tukusta saatavaa Boiron-merkkistä passionpyrepakastetta, mutta mikä tahansa kirpakka passionvalmiste käynee.

Soseuta tehosekoittimella tasaiseksi. Ohenna tarvittaessa passionmehulla tai vedellä.

Kaada kahteen korkeaan lasiin ja nauti kylmänä.

. . .

Pandaonigirit

Vietimme joku viikko takaperin iltaa ystäväni luona ja valmistimme ekstempore-ajatuksena sushia. Vieläkin hatusta vedetympi oli mukana iltaa viettämässä olleen ystäväni ystävän ajatus kokeilla valmistaa pandaonigireja. Niistä tuli oikein hienoja, sillä tämä ystäväni ystävä oli hyvin näppärä sormistaan. Nappasin pandoista kuvankin, jota vilauttelin jo tämän sushi-iltaman jälkeen blogin facebook-sivuilla.
Näytin kuvaa myös tyttärelleni, joka ääneen kadehti ja harmitteli, kun hän ei ollut saanut pandoja. Lupasin sitten valmistaa hänelle omat pandaonigirit ja tällaisia niistä tuli.

Ystävän-ystävän onigirit olivat puikuloita, mutta minä päätin tehdä perinteisiä kolmionmuotoisia. Noudattelin suunnilleen samoja kaavoja kuin näppäräkätinen esikuvanikin mitä tuli norista leikattuihin pandan osasiin, mutta omiini lisäsin vielä hännät tyttäreni kehoituksesta. Kuulemma pandoilla pitää olla häntä.

Nämä onigirit täytettiin surimilla tyttären toiveesta. Surimi on siis hieman ravuilta maistuvaa kypsää kalaa, joka myydään usein joko puikkoina, paloina tai sitten suikaleina riippuen valmistajasta. Makukin vaihtelee hieman valmistajasta riippuen, joten kokeilemalla löytää sen, mistä itse eniten pitää.
Onigirit voi toki täyttää ihan sillä, mistä itse eniten pitää, kuten kalalla, avokadolla, säilötyllä kurpitsalla, mustekalalla, millä vain. Ne voi jopa jättää täysin täytteittä, jos niistä pitää eniten sillä tavoin.

En tässä ryhdy sen enempää neuvomaan sushiriisin teossa, kun en ole oikeastaan koskaan mittaillut oman sushiriisini aineksia sen kummemmin. Valmistan sen useimmiten aika lonkalta. Suosittelen seuraamaan pakkausten ohjeistuksia tai käyttämään omaa lempireseptiä.
Omaan riisiini laitan itse riisiviinietikkaa, miriniä, sokeria ja suolaa, jotka kiehautan, jotta sokeri liukenisi.

Pandaonigirien valmistus on aikamoista askartelua, mutta ovathan ne kyllä aikamoisen suloisiakin. Vaivannäkö kannattaa.

Pandaonigirit

Tarvitset:

• valmista sushiriisiä (maustettuna esim etikalla, mirinillä, sokerilla ja suolalla )  
• valinnaisia täytteitä, kuten surimia tai mitä tahtookaan laittaa
• norilevää (yhdestä arkista riittää noin 5-6 pandaan helposti)
• kulhollinen etikalla maustettua vettä käsien kostuttamiseen
• puhtaat terävät sakset

Keitä ensin sushiriisi pakkauksen ohjeiden mukaan ja valmista sille etikkaliemi valinnaista ohjetta käyttäen. Kun olet sekoittanut liemen varovasti riisin joukkoon, kaavi riisi laakealla lautaselle tai vastaavalle ja anna jäähtyä, kunnes suunnilleen kädenlämpöistä.

Esivalmistele sillä aikaa käyttämäsi täytteet.

Laita kulhoon viileää vettä ja lorauta sekaan hieman etikkaa.

Kun riisi on jäähtynyt, kostuta kätesi kevyesti etikkavedellä ja ota riisiä noin kananmunan kokoinen pala. Painele riisi litteäksi levyksi kämmenpohjaasi ja aseta noin peukalonpään kokoinen pala täytettä riisin keskelle. Peitä täyte lisäämällä sen päälle riisiä. 

Kääri riisi täytteen ympärille palloksi ja muotoile molempia käsiäsi käyttäen puristelemalla riisi kolmionmuotoisiksi onigireiksi. Aseta alustalle odottamaan.

Kun olet valmistanut riittävästi onigireja, käy pesemässä kätesi ja kuivaa ne huolellisesti.

Ota sitten noriarkki ja sakset ja leikkaa kuvan mallin mukaisia paloja pandoja varten. Etutassuja varten kannattaa leikata lähes koko arkin mittainen suikale ja lyhentää sitä sitten tarvittaessa sopivammaksi.

Asettele noripalat kiinni onigireihin. Aloita etutassusuikaleesta. Aseta suikaleen keskikohta onigirin suipon yläreunan taakse ja taivuta nori kulkemaan onigirin sivuitse niin, että sen päät tulevat viistosti eteen noin onigirin keskivaiheille. Pyöristä päät, ellet ole tehnyt sitä jo etukäteen.

Aseta takatassut onigirin alle niin, että pyöristetyt kärjet nousevat hieman onigirin edessä näkyviin, mutta muutoin levä jää onigirin alle piiloon.

Kiinnitä häntä taakse.

Kiinnitä silmät, nenä ja korvat paikoilleen, kuten kuvassa. Korvat on painettu kiinni pystyyn hyvin kapoisesta reunastaan. Riisi on tahmeaa, joten se tarttuu kyllä kiinni ja pysyy.

Kun kaikki onigirit ovat valmiit, siivoa pois työvälineet ja tarjoa pienet pandakarhut soijakastikkeen kanssa.

. . .

Cinder toffee

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Mainitsin aiemmin vähän kuin sivulauseessa, että valmistimme ystäväni kanssa Itsenäisyyspäivänä cinder toffeeta.
Kyseessä on peribrittiläinen makeinen, jota on maisteltu sielläpäin erityisesti Guy Fawkesin Yön aikaan, vaikka en usko sen rajoittuvan pelkästään siihen.

Koitin löytää tämän makeisen historiasta edes jotain tietoja, mutta se osoittautui sangen hankalaksi. Yksi tiedonpätkä väitti cinder toffeen syntyneen 1900-luvun alussa, mikä vaikuttaa kohtalaisen uskottavalta. Ruokasooda oli siinä kohtaa ollut markkinoilla joitakin kymmeniä vuosia, joten heittoa ajankohdassa lienee korkeintaan sen verran. En asettaisi päätäni vadille tämän puolesta, sillä syntytarinat ovat aika usein, no, tarinoita ja legendoja.

Cinder toffee on suosittua Iso-Britanniassa, Kanadassa, Uudessa-Seelannissa ja tietyissä osissa Amerikan Yhdysvaltoja. Muualla maailmassa se on tuntemattomampi ilmestys. Nimiä tälle makeiselle on kertynyt enemmän kuin laki sallii. Yleisimpiä nimityksiä cinder toffeen lisäksi ovat muun muassa honeycomb, sea foam, hokey pokey ja sponge toffee.

Ystäväni tutustui tähän makeiseen poiketessaan Englannissa ja toi sitä purkillisen mukanaan. Nyt kun vietimme Itsenäisyyspäivänä pikkujoulua, ohjelmaamme kuului myös toffeen keitto. Ystäväni oli kaivanut meille muutaman reseptin valittavaksi ja otimme sieltä parhaan kuuloisen käyttöön. Elvyttelin jälkikäteen etsivänkykyjäni hakemalla netistä sen reseptin, jotta voisin linkittää sen teillekin. Linkki käyttämäämme reseptiin tässä. 

Cinder toffee on yksinkertaisimmillaan sokeria, siirappia ja ruokasoodaa. Linkittämässäni ohjeessa käytetään lisäksi myös vaniljaa ja vesitilkkaa.
Toffeen kantava ajatus on, että 150C asteiseksi keitetty sokeri-siirappiseos kuohautetaan vaahtoavaksi lisäämällä sen joukkoon ruokasoodaa. Sokeri jähmettyy niin nopeasti, että vaahtomainen rakenne jää pysyväksi ja valmis toffee on täynnä hauskoja kuplia.
Vaahtoaminen perustuu kahteen tekijään. Ruokasooda (joka on emäs) reagoi happaman siirapin kanssa, mistä syntyy hiilidioksidia. Suuremman reaktion aikaansaa kuitenkin ruokasoodan hajoaminen kuumassa sokerisiirapissa, mistä syntyy myös iso määrä hiilidioksidia. Hiilidioksidikuplat eivät pääse tahmean siirapin läpi kovin nopeasti ja seos ennättää pääosin jähmettyä ennen kuplien lässähtämistä. Toffeeta valmistettaessa onkin tärkeää saada sooda sekoitettua huolellisesti joukkoon, mutta seosta ei pidä hämmennellä yhtään enempää, etteivät kaasukuplat rikkoutuisi.

Maullisesti on tärkeää, että toffee sisältää jotain hapanta tasapainottamaan soodan emäksisyyttä. Vaalea siirappi noin yleisesti ottaen riittää siihen, mutta jos haluaa varmistaa, ettei sooda maistu lopullisessa tuotteessa, voisi ohjeen vaalean siirapin korvata vaikka neljänneksen mitalta tummalla taloussiirapilla tai niin, että vaihtaa vaikka kymmenen grammaa vedestä viinietikaksi. En lähtisi tekemään tätä toffeeta glukoosisiirapista, sillä siinä ei ole riittävää paahteista makua, mikä minusta kuuluu tähän toffeeseen. Makeisessa on ohjeen mukaan tehtynä aavistuksenomainen soodan maku, mutta minusta itsestäni se ei ollut lainkaan epämiellyttävä. Yllä mainitsemiani kikkoja voi koittaa käyttää, jos sooda maistuu suussa kovin pahalle pieninäkin määrinä. Kyse on kuitenkin vain neutraloitumattomasta emäksestä, jonka voi hoitaa pienellä happolisällä.

Menipäs tämä nyt yhtäkkiä kovin tieteelliseksi. Ehkei se haittaa.
Cinder toffee on hyvin mielenkiintoinen ja maukas makeinen ja sitä kannattaa testata ehdottomasti.

I mentioned earlier that I made some cinder toffee together with a friend.
It's a lovely sweet and quite easy to prepare.

I tried to dig out some information about it's history, but had very little success. One source claimed that it was invented in the early 1900's, which I find quite believable. Baking soda had by then been commercially available fow a few decades, so it's possible. I wouldn't bet on my head, though, as stories of births and beginnings are often, well, stories.

My friend became acquainted with cinder toffee while traveling in England. Since then she has wanted to recreate the wonderful sweet she fell in love with. We used this recipe from allrecipes for our experiment.

The fun bubbling effect is caused by baking soda breaking apart in the super-hot sugar syrup (and also reacting to the acid in the syrup), which releases quite a lot of carbon dioxide. Since the sugar syrup is so viscous, the carbon dioxide bubbles can't escape that quickly and the toffee retains it's bubbly structure as it hardens rather fast and traps the bubbles inside. Therefore it is important not to stir too much when mixing in the baking soda, as the bubbles will go flat.

I urge you to try this. It's fun to make and even more fun to eat!

. . .

Ihan parhaat pikkujoulut

Järjestin pienet iltamat ystäväni kanssa ja juhlimme pikkujouluja kahdestaan ilman lapsia. Teki niin hyvää saada viettää vähän aikuista aikaa yhdessä taas vaihteeksi.
Kuvia on huomattavan vähän, sillä kun saimme syötävät pöytään, olimme molemmat niin nälkäisiä, että iskimme vain pöydän antimiin kiinni välittämättä mistään muusta. 

Suolaisiksi tarjottaviksi valitsin leipää runsaalla valikoimalla erilaisia päällisiä. Meillä oli sekä vaaleaa että tummaa leipää ja niiden päälle valikoima erilaisia kasviksia, leikkeleitä, juustoja, ja ystäväni valmistamaa lohirullaa.

Makeina herkkuina meillä oli piparkakkutarteletteja Bailey's-ganachella ja valkosuklaavaahdolla, marenkipesäleivoksia, piparkakkuja ja minikokoisia tähtitorttuja.

Omenavoi osoittautui parhaaksi ystäväksemme illan aikana. Sitä läträttiin surutta sekä juuston, lihan, kasvisten ja kalan päälle että marenkileivosten uumeniin. 
Mutta paras kaikista käyttötarkoituksista oli laittaa siitä bellinit.
Juomana meillä oli pari pulloa kuohuviiniä, joista toisen nautiskelimme bellinien muodossa. Ystäväni ihastui omenavoihin niin, että sai rakkaudenhuumassaan ajatuksen kokeilla tehdä siitä belliniä ja se toimi kuin unelma.
En voi kyllin ylistää kuivan kuohuviinin ja omenavoin yhdistelmää. Kannattaa testata.

Päivä oli kyllä ihana muutoinkin kuin vain ruokailun merkeissä. Valmistimme hauskaa cinder toffeeta, koristelimme muutaman piparkakun, kudoimme ja paransimme maailmaa tai vähintäänkin omia itseämme. Parhautta!
Nyt on taas sellainen olo, että jaksaa vaikka mitä, kun sielu on hetken levännyt hyvässä seurassa.

I threw a pre-christmas party together with my dear friend. It was so nice to have some time together without the kids and without any hurry.
There aren't that many pictures, because when we finally got the table laid, we were so hungry, we just sat down and concentrated on the food rather than anything else.

For savories we had some bread with different toppings. We had vegetables, meats, cheeses and some fish.
For sweet treats we had gingerbread tartelettes with Bailey's ganache and white chocolate mousse, meringue nests, gingerbread and mini-sized puff pastry pinwheels with plum marmalade (joulutorttu).

Apple butter proved to be our best friend and we spread it on everything. Everything.
My friend fell in love with the stuff and had the best idea ever. Apple butter bellinis. They were so good, I can't even begin to describe it. You just have to try them out.

But the day wasn't just about having a meal. We made some cinder toffee, decorated a few gingerbread cookies, knitted and made the world, or at least ourselves a little bit better by chatting about important things. I had the best time.

Omenavoi-bellini

Apple butter bellini

1 annos / 1 serving

• 3tl omenavoita  (3tsp apple butter)
• noin 100ml kuivaa kuohuviiniä  (dry sparkling wine)

Lusikoi korkeaan, kapeaan lasiin kolme kukkuraista teelusikallista omenavoita. Kaada varovasti lasi täyteen kuivaa kuohuviiniä. Sekoita lusikalla tasaiseksi. Anna asettua hetken aikaa ja nauti.

Spoon the apple butter in a flute glass. Carefully pour the sparkling wine into the glass. Mix until homogenous. Let sit for a little bit and then enjoy.

. . .

Omenavoi

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

 Törmäsin yhdessä suosikkiblogeistani omenavoihin (apple butter), joka oli ainakin minulle itselleni täysin uusi tuttavuus. Kyseessä on vähän niinkuin ruotsalaisen äppelmosin rokimpi isoveli, jolla on pilke silmässä ja kaato kainalossa. Tälle tavaralle kun antaa pikkusormen, se vie koko käden ja luultavasti molemmat jalatkin.

Omenavoi (tai omenatahna, miten sitä haluaakaan kutsua) valmistetaan keittelemällä hiljaksiin seosta, jossa on usein omenanpaloja, kuivattua omenaa ja nesteenä tuorepuristettua omenamehua. Seokseen lisätään myös sokeria ja mausteita, kuten kanelia ja vaniljaa. Kun tahnaa keitellään hiljalleen useiden tuntien ajan, sen maut tiivistyvät ja seoksen sisältämät sokerit karamellisoituvat, mistä syntyy omenavoille tunnusomainen punaruskea väri ja hieman paahteinen maku.

Keitin oman omenatahnani käyttäen tätä Bravetartin reseptiä. Valmistin vain puolikkaan annoksen, sillä minulla oli vain pari litraa tuorepuristettua omenamehua käytettävissäni. Seos mahtui juuri mainiosti viisilitraiseen kattilaan. Täyttä annosta varten kannattaa olla kymmenen litran terässammio, jossa sen keittää.
Pakastin syksyllä kotimaisia omenia siivuina ja käytin niitä tähän. Samoin minulla oli toisia (kotimaisia) omenia kuivattuina ja nekin pääsivät uuteen elämään tahnan joukossa. Hommasin vielä kaupasta sellaisen kolmen litran hanatonkan tuorepuristettua omenamehua ja pääsin vauhtiin. Osa mehusta päätyi tosin koemaisteluihin (pitihän se laatu tarkistaa!), joten sekin oli osasyy siihen, miksi keittelin vain puolikkaan satsin.

Omenavoi on erinomaista voidellulla vastapaahdetulla paahtoleivällä, lettujen päällä, juustojen kera, salaatinkastikkeena tai ihan vaan lusikalla suoraan purkista. Itse syön sitä myös hyvällä halulla ruoan kanssa mustaviinimarjahyytelön tai vastaavan paikalla.
Ajattelin yhdistää sen jollain tavalla joulupöytääni, mikäli sitä on silloin enää jäljellä. Luultavasti nostan vain purkin pöytään ja läträän sitä ihan kaikkeen.

Vielä viimeisenä huomautuksena ennen kuin unohdan mainita; jenkkilässä apple cider ei ole omenasiideriä, kuten voisi olettaa nimen perusteella, vaan sillä tarkoitetaan tuorepuristettua omenamehua. Näin ainakin joissain osissa Amerikan Yhdysvaltoja, ja ainakin tuossa oheen linkitetyssä reseptissä.
Vähän hassua kyllä, mutta sellaista se joskus on. 

Jos iänikuinen omenahillon keittely alkaa jo tulla korvista ulos, keitelkää ensi kerralla tätä tahnaa. Se kannattaa!

I came across this awesome apple butter recipe while reading one of my favourite blogs (Bravetart!). I'd never heard of such a thing before and had to give it a go. Turns out it's like the cooler older brother of the swedish äppelmos (apple sauce).

Apple butter is basically just fresh apples, dried apples and fresh apple juice simmered together for hours and hours with some sugar and spices. The resulting product is a darkish reddish brown-colour thick sauce which tastes amazing. The beautiful deep colour is the result of sugars caramellizing during the long cooking period.

It's excellent on buttered toast, as a salad dressing, with cheeses or eaten with a spoon straight out of the jar. I also have it alongside savory dishes, like steaks or similar (or anything really) thus replacing the more traditional blackcurrant jelly. I may serve it on my christmas meal, if there's any left. We'll see.

I should note that the apple cider the recipe calls for is not the alcoholic beverage but freshly pressed apple juice. Apparently in some regions of the States they call it that way. Yes, I too find it quite confusing.

If apple jam is so last season, why not try this instead? You won't regret it, I promise.

. . .

Hasselpähkinämacarons

Jos ette ole vielä kokeilleet macaronleivosten valmistusta hasselpähkinäjauheella, kannattaa ehdottomasti tehdä niin mahdollisimman pian! Hasselpähkinäkuorissa on selvästi voimakkaampi maku kuin mantelisissa, mutta se ei ole minusta lainkaan huono asia. Yhdistäisin hasselpähkinäiset macaronpohjat ihan tavalliseen tummaan suklaaganacheen, tai jos haluaisin nostaa hasselpähkinän potenssiin kaksi, käyttäisin Nutellaa.

Valmistuksessa ei ole mitään kummallisuuksia. Hasselpähkinäpohjat valmistuvat samalla ohjeella ja samoin menetelmin kuin mantelisetkin macaronpohjat, joten halutessanne voitte vain ottaa oman luotto-ohjeenne ja vaihtaa pähkinäjauhot päittäin. Kirjoittelen tähän kuitenkin ohjeen ylös siltä varalta, että jollakulla ei sellaista vielä ole.


If you haven't yet tried baking macarons with hazelnuts instead of almonds, you should do it now! The flavour is stronger than in regular almond macarons, but that's not a bad thing. I would couple these with a dark chocolate ganache or with Nutella for extra hazelnut flavour.
Preparing these is just like baking regular macarons, so no weirdness there. You can either use your own recipe or grab one from below.

Hasselpähkinämacarons

Hazelnut macarons

• 100g hasselpähkinäjauhetta (finely ground hazelnuts)
• 100g valkuaisia  (egg whites)
• 50g hienoa kidesokeria  (fine granulated sugar)
• 200g tomusokeria   (confectioners sugar)
• hyppysellinen suolaa  (pinch of salt)

Mittaa kaikki ainekset valmiiksi ennen aloittamistasi. Munanvalkuaisia ei ole tarpeen ikäännyttää, tuoreet toimivat ongelmitta.

Sekoita hasselpähkinäjauhe ja tomusokeri hyvin toisiinsa ja siivilöi kerran.

Vatkaa kidesokeri, valkuaiset sekä suolarippu paksuksi ja kuohkeaksi marenkivaahdoksi.

Lisää kuivat aineet marenkivaahdon joukkoon parissa erässä. Sekoita massaa joustavalla lastalla hieroen sitä kulhon reunaa vasten. Tarkoitus on saada ylimääräistä ilmaa pois seoksesta. Kun seos valuu kauniina nauhana lastasta, sen pitäisi olla valmista. Voit tiputtaa lusikallisen vaikka leivinpaperille ja jos se tasoittuu kauniiksi  sileäksi napiksi, se on tarpeeksi ohentunutta. Varo sekoittamasta macaronmassaa liikaa, sillä jos seoksesta poistuu liikaa ilmaa, leivospohjat eivät nouse.

Lappaa massa pyöreällä, noin senttisellä kärjellä varustettuun pursotinpussiin ja pursota leivinpapereille tasakokoisia nappeja sopivin välein. Pohjat levenevät hieman asettuessaan, joten jätä vähän varaa. 

Anna pohjien kuorettua, kunnes pintaan on muodostunut kalvo. Siihen kuluu puolesta tunnista reilu tunti, riippuen hieman ilmankosteudesta.

Nosta paistumaan 120C asteiseen uuniin keskitasolle ja pidä peukkuja, että sekoitit massan hyvin ja tasaiseksi. Halkeilleet ja epämuodostuneet pohjat johtuvat useimmiten juurikin epätasaisesta sekoittamisesta enemmän kuin mistään muusta, mutta onneksi maistuvat kuitenkin yhtä hyvälle kuin kauniit ja onnistuneet pohjatkin. Paista pohjia noin 15-22 minuuttia, kunnes ne irtoavat leivinpaperista ongelmitta. Anna jäähtyä ennen irroittamista.

Valmista valitsemasi täyte ja pursota/lusikoi sitä jäähtyneiden macaronleivospohjien väliin. Nosta valmiit macaronleivokset rasiassa jääkaappiin makustumaan ainakin yhdeksi yöksi ennen nauttimista, jotta ne olisivat parhaimmillaan.

Measure out all the ingredients. You don't have to age the egg whites, fresh ones work just fine.

Mix the confectioners sugar with the ground hazelnuts and sieve.

Beat together the sugar, salt and the egg whites until the foam is luscious and thick.

Add the dry ingredients to the meringue foam and begin mixing using a bendy spatula. Try to rub the mixture to the side of the bowl. Your supposed to deflate the meringue so that when you lift your spatula, the macaron mixture will run from the end of it in a nice ribbon. You could also try dropping a spoonful of the mixture on parchment paper to see if it evens out nicely. If so, then stop deflating and scoop up the mixture in a pastry bag with a round tip. You have to be careful not to deflate the mixture too much, as too thin a mixture yields shells that don't rise at all in the oven.

Pipe the mixture into nice little buttons.

Then let the shells sit on the counter for 30-75 minutes so that they'll form a skin.

Bake in 120C degrees for about 15-22 minutes or until the shells peel off the paper nicely. Let cool.

Fill with a filling of your choice and let the macarons sit in the fridge overnight for best structure and taste.

. . .

Kookostoffee

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Vegaanisen toffeen valmistus on ajatuksena kiehtonut jo hetken. Tykkään keitellä toffeenameja (ja vielä enemmän maistella niitä), mutta olen pohtinut myös, kuinka ne onnistuisivat, jos peruskerman ottaisi pois ja laittaisi jotain muuta tilalle. Kävi ilmi, että hyvin se sujui ja lopputulos oli vielä sangen maukaskin. Itseasiassa niin maukas, ettei näitä välttämättä uskoisi maidottomiksi ollenkaan.

Testiryhmänä toiminut tytär totesi suunnilleen niillä linjoilla, että maku oli tosi hyvä, mutta toffee kovin sitkeää. Hyvällä halulla upposivat kuitenkin, joten oletan, ettei sitkeä rakenne hirveästi häirinnyt. Itse pidän sitkaasta toffeesta enemmän kuin pehmeästä.
Mutta. Nauttikaa nannasta!


I've been meaning to try out making vegan caramels for some time now. Turned out it wasn't that difficult and I actually think these tasted like the 'real thing'.
My daughter thought that the taste was really good but they were too chewy. Although she didn't seem to mind it that much, the way those caramels were disappearing. I myself like my caramels chewier.
But. Enjoy the sweet goodness!

Kookostoffee

coconut caramels

noin 40kpl / about 40 pieces

• 200g kookoskermaa (coconut cream)
• 220g tärkkelyssiirappia (glucose syrup)
• 210g kidesokeria (sugar)
• 1/2 vaniljatangon siemenet (scrapings of 1/2 vanilla bean pod)
• 1 g jauhettua inkivääriä (ground ginger)
• 35 g maidotonta margariinia   (dairy-free margarin)

Vuoraa 15x20-cm uunivuoka leivinpaperilla. Rasvaa kevyesti.

Punnitse 1,5-2-litraiseen kattilaan kookoskerma, tärkkelyssiirappi, kidesokeri ja mausteet. Kuumenna keskilämmöllä satunnaisesti sekoittaen, kunnes seos alkaa kuplia.

Lisää sitten margariini kuplivaan seokseen ja sekoittele, kunnes se on sulanut.

Iske (digitaalinen) lämpömittari kattilan kylkeen kiinni ja kuumenna kuplivaa seosta samalla sekoittaen, kunnes se saavuttaa 120C asteen lämpötilan. Mieluummin asteen tai kahden verran yli kuin alle.

Kaada seos esivalmisteltuun vuokaan. Anna jähmettyä, kunnes toffee on noin kädenlämpöistä. Leikkaa sitten toffee paloihin huolellisesti öljytyllä veitsellä. Öljyä veistä aina muutaman leikkuukerran välein ja pese se tarvittaessa, jos toffee tarttuu kiinni. Muovinen jämäkkä raappa saattaisi myös toimia hyvin leikkuuseen ja se ei välttämättä tartu kiinni toffeeseen niin kovasti kuin veitsi.

Kääri jäähtyneet toffeemakeiset leivinpaperista leikattuihin karkkipapereihin ja tarjoa ystäville.


Line a 15x20cm tin with parchment. Grease it lightly.

Take a 1,5-2-liter cooking pot and measure out the coconut cream, glucose syrup, sugar and the spices to the pot. Turn the heat on to medium and let the mixture heat up until it begins to bubble, stirring occasionally. Then add the margarine, stirring, until it has melted.

Take a (digital) thermometer and attach it to the side of the pot. Let the mixture bubble away while stirring until it reaches 120C. Rather let the temperature rise a degree or two over that, than take it off the heat too soon.

Pour the mixture to the prepared pan. Let it cool until the caramel is about body temperature. Then cut into pieces with a well-oiled knife. A plastic dough scraper might do the trick also.

Wrap the cooled candy into parchment paper squares and offer some to your friends.

. . .