The two-ingredient no-churn ice cream

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Tämä jäätelöresepti löi minut kyllä ihan ällikällä. Että hyvää jätskiä voi saada aikaan kahdella aineksella ja ilman jäätelökonettakin!
Kiitos reseptivinkistä kuuluu ystävälleni (linkki hänen sivuilleen), joka on paitsi hurjan taitava ruoanlaittaja, myös ihan uskomattoman lahjakas käsityöläinen ja taiteilija. Hän julkaisi itseasiassa syksyn aikana upean värityskirjan "Mielen värit", joka on myynnissä hänen yrityksensä nettikaupassa täällä. Käykää katsomassa!

Reseptiin palatakseni, jäätelöpohja tosiaan vaatii vain kaksi ainesta: kermavaahdon ja kondensoidun maidon. Sen voi maustaa juuri niin kuin itse haluaa. Tässä omassa erässäni on mukana vadelmia ja pekaanipähkinöitä.

Tämän reseptin saanti oli kyllä lottopotti. En voi tällä hetkellä syödä oikeastaan mitään kaupan jäätelöistä (paitsi sitä kaikkein kalleinta mövenpickiä), sillä joko niistä löytyy soijalesitiiniä, johanneksenleipäpuujauhetta tai molempia. Molemmat kuuluvat kiellettyjen ruoka-aineiden listalleni tällä hetkellä, kun käyn lävitse niitä aineksia, jotka saavat vatsani kipeäksi.
Testaaminen on sujunut mahtavasti. Tiedän jo eliminaatiotestieni perusteella, että gluteeni aiheuttaa välillä ongelmia, välillä ei, riippuen vähän määristä. Laktoosista ei tullut oireita ja sienet vaikuttavat tämän viikon testien perusteella saavan puhtaat paperit myös. Seuraavaksi testaan sitten herneet ja pavut.

Mutta jäätelöiden parissa ilakointi jatkuu ihan taatusti. Eräs toinen hyvä ystäväni vähän mietti, että lainaisi minulle heidän jäätelökonettaan, jotta voisin testailla sitä ja kehitellä jotain meneviä jäätelöreseptejä koneenkin kanssa. En sanonut ei.
Odotan sitä mielenkiinnolla.

Jos teillä on jotain jäätelömakuideoita, kertokaa ne kommenttikentässä.
Kaunista sunnuntaita toivoen,

Pia

I'm so happy about this recipe! Only two ingredients and no churning required. Can it be?

Oh yes.

I got this recipe from a dear friend of mine (a link to her pages). She's a wonderful cook and magnificently gifted as an artist and artisan. During this autumn she published her own coloringbook "Mielen värit" (colors of the mind), which is mindblowingly beautiful. A link to her online store here.

Back to the recipe. It really requires only two ingredients: whipped cream and condensed milk. You can add to that pretty much any flavorings you wish and it's done.

The biggest reason I love this recipe is that it's simple and tastes great. At the moment I can't really buy ice cream from the stores, because almost all of them contain soyalecitin and/or carob, which I can't eat.
But the experiment of finding the ingredients that give me stomach ache has gone well. I've found out that gluten can be a problem some of the time, depending of the amount digested. And that lactose is not a problem. Mushrooms have not caused any difficulties either.
Up next are peas and beans.

I'm going to continue experimenting with ice cream. A different friend of mine has offered to lend me her ice cream machine so that I can try it out and make some sweet recipes.

If you have any ideas for flavors, do tell me in the comment section.
Have a lovely day!

-Pia

. . .

The two-ingredient no-churn ice cream

Kahden aineksen jäätelö ilman konetta

n. / about 1,5L

• 600g kermaa / cream
• n. 400g kondensoitua maitoa / condensed milk

Makuaineita / Flavourings:

• 200g pakastevadelmia / frozen raspberries
• 100g pekaanipähkinöitä / pecans

Laita vadelmat kattilaan ja kiehauta niitä muutaman minuutin ajan, jotta mahdolliset pöpöt kuolisivat pois. 

Rouhi pekaanipähkinät karkeaksi rouheeksi.

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja sekoita siihen kondensoitu maito. Lisää makuaineet ja kääntele muutamalla lastanvedolla sekaisin. Älä sekoita makuaineita tasaisesti jäätelömassaan.

Kaavi jäätelö 1,5  litran vetoiseen pakastuksenkestävään kannelliseen astiaan. Taputtele jäätelön pintaan tuorekelmua estämään kuorettumista. Anna pakastua vähintään 4-5 tuntia tai kauemmin. 

Jos pakastimesi on kovalla, jäätelö voi olla sangen kovaa. Anna tarvittaessa pehmetä jonkun aikaa ennen tarjoilua.

. . .

Put the raspberries into a small pan and boil them for a couple of minutes to kill off all the possible bacteria (frozen berries can sometimes be contaminated with bacteria or viruses and should be used only after a thorough heating).

Cut the pecans a bit, but leave into quite large pieces.

Whip the cream until stiff peak and mix thoroughly with the condensed milk.

Add the flavourings but only mix a little. A couple of turns with the spatula is enough.

Pour into a 1,5 litre lidded container. Pat some cling film to the surface of the ice cream to prevent the forming of a skin. Freeze for about 4-5 hours before serving.

. . .

Awesome Gluten-free Sweet Potato Doughnuts

Lupasin jakaa reseptin näille gluteenittomille bataattidonitseille, mikäli onnistuisin niiden kanssa. Ja voi kuulkaa, onnistuin niin hyvin, että ensimmäistä maistellessa teki mieli tanssia voitonpolkkaa!

Kuten viimevuotisilla kurpitsadonitseillakin, myös näillä oli pohjana Bravetart-blogin ihanat bataattidonitsit. Paha vain, että ne ovat täynnä pelkkää vehnää. Mietin sitä reseptiä tuijotellessani sitten, että olisiko sitä mitenkään mahdollista muuntaa gluteenittomaksi. Edes sinne päin?

Tarkkasilmäisimmät huomannevat, että minun reseptissäni on vähemmän kananmunaa, enemmän sokeria ja vähemmän jauhoja. Sitkoa sisältäviä leivonnaisia ei ihan tuosta noin vaan voi muuntaa gluteenittomaksi. Täytyy miettiä muutakin kuin vain jauhon korvaamista toisella.

Nämä donitsit ovat maultaan upeita, sen takaan. Suutuntumaltaankin ne ovat erinomaisia. Vähän kuin perinteisen hiivalla nostatetun donitsin ja kakkumaisen donitsin rakkauslapsia. Hyvällä tavalla.
Kokeilkaa tehdä näitä, ovat tolkuttoman hyviä!

In my last post I promised to share my recipe for gluten-free sweet potato doughnuts, shoud I succeed in creating a good batch. And oh boy, did I indeed!

As a guide I used this Bravetart's Sweet Potato Doughnuts-recipe. I love them, but since I currently can't eat wheat, I had to come up with a gluten-free approach.

My gluten-free version differs slightly in a few other aspects as well as in the flour department. There's slightly less egg, a bit more sugar and the amount of flour is reduced.

These doughnuts will taste great. The mouthfeel is excellent also. They're a bit like a lovechild between a regular yeasted doughnut and a cake doughnut. But in a really good way. Go and make these!

Gluten-free sweet potato doughnuts (Gluteenittomat bataattidonitsit)

20 donitsia / doughnuts

• 230g kuumaa vettä / hot water
• 5g psylliumjauhetta / ground psyllium husk
• 25g tuorehiivaa (tai 11g kuivahiivaa) / fresh baker's yeast (or 11g active dry yeast)
• 140g bataattisosetta / sweet potato purée
• 90g sokeria / sugar
• 55g kananmunaa / egg
• 9g leivinjauhetta / baking powder
• 6g ksantaania / xanthan gum
• 30g maitojauhetta / milk powder
• 85g huoneenlämpöistä voita / butter, room temperature
• 2g muskottipähkinää / nutmeg
• 1 vaniljatangon siemenet / seeds of 1 vanilla pod
• 8g suolaa / salt
• 132g maissijauhoa /corn flour
• 173g riisijauhoa / rice flour
• 100g perunatärkkelystä / potato starch
• 140g tahmariisijauhoa / glutinous rice flour (mochiko)

Öljyä friteeraamiseen / Oil for deep-frying

Sokeria pintaan /sugar for coating

Vispaa psyllium huolellisesti kuuman veden joukkoon. Anna turvota sen aikaa, kun neste jäähtyy kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva murentaen pieniksi murusiksi. 

Mittaa kaikki loput ainekset kulhoon. 

Vaivaa käsin viiden minuutin ajan. Taikina saa jäädä pehmeäksi ja hieman tahmaisenkin tuntuiseksi, mutta sen pitäisi pysyä kauniisti kasassa ja muotoutua palloksi. Lisää riisijauhoa, mikäli on tarvis, mutta vain vähän ja vasta sen viiden minuutin vaivaamisen jälkeen, kun jauhot ovat ensin kunnolla vettyneet ja alkaneet kunnolla turvota.

Ota leivinpaperiarkkeja kaksi. Kaulitse toisen päällä taikina noin 1,5-2cm paksuksi levyksi. Ota halkaisijaltaan 7,5-senttisellä muotilla levystä pyörylöitä ja aseta pyörylät toisen leivinpaperin päälle jättäen hieman varoja ympärille. Ota halkaisijaltaan 2,5-senttisellä muotilla pyörylöistä keskusta pois.

Kerää taikinarippeet, muotoile palloksi ja kaulitse uudestaan. Taikina kestää todella paljon uudelleenkaulintaa, kunhan jauhoja ei lisätä sekaan.

Leikkaa jokainen donitsi irti leivinpaperiarkista niin, että jokaisen donitsin alla on oma pieni paperineliönsä.

Kun olet saanut kaiken taikinan otettua muoteilla, odota 5min ja laita öljy kuumumaan. Kun öljy on 180C asteista, frittaa donitsit kauniin ruskeiksi molemmin puolin. Mikäli donitsi irtoaa helposti leivinpaperista, voit irroittaa sen ensin ja asettaa varovasti kuumaan öljyyn paistumaan. Mikäli donitsi ei irtoa paperista, aseta se papereineen päivineen kuumaan öljyyn paperipuoli ylöspäin. Paperi irtoaa itsestään hetken kuluttua ja voit kalastaa sen pois öljystä sitten.

Donitsin kuuluu ensin vajota alas pohjaan, josta se nousee itsestään ylös kellumaan rasvaan. Paistoon pitäisi kulua aikaa yhteensä noin 2min. Suosittelen digitaalisen lämpömittarin hankintaa lämpötilan tarkkailuun.

Kieritä valmiit donitsit sokerissa tai kuorruta tällä Bravetartin ihanalla donitsikuorrutteella. Nauti lämpimänä.

. . .

Whisk the psyllium husk into the warm water. Let it thicken and cool until body temperature. Crumble in the fresh yeast.

Measure in all the other ingredients.

Knead the dough by hand for 5 mins. The dough should be soft and even feel a bit sticky, but at the same time it should form a ball and not get badly stuck in the bowl. If the dough feels too soft, add a little bit of rice flour to it, but only after the 5 minute kneading. You have to give the flours some time to absorb the liquid first.

Take two pieces of parchment. Use the other as a rolling surface. Roll the dough to about 3/4 inch thickness. Use a 3-inch round cutter to cut the doughnuts and place them to the other parchment. Use a 1-inch cutter to cut the holes.

Collect the scraps and re-roll. The dough can handle multiple re-rolls if you do not add any flour to it while rolling.

Cut the parchment so, that every doughnut has it's own little paper square on which to sit on.

After you've cut every doughnut possible, wait for 5 more minutes and heat the oil.

When the oil has hit 180C ( about 350F), fry the doughnuts to golden brown.

If the doughnut is stuck on the little piece of parchment, just put it gently into the oil, paper and all, and the paper will detach itself within moments and you can just pick it away.

The doughnut should fall to the bottom of the pan first. After a small while it will bop up by itself.

Coat the finished doughnuts in sugar or use this doughnut glaze by Bravetart.

Enjoy while warm.

. . .

Gluteeniton saksipitko

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Lauantai ja leivontapäivä. Tänään on selvästikin iskenyt kiinni joku kärpänen tai mikälie pistiäinen, sillä mielessä on pörränneet vain leivonta-ajatukset ja kädet on vallannut kutina päästä tekemään ja kokeilemaan.
Ja voi kuulkaa niitä kokeiluja!

Tämän gluteenittoman pitkon lisäksi olen tehnyt toisen ja kolmannen kokeiluerän laktoosittomista valkosuklaatryffeleistäni ja tarkoituksena on vielä frittailla satsi gluteenittomia bataattidonitseja myöhemmin tänään.
Niiden donitsien kanssa iski vähän sellainen kaipuu eilen, kun haikailin näiden maailman parhaiden kurpitsadonitsien perään. Mitäpähän sitä tyttö sitten muuta mahtoi tehdä, kuin koittaa fundeerata resepti gluteenittomaksi ja päättää testata sitä ensi tilassa.

Lupaan jakaa reseptin täällä, jos tämä yritelmäni onnistuu ollenkaan.

Mutta palataksemme varsinaiseen aiheeseen, eli pullapitkoon,  on kerrottava ensimmäisenä, että reseptini pohjana toimi aiemmin valmistamani gluteenittomien munattomien pullien ohje.
En tykkää käyttää valmiita jauhosekoituksia ja vaikka tuonkin pullan olen alunperin omaa sekoitustani käyttäen tehnyt, mietin, että voisi olla parempi purkaa siihen käytetyt ainekset osasiin niin, että kaikki on listattu tässä reseptissä erikseen omina aineksinaan selkeyden vuoksi.

Lisäksi lisäsin ohjeeseen nyt kananmunaa, sillä se mehevöittää taikinaa huomattavasti.
Lopputuloksena oli kaksi pientä ihanaa, mehevää, täydellisen herkullista saksipitkoa, jota saatoin tätä kirjoittaessani ahmaista kolme siivua.
Hupsis.

Koska odotatte jo varmasti sormet syyhyten reseptiä, tässä se on:

Gluteeniton saksipitko

2 pitkoa

• 300g kuumaa vettä
• 5g psylliumia
• 25g tuorehiivaa (tai 11g kuivahiivaa)
• 90g sokeria
• 6g suolaa
• 50g pehmeää voita
• 55g kananmunaa
• 3g kardemummaa
• 3g leivinjauhetta
• 6g ksantaania
• 135g maissijauhoa
• 175g riisijauhoa
• 100g perunatärkkelystä
• 140g tahmariisijauhoa (glutinous rice flour/mochiko*)
• 30g maitojauhetta

Täytteeksi:

• 100g pehmeää voita
• 180g sokeria
• 15g jauhettua kanelia

*Glutinous rice flour (tunnetaan myös nimellä mochiko) on löydettävissä etnisten ruokakauppojen puolelta. Voi korvata tavallisella riisijauholla, mutta sitten rakenne ei ihan täsmää kyllä.

Kuumenna ensin vesi. Voit käyttää nesteenä maitoakin. Jätä silloin reseptistä maitojauhe pois.

Vispaa kuumaan nesteeseen psylliumjauhe. Anna turvota sen verran, että neste jäähtyy hiivalle sopivaan lämpötilaan. Tuorehiivalle kädenlämpöistä, kuivahiivalle hieman kättä lämpimämpää.

Lisää sitten kaikki loput ainekset suoraan vaan perään.

Vaivaa taikinaa niin kauan, että siitä muodostuu kauniin joustava pallo. Mikäli taikina tuntuu kovasti kostealta 5min vaivaamisen jälkeen vielä, lisää hieman riisijauhoa. Kannattaa kuitenkin antaa hieman aikaa jauhojen vettymiselle ja malttaa olla lisäämättä liikaa jauhoja liian aikaisin. Taikinan pitäisi irrota kädestä ja kulhosta kiitettävästi.

Kun taikina on valmis, ota leivinpaperiarkki (sellainen pellinkokoinen valmisarkki oli itsellä käytössä) ja kaulitse taikina leivinpaperin kokoiseksi neliöksi. Täytä koko arkki kaulitulla taikinalla. Alle ei tarvitse jauhoja, kaulinta voi jauhottaa, mikäli meinaa tarttua. Oma muovikaulimeni ei tarttunut lainkaan.

Tee sitten pehmeästä voista sokerin ja kanelin kanssa tahna, jonka levität koko levylle tasaisesti.

Rullaa levy sitten rullaksi kuin korvapuustia tehdessä. Katso, että sauma tulee alle.

Leikkaa veitsellä keskikohdasta kahtia niin, että saat kaksi pitkoa.

Ota sakset ja leikkaa pitko noin sentin paksuisin välein kiekoiksi niin, ettet kuitenkaan leikkaa pohjasta asti poikki. Asettele pitkon siivut vuoronperään oikealle ja vasemmalle limittäin ja osin päällekkäin. Aseta pellille vierekkäin nousemaan.

Kun pulla on noussut (gluteeniton pulla ei kokemukseni mukaan nouse yhtä hienosti kuin tavallinen), voitele pulla ja ripottele keskelle pitkoa raesokeria oman maun mukaan.

Paista 200C asteessa noin 20-25min tai kunnes kauniin kullanvärinen pinnasta.

Nauti tuoreena ja ihanana kahvikupillisen tai maitolasillisen kanssa.

. . .

Munattomat macaronleivokset

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

 Otsikko kertookin jo kaiken. Macaronleivoksia ilman kananmunaa!

Ihmeaineena tässäkin toimii kikherneiden säilöntäliemi. Kirjoittelin viime huhtikuussa munattomien marenkien valmistuksesta juurikin tästä samaisesta aineesta. 
Ovat muutkin jo koittaneet macaronleivoksia liemestä tehdä, mutta pääsin itse kelkkaan kyytiin vasta nyt tässä kohtaa. Viimeisen innoituksen naulan arkkuun löi Kotoilijaleipuri-blogin suklaamacaronsit, jotka näyttivät sangen mainioilta.
Oli pakko itsekin  koittaa.

Näissä kuvissa esiintyvissä macaronleivoksissa on täytteenä valkosuklainen ruusuvesiganache, jota ryyditin muutamalla tipalla punaista elintarvikeväriä.

 Valmistin macaronleivokset ihan normaaliin tapaan.
Vaahdotin liemen ja kidesokerin ja sekoitin toisiinsa sekoitetut mantelijauheen ja tomusokerin sitten vaahdon joukkoon lastalla hangaten.

Pursotin leivinpapereille napeiksi ja annoin kuorettua noin tunnin verran pöydällä ennen paistoa.
Jalkoja ei valitettavasti muodostunut ja pinta ei ole yhtä rapean rasahtava kuin kananmunallisissa, mutta maku on todella loistava ja rakenne noin muutoin kyllä erinomainen!

Kananmunattomat macaronleivokset

• 100g kikherneiden säilöntälientä kartonkitölkistä
• 50g kidesokeria
• 200g tomusokeria
• 100g mantelia 

Vaahdota kidesokeri ja säilöntäliemi kovaksi marenkivaahdoksi.

Sekoita toisiinsa huolellisesti tomusokeri ja mantelijauhe. Tarkista, ettei ole paakkuja.

Lastalla hangaten sekoita kuivat aineet marenkivaahtoon. Tarkoitus on saada osa ilmasta pois vaahdosta ja löysyttää massaa niin, että se parissa sekunnissa tasoittuu kauniisti, mutta ei ole lirua. Hyvän koostumuksen löytäminen voi vaatia hieman harjoitusta, mutta ei ole mahdottoman vaikeaa. Massan pitäisi valua nauhamaisena lastasta.

Lappaa pyöreällä kärjellä varustettuun pursotinpussiin ja pursota leivinpapereille (vie noin kolme kpl) 2€ kolikon kokoisia nappeja. Anna kuorettua ennen paistoa.

Paista 125C asteisessa uunissa noin 25-30min.

Anna jäähtyä ennen irroittamista ihan rauhassa.

Täytä mieleiselläsi täytteellä, kuten:

• suklaakreemillä 
• tavallisella, ruusunmakuisella tai mansikan makuisella valkosuklaaganachella
• sitruunaisella valkosuklaaganachella

. . .

How to: Heteet kukkakoristeisiin

Jouduin tänään pulman ja ongelman väliin: minulla ei ollut heteitä kukkientekoon! En tajunnut tilata niitä viimeksi kun hommasin varustuksia ja lähimpään leivontatarvikeliikkeeseen päästäkseen olisi pitänyt matkata vajaa tunti suuntaansa.

Mutta sitten sain idean!
(Ja koska maailma on niin valtava paikka, ihan taatusti joku muukin on saanut vastaavan idean tuolla jossain joskus aiemmin.)

Otin kukkalankaa (vihreää, koska olen tekemässä liljoja) ja katkoin niitä neljään lyhyeen pätkään kutakin. Ei ollut tarvetta mitata mitenkään erityisesti. Silmämääräisesti pätkin ensin puoliksi ja sitten taas puolikkaat puoliksi.

 Sitten valmistin pienen määrän paksua pikeeriä. Sen verran tönkköä, että se jätti itseensä pieniä huippuja, jotka eivät oikein asettuneet.
Värjäsin oman satsini tällaiseksi harmahtavaksi ruskeaksi (käytin ruskeaa, mustaa ja punaista), koska liljoissa on monesti ruskea ponsi.

Pyöräytin kukkalangan päätä pikeerissä niin, että siihen tarttui hyvä helmi pikeeriä ja siloitin sitten varovasti sormenpäällä kaikki rytyt ja huiput. Jos tarvitsee pienempiponsisia heteitä, otetaan pikeeriä vain vähemmän langan päähän.

Asettelin valmiit heteet murolaatikosta valmistettuun kuivatustukeen kovettumaan. Voi käyttää myös oasista tai jotain virallista kuivatustukea, jos sattuu omistamaan sellaisen. 

Vaihtamalla kukkalangan valkoiseksi, voi varioida palhon väriä kasvin mukaan, sillä valkoinen kukkalanka on todella helppo värjätä elintarvikevärillä haluttuun sävyyn. Sen voi joko maalata märällä värillä tai ehkä jopa tomuttaa tiettyyn sävyyn.

Näitä on todella helppo tehdä mielin määrin vaikka varastoon ja saa ainakin taatusti oikeanvärisiä, toisin kuin monesti valmiita hankkiessa.
Saatan siirtyä näihin kyllä ihan kokonaan.

. . .

Gluten-free spritz cookies

Just recently I got a request to translate the recipe for my gluten-free spritz cookies. I decided that instead of doing this via email, I might as well publish the translated recipe here in the blog so that it might benefit someone else as well.
For my finnish-speaking readers, the original recipe can be found over here.

Many a-time I've contemplated about writing my recipes also in english and for a while dabbled with it a bit, but in the end settled with finnish-only as I had (and still have) no idea how many people might find it useful if my recipes were bilingual.
Writing the same thing twice takes a lot more time and when you can't see a clear benefit coming out of it (for me or for the readers) the uncertainty creeps in really fast.
Well, I think I may have to give it a serious thought again and do some deciding at some point.  But before I  do that, let's get to the recipe first.

Spritz cookies are easy to make. The only special skill required is that you need to know your way around a pastry bag and that's not difficult to learn at all.
Bravetart has a great post about using them (click here) and I've also compiled some pictorial guidance myself, although that's in finnish. 

When making spritz cookies, being fast is key. After the ingredients have been creamed together the dough begins to harden and the more you let it sit, the more difficult the piping will be. My best tip is to fill your medium-sized pastry bag no more than half-full. That way you have the best control over it and the warmth of your hands helps to keep the dough more pliable.

Even though I stress that speed is key, what's even more important is that you concentrate in producing pretty-looking cookies one after the other. Even if it slows you down in the beginning. 
When I began practicing piping spritz cookies as a bakery student, I used to scrape every ugly, overlarge, too-small or wonky cookie back into the bowl until I began to get consistent results. After getting my technique in order I was able to add speed.
I understand that this might not be as crucial in a home kitchen as it is in the professional one, but what I have noticed myself is that pretty things taste better than ugly ones. We eat with our eyes as well.

Without further a do:

Gluten-free Spritz Cookies

yield: about 50-70 small cookies depending on the size

• 60g cornflour (not the same as starch!)
• 75g rice flour
• 60g glutinous rice flour (can substitute with regular rice flour)
• 40g potato starch (can substitute corn or tapioca)
• 3g xanthan gum
• 200g butter, room temperature
• 55g egg
• 90g caster sugar
• 5g vanilla sugar (can substitute 1tsp vanilla extract or the scrapings of half a bean)
• about 100g apricot marmalade or similar (has to be fit for baking, check the label)

Bring all the ingredients to room temperature.

Mix all the flours and the xanthan gum together and add the butter.

Cream them together until the mixture becomes quite fluffy. It will resemble crumbs at first but will soon come together.

Add the rest of the ingredients and mix until combined.

Then take a pastry bag with an 8-10mm open star tip attached and fill it halfway up with the cookie dough.

Take a few baking parchments and pipe small simple rosettes (like in the pictures above). The cookies will not spread that much so no need to leave gigantic gaps between.

Once you've finished piping the cookies, take a glass filled with water and using a wet fingertip, press small indentures to every cookie. Take care not to press through.

Pipe some marmalade into the small holes.

Leave the piped cookies to sit for at least an hour or so, so a skin forms. This will help the cookies retain their shape while baking.

Bake at 225 degrees celcius for about 5 minutes or until the very edges are turning light brown. Spritz cookies should look a tad underbaked.

Let cool completely before transferring.

Store in an airtight tin for about a week or so. Gluten-free cookies don't store as well as regular ones.

. . .

Sitruunakakku ja arvonta!

Ihanaa Äitienpäivää!

Meillä päivä alkoi sillä, että tyttäreni tuli kuiskimaan korvaan äitienpäivätoivotuksia ja kömpi viereen pötköttämään hetkeksi ennen kuin lähti touhukkaana laittamaan meille molemmille aamupalavoileipiä. Sitten natusteltiin niitä sängyssä istuskellen (ja vähän sänkyyn murustellen) ennen kuin ryhdyttiin normaaleihin päivän puuhiin.

Nyt on lapsi leikkimässä aurinkoisessa säässä ulkona kavereidensa kanssa ja minä nautin uutta kahvikupillista leppoisan tuulenvireen kuikkiessa avoimesta parvekkeen ovesta. Mukavaa ja seesteistä.

Joimme tyttäreni kanssa kakkukahvit kunnioittaaksemme kaikkia äitejä. Heitä, jotka ovat luonamme tänään ja myös heitä, jotka ovat siirtyneet eteenpäin.

Kaikki vanhemmuus on arvokasta huolimatta biologisista suhteista.

Muistakaamme kaikkia vanhempia ja erityisesti äitejä tänään, mutta myös arjen keskellä, kun juhlapäivä on ohitse.

Halusin näin Äitienpäivän kunniaksi kokeilla jotain uutta reseptiä ja kokeiluun valikoitui sitruunakakun ohje kirjasta Rakkaudella Äiti / Med Kärlek Mamma. Resepti oli helppo seurattava ja kakku onnistui todella kivasti. 

Maku on miellyttävän raikas ja selkeästi sitruunainen. Kakun rakennekin on kivan kuohkea, kun jaksoin vaahdottaa voi-sokerivaahdosta valkoista ja pehmoista sitä tehdessä. Tai kone vaahdotti. Yleiskoneen etuna on, että ainekset voi vain lykätä pataan ja ei tarvitse seistä vatkaimen varressa kättä väsyttämässä. Riittää kun välillä käy raappaamassa reunat takaisin padan pohjalle ja jatkaa hurruttamista.

Paistoin oman kakkuni tuollaisessa puolentoista litran vetoisessa tähtivuoassa, joka olikin nappisovitus kakkumassan koon puolesta. Sain muutaman vanhan alumiinisen kakkuvuoan ystäväni äidin jäämistöstä vuoden alussa ja tuntui  sopivalta käyttää juuri sellaista vuokaa tähän kakkuun. Tämä ystäväni äiti oli mahtavan taitava leipuri ja ruoanlaittaja ja pyöritti omaa pitopalveluyritystään pitkään. Tuntuu hienolta saada käyttää hänen kakkuvuokiaan omien kakkujeni kanssa.

Sitruunakakku

keskikokoiseen, 1,5l vuokaan

• 200g voita
• 2dl sokeria (180g)
• 3 kananmunaa (150-160g)
• 3dl vehnäjauhoja (180g)
• 2tl vaniljasokeria (10g)
• 2tl leivinjauhetta (10g)
• 1 sitruunan raastettu kuori
• 1 sitruunan mehu (60g)

Voita vuoan voiteluun 

Vehnäjauhoja vuoan leivitykseen

Temperoi ainekset huoneenlämpöisiksi ennen aloittamista.

Laita uuni lämpenemään 175C asteeseen tasalämmölle.

Voitele kakkuvuoka voilla ja jauhota se vehnäjauhoilla.

Pese sitruuna ja raasta raastimella kuoren keltainen päällikerros talteen. Halkaise sitruuna ja purista siitä  mehu irti. Siivilöi siemenet mehusta pois.

Vaahdota pehmennyt voi ja kidesokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat joukkoon yksitellen samalla hitaasti vatkaten. Lisää sitruunamehu ja kuoriraaste.

Sekoita kuivat aineet toisiinsa ja lisää kakkumassan joukkoon lastalla sekoittaen.

Nostele kakkumassa lastalla leivitettyyn vuokaan. 

Kypsennä kakkua uunissa alatasolla noin 50-60 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä coctailtikulla tökkäämällä. Mikäli tikkuun tarttuu kiinni muruja, jatka kypsentämistä vielä hetken aikaa ja kokeile sitten uudelleen, kunnes tikku nousee puhtaana ulos.

Anna kakun jäähtyä noin huoneenlämpöiseksi ennen sen kumoamista ulos vuoasta. Anna vetäytyä rauhassa ennen tarjoamista.

Kakun voi tarjoilla joko sellaisenaan tai koristella vaikka pienellä ripsautuksella tomusokeria tai pomadaa.

(Resepti kirjasta Rakkaudella Äiti / Med Kärlek Mamma, kirjoitettuna tähän hieman muokaten)

Sitten arvonta-asioihin.

Sain tämän hienon keittokirjan arvosteltavaksi aiemmin keväällä, mutta sen sijaan, että rohmuaisin sen itse omaan hyllyyni, päätin ilahduttaa sillä jotain onnekasta lukijaani arpomalla sen pois.

(Napsin kyllä valokuvat kaikista mielenkiintoisista resepteistä talteen itselleni, joten luovun kirjasta hyvällä mielellä.)


Arvonnan säännöt:

Arvonta-aika alkaa nyt heti ja päättyy sunnuntaina 31.05.2015 klo 23:59 paikallista aikaa.   Arvonta on päättynyt! 

Arvonnan palkintona on kuvissa näkyvä keittokirja Rakkaudella Äiti / Med Kärlek Mamma.

Voit osallistua arvontaan jättämällä tämän viestin jatkoksi kommentin, jossa kerrot oman arkiruokabravuurisi. Tarvitsen myös sähköpostiosoitteen, jotta saan voittajan kiinni arvonnan päätyttyä.
Arvonta-ajan päätyttyä jätetyt kommentit eivät ole mukana arvonnassa.



Pieni präntti:
Arvontaan voi osallistua kuka tahansa, mutta palkinto lähetetään vain kotimaiseen osoitteeseen (Suomi + Ahvenanmaa).
Arvon voittajan satunnaisnumerogeneraattorilla ja olen voittajaan sähköpostitse yhteydessä arvonnan päätyttyä. Ilmoitan voittajan myös blogissa.
Mikäli en saa voittajaan yhteyttä viikon kuluessa arvonnan päättymisestä, arvon uuden voittajan.
Palkinto toimitetaan postilähetyksenä. En ole vastuussa mahdollisista toimituksen aikana tapahtuneista vaurioista.


Onnea matkaan!

. . .

Sain kirjan kirjoittajalta arvostelua varten yhden kappaleen kirjaa omaksi. Kaikki ilmaisemani mielipiteet ovat omiani.
Kirjan kirjoittajat eivät ole sponsoroimassa arvontaa. Luovutan arvontaan oman kappaleeni ja vastaan itse lähetyskuluista.

. . .

Kananmunaton marenki

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Otsikko on kirjoitettu ihan oikein. Kananmunatonta marenkia.

Olette saattaneet kuulla siitä jo ennen tätä hehkutustani (hyppään näihin uutuusjuttujuniin usein aika myöhässä), mutta koska tämä on minusta niin mahtavan hieno keksintö, päätin kokeilla sitä itse ja jakaa tulokset täällä. 
Jaoin itseasiassa linkin aiheesta blogin Facebook-sivulla jo keskiviikkona, mutta taisin postata sen ehkä aiheen kannalta huonoimpana mahdollisena päivänä, kun olikin sellainen aprillijuttupäivä, mitä en hoksannutkaan ihan heti. Oikeastaan tajusin sen vasta sitten, kun minulta kysyttiin suoraan, että onko tämä aprillipila.  Ystäväni totesi seuraavana aamuna puhelimessa, että joku tällainen "vuosisadan keksintö! Kananmunatonta marenkia kansalle!"-tyylinen juttu olisi leipurilta hienoin mahdollinen aprillipila ikinä.
Pakko myöntää, että nauroin hyvät naurut omalle hölmöilylleni, kun olin sen ensin hoksannut. No, oppia ikä kaikki.

Mutta tämä on kyllä ihan oikea ja vakavasti otettava juttu.
Keksinnön sydämessä on What Fat Vegans Eat Facebook-ryhmään kokeilunsa postannut Goose Wohlt. Koitin  lukea asiasta vähän ja ymmärsin, että hän olisi saanut innoituksensa joltain toiselta mieheltä vielä, mutten nyt millään muista nimeä tähän hätään. Ehkä se ei haittaa. Pointti kuitenkin on, että tähän asti vegaanista marenkia on valmistettu lähinä kananmunankorvikejauheista ja sellaisesta ja tämä sattumus on avannut aivan uudenlaisen väylän kananmunattoman marengin pariin.

Raaka-aineet voivat yllättää. Sokeria tietenkin, koska sokeri ja marenki vähän niinkuin kuuluvat yhteen ja sitten kaveriksi kikherneiden säilöntälientä.
Sitä (rehellisesti sanottuna) aika limaista ja hieman sameaa litkua, jonka itse olen tähän asti valuttanut surutta viemäriin.
Mutta se toimii!
On pohdittu, että se toimisi siksi, että liemeen olisi liuennut kikherneistä mm. tärkkelystä ja proteiineja. Valkuainen on pääasiassa vettä, noin kymmenesosan verran proteiineja ja hieman tärkkelystä (ja minimäärä muita aineita, kuten rasvaa yms). Vaikka kikherneliemen ja valkuaisen koostumus eivät olisikaan yksi yhteen, niin ilmeisesti ne ovat riittävän samankaltaisia, jotta homma toimii.

En voi väittää tietäväni tästä asiasta oikeasti mitään faktaa, joten jos jollakulla on enemmän oikeaa tietoa aiheesta, miksi kikherneliemi toimii niin hyvin valkuaisen korvikkeena, kuuntelen mieluusti.
Tällä hetkellä olisin puolittain valmis vain uskomaan koko homman taikuudeksi kimalteineen ja yksisarvisineen, jos se olisi ainut tarjottu perustelu. Koko juttu tuntuu vain niin ihmeelliseltä ja saduista vedetyltä.

Nyt kun on todettu, että se toimii, vaikken tiedäkään ihan, että miksi näin on, lienee hyvä käsitellä hieman makuasioita vielä.
Kikherneet, vaikka mietoja ovatkin,ovat kuitenkin palkokasveja ja niissä on se omanlaisensa papumainen maku kaikissa. Liemessä maku ei ole kuitenkaan ihan niin voimakas.
Toinen huomioonotettava asia on, että liemi on miedosti suolattua, mutta sitä ei maista lopullisesta tuotteesta lainkaan.
Valmistin omat marenkini käyttäen ranskalaisen marengin ohjetta ja maustoin marenkivaahdon hyvällä määrällä jauhettua vaniljaa. Kuten marenki aina, tämäkin maistui minusta ensisijaisesti vain makealle, mutta mieto papumainen maku oli havaittavissa myös. Tai oikeastaan, se papuisa maku oli läsnä "raa'assa" marengissa mietona, mutta hävisi sitä mukaa kun marenkia kuivatettiin. Rutikuiva marenki olisi höynäyttänyt kenet tahansa ja minusta se ei enää maistunut pavuilta lainkaan. Joku makuaistiltaan herkempi saattaa olla eri mieltä.

Tyttäreni kehui marengin maasta taivaisiin ja jopa sen jälkeen, kun olin kertonut, mistä marenki oli tehty, hän jatkoi lisäannosten kinuamista sinnikkäästi. Tämä normaalisti ruokaan suurella epäluulolla suhtautuvalta tyttäreltäni on suurin mahdollinen kehu.
Rakenteeltaan tämä marenki on täsmälleen samanlaista kuin valkuaisista valmistettu.

Eli maku ja rakenne olivat mahtavat. Ainut huomautettava asia on, että korkeat marengit eivät onnistuneet, vaan lässähtivät litteiksi. Sen sijaan marenkiruusukkeista tuli kauniita, kuten kuvistakin voi nähdä. Muodot pyöristyivät ja pehmenivät kyllä niissäkin, mutta pursotusjälki pysyi silti siistinä.

Jos vieno kikherneiden vivahde marengissa ei viehätä, marengin voi aina maustaa jollakin vaniljaa voimakkaammalla maulla, kuten ruususiirapilla tai vaikka suklaarouheella tai sellaisella. Tämä toimisi myös erinomaisesti pavlovassa. 

Kananmunaton marenki

noin 25-30kpl

• 90g kidesokeria
• 75g kikherneiden säilöntälientä
• 60g tomusokeria
• 20g peruna- tai maissitärkkelystä
• 1 vaniljatangon siemenet

Ota ensin kikherneiden liemi siivilän läpi talteen. Käytä kikherneet johonkin muuhun ruokaan.

Mittaa oikea määrä säilöntälientä kulhoon ja punnitse sekaan kidesokeri. Lisää myös vaniljatangon siemenet sekaan.

Punnitse tärkkelys ja tomusokeri toiseen astiaan ja sekoita ne sekaisin vaikka haarukalla.

Laita uuni lämpenemään 110C asteeseen.

Vatkaa kidesokeri, vanilja ja säilöntäliemi kovaksi marenkivaahdoksi. Seos vaahtoutuu hieman hitaammin kuin valkuaiset, joten vatkaaminen kestää jonkun verran normaalia kauemmin. Vatkaa vaahto niin kovaksi, että vaahtoon nostetut huiput pysyvät terävinä eivätkä notkahda.

Sekoita nostellen ja käännellen tomusokeri-tärkkelysseos marenkivaahdon joukkoon lastaa käyttäen.

Lappaa seos tähtityllalla varustettuun pursotinpussiin ja pursota ruusukkeiksi leivinpaperoidulle pellille. Ruusukkeita pitäisi tulla noin 25-30 kpl, ellet tee sitten tosi isoja tai tosi pieniä. Tämä marenkivaahto ei pysy muodossaan välttämättä korkeina marenkeina, vaan saattaa lässähtää täysin. Suosittelen ruusukkeita tai nappeja tai muita, jotka kestävät muodossaan sitten paremmin.

Nosta uuniin ja kuivata noin 1,5-2h tai kunnes marengit ovat kuivia ja keveitä.

. . .

Kurkku-melonismoothie

Kuinka kauan voi kestää, ennenkuin ihminen saa aikaiseksi avata yleiskoneensa lisäosapakkauksia? Voin kertoa, että piiitkääään.
Ostin Kenwoodini viime kesän alussa ja nyt sain viimein aikaiseksi testailla sen mukana tullutta tehosekoitinta. Lihamylly on edelleen avaamattomana paketeissaan..

Tehosekoittimen (ja vähän lihamyllynkin) kanssa mennään nimittäin niillä rajoilla, että en ihan tiedä, ovatko ne minulle tarpeellisia vaiko eivät.
Olen elänyt vuosia ilman tehosekoitinta ja voin todeta, että olen kehitellyt kaikenlaisia kikkakutosia pärjätäkseni ilman sitä. Keksit murskaan puisella survimella, käytän valmiiksi jauhettua mantelia, mörssään marjat haarukalla (tai sillä puisella survimella), en edes haaveile jäämurskasta ja jos olen kaivannut oikeasti sosetta jostain, olen joko tehnyt sen siivilän läpi tai sosekeittojen ollessa kyseessä, käyttänyt ikivanhaa sauvasekoitintani.
Nyt valmistin kuitenkin ehkä elämäni ensimmäistä kertaa smoothieta (kyllä, näinkin pitkään voi ilman sitä kokemusta elää) ja huomaan koittavani kehitellä kaikenlaisia juttuja, joita voisin tuolla "uudella" lelullani väsäillä. Tykästyin siihen siis kyllä.
Jäämurskaa en tosin vieläkään taida saada, sillä kannu on muovinen ja tehot surruttimessa lopultakin melko pienet. Ja keitot täytyy vetää edelleenkin käsipelillä, sillä tuohon muoviseen kannuun ei saa laittaa mitään kuumaa.

Mutta smoothiet. Veikkaan, että niiden pariin on pakko palata vielä kerran jos toisenkin. Tykkään smoothieista kovasti, joten voi olla hyvinkin, että tuo kannu ei pääse mahdottomasti pölyyntymään kaappiin.

Ensimmäiseksi kokeiluksi valikoitui enemmän raikas kuin makea kurkku-melonismoothie. Pidin itse kovasti ja teen tätä varmasti uudelleenkin.
Sanoisin, että cantaloupen tilalle voisi mainiosti laittaa hunajamelonia. Jos kaipaa enemmän makeutta omaan juomaansa, hunajaakin voi helposti laittaa lisää tai jos tykkää enemmän makeuttamattomista juomista, sen voi jättää kokonaan poiskin.

Kurkku-melonismoothie

2 annosta

• 300g kurkkua 
• 500g cantaloupe-melonia
• 100g siemenetöntä passionpyrettä (tai saman verran passionmehua)
• 30g hunajaa (jos passionpyre/-mehu on sokeroimatonta)

Pese kurkku ja pilko se poistaen samalla siemenet keskeltä.

Poista melonista siemenet. Siivuta ja leikkaa kuoret irti. Pilko hedelmäliha.

Laita kurkkupalat ja melonit tehosekoittimeen. Mittaa perään siemenetön  passionpyre ja hunaja (jos passion on sokeroimatonta). Käytin itse tukusta saatavaa Boiron-merkkistä passionpyrepakastetta, mutta mikä tahansa kirpakka passionvalmiste käynee.

Soseuta tehosekoittimella tasaiseksi. Ohenna tarvittaessa passionmehulla tai vedellä.

Kaada kahteen korkeaan lasiin ja nauti kylmänä.

. . .

Lautasen kokoiset keksit

Pikeerauskuume ei päästänyt minua heti otteestaan, joten valmistin huvikseni kaksi valtavan kokoista keksiä lisää ihan vain harjoitellakseni.

Keksit olivat kooltaan noin 16-senttisiä. Käytin reseptinä tätä kaakaokeksiohjetta, jonka kehittelin syksyllä. Kaulasin keksitaikinan suoraan leivinpaperille ja leikkasin lautasta muottina käyttäen pyörylät taikinalevyyn. Sitten kuorin ylimääräiset taikinat reunoilta pois ja paistoin keksit.
Keksejä tuli kolme, mutta kolmas koki kohtalon, kun söin sen surutta. Kahdesta jäljelläolevasta keksistä peitin toisen valkoisella pikeerillä ja toisen jätin ilman pikeeripohjaa. Sitten ryhdyin koristelupuuhaan.

Piirsin ensin paperille naishahmon, jonka leikkasin irti ja jota käytin sabluunana tätä keksiä tehdessäni. Piirsin ääriviivat pikeeriin elintarvikeväritussilla ja pikeerasin sitten niiden päälle mustalla.

Tein taustan spritsaamalla hyvin ohuita pieniä viivoja eräänlaiseksi mosaiikkikuvioksi. Se oli melko aikaavievää. Harmaat täytteet huulissa, silmissä ja hiuksissa on tehty levittämällä mustaa pikeeriä ohueksi kerrokseksi kostutetulla siveltimellä.

Olin tosi tyytyväinen tämän keksin onnistumiseen. Päädyin antamaan sen sitten ystävänpäivälahjaksi eräälle ystävälleni, jota näin sopivasti vähän ennen ystävänpäivälauantaita yhden Kierrätyskeskuksen kangaskorutyöpajan merkeissä.

Toiseen keksiin halusin kokeilla jotain ihan erilaista. Improsin siihen ensin nuo kuvassa näkyvät kukkaset ja sen jälkeen heitin siihen taustalle riikinkukon. Työskentelin täysin fiilispohjalta kokeillen kaikenlaista ja minulla ei ollut mielessä mitään erityistä suunnitelmaa keksiä koristellessani.

Tykkään monesti monimutkaisista ja pikkutarkoista koristekuvioinneista (varsinkin jos ne yhdistyvät selkeisiin linjoihin ja yksinkertaiseen väripalettiin) ja tavoittelin tässä hieman sellaista hennatatuointimaista henkeä.

Tässä on sitten valmis keksi.
Rajasin kukkaset paksulti, jotta ne erottuisivat riikinkukon pyrstösulista jollain tavalla. Tähänkin keksiin olin tosi tyytyväinen. Se myös maistui hyvältä, kun söin sen kuvat otettuani. Tai no en ihan kerralla syönyt, kun keksi oli niin valtava.

Tämäntyyliset harjoitteluproggikset ovat oikein hauskoja toteuttaa aina välillä.  Isot ja huolellisesti pikeeratut keksit voisivat olla aika kivoja lahjoja kauniisti sellofaaniin käärittyinä, mutta en usko, että näille hirveästi markkinarakoa olisi, jos myydä meinaisi. Tällaisiin kekseihin uppoaa niin paljon työtunteja, että hinnoista tulisi hirmuisia. Silti, kyllä näitä mielellään omaksi tai rakkaidensa iloksi aina välillä tekee.

. . .