Näytetään tekstit, joissa on tunniste leipä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leipä. Näytä kaikki tekstit

21.2.2016

Gluteeniton lohivoileipäkakku


Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi





Tyttäreni isällä oli syntymäpäivä nyt keskiviikkona ja teimme tytön kanssa yhdessä hänelle voileipäkakun. Suolaiset maistuvat makeaa paremmin, joten tämä voileipäkakku oli niin sanotusti se virallinen syntymäpäiväkakku ja makeat herkut olivat kahvituksessa sivuosassa.
Olen itsekin alkanut kallistumaan vuosien myötä enemmän ja enemmän suolaisten pariin, mikä on vähän hassua ehkä, kun olen aina ollut niin makean perään itse, mutta ehkä se on ihan hyväkin asia. Nautin silti onneksi edelleen hyvistä makeista, vaikka välttelenkin nykyään niitä kaikkein ällösokerisimpia luomuksia.

Mutta tosiaan, tyttären kanssa leivoimme ensin yhdessä tähän voileipäkakkuun käytetyn gluteenittoman leivän ja seuraavana päivänä täytimme kakun. Hoidin koristelun itse aikataulukiireiden vuoksi.
Löysin pinterestin kautta todella kivan gluteenittoman leivän reseptin, joka toimi täydellisesti tähän voileipäkakkuun ja maistui erinomaiselta. Olen itseasiassa tänään leipomassa sitä lisää ihan normaalina vuokaleipänä, sillä leipäni on päässyt loppumaan ja aamupalalle pitäisi saada jotain syötävääkin. 
Käyttämämme leipäresepti on Cooking Classy-blogista ja linkki reseptiin on tässä.

Resepti on imperiaalisissa mitoissa, mutta se on helppo kääntää. Käytän itse yleensä konversioissa yhden kupin mittana 2,5 desiä sen helppouden vuoksi. Siitä sitten käännän koko höskän vielä grammoihin ihan vain koska minä ja grammat tulemme toimeen kaikkein parhaiten.

Vinkkinä kaikille, jotka tahtovat testata tuota reseptiä kerrottakoon, että laitoimme leipätaikinaan yhden annospussin kuivahiivaa (11g) ja se oli erinomainen määrä. Ohjeessa puhutaan teelusikallisista ja kun meillä täällä Suomessa kuivahiivaa ei myydä purkeissa (toisin kuin jenkkilässä monesti on), on turhauttavaa ruveta lusikoimaan sieltä annospussista sitä hiivamurua.
Myöskin tuo hiivan herättely on ihan turha työvaihe, jonka voi surutta skipata. Kaikki ainekset pataan vaan kerralla ja samantien taikinaksi. Jos hiivassa on päivämäärä kunnossa, sitä ei todellakaan tarvitse alkaa herättelemään ja miettimään, että toimisiko vaiko eikö. Kyllä se toimii, ellei ole vanhaksi mennyt.

Vaihdoimme myös maissitärkkelyksen tahmariisijauhoon (glutinous rice flour/mochiko), sillä ei sattunut löytymään maizenaa kaapista juuri sillä hetkellä.
Ohjeessa ainekset lisäillään vaiheittain, minä taas itse mittasin kaiken vain kerralla pataan ja annoin koneen käydä sitten rauhassa, kunnes taikina oli tasaista. Leivänteko on oikeasti helppoa ja ne ainekset voi laittaa kaikki kerralla sekaisin. Säästää aikaa.

Paistoimme oman leipämme halkaisijaltaan 20-senttisessä kakkurenkaassa, sillä halusin saada aikaan pyöreän limpun voileipäkakkua varten. Jos haluat ihan normaalin leivän, noudata reseptissä annettua suositusta leipävuoan koosta.




Kun leipä oli tasaantunut seuraavaan päivään, irroitin sen renkaasta ja trimmasin sen siistiksi. Käytännössä tämä tarkoitti hatun leikkaamista pois (siitä sai mahtavat voileivät!). Sitten leikkasin leivän kolmeen samanpaksuiseen levyyn.

Täytteeksi valmistimme tyttäreni kanssa lohitahnan, jossa oli lämminsavulohta, kylmäsavulohta silppuna, 200g maustamatonta tuorejuustoa, yksi 150g purkki ranskankermaa, tuhdisti limemehua, hieman hunajaa, teelusikallinen tai pari balsamicoa, pätkä kurkkua silppuna, avocadoa rouheana silppuna, ruohosipulia, mustapippuria ja suolaa.

Valitettavasti en voi tarjota tarkempaa täyteohjetta, sillä unohdin ihan täysin mitata käyttämäni ainekset. Kannattaa ensin vatkata tuorejuusto lusikalla pehmeäksi, sitten lisätä ranskankerma ja kurkku, avokado, lohet ja ruohosipuli. Sen jälkeen kannattaa tykittää melkein kahden limen edestä limemehua joukkoon ja lisätä sitten makeutta ja suolaa sopivasti. Pippuria ei kannata laittaa liikaa, mutta suolaa on oltava tarpeeksi. Sen sopivaa annostusta täytyy maistella aina lisäysten välissä, mutta se on hyvä tekosyy päästä lusikoimaan tätä ihanaa täytemassaa suuhun useamman kerran.


Kasasimme voileipäkakun kakkurenkaaseen, jotta siitä tulisi suora ja hyvä.
Pohjalle leipäkerros, kostutus kasvisliemellä ja väliin muhevasti täytettä. Päälle toinen leipälevy, kostutus ja lisää täytettä. Päällimmäinen leipälevy ei mahdu kokonaan renkaan sisään, jos olet laittanut riittävän paljon täytettä (eli paljon). Se ei haittaa lainkaan. Varmista vain, että leipälevy on suorassa ja sitten kostuta se. Peitä tuorekelmulla ja anna olla jääkaapissa yön yli asettumassa.
Limemehu paksuntaa tuorejuustoa, joten täyte jämäköityy yön aikana ja ei valu, kun seuraavana päivänä poistat renkaan. Kannattaa käydä ruokaveitsellä kakun reunat ensin läpi ennen renkaan irroittamista.

Päälliseen tarvitset 200g maustamatonta tuorejuustoa ja noin 75g ranskankermaa tai smetanaa. 
Vatkaa ensin tuorejuusto täydellisen sileäksi ennen ranskankerman lisäämistä ja vatkaa sitten vielä hetken, jotta ainekset sekoittuvat toisiinsa hyvin.

Levitä kuorrutus kakulle aivan kuin päällystäisin täytekakkua. 
Aseta voileipäkakku pyörivälle kakkualustalle.
Ensin kaada kuorrutetta kakun päälle hyvä määrä ja sitten käyttäen suoraa palettia, pyöritä hyrrää samalla kun levität kuorrutteen kakun päälle paletilla. Täytettä ei tarvitse varsinaisesti levitellä. Riittää pitkälti se, että pidät palettia vaakatasossa kakun pinnalla ja hyrrää pyörittäessäsi kuorrute leviää kakun pintaan itsestään.
Levitä vielä kuorrutetta ohuelti reunoille ja pitäen palettia pystysuorassa, siisti kakun reunat tasaisiksi.
Tässä hyvä video siitä, kuinka homma toimii.

Lopuksi koristelin kakun käyttäen jääsalaattia, mizuna-salaattia, herneenversoja, limeä ja kurkkua.

Kakku muuten riittää 10-12 hengelle.






Synttärikahveilla tarjolla oli tämän voileipäkakun lisäksi makeana herkkuna Nutellabrownieta itsetehdyn vaniljajäätelön ja marjojen kanssa. Niistä lisää myöhemmin.

. . .


21.11.2015

Seed crisp bread


Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi


Olen ihastunut siemennäkkäriin kyllä toden teolla. Nykyään kaupasta saa valmista siemen+jauhosekoitusta näkkärin tekoon, mutta tykkään sekoitella näkkärimiksit ihan itse.

Nappasin ainesuhteita ja inspiraatiota Tuoppi&Sapuska-blogista, vaikka muunsinkin heidän reseptiään jonkun verran sopimaan omiin aineksiini. Perusajatus on silti sama. Siemeniä, tärkkelystä, vettä ja öljyä.
Yksinkertaista ja ihan mielettömän hyvää!

Jos haluaa tehdä näistä naksuja, voi valmiin näkkärilevyn vain poksutella pieniksi palasiksi ja kauhoa palaset sitten kulhoon tarjolle. Mutta jos tekee mieli syödä enempi voileivän kaltaisena näkkileipänä, kannattaa ennen paistoa vetää levyyn sellaiset katkaisua helpottavat viivat, joita myöten näkkäri on sitten helppo katkoa siisteihin siivuihin.



I love this bread!
It's easy, quick to make and delicious.
I like to blend my own seed-mix, even though you can get the ready-made seed crisp bread mix from the stores now.

I got some inspiration and help with the ingredients from the Tuoppi&Sapuska-blog. I have adjusted the recipe to suit my own needs.

If you want, just break the crisp bread into small pieces and serve as snacks. But if you want to eat it with toppings in a more bread-like manner, I recommend drawing a grid onto the sheet before baking to get more pretty-looking pieces.



Seed crisp bread

Siemennäkkäri



  • 100 g vaaleita seesaminsiemeniä / white sesame seeds
  • 35 g tummia seesaminsiemeniä / black sesame seeds
  • 40 g kurpitsansiemeniä / pumpkin seeds
  • 50 g kuorittuja auringonkukansiemeniä / sunflower seeds
  • 30 g perunatärkkelystä / potato starch
  • 1 tl/tsp suolaa / salt
  • 1/2 tl/tsp  psylliumjauhetta / psyllium husk
  • 50 g rypsiöljyä tms / rapeseed oil
  • 250 g kiehuvaa vettä / boiling water


Yksi annos riittää yhdelle uunipellille. 

Sekoita toisiinsa siemenet, tärkkelys, suola ja psyllium. Lisää ensin öljy ja sekoita tasaiseksi. Lisää viimeisenä vesi ja hämmennä, kunnes seos jonkin verran paksunee.

Kippaa siemenseos leivinpaperoidulle uunipellille ja levitä esimerkiksi kulmapaletilla tai vastaavalla lastalla tasaiseksi levyksi. Seos riittää tasaiseksi ja ohueksi kerrokseksi koko uunipellin alalle. Näkkärin ei kuulu jäädä paksuksi.

Voit halutessasi vetää näkkärilevyyn ruudutuksen lastan kärjellä. Se helpottaa siistien palasten lohkomista näkkäristä paiston jälkeen.

Paista näkkäriä 175C asteessa noin 45-55 minuuttia tai kunnes se on alkanut saada hieman väriä. Huom! Hieman vain, muuten näkkäri maistuu helposti palaneelle, vaikka olisikin vain kauniin kullanruskea.

Anna jäähtyä ja lohko palasiin. Nauti sellaisenaan tai päällisten kanssa. Pieniin palasiin pilkottuna myös erinomaista olutnaksuina tai sipsinkorvikkeena.

. . .

One portion will be enough for a single baking sheet (about 40x40cm).

Mix together all the seeds, the starch, salt and psyllium husk. Add the oil next and mix until combined.
Lastly, add in the boiling water and mix with a spoon until slightly thickened.

Pour to a parchment-covered baking sheet and spread evenly (and thinly!) with a spatula.

If you want, you can use the tip of the spatula to draw a grid. That'll help you to break even and nice-looking pieces of the sheet of crisp bread after it's been baked.

Bake at 175C (about 350F) for 45-55 minutes or until it has a light color. You don't want it to be golden, because it will taste burnt, if it gets too dark.

Let cool and break into pieces. Great as is or with toppings.

. . .

12.10.2015

Gluten-free Hamburger Buns


Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi




Kokkasimme männäpäivänä hampurilaisia. Nam!
Muita varten leivottiin (muut leipoivat) tavallisia sämpylöitä ja minä tein itselleni sitten gluteenittomia.
Ajatus gluteenittomien sämpylöiden teolta tuntui ensin aika hurjalta ja vähän pelottavalta, mutta hyvin se meni.

Reseptiikkaan nappasin tuekseni Art of Gluten-free Baking-blogista hampurilaissämpylöiden reseptin, jota taas muokkasin hieman omiin kuvioihini sopivammaksi. Reseptissä pyydettiin myös erityista hampurilaissämpyläpeltiä, jota minulla ei tietenkään ole, kun kartan tuollaisia yhden toiminnon turhakkeita kuin ruttoa.
Ratkaisin pulman kaappejani kaivelemalla ja päädyin käyttämään tartelettivuokiani sen erikoispellin sijasta. Toimi mahtavan hyvin!

Taikinan voi halutessaan lusikoida vuokiin, mutta itse suosittelen grammantarkkaa pursotusta. Sillä tavoin sämpylät paistuvat tasaisesti varmemmin. Seesaminsiemenet pinnassa ovat valinnaisia, mutta minusta ne jotenkin kuuluvat hampurilaissämpylöihin erottamattomasti. Toki mitkä tahansa muutkin siemenet käyvät.





We cooked ourselves some hamburgers the other day. Yum!
Everyone else had their regular buns (which they made) and I baked myself some gluten-free ones.
The thought felt a bit intimidating at first, but everything went well.

As a guide to the recipe I used this gluten-free hamburger bun-recipe by Art of Gluten-free Baking. She really knows her business!
The recipe did call for a hamburger bun pan (which I of course do not own as I'm against those kinds of one-trick gimmicks) but after looking through my cupboard I used tartelette tins instead. It worked really well!

If you wish, you can spoon the dough into the tins, but I advice you to use a piping bag and a scale to get even amounts of dough. It will help the buns bake evenly.
Sesame seeds are optional of course, but I somehow think they sort of belong on top of hamburger buns. Any other seeds would do nicely aswell.






Gluten-free Hamburger Buns  (gluteenittomat hampurilaissämpylät)


9 sämpylää / buns



  • 235 g lämmintä vettä / warm water
  • 25 g tuorehiivaa (tai 11g kuivahiivaa) / fresh yeast (or 11g active dry yeast)
  • 30 g sokeria / sugar
  • 4 g suolaa / salt
  • 50 g maissijauhoa / corn flour
  • 65 g riisijauhoa / rice flour
  • 40 g perunatärkkelystä / potato starch
  • 55 g tahmariisijauhoa* / glutinous rice flour (a.k.a mochiko)
  • 4 g ksantaania / xanthan gum
  • 7 g leivinjauhetta / baking powder
  • 10 g etikkaa / vinegar
  • 60 g kananmunaa / egg
  • 25 g öljyä /oil


Pintaan: seesaminsiemeniä (valinnainen) / Sprinkle with sesame seeds (optional)


. . .

* Tahmariisijauho (glutinous rice flour / mochiko) on ostettavissa etnisistä ruokakaupoista. Sen voi korvata tavallisella riisijauholla, mutta rakenne ei ole sitten aivan samanlainen.



Liuota hiiva lämpimään veteen.

Punnitse kaikki loput ainekset kulhoon.

Vatkaa lapavatkaimella (tai käsivatkaimella, jos sinulla ei ole yleiskonetta) noin 3 min ajan, kunnes taikina on kauniin  tasaista.

Sillä välin ota halkaisijaltaan kymmensenttisiä tartelettivuokia ja öljyä ja jauhota ne riisijauholla. Tarvitset niitä yhdeksän kappaletta.

Lappaa leipämassa pursotinpussiin ja pursota jokaiseen tartelettivuokaan 62g taikinaa.

Tasoita taikina vedellä kostutetuin sormin tasaiseksi ja ripottele märkään pintaan halutessasi seesaminsiemeniä.

Laita uuni lämpenemään 190C. Anna leipien sillä välin kotona kaksinkertaisiksi uunin päällä lämpimässä.

Kun nousu on riittävä, paista leipiä noin 15-20 minuutin ajan, tai kunnes leivät ovat saaneet kauniisti kullanruskeaa väriä. Väriä saa olla mieluummin reilusti kuin liika vähän, etteivät leivät vahingossa jää raa'aksi.

Anna jäähtyä ensin vartin verran vuoissaan ja sitten nosta ritilälle jäähtymään loppuun. Lämpimänä keskusta voi tuntua tahmaiselta, joten jos tahdot syödä lämpimän sämpylän, revi se auki, älä leikkaa.

Käytä hampurilaisten valmistukseen tai voileipinä. 

Kestävät hyvin pakastuksen.

. . .

* Glutinous rice flour can be found in ethnic grocery stores (Asian markets), at least over here in Finland. You can substitute it with regular rice flour, but  please notice, that the dough won't behave quite the same way without the glutinous rice flour. Close, but not the same.


First add the fresh yeast into the warm water. Then weigh all the rest of the ingredients to the bowl.

Mix the dough on medium speed for 3mins using the paddle attachement or use the regular whisk attachements if using a hand-held mixer.

Then take 9 tartelette tins (10cm / 4 inch in diameter) and grease and flour them.
Put the dough into a piping bag and pipe 62g of dough into every prepared tartelette tin. Use a wet finger to smooth out any lumps.
Sprinkle with sesame seeds if you want.

Let the buns proof until doubled in size. Meanwhile heat the oven to 190C (about 375F). Bake for 15-20mins until golden brown. Let them cool down for about 15minutes in their tins and then take them out and let them finish cooling on a wire rack.

If you want to eat one warm, I recommend that you tear the bun open rather than cut it open. The center will be a bit sticky until the bun has cooled down completely.

These buns freeze well.






7.10.2015

Gluten-free Soft Sandwich Bread


Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi




Olen viimeiset kolmisen viikkoa nyt leiponut itse kaiken syömäni tuoreen leivän, sillä valmis gluteeniton leipä on kallista kuin mikä!
Kuten aiemmin kerroinkin, päätin ottaa selvää vatsaoireideni aiheuttajista ja nyt syön rajattua ruokavaliota vielä toiset kaksi viikkoa, jotta vatsani rauhoittuisi ensin kunnolla. Sitten otan ruoka-aineita yksi kerrallaan käsittelyyn, jotta saan selville ikävyydet laukaisevat ainekset.

Täytyy sanoa, että jo reilut kaksi viikkoa on saanut aikaan ihmeitä! En muista milloin viimeksi vatsani olisi ollut näin ihanan rauhallinen ja näin pitkään yhtäjaksoisesti. Olen selvästikin oikeilla jäljillä.

Perusleipä, jota olen leiponut paljon, on tämä kuvissa näkyvä vaalea vuokalimppu. Se on pehmeää, mehevää, maistuu hyvältä ja helppotekoista vielä kaiken päälle.

Reseptin löysin Art of Gluten-free Baking-blogista. Olen muokannut sitä jonkin verran. Käytän omassa versiossani täysjyväriisin tilalla maissia, kuivahiivan sijaan 50g tuorehiivaa ja sulatan voita öljyn korvaajaksi.
Muutoin seuraan ohjetta ja satuin omistamaan jopa oikeankokoisen leipävuoankin.

Ei kannata pelästyä, vaikka resepti kehottaakin käyttämään yleiskonetta ja lapavatkainta. Sama lopputulos on helppo saada aikaan käsivatkaimella ja tavallisilla vatkainpäillä, sillä taikina muistuttaa paksua kuivakakkutaikinaa valmiina. 

. . .

Osallistuin leivälläni leivontafoorumin syyskuiseen leipähaasteeseen. Sieltä napsahti ykkössija täysin odottamatta. Wau!
Kiitos vielä tätäkin kautta kaikille äänestäneille, jos satutte blogiani lukemaan. :)





For the last few weeks I've been baking practically all the fresh bread I eat, since the shop-bought gluten-free bread is so expensive.
Like I shared before, I have decided to find out the cause for my stomach problems and that means I have to follow a quite a strict diet for a little while. After my stomach has calmed down properly, I can try each ingredient separately and find out whether that has been the cause or not.

These last few weeks have done wonders! For the last six or more years my stomach has never been this calm and great for this long in one go.

The bread I've been baking is the one in these pictures. It's an adaptation from the recipe for gluten-free soft sandwich bread by Art of Gluten-free Baking.
I changed a few ingredients to better suit my own needs.

The bread is really easy to make! If you do not have a stand-mixer, you can use a regular hand-held one.
Happy baking!





Gluten-free soft sandwich bread  / Gluteeniton paahtoleipä


1 isohko vuokaleipä / loaf


  • 355g vettä tai maitoa /water or milk
  • 50g tuorehiivaa / fresh yeast
  • 50g kidesokeria /sugar
  • 7g suolaa /salt
  • 105g maissijauhoa / corn flour
  • 140g riisijauhoa / rice flour
  • 80g perunatärkkelystä /potato starch
  • 115g tahmariisijauhoa  /glutinous rice flour (mochiko)
  • 8g ksantaania / xanthan gum
  • 10g leivinjauhetta /baking powder
  • 10g etikkaa /vinegar
  • 60g voisulaa / melted butter
  • 110g kananmunaa / egg


Mittaa kaikki ainekset yleiskoneen kulhoon tai suurehkoon vatkauskulhoon. Vatkaa lapavatkaimella keskiteholla viitisen minuuttia, kunnes taikina on tasaista ja muistuttaa koostumukseltaan paksua kuivakakkutaikinaa. Jos sinulla ei ole yleiskonetta, käytä sähkövatkainta ja tavallisia vatkainpäitä (ei taikinakoukkuja).

Voitele ja jauhota maissijauholla noin 22,5 x 12,5 x 7cm leipävuoka. Kaavi lastalla taikina vuokaan ja tasoita huolellisesti tasaiseksi. Pintaan jää se kuvio, minkä siihen lastalla jättää.
Laita vuoan ylle tuorekelmua kosteuden säilyttämiseksi.
Aseta vuoka hellan päälle nousuun ja laita samalla uuni lämpenemään 190C asteeseen. Kun leipä on noussut vuoan reunojen tasalle, poista kelmu ja laita paistumaan 30 minuutiksi. Pintaan saa tulla rauhassa väriä. 

Anna leivän jäähtyä vuoassaan, kunnes kärsit hyvin käsin kääntää sen ympäri. Valmis leipä on pehmoista ja sitä ei pidä leikata ennen kuin se on täysin jäähtynyt. Muuten sinulla on käsissäsi vain kasa tahmaa.

Tämä leipä tykkää pakastimesta. Suosittelen pakastamaan 3-4 siivun annoksia tuorekelmuun käärittynä. Toisaalta säilyy myös aika mainiosti puhtaaseen astiapyyhkeeseen käärittynä ihan pöydälläkin. Ei ainakaan yhtään huonommin kuin mikä tahansa ranskanleipä tai vastaava.

. . .

Measure out all the ingredients into a bowl.
Using the paddle attachment beat the ingredient together on medium speed for about 5 minutes. The dough should resemble a thick cake batter. If you do not own a stand-mixer, use a hand-held one with the regular whisk attachments.

Prepare a 9 x 5 x 3 inch loaf tin. Grease it with butter and flour it with corn flour.
Use a spatula to transfer the batter into the tin and then spread it evenly. Whatever patterns you make onto the surface will not spread out while the bread is baked so be creative!
Cover the tin with some cling film while it's proofing.

Put the tin on top of your oven to proof and heat the oven to 190C (375F). After the dough has risen to fill the tin, remove the cling film and bake for 30 minutes. Let the bread get a nice color (it shouldn't be too light).

Let the bread sit and cool in it's tin until you can handle the tin with your bare hands without burning your fingers (about 20minutes or so). Then turn it over and let the bread cool without the tin until it's room temperature. Do not try to slice it before it has cooled all the way down, or else you will have a sticky mess in front of you.

This bread freezes really well. I recommend pre-slicing it and wrapping it up in cling film in portion sized servings (3 or 4 slices together) to ensure freshness. Although in my experience this bread retains it's moisture pretty well even when left to the counter wrapped in a clean dish towel.

. . .

27.2.2015

Vinkkejä leiväntekoon: Paisto


Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi



Nyt on käsillä leipäsarjan viimeinen osa, jossa kerron jonkin verran leipien paistosta.

Leivän laadun kannalta on tärkeää paistaa se oikeassa nostatusvaiheessa, jotta leivän tilavuus saataisiin mahdollisimman suureksi huokosrakenteen kärsimättä. Leivän koko kasvaa vielä uunissakin ja tätä tapahtumaa kutsutaan nimellä uuninousu.

Uuninousu on hyvin tärkeä osa leivontaa. Sen aikana leivän tilavuus kasvaa vielä noin kolmanneksen lisää.
Nostatusvaiheessa taikinaan muodostuneisiin pieniin ilmarakkuloihin on hiivan käymisen seurauksena alkanut kerääntyä hiilidioksidia. Taikina sisältää tässä vaiheessa myös käymistuotteena syntynyttä alkoholia. Kun sopivasti noussut leipä laitetaan kuumaan uuniin paistumaan, tapahtuu lämpölaajenemista. Taikinan lämmetessä kuumassa uunissa myös sen sisältämät kaasut, vesi ja alkoholi laajevat kasvattaen leivän tilavuutta. Lämpö osaltaan notkistaa taikinan sitkoa ja laajenevat kaasut jaksavat paremmin työntää leivän suuremmaksi ja ryhdikkäämmäksi. 

Hiivan toiminta lakkaa paiston alkuvaiheessa, kun taikinan lämpötila nousee hiivalle epäsuotuisaksi. Kun leivän lämpötila kohoaa noin 55C asteen tietämille, hiiva kuolee. Leivän koosta riippuen hiivalle jää vielä uunissa hieman aikaa toimia ja kasvattaa leivän kokoa, mutta suurin osa uuninoususta johtuu kaasujen ja nesteiden lämpölaajenemisesta ja höyrystymisestä.

Kun leivän lämpötila edelleen kohoaa, tärkkelysjyväset alkavat turvota ja liisteröityä. Samalla tärkkelys sitoo itseensä suurimman osan vapaasta vedestä.
Valkuaisaineiden koaguloituminen eli hyytyminen alkaa noin 70C asteen tietämillä ja voimistuu niin, että kun leipä on saavuttanut kauttaaltaan 75C asteen lämmön, valkuaisaineet ovat täysin hyytyneet muodostaen leivän sisään kannattavan rungon. Tähän lämpötilaan tullessa leipä on saavuttanut lopullisen muotonsa ja rakenteensa.

Alkoholi haihtuu pois leivästä noin 78C asteessa ja siitä ylöspäin. Kun lämpötila edelleen kohoaa, leivästä haihtuu pois ylimääräistä nestettä ja hieman alle sataan asteeseen päästyään leipä on täysin kypsä.



Paistamisen aikana:

  • leivän tilavuus kasvaa uuninousun ansiosta
  • leivän rakenne muodostuu, kun tärkkelys liisteröityy ja valkuaisaineet hyytyvät
  • leivän pinta saa väriä maillard-reaktiosta ja sokereiden karamellisoitumisesta
  • maku ja aromit syntyvät 
  • tuotteesta haihtuu vettä

Leivän kuoressa tapahtuvat samat muutokset kuin sisuksessa, mutta huomattavasti nopeammin. Kun ylimääräinen vesi on haihtunut kuoresta, lämpötila pääsee kohoamaan yli sadan asteen. Kuori saa värinsä pääasiassa Maillard-reaktiosta, jossa sokerit ja aminohapot tai proteiinit muodostavat lämmön vaikutuksesta ruskeita väriaineita ja aromiyhdisteitä sekä sokerien karamellisoitumisesta, joka tapahtuu, kun leivän pinta saavuttaa 160C asteen lämpötilan.


Höyrytys

Uunin kosteus vaikuttaa myös leivän ulkonäköön. Uuniin syntyy kosteutta leivissä tapahtuvan haihtumisen myötä sekä myös erillisen paistohöyrytyksen avulla.
Kun leipä joutuu uuniin, jossa on riittävästi kosteutta (tai johon päästetään höyrytyksen myötä kosteutta), sen suhteellisen kylmälle pinnalle tiivistyy ohueksi kerrokseksi vettä, jonka täytyy haihtua pois ennen kuin leivän kuori voi muodostua. Tällöin leipä säilyttää pidempään kimmoisuutensa ja mukautuu paremmin repeilemättä uuninousun aikaansaamaan tilavuuden kasvuun. Kosteus myös edistää tärkkelyksen liisteröitymistä ja leivän värin muodotumista. Kuoren myöhemmän kehittymisen vuoksi kuori jää hieman ohuemmaksi.

Jos uunissa on liian paljon kosteutta, kuori ei ehdi kuivua kunnolla, vaan jää liian ohueksi ja pehmeäksi, eikä kykene tarjoamaan riittävästi tukea leivälle, jonka tilavuus voi tämän vuoksi kärsiä. Mikäli kosteutta ei ole riittävästi kuorenmuodostus alkaa aikaisin ja kuori ennättää kovettua ja jäykistyä jo ennen uuninousun päättymistä, minkä seurauksena leipä voi halkeilla ja repeillä arvaamattomasti. Kuoresta muodostuu myös helposti paksu ja kova.
Leivästä riippuen tämä saattaa olla myös toivottu piirre. Esimerkiksi ruisleipä paistetaan useimmiten ilman höyryä ja siihen toivotaankin paksua kuorta ja repeillyttä ulkonäköä.

Höyryä annetaan uuniin useimmiten vain paiston alkuvaiheessa ja noin puolessavälissä paistoa liika höyry päästetään uunista ulos. Leipomoissa käytetyissä uuneissa höyrytys tapahtuu nappia painamalla tai se on voitu ohjelmoida jo uudemmissa uunimalleissa paisto-ohjelmiin, jolloin se tapahtuu automaattisesti sopivassa kohdassa paistoa.
Kotiuuneissa ei yleensä ole höyrytystoimintoa (vaikka sellaisiakin uuneja nykyään on saatavilla kotikeittiöihin), joten höyrytys täytyy hoitaa toisenlaisin keinoin. Yksi hyvä tapa on asettaa uunin pohjalle uunivuoallinen vettä jo uunin lämmityksen alussa, jolloin uuniin ennättää muodostua sopivasti höyryä valmiiksi. Paiston puolivälissä höyrytysastia poistetaan uunista ja ylimääräinen höyry päästetään pakenemaan samalla uunista ulos.


Paistolämpötila

Uunin lämpötilan tulee olla sellainen, että kun leivän sisus on jähmettynyt ja siitä on haihtunut tarpeeksi vettä, myös kuori on kehittynyt hyväksi ja siinä on mieluinen paistoväri. Tämä tarkoittaa, että isommat leivät on paistettava hieman miedommalla lämmöllä kuin pienemmät leivät. Samasta syystä myös kyljittäin paistettavat leivät on laitettava hieman alempaan lämpötilaan kuin yksittäin paistettavat.

Koska sokeri karamellisoituu ja myös hiiltyy melko helposti, on sokeria sisältävät leivät, kuten siirappilimput paistettava hieman alemmassa lämmössä kuin vaikka ranskanleivät. Suunnilleen voidaan todeta, että ruokaleiville sopivat lämpötilat vaihtelevat noin 220-250C asteen tietämillä.
Kylmässä uunissa kuoren ja värinmuodostus hidastuu. Liian hitaan lämpenemisen seurauksena uuninousu voi olla liiankin suuri, ja leipä ikäänkuin romahtaa kasaan. Pitkän paistoajan vuoksi kuoresta tulee paksu ja kova. Samalla sisuksesta ennättää haihtua liiaksi vettä ja leivästä tulee myös helposti kuiva.
Liian kuumassa uunissa taas leivän kuori muodostuu turhan aikaisin haitaten uuninousua. Leivän sisällä höyrystyneestä kosteudesta ja haihtuvista kaasuista saattaa myös muodostua leivän kuoren alle niin paljon painetta, että kuori nousee leivästä irti ja leivästä tulee kohokuorinen. Kuori myös ennättää ottaa liikaa väriä itseensä ja jopa palaa ennenkuin sisus on kypsynyt riittävästi.

Leivät kannattaa paistaa tasalämmöllä. Uunin lämpötilaa kannattaa säätää leivän nousun mukaan. Huonosti noussut leipä laitetaan kylmempään uuniin, jotta leipä ennättäisi saada hieman puhtia pidemmästä uuninoususta ja liiaksi noussut leipä laitetaan kuumempaan uuniin, jotta rakenne ennättäisi liisteröityä nopeammin ja leipä säilyttäisi tilavuutensa paremmin sortumatta.
Usein tehdään myös niin, että leipä laitetaan kuumempaan uuninlämpöön ja kun leipä on saatu uuniin, lämpöä alennetaan noin 20-25 asteen verran alaspäin paiston loppuajaksi.


Paistoaika ja leivän kypsyys

Sämpylät paistuvat kypsiksi koosta ja  uuninlämmöstä riippuen noin 10-20 minuutissa ja ruokaleivät samaten koosta ja lämpötilasta riippuen noin 30-60 minuutissa. Kiertoilma yleensä nopeuttaa paistoa hieman, mutta mistään kovin merkittävistä eroista ei mielestäni voida puhua.

Paistoaikaan vaikuttavat:
  • uunin lämpötila
  • leivän koko
  • leivän muoto (ohuempi kypsyy nopeammin)
  • leivän nousu (niukkanousuinen leipä lämpenee hitaammin)
  • taikinan kovuus (kostea taikina vaatii pidemmän paistoajan)
  • uunin täyttöasteesta (yksittäin leipä paistuu nopeammin kuin kavereiden kanssa)

Leipä on kypsää silloin, kun kuori on saavuttanut halutun värin ja kiinteyden, tärkkelys on liisteröitynyt, valkuaisaineet hyytyneet ja leivästä on haihtunut riittävästi vettä.
Kypsän leivän kuoren vahvuus ja väri ovat kullekin leipätyypille luonteenomaisia. Kuoren paksuus selviää käsin tunnustelemalla. 
Pienikokoisissa leivissä, kuten sämpylöissä on usein tavanomainen paistoväri riittävä osoitus kypsyydestä. myös pohjan värillä on tässä kohtaa merkitystä. Pohjan pitäisi olla saanut hieman väriä itseensä, vaikkakaan sen ei tarvitse olla yhtä ruskea kuin mitä pinta on. Aivan vitivaalea pohja kertoo alipaistetusta leivästä.

Leipien kypsyys arvioidaan käytännössä yksinomaan ulkonäön perusteella. Hyvin paistuneessa leivässä kuoren väri on sopivan ruskea ja kun leivän kääntää ympäri, sen pohja on saanut myös sopivasti väriä itseensä.
Leivän kypsyyttä voi arvioida myös niin sanotulla koputustestillä. Leivän pohjaa koputellaan rystysellä ja mikäli ääni on ontto ja kumea, leivän pitäisi olla kypsää.
Kypsä leipä tuntuu myös käteen kevyehköltä suhteessa kokoonsa.


Leipien paistoon on olemassa nykyään monenlaisia apuvälineitä. On silikonisia kääreitä, joiden sisällä leivän voi paistaa, on uuniin laitettavia paistokiviä ja sellaista. Kivi itseasiassa jopa toimii, kunhan sitä käyttäessä on sikäli varovainen, ettei riko itse kiveä kolauttamalla sitä poikki.
Aivan mainiosti toimii myös perinteinen pelti ja leivinpaperi, joten hi-tech apuvälineet eivät ole leivän paistossa mitenkään välttämättömiä.


. . .

Tähän päättyy sarjani "Vinkkejä leiväntekoon". Toivottavasti olette kokeneet sen hyödylliseksi. Minulle ainakin oli ilo sitä kirjoittaa ja sain siitä myös hyvän syyn kerrata tätä kaikkea tietoa uudestaan ja oppia vähän jotain uuttakin.


. . .


Sarjassa tähän mennessä:


. . .

21.2.2015

Vinkkejä leiväntekoon: Nostatus


Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi



Viikko sitten kerroin taikinan ylöslyönnistä. Nyt jatkan juttua kertomalla muutamia asioita leivän nostatuksen yleisistä periaatteista.

Nostatuksen tarkoituksena on leivän kuohkeuttaminen käymisprosessissa syntyvän hiilidioksidin avulla. Taikinalle on luonteenomaista, että se pyrkii leviämään oman painonsa vaikutuksesta, ellei esteitä tai vastustavia voimia ole (vrt. vuokaleipä). Jos nostatus tapahtuu hitaasti, ei syntyvä kaasu pysty estämään leivän leviämistä tai pullistamaan siihen pyöreää muotoa. Tämän välttämiseksi nostatus pyritään usein suorittamaan lyhyimmässä mahdollisessa ajassa, ellei tavoitteena ole nimenomaan litteämpi, laakea leipä.

Ylöslyönnin aikana leipätaikina pääsee aina jonkin verran jäähtymään, jolloin syntynyt leipä ei ole käymiselle edullisimmassa lämpötilassa, vaan jonkin verran sitä alemmassa. Nopean käymisen ehtona on, että leivän lämpötila kohotetaan noin +32C asteeseen. Sopivana nostatusympäristön lämpötilana voidaan pitää 35-37C astetta. Liian lämpimässä paikassa leivän pintaosat lämpenevät nopeasti ja sisus ei ennätä lämmetä samaan tahtiin, jolloin leipä nousee epätasaisesti.
Jos lämpötila on alhainen, leipä nousee hyvin hitaasti.

Sopivat nostatusolosuhteet ovat paitsi riittävän lämpimät, myös riittävän kosteat. Riittävä kosteus on tärkeää, jotta leipä ei kuoretu ja pinta repeile tai halkeile. Poikkeuksena tähän tekevät ruisleivät, jotka nostatetaan paitsi huoneenlämmössä, myös ilman peitteitä, jotta pintaan saataisiin aikaan ruisleivälle tyypillinen ja toivotti verkkomaisesti halkeillut pinta ja litteähkö muoto.
Yleisesti ottaen kuitenkin kuoruttuminen on epätoivottua, sillä se myös hidastaa leivän nousua.

Leipomoissa käytetään vaihtelevasti leivästä riippuen joko nostatuskaappeja tai huoneenlämmössä nostatusta. Nostatuskaapeissa leivät seisovat pinnavaunuihin pellitettyinä ja kaapin lämpötilaa sekä kosteutta säädetään ohjauspaneelista sopivaksi kullekin nostatettavalle erälle. Monesti kaapit voivat olla myös niin sanottuja vaihtolämpökaappeja, joita voi käyttää sekä tuotteiden nostatuksessa että paiston jälkeisessä jäähdytyksessä lämpötiloja säätelemällä.
Huoneenlämmössä nostattaminen tapahtuu usein pinnavaunuissa, joihin pellitetyt tuotteet on nostettu. Pinnavaunut peitetään varsinkin isompien leipien ollessa kyseessä muovihupuilla, jotta leivät eivät pääsisi kuivahtamaan pinnastaan. Muovihuppu auttaa myös säilyttämään lämmön korkeampana. Pinnavaunut työnnetään usein uunien läheisyyteen, jossa huonelämpötila on hieman suurempi ja leivät nousevat nopeammin. Käytännöt vaihtelevat kuitenkin leipomoista toiseen.

Kotona ei kellään ole nostatuskaappeja, mutta sellaisen voi tehdä omasta uunista. Aseta uuni lämmittämään aavistuksen alle 40C tasalämmölle ja suihkaise uunin sisustaan hieman vettä elintarvikekäyttöön pyhitetystä spraypullosta. Vaihtoehtoisesti voit myös roiskia vettä märästä kädestäsi uunin sisälle. Aseta sitten pellitetty leipä uuniin ja sulje luukku. Anna nousta rauhassa, kunnes kaksinkertainen tilavuudeltaan.

Nostatus huoneenlämmössäkin sujuu paremmin, kun otetaan muovihuput käyttöön. Ota muovikassi ja avaa se saumoista suureksi. Peitä sillä leivät ja anna kohota. Muovihuppu auttaa säilyttämään leivistä haihtuvan kosteuden paremmin ja leivät eivät kuivahda niin kovin.


Nousun määrän arvioiminen:

  • Niukkaa nousu on, kun leivän tilavuus on edelleen pieni, sen muoto on pyöreä ja kireännäköinen. Leipä on kova ja raskaantuntuinen.
  • Sopivaa nousu on, kun leivän tilavuus on normaali ja ulkonäkö kauniin ryhdikäs. Leipä tuntuu pehmeältä ja kosketuskohtaan syntyvä matala syvennys tasoittuu nopeasti. Leivän tilavuus on noin kaksinkertainen alkuperäiseen verrattuna.
  • Liiallista nousu on, kun leipä on tilavuudeltaan tavallista suurempi ja muodoltaan jo hiukan levinnyt. Huomattavasti liikaa noussut leipä on entisestään levahtanut ja heikentyneen kaasunpidätyskyvyn vuoksi jo tilavuudeltaan pienentynyt.


Nostatusaikaan vaikuttavia tekijöitä:
  • Jauhojen ominaisuudet. Vahvat jauhot kestävät suuremman nostatuksen ja tarjoavat lisäksi käymiskaasuille suuremman vastuksen, jolloin nousuun tarvittava aikakin pitenee.
  • Hiivan tai hapattimen määrä sekä niiden nostatuskyky.
  • Leivän ja nostatustilan lämpötila. 
  • Taikinan kovuus. Kovat taikinat nousevat hitaammin, sillä ne tarjoavat suuremman vastuksen hiivalle.
  • Leivän suuruus. Suuret leivät lämpenevät hitaasti ja vaativat pidemmän nostatuksen kuin pienet.
  • Taikinan koostumus. Suurempi suola- ja rasvapitoisuus hidastavat nousemista

Nostatukseen on paha sanoa mitään tiukkoja aikoja, sillä se on niin riippuvainen mm. huonelämpötilasta, taikinapalan koosta ja taikinan lähtölämpötilasta. Nostatuksen tarve voi vaihdella erästä eräänkin hieman, joten paras neuvoni on katsella ja tunnustella taikinaa ja koittaa määrittää oikea nostatusaste sen pohjalta.



Seuraavana vuorossa: Paisto


Sarjassa tähän mennessä:


. . .

13.2.2015

Vinkkejä leiväntekoon: Taikinalepo, paloittelu ja ylöslyönti


Paha Kakku-blogi on muuttanut!


Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi



Kun taikina on ensin tehty valmiiksi, alkavat taikinan muokkaamiseen liittyvät toimet. Ensimmäisenä vuorossa on taikinalepo.

Taikinalepo ei ole aivan sama asia kuin nostatus. Monissa varsinkin kotikeittiöihin suunnatuissa resepteissä kehoitetaan nostattamaan taikinaa kaksinkertaiseksi ennen sen muokkausta tuotteiksi ja nostattamaan se uudestaan kaksinkertaiseksi ennen paistoa. Ammattilaispuolella taas toimitaan useammin niin, että taikinan annetaan levätä vain noin vartin verran ja sitten siirrytään suoraan taikinan paloitteluun ja ylöslyöntiin. Taikinalepo voi kuitenkin vaihdella taikinaprosessista riippuen muutamista minuuteista useampiin tunteihin myös leipomoiden puolella.

Taikinalepo muokkaa taikinaa. Kun taikina on vaivattu valmiiksi, se on periaatteessa valmista muokattavaksi sellaisenaan samantien, mutta leivonnaisen laadulle on hyväksi se, että taikinan annetaan levätä ennen ylöslyöntiä. Taikinalevon aikana taikinassa tapahtuu fysikaalisia muutoksia. Taikina kiinteytyy ja sen käsiteltävyys paranee. Taikinanousu alkaa ja hiivan tuottamaa kaasua alkaa kerääntyä taikinan pikkuruisiin ilmarakkuloihin suurentaen niitä. Myös taikinan vaivauksen aikana sitkoon syntyneet jännitteet purkautuvat ja sitkorakenne rentoutuu, jolloin taikinan ylöslyöntiin tarvitaan pienempi voima ja taikinarakenne säilyy ehjempänä eri muokkausvaiheiden läpi.

Taikinalevon hyvänä mittana on usein pidetty noin 10-20 minuuttia, joka on riittävä sitkon rentouttamiselle ja hiivan täydelliselle aktivoitumiselle. Käymisajan venyessä liian pitkäksi, sitko turpoaa ja purkautuu liikaa, mistä seuraa sitkon heikkeneminen. Jos taikinaan ei ole lisätty sokeria, voi pitkän käymisen seurauksena olla myös sokereiden puute taikinassa, mikä hidastaa nousemista varsinkin loppunostatuksessa. Sokerin puute ja sitkon heikkeneminen aiheuttavat taikinan vanhenemisen ja virheellisen leivän.






Kun taikina on levännyt riittävästi, se paloitellaan sopivan suuruisiin palasiin käyttäen esimerkiksi raappaa. Leipomoissa paloittelu saatetaan suorittaa myös koneellisesti.
Paloittelu tulee suorittaa niin, ettei taikina kuoleennu liian väkivaltaisessa käsittelyssä ja että palat ovat täsmälleen määräpainoisia. Valmistettaessa tuotteita myyntiin taikinapalojen tulisi osua täsmälleen tiettyyn ennaltamääriteltyyn taikinapainoon tai korkeintaan 10 grammaa sen ylitse. Muissa tapauksissa taikinapainot eivät ole niin kiveen kirjoitettuja, mutta valmistettavien leipien olisi suotavaa olla tasakokoisia keskenään tasaisemman nousun ja paistotuloksen varmistamiseksi.

Hyvä sämpylän paino on esimerkiksi 55-60g ja tavallisen limpun taikinapaino noin 400-500g.
Vuokaleipien taikinapaino määritellään käytetyn leipävuoan kautta. Leipävuokaan tarvittu taikinamäärä saadaan laskettua karkeasti siten, että mitataan vuoan vetoisuus täyttämällä se vedellä. Taikinaa laitetaan noin kolmannes vuoan vetämän vesimäärän painosta. Raskaampaa taikinaa käytetään hieman enemmän kuin kevyttä vehnäleipätaikinaa.

Paloittelun jälkeen on monesti vuorossa taikinan välilepo, joka on kestoltaan lyhyt. Paloittelu aikaansaa taikinaan monesti lisää jännitteitä, joita pyritään purkamaan lyhyellä välilevolla. Välilepo edesauttaa ylöslyönnin onnistumista. Välilepo on pituudeltaan korkeintaan noin viisi minuuttia.
Välilepo tulee taikinapaloille paloitteluprosessissa usein kuin itsestään, kun ensimmäiseksi paloitellut taikinapalat ennättävät levätä sillä välin kun loppua taikinaa paloitellaan. Loppupään taikinapalat taas lepäävät loppuun samalla kun ensiksi paloitellut taikinapalat päätyvät jo ylöslyöntiin. Ellei kyseessä ole todella pieni taikina (kuten 0,5-2litraa), välilepoa ei ole syytä odottaa kellon kanssa katsoen, vaan se sujuu paloitteluprosessin osana ja ylöslyönnin voi aloittaa ensiksi paloitelluista paloista samantien kun viimeinenkin taikina on saatu jaettua oikeankokoisiin palasiin.

Sitten seuraa taikinan ylöslyönti eli leipominen.
Ylöslyönti on yhteisnimitys monelle yksittäiselle työvaiheelle, joissa levännyt taikina muokataan tuotteiksi nostatusta varten. Periaatteessa taikinan paloittelu lasketaan jo osaksi ylöslyöntiä, sillä sekin on taikinan muokkaamista kohti nostatusvalmista tuotetta.

Varsinkin pienemmissä jauholeipomoissa ylöslyönti suoritetaan nykyäänkin käsin. Taikinapalat voidaan esimerkiksi riivata pyöreiksi, muotoilla pitkulaisiksi, letittää, solmia, kiertää, nyppiä nyyteiksi, leikata paloiksi leikkurilla tai stanssata muotilla. Pienet, pyöreät sämpylät pyöritetään usein tarkoitusta varten rakennetulla pyörityskoneella, jolla voi pyörittää sekä leipää että pullaa pyöreiksi palloiksi.

Ylöslyönnin yleisenä periaatteena on riivata taikinaa riittävästi, jotta liiallinen kaasu poistuu ja huokosrakenne tasoittuu. Pitkien leipien valmistuksessa on huolehdittava siitä, että leivän sauma tulee suoraan. Ylöslyönti tulee suorittaa ilman taikinan turhaa rasittamista ja riittävän nopeasti, ettei taikina pääse kuorettumaan. Isompaa erää muokatessa muokkausta odottavat taikinapalat on hyvä asettaa muovin alle kuorettumisen hidastamiseksi.

Ylöslyönti on myös taikinan uudelleensekoittamista. Mikäli tuote riivataan, riivauksen aikana isot kaasukuplat rikkoutuvat ja sitkosäikeet ryhmittyvät uudelleen tasaisemmin. Isot kaasukuplat jakautuvat uudelleen pienemmiksi kupliksi ja leivän huokosrakenteesta tulee tasaisempi. Samalla siirretään ravinteita hiivasolujen luo.

Nykyään suositaan usein niin sanottua artesaanileipää, joka on hyvin suurihuokoista. Sen tyylistä leipää valmistetaan usein pehmeästä taikinasta, jota vaivauksen ja kylmässä suoritetun pitkän välilevon jälkeen käsitellään hyvin varovasti, etteivät taikinaan muodostuneet kaasukuplat rikkoutuisi. Taikinaa ei riivata , vaan se muotoillaan muutamalla liikkeellä lopulliseen muotoonsa ja nostatetaan usein huoneenlämmössä muovin suojassa.

Valmiiksi muotoillut leipäaihiot siirtyvät ylöslyönnin jälkeen nostatukseen ja nostatuksesta edelleen paistoon.


Seuraavana vuorossa: Nostatus 

Sarjassa tähän mennessä:


. . .