Blinit

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Töissä on sujunut aika kivasti. Olen päässyt viimein kärryille hommista ja nyt vähitellen alkaa tuntua siltä, että osaan vähän jotain.
Toisaalta meillä on niin paljon erilaisia tuotteita ja aivan valtavasti opeteltavaa, että sikäli en ihmettele alun pitkää haparointiani.

On ollut kiva huomata, että nopeuteni on kasvanut, tehokkuuteni on lisääntynyt ja ei tunnu enää niin epävarmalta. Kyllä se tästä siis.
Jokaisessa uudessa työpaikassa varmasti alussa tuntuu siltä, että ei ikinä voi oppia kaikkia niitä miljoonaa uutta tehtävää ja muistaa kaikkia kommervenkkeja ja oma työpaikkani ei ole mitenkään poikkeus tässä.
Käytän muistikirjaa, jonne kirjoittelen kaikkia valmistusprosesseja.  En reseptejä, mutta menetelmiä kyllä. Mitä tehdään ja missäkin järjestyksessä. Mikä laitetaan jääkaappiin, mikä pakkaseen ja sitä rataa. Muuten en varmasti muistaisi kaikkea.

Nämä blinit tekaisin jo pari viikkoa sitten oikeastaan, mutta aika kuluu töiden parissa niin nopeasti, etten ole ennättänyt aiemmin kirjoittaa näiden valmistuksesta. 
Täystattarisia ja ah-niin-herkullisia!

Blinien kaveriksi valikoitui lohta ja mätiä, sekä tuoretta avokadoa, smetanaa ja sipulisilppua. Aivan mielettömän hyvää!

Kasvisversioon ottaisin kaveriksi suolakurkkua ja sienisalaattia vihreiden vihannesten kera. Sipulisilppua tietenkään unohtamatta.
Blinit ovat kuitenkin siitä ihania, että kunhan täytteet ovat makoisia, ne voivat olla melkein mitä vain.

Blinit on valmistettu Myllyn Paras-reseptillä. Tässä linkki ohjeeseen!

. . .

Nokkospesto

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Hurjan hyvää. Niillä sanoilla kuvailisin tätä Helsinki Wildfoodsin reseptillä valmistettua nokkospestoa. Erinomaista ja kaiken lisäksi vielä gluteenitonta ja vegaanista!

Valmistin oman eräni käyttäen kuivattua nokkosta tuoreen asemasta. Tuoretta kun ei näin talvisaikaan mistään löydä, ellei ole ollut edelliskesänä fiksu ja pakastanut sitä talteen.

Resepti on todella helppo. Tarvitset oikeastaan vain blenderin ja se on siinä. Tehosekoittimen on suotavaa olla riittävän tehokas, sillä pähkinät eivät mene muruksi ihan pilipalilaitteella. Omallani oli vähän kakistelemista, mutta se onkin sangen tehoton lelu. 
Sauvasekoitin saattaisi toimia myös tässä, jos tehosekoitinta ei ole saatavilla.

Kuivatun nokkosen kanssa pelatessa kannattaa muuten muistaa, että veden on hyvä olla kiehuvan kuumaa. Kuuma vesi pehmittää kuivatun nokkosen kylmää tehokkaammin ja nopeammin.

Sitten reseptiin!

Nokkospesto

n.500g

• 15g kuivattua nokkosta
• 150g kiehuvaa vettä
• 200g cashewpähkinöitä
• 2rkl ravintohiivahiutaleita 
• valkosipulinkynsi
• 1rkl nokkossuolaa (tavallinen käy myös)
• n. 1-2dl oliiviöljyä (tai enemmän tarvittaessa)

Kiehauta vesi ja kaada se kuivatun nokkosen niskaan. Anna  seistä ja turvota muutaman minuutin ajan.

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi. Lisää öljyä tarpeen mukaan niin, että saat tasaisen ja pehmeän tahnan.

Pesto on parhaimmillaan samana päivänä, mutta säilyy muutaman päivän jääkaapissa.

. . .

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Helsinki Wildfoodsin kanssa.

. . .

Gluteeniton lohivoileipäkakku

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Tyttäreni isällä oli syntymäpäivä nyt keskiviikkona ja teimme tytön kanssa yhdessä hänelle voileipäkakun. Suolaiset maistuvat makeaa paremmin, joten tämä voileipäkakku oli niin sanotusti se virallinen syntymäpäiväkakku ja makeat herkut olivat kahvituksessa sivuosassa.
Olen itsekin alkanut kallistumaan vuosien myötä enemmän ja enemmän suolaisten pariin, mikä on vähän hassua ehkä, kun olen aina ollut niin makean perään itse, mutta ehkä se on ihan hyväkin asia. Nautin silti onneksi edelleen hyvistä makeista, vaikka välttelenkin nykyään niitä kaikkein ällösokerisimpia luomuksia.

Mutta tosiaan, tyttären kanssa leivoimme ensin yhdessä tähän voileipäkakkuun käytetyn gluteenittoman leivän ja seuraavana päivänä täytimme kakun. Hoidin koristelun itse aikataulukiireiden vuoksi.
Löysin pinterestin kautta todella kivan gluteenittoman leivän reseptin, joka toimi täydellisesti tähän voileipäkakkuun ja maistui erinomaiselta. Olen itseasiassa tänään leipomassa sitä lisää ihan normaalina vuokaleipänä, sillä leipäni on päässyt loppumaan ja aamupalalle pitäisi saada jotain syötävääkin. 
Käyttämämme leipäresepti on Cooking Classy-blogista ja linkki reseptiin on tässä.

Resepti on imperiaalisissa mitoissa, mutta se on helppo kääntää. Käytän itse yleensä konversioissa yhden kupin mittana 2,5 desiä sen helppouden vuoksi. Siitä sitten käännän koko höskän vielä grammoihin ihan vain koska minä ja grammat tulemme toimeen kaikkein parhaiten.

Vinkkinä kaikille, jotka tahtovat testata tuota reseptiä kerrottakoon, että laitoimme leipätaikinaan yhden annospussin kuivahiivaa (11g) ja se oli erinomainen määrä. Ohjeessa puhutaan teelusikallisista ja kun meillä täällä Suomessa kuivahiivaa ei myydä purkeissa (toisin kuin jenkkilässä monesti on), on turhauttavaa ruveta lusikoimaan sieltä annospussista sitä hiivamurua.
Myöskin tuo hiivan herättely on ihan turha työvaihe, jonka voi surutta skipata. Kaikki ainekset pataan vaan kerralla ja samantien taikinaksi. Jos hiivassa on päivämäärä kunnossa, sitä ei todellakaan tarvitse alkaa herättelemään ja miettimään, että toimisiko vaiko eikö. Kyllä se toimii, ellei ole vanhaksi mennyt.

Vaihdoimme myös maissitärkkelyksen tahmariisijauhoon (glutinous rice flour/mochiko), sillä ei sattunut löytymään maizenaa kaapista juuri sillä hetkellä.
Ohjeessa ainekset lisäillään vaiheittain, minä taas itse mittasin kaiken vain kerralla pataan ja annoin koneen käydä sitten rauhassa, kunnes taikina oli tasaista. Leivänteko on oikeasti helppoa ja ne ainekset voi laittaa kaikki kerralla sekaisin. Säästää aikaa.

Paistoimme oman leipämme halkaisijaltaan 20-senttisessä kakkurenkaassa, sillä halusin saada aikaan pyöreän limpun voileipäkakkua varten. Jos haluat ihan normaalin leivän, noudata reseptissä annettua suositusta leipävuoan koosta.

Kun leipä oli tasaantunut seuraavaan päivään, irroitin sen renkaasta ja trimmasin sen siistiksi. Käytännössä tämä tarkoitti hatun leikkaamista pois (siitä sai mahtavat voileivät!). Sitten leikkasin leivän kolmeen samanpaksuiseen levyyn.

Täytteeksi valmistimme tyttäreni kanssa lohitahnan, jossa oli lämminsavulohta, kylmäsavulohta silppuna, 200g maustamatonta tuorejuustoa, yksi 150g purkki ranskankermaa, tuhdisti limemehua, hieman hunajaa, teelusikallinen tai pari balsamicoa, pätkä kurkkua silppuna, avocadoa rouheana silppuna, ruohosipulia, mustapippuria ja suolaa.

Valitettavasti en voi tarjota tarkempaa täyteohjetta, sillä unohdin ihan täysin mitata käyttämäni ainekset. Kannattaa ensin vatkata tuorejuusto lusikalla pehmeäksi, sitten lisätä ranskankerma ja kurkku, avokado, lohet ja ruohosipuli. Sen jälkeen kannattaa tykittää melkein kahden limen edestä limemehua joukkoon ja lisätä sitten makeutta ja suolaa sopivasti. Pippuria ei kannata laittaa liikaa, mutta suolaa on oltava tarpeeksi. Sen sopivaa annostusta täytyy maistella aina lisäysten välissä, mutta se on hyvä tekosyy päästä lusikoimaan tätä ihanaa täytemassaa suuhun useamman kerran.


Kasasimme voileipäkakun kakkurenkaaseen, jotta siitä tulisi suora ja hyvä.
Pohjalle leipäkerros, kostutus kasvisliemellä ja väliin muhevasti täytettä. Päälle toinen leipälevy, kostutus ja lisää täytettä. Päällimmäinen leipälevy ei mahdu kokonaan renkaan sisään, jos olet laittanut riittävän paljon täytettä (eli paljon). Se ei haittaa lainkaan. Varmista vain, että leipälevy on suorassa ja sitten kostuta se. Peitä tuorekelmulla ja anna olla jääkaapissa yön yli asettumassa.
Limemehu paksuntaa tuorejuustoa, joten täyte jämäköityy yön aikana ja ei valu, kun seuraavana päivänä poistat renkaan. Kannattaa käydä ruokaveitsellä kakun reunat ensin läpi ennen renkaan irroittamista.

Päälliseen tarvitset 200g maustamatonta tuorejuustoa ja noin 75g ranskankermaa tai smetanaa. 
Vatkaa ensin tuorejuusto täydellisen sileäksi ennen ranskankerman lisäämistä ja vatkaa sitten vielä hetken, jotta ainekset sekoittuvat toisiinsa hyvin.

Levitä kuorrutus kakulle aivan kuin päällystäisin täytekakkua. 
Aseta voileipäkakku pyörivälle kakkualustalle.
Ensin kaada kuorrutetta kakun päälle hyvä määrä ja sitten käyttäen suoraa palettia, pyöritä hyrrää samalla kun levität kuorrutteen kakun päälle paletilla. Täytettä ei tarvitse varsinaisesti levitellä. Riittää pitkälti se, että pidät palettia vaakatasossa kakun pinnalla ja hyrrää pyörittäessäsi kuorrute leviää kakun pintaan itsestään.
Levitä vielä kuorrutetta ohuelti reunoille ja pitäen palettia pystysuorassa, siisti kakun reunat tasaisiksi.
Tässä hyvä video siitä, kuinka homma toimii.

Lopuksi koristelin kakun käyttäen jääsalaattia, mizuna-salaattia, herneenversoja, limeä ja kurkkua.

Kakku muuten riittää 10-12 hengelle.

Synttärikahveilla tarjolla oli tämän voileipäkakun lisäksi makeana herkkuna Nutellabrownieta itsetehdyn vaniljajäätelön ja marjojen kanssa. Niistä lisää myöhemmin.

. . .

Seed crisp bread

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Olen ihastunut siemennäkkäriin kyllä toden teolla. Nykyään kaupasta saa valmista siemen+jauhosekoitusta näkkärin tekoon, mutta tykkään sekoitella näkkärimiksit ihan itse.

Nappasin ainesuhteita ja inspiraatiota Tuoppi&Sapuska-blogista, vaikka muunsinkin heidän reseptiään jonkun verran sopimaan omiin aineksiini. Perusajatus on silti sama. Siemeniä, tärkkelystä, vettä ja öljyä.

Yksinkertaista ja ihan mielettömän hyvää!

Jos haluaa tehdä näistä naksuja, voi valmiin näkkärilevyn vain poksutella pieniksi palasiksi ja kauhoa palaset sitten kulhoon tarjolle. Mutta jos tekee mieli syödä enempi voileivän kaltaisena näkkileipänä, kannattaa ennen paistoa vetää levyyn sellaiset katkaisua helpottavat viivat, joita myöten näkkäri on sitten helppo katkoa siisteihin siivuihin.

I love this bread!
It's easy, quick to make and delicious.
I like to blend my own seed-mix, even though you can get the ready-made seed crisp bread mix from the stores now.

I got some inspiration and help with the ingredients from the Tuoppi&Sapuska-blog. I have adjusted the recipe to suit my own needs.

If you want, just break the crisp bread into small pieces and serve as snacks. But if you want to eat it with toppings in a more bread-like manner, I recommend drawing a grid onto the sheet before baking to get more pretty-looking pieces.

Seed crisp bread

Siemennäkkäri

• 100 g vaaleita seesaminsiemeniä / white sesame seeds
• 35 g tummia seesaminsiemeniä / black sesame seeds
• 40 g kurpitsansiemeniä / pumpkin seeds
• 50 g kuorittuja auringonkukansiemeniä / sunflower seeds
• 30 g perunatärkkelystä / potato starch
• 1 tl/tsp suolaa / salt
• 1/2 tl/tsp  psylliumjauhetta / psyllium husk
• 50 g rypsiöljyä tms / rapeseed oil
• 250 g kiehuvaa vettä / boiling water

Yksi annos riittää yhdelle uunipellille. 

Sekoita toisiinsa siemenet, tärkkelys, suola ja psyllium. Lisää ensin öljy ja sekoita tasaiseksi. Lisää viimeisenä vesi ja hämmennä, kunnes seos jonkin verran paksunee.

Kippaa siemenseos leivinpaperoidulle uunipellille ja levitä esimerkiksi kulmapaletilla tai vastaavalla lastalla tasaiseksi levyksi. Seos riittää tasaiseksi ja ohueksi kerrokseksi koko uunipellin alalle. Näkkärin ei kuulu jäädä paksuksi.

Voit halutessasi vetää näkkärilevyyn ruudutuksen lastan kärjellä. Se helpottaa siistien palasten lohkomista näkkäristä paiston jälkeen.

Paista näkkäriä 175C asteessa noin 45-55 minuuttia tai kunnes se on alkanut saada hieman väriä. Huom! Hieman vain, muuten näkkäri maistuu helposti palaneelle, vaikka olisikin vain kauniin kullanruskea.

Anna jäähtyä ja lohko palasiin. Nauti sellaisenaan tai päällisten kanssa. Pieniin palasiin pilkottuna myös erinomaista olutnaksuina tai sipsinkorvikkeena.

. . .

One portion will be enough for a single baking sheet (about 40x40cm).

Mix together all the seeds, the starch, salt and psyllium husk. Add the oil next and mix until combined.
Lastly, add in the boiling water and mix with a spoon until slightly thickened.

Pour to a parchment-covered baking sheet and spread evenly (and thinly!) with a spatula.

If you want, you can use the tip of the spatula to draw a grid. That'll help you to break even and nice-looking pieces of the sheet of crisp bread after it's been baked.

Bake at 175C (about 350F) for 45-55 minutes or until it has a light color. You don't want it to be golden, because it will taste burnt, if it gets too dark.

Let cool and break into pieces. Great as is or with toppings.

. . .

Gluten-free Hamburger Buns

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Kokkasimme männäpäivänä hampurilaisia. Nam!
Muita varten leivottiin (muut leipoivat) tavallisia sämpylöitä ja minä tein itselleni sitten gluteenittomia.
Ajatus gluteenittomien sämpylöiden teolta tuntui ensin aika hurjalta ja vähän pelottavalta, mutta hyvin se meni.

Reseptiikkaan nappasin tuekseni Art of Gluten-free Baking-blogista hampurilaissämpylöiden reseptin, jota taas muokkasin hieman omiin kuvioihini sopivammaksi. Reseptissä pyydettiin myös erityista hampurilaissämpyläpeltiä, jota minulla ei tietenkään ole, kun kartan tuollaisia yhden toiminnon turhakkeita kuin ruttoa.
Ratkaisin pulman kaappejani kaivelemalla ja päädyin käyttämään tartelettivuokiani sen erikoispellin sijasta. Toimi mahtavan hyvin!

Taikinan voi halutessaan lusikoida vuokiin, mutta itse suosittelen grammantarkkaa pursotusta. Sillä tavoin sämpylät paistuvat tasaisesti varmemmin. Seesaminsiemenet pinnassa ovat valinnaisia, mutta minusta ne jotenkin kuuluvat hampurilaissämpylöihin erottamattomasti. Toki mitkä tahansa muutkin siemenet käyvät.

We cooked ourselves some hamburgers the other day. Yum!
Everyone else had their regular buns (which they made) and I baked myself some gluten-free ones.
The thought felt a bit intimidating at first, but everything went well.

As a guide to the recipe I used this gluten-free hamburger bun-recipe by Art of Gluten-free Baking. She really knows her business!
The recipe did call for a hamburger bun pan (which I of course do not own as I'm against those kinds of one-trick gimmicks) but after looking through my cupboard I used tartelette tins instead. It worked really well!

If you wish, you can spoon the dough into the tins, but I advice you to use a piping bag and a scale to get even amounts of dough. It will help the buns bake evenly.
Sesame seeds are optional of course, but I somehow think they sort of belong on top of hamburger buns. Any other seeds would do nicely aswell.

Gluten-free Hamburger Buns  (gluteenittomat hampurilaissämpylät)

9 sämpylää / buns

• 235 g lämmintä vettä / warm water
• 25 g tuorehiivaa (tai 11g kuivahiivaa) / fresh yeast (or 11g active dry yeast)
• 30 g sokeria / sugar
• 4 g suolaa / salt
• 50 g maissijauhoa / corn flour
• 65 g riisijauhoa / rice flour
• 40 g perunatärkkelystä / potato starch
• 55 g tahmariisijauhoa* / glutinous rice flour (a.k.a mochiko)
• 4 g ksantaania / xanthan gum
• 7 g leivinjauhetta / baking powder
• 10 g etikkaa / vinegar
• 60 g kananmunaa / egg
• 25 g öljyä /oil

Pintaan: seesaminsiemeniä (valinnainen) / Sprinkle with sesame seeds (optional)


. . .

* Tahmariisijauho (glutinous rice flour / mochiko) on ostettavissa etnisistä ruokakaupoista. Sen voi korvata tavallisella riisijauholla, mutta rakenne ei ole sitten aivan samanlainen.



Liuota hiiva lämpimään veteen.

Punnitse kaikki loput ainekset kulhoon.

Vatkaa lapavatkaimella (tai käsivatkaimella, jos sinulla ei ole yleiskonetta) noin 3 min ajan, kunnes taikina on kauniin  tasaista.

Sillä välin ota halkaisijaltaan kymmensenttisiä tartelettivuokia ja öljyä ja jauhota ne riisijauholla. Tarvitset niitä yhdeksän kappaletta.

Lappaa leipämassa pursotinpussiin ja pursota jokaiseen tartelettivuokaan 62g taikinaa.

Tasoita taikina vedellä kostutetuin sormin tasaiseksi ja ripottele märkään pintaan halutessasi seesaminsiemeniä.

Laita uuni lämpenemään 190C. Anna leipien sillä välin kotona kaksinkertaisiksi uunin päällä lämpimässä.

Kun nousu on riittävä, paista leipiä noin 15-20 minuutin ajan, tai kunnes leivät ovat saaneet kauniisti kullanruskeaa väriä. Väriä saa olla mieluummin reilusti kuin liika vähän, etteivät leivät vahingossa jää raa'aksi.

Anna jäähtyä ensin vartin verran vuoissaan ja sitten nosta ritilälle jäähtymään loppuun. Lämpimänä keskusta voi tuntua tahmaiselta, joten jos tahdot syödä lämpimän sämpylän, revi se auki, älä leikkaa.

Käytä hampurilaisten valmistukseen tai voileipinä. 

Kestävät hyvin pakastuksen.

. . .

* Glutinous rice flour can be found in ethnic grocery stores (Asian markets), at least over here in Finland. You can substitute it with regular rice flour, but  please notice, that the dough won't behave quite the same way without the glutinous rice flour. Close, but not the same.


First add the fresh yeast into the warm water. Then weigh all the rest of the ingredients to the bowl.

Mix the dough on medium speed for 3mins using the paddle attachement or use the regular whisk attachements if using a hand-held mixer.

Then take 9 tartelette tins (10cm / 4 inch in diameter) and grease and flour them.
Put the dough into a piping bag and pipe 62g of dough into every prepared tartelette tin. Use a wet finger to smooth out any lumps.
Sprinkle with sesame seeds if you want.

Let the buns proof until doubled in size. Meanwhile heat the oven to 190C (about 375F). Bake for 15-20mins until golden brown. Let them cool down for about 15minutes in their tins and then take them out and let them finish cooling on a wire rack.

If you want to eat one warm, I recommend that you tear the bun open rather than cut it open. The center will be a bit sticky until the bun has cooled down completely.

These buns freeze well.

Pandaonigirit

Vietimme joku viikko takaperin iltaa ystäväni luona ja valmistimme ekstempore-ajatuksena sushia. Vieläkin hatusta vedetympi oli mukana iltaa viettämässä olleen ystäväni ystävän ajatus kokeilla valmistaa pandaonigireja. Niistä tuli oikein hienoja, sillä tämä ystäväni ystävä oli hyvin näppärä sormistaan. Nappasin pandoista kuvankin, jota vilauttelin jo tämän sushi-iltaman jälkeen blogin facebook-sivuilla.
Näytin kuvaa myös tyttärelleni, joka ääneen kadehti ja harmitteli, kun hän ei ollut saanut pandoja. Lupasin sitten valmistaa hänelle omat pandaonigirit ja tällaisia niistä tuli.

Ystävän-ystävän onigirit olivat puikuloita, mutta minä päätin tehdä perinteisiä kolmionmuotoisia. Noudattelin suunnilleen samoja kaavoja kuin näppäräkätinen esikuvanikin mitä tuli norista leikattuihin pandan osasiin, mutta omiini lisäsin vielä hännät tyttäreni kehoituksesta. Kuulemma pandoilla pitää olla häntä.

Nämä onigirit täytettiin surimilla tyttären toiveesta. Surimi on siis hieman ravuilta maistuvaa kypsää kalaa, joka myydään usein joko puikkoina, paloina tai sitten suikaleina riippuen valmistajasta. Makukin vaihtelee hieman valmistajasta riippuen, joten kokeilemalla löytää sen, mistä itse eniten pitää.
Onigirit voi toki täyttää ihan sillä, mistä itse eniten pitää, kuten kalalla, avokadolla, säilötyllä kurpitsalla, mustekalalla, millä vain. Ne voi jopa jättää täysin täytteittä, jos niistä pitää eniten sillä tavoin.

En tässä ryhdy sen enempää neuvomaan sushiriisin teossa, kun en ole oikeastaan koskaan mittaillut oman sushiriisini aineksia sen kummemmin. Valmistan sen useimmiten aika lonkalta. Suosittelen seuraamaan pakkausten ohjeistuksia tai käyttämään omaa lempireseptiä.
Omaan riisiini laitan itse riisiviinietikkaa, miriniä, sokeria ja suolaa, jotka kiehautan, jotta sokeri liukenisi.

Pandaonigirien valmistus on aikamoista askartelua, mutta ovathan ne kyllä aikamoisen suloisiakin. Vaivannäkö kannattaa.

Pandaonigirit

Tarvitset:

• valmista sushiriisiä (maustettuna esim etikalla, mirinillä, sokerilla ja suolalla )  
• valinnaisia täytteitä, kuten surimia tai mitä tahtookaan laittaa
• norilevää (yhdestä arkista riittää noin 5-6 pandaan helposti)
• kulhollinen etikalla maustettua vettä käsien kostuttamiseen
• puhtaat terävät sakset

Keitä ensin sushiriisi pakkauksen ohjeiden mukaan ja valmista sille etikkaliemi valinnaista ohjetta käyttäen. Kun olet sekoittanut liemen varovasti riisin joukkoon, kaavi riisi laakealla lautaselle tai vastaavalle ja anna jäähtyä, kunnes suunnilleen kädenlämpöistä.

Esivalmistele sillä aikaa käyttämäsi täytteet.

Laita kulhoon viileää vettä ja lorauta sekaan hieman etikkaa.

Kun riisi on jäähtynyt, kostuta kätesi kevyesti etikkavedellä ja ota riisiä noin kananmunan kokoinen pala. Painele riisi litteäksi levyksi kämmenpohjaasi ja aseta noin peukalonpään kokoinen pala täytettä riisin keskelle. Peitä täyte lisäämällä sen päälle riisiä. 

Kääri riisi täytteen ympärille palloksi ja muotoile molempia käsiäsi käyttäen puristelemalla riisi kolmionmuotoisiksi onigireiksi. Aseta alustalle odottamaan.

Kun olet valmistanut riittävästi onigireja, käy pesemässä kätesi ja kuivaa ne huolellisesti.

Ota sitten noriarkki ja sakset ja leikkaa kuvan mallin mukaisia paloja pandoja varten. Etutassuja varten kannattaa leikata lähes koko arkin mittainen suikale ja lyhentää sitä sitten tarvittaessa sopivammaksi.

Asettele noripalat kiinni onigireihin. Aloita etutassusuikaleesta. Aseta suikaleen keskikohta onigirin suipon yläreunan taakse ja taivuta nori kulkemaan onigirin sivuitse niin, että sen päät tulevat viistosti eteen noin onigirin keskivaiheille. Pyöristä päät, ellet ole tehnyt sitä jo etukäteen.

Aseta takatassut onigirin alle niin, että pyöristetyt kärjet nousevat hieman onigirin edessä näkyviin, mutta muutoin levä jää onigirin alle piiloon.

Kiinnitä häntä taakse.

Kiinnitä silmät, nenä ja korvat paikoilleen, kuten kuvassa. Korvat on painettu kiinni pystyyn hyvin kapoisesta reunastaan. Riisi on tahmeaa, joten se tarttuu kyllä kiinni ja pysyy.

Kun kaikki onigirit ovat valmiit, siivoa pois työvälineet ja tarjoa pienet pandakarhut soijakastikkeen kanssa.

. . .

Teeleipiä puuronjämistä ja ciabattaa

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Pari päivää takaperin yllätti väsymys ja en jaksanut lähteä kauppaan asti hakemaan leipää. Varsinkin, kun leipä oli ainut, mitä sieltä kaupasta sillä hetkellä tarvitsi. Kello oli kuitenkin jo melko paljon, joten en myöskään viitsinyt alkaa iltapalaa varten vääntämään oikeaa leipätaikinaa nostatuksineen päivineen (tai oikeastaan kyllä väänsin, mutta laitoin sen taikinan sitten jääkaappiin raskittumaan seuraavan aamun leivontaa varten ja leivoin aamupalalle tuoreet leivät).

Minulla oli aamupalalta ylijäänyttä kaurapuuroa jonkin verran tallessa jääkaapissa ja juustoraastepussin pohjat, joten hetken mielijohteesta tein meille teeleipiä. En useinkaan niitä leivo, joten piti vähän googlailla jonkinlaista reseptinrankaa henkiseksi tueksi. Löysin kivankuuloisen ohjeen Uusikuu-blogin puolelta, mutta käytin reseptiä enemmänkin vain inspiraationa ja rukkailin ainesuhteita aika rankasti, sillä minä käytin valmista puuroa ja hän taas kaurahiutaleita.

Ruokaan useimmiten ennakkoluuloisesti suhtautuva lapsoseni (yhtään en myönnä, että olisin ollut ihan samanlainen itse lapsena) oli hyvä kun kysyi ennen iltapalalle ryhtymistä, että: "Äiti, olenko minä aikaisemmin tykännyt tällaisesta leivästä?", meillä kun teeleipiä on harvemmin ja edeltävästä kerrastakin oli jo hetki. Silmääkään räpäyttämättä siihen oli pakko vastata pokkana että: "Kyllä, aikaisemmin olet tykännyt näistä leivistä paljonkin", mikä oli periaatteessa totta, sillä alun uutuusahdistuksesta selvittyään tyttöni oli todellakin pitänyt teeleivistä viimeksi. Sitten meni oudomman malliset leivät mukisematta alas, kun sai tietää aiemmin tykänneensä, vaikkei muistanutkaan enää. Joskus on pakko ottaa luovat keinot käyttöön ja vähän kaunistella asioita lapselle, jonka pahin kompastuskivi on usein ruokailu. 

Tykkäsin itse näistä teeleivistä kovasti ja minusta juusto toi niihin hyvin lisämakua ja kun leipäset paahtoi sopivasti uunissa, pintakin oli ihanan rapsakka. Puuro tuo teeleipiin mukavaa mehevyyttä ja kaurapuuron tilalle voikin laittaa ihan mitä tahansa puuroa, jota sattuu kotoa löytymään.

 Mainitsin tuossa yllä, että leivoin teeleipäiltapalan lisäksi myös seuraavana aamuna leipää. Tein siis ciabattaa (resepti tässä), joka on yksi suosikkileivistäni. Valmistin puolen litran taikinan koneella ja laitoin sen kylmään raskittumaan yön ajaksi. Sitten aamulla heräsin noin tuntia aikaisemmin, venyttelin taikinan muotoonsa varovasti, leikkasin paloiksi ja nostatin kaksi ensimmäistä pellillistä (tuli yhteensä kolme peltiä, kun omani ovat keskimääräistä pienempiä peltejä) uunissa hieman alle 40C asteen lämmössä. Sitten paistoin leivät aamutoimien lomassa ja saimme aamupalalle uunituoretta leipää.

Oli kyllä ihanaa, vaikka en jaksaisi joka aamu ryhtyä samaan. Ei se aamuherääminen niinkään, vaan pikemminkin se ajoissa nukkumaanmenon vaikeus.
Mutta unentökkeröistä virottuani ja lapsen kouluun laitettuani nappasin kameran ja otin muutaman kuvan ihanista leivistä. Nyt alkaa olla käsillä vuoden parhaan valon aika (minusta tammikuun lopun ja helmikuun valo on ihan maailman kauneinta) ja huolimatta tasaisesta pilvikerroksesta taivaalla, sain napattua muutaman aika kivan otoksen. Kun saisi vielä jalustan hankittua, olisin varmasti onnesta soikeana kuin pieni possu.

Ja sitten vielä se teeleipäresepti ciabattakuvien lomaan:

Teeleivät

3-4kpl

• 115g mitä tahansa puuroa (minä käytin kaurapuuroa)
• 150g maitoa (voi korvata vedellä)
• 80g vettä
• 45g rypsiöljyä
• 6g suolaa
• 50g juustoa raasteena tai pieninä kuutioina
• 5g leivinjauhetta
• 235g puolikarkeita vehnäjauhoja

 Sekoita aineksista tasainen ja tahmainen taikina. Ei tarvitse vaivata.

Ota leivinpaperoitu pelti ja jaa taikina kolmeen tai neljään kasaan, ja levitä kasat noin sentin paksuisiksi kiekoiksi. Koita saada tasaisen paksuisia, että paistotulos olisi tasainen ja hyvä.

Paista 225C asteessa noin 15-20 minuuttia, kunnes hyvänvärisiä pinnasta. Anna jäähtyä pienen hetken. Parhaimmillaan tuoreina.

. . .

Kalkkunainen perunasalaatti

Viime ajan olen intoillut itsekseni syksyä ja lähestyvää kuun loppua. Jotenkin ihan paras aika vuodesta minun mielestäni. Luonto tuntuu niin rauhoittavalta ja alati lisääntyvä pimeys on kuin joku kietoisi viltin ympärille. Olen syys- ja talvi-ihminen.
Kuun loppua odotan siksikin, kun olemme erään ystäväni kanssa suunnitelleet sinne halloween-kekkerit. Kekkerit ovat perinteiset naamiaiset ja erittäin lapsiystävälliset. Edellisistä naamiaisistani on jo niin monta vuotta, että odotan juhlia vähintäänkin yhtä innokkaasti kuin tyttäreni. 

Juhlafiilistä vähän varjostaa se, että minulla on ollut jokin pieni flunssanpoikanen kiusaamassa ja väsyttämässä. Onneksi se taitaa olla hälvenemässä pois. Minulla on kuitenkin sellainen periaate, että jos on kipeä, silloin pitää olla jotain mieluista ja hyvää syötävää/juotavaa, oli se mitä tahansa. Joillekin se on pitsa, toisille suklaa, mutta koska kipeänä on kurjaa, kiva natusteltava kohottaa mieltä ja on näin ollen vähintäänkin balsamia sielulle, jos ei ihan lääkettä-lääkettä.
Tein sitten itselleni ei-aivan-kunnolla-kuumeessa-mutta-kuitenkin-kipeänä oloissani perunasalaattia. Hyvä perunasalaatti on yksi suosikeistani. Sitä voi syödä milloin vain.

Ruoanlaittoni on kuitenkin useimmiten niin fiilispohjaista, ettei siitä jää juuri koskaan reseptejä todisteeksi. Onneksi tämä kalkkunainen  perunasalaatti on iloinen poikkeus. Koitin ottaa ohjeen talteen itsellenikin, joten se on kiva julkaista samalla täällä.

Jos jostain syystä kalkkuna ei viehätä, se on mahdollista korvata millä tahansa muulla lihalla tai esimerkiksi vaikka paistetulla halloumilla, marinoidulla tofulla tai paistetuilla tuoreilla herkkusienillä. 

I've been feeling inspired by autumn. It's my favourite time of the year.
The coming weekend is also on my mind, as we are throwing a halloween party with a friend of mine. It's going to be a traditional costume party and totally kid-friendly. We're so excited!

I've also been a bit feverish lately and because of that, I made some potato salad with turkey for myself. I think that when you're ill, you should have something nice to eat or drink, because being ill is just a total bummer. 
So I made myself some salad. Potato salad is one of my favourites.

My cooking is usually so intuitive, that I hardly ever write down any recipes. This potato salad with turkey is a happy exception. I tried extra-hard to remember to weigh all the ingredients so that I would have a recipe afterwards.

If for some reason you dont want to use turkey meat, you can replace it with any other meat of your choice or for example use some halloumi-cheese, marinated tofu or stir-fried fresh champignons.

Kalkkunainen perunasalaatti

(Potato salad with turkey)

2 hengelle lounaaksi tai 4 hengelle lisukkeeksi  / serves 2 to 4

• 300g yleisperunoita (potatoes)
• 70-90g porkkanoita (carrots)  
• 110g kananmunia (eggs)
• 150 g palvikalkkunaa (cooked turkey)
• 70g majoneesia (mayonnaise)
• 90g kurkkua (cucumber)
• 50g keltasipuli  (onion)
• valkopippuria  (white pepper) 
• 2g suolaa  (salt)
• 10g etikkaa (vinegar) 
• 3g  sokeria  (sugar)

Kuori perunat ja porkkana ja huuhdo hyvin. Pilko perunat noin puolitoistasenttisiksi kuutioiksi ja siivuta porkkana puolikuun muotoisiksi ohuehkoiksi siivuiksi. Laita ensin porkkanat veteen kattilaan ja kytke lämpö päälle. Kun vesi kiehuu, lisää perunakuutiot ja keitä, kunnes perunat ja porkkanat ovat juuri kypsiä.

Valuta perunat ja porkkanat ja aseta kulhoon odottamaan ja jäähtymään. Sillä välin laita kananmuna keittymään ja kiehuta se läpikypsäksi. Mausta perunat ja porkkanat etikalla, pippurilla, osalla suolasta ja sokerilla

Silppua sipulinpuolikas ohuiksi suikaleiksi ja huuhtele siivut kylmässä vedessä. Lisää sipulinsuikaleet kulhoon.

Leikkaa kurkku ohuenohuiksi siivuiksi ja ripottele sen niskaan hieman suolaa. Anna seistä pienessä kulhossa viitisen minuuttia ja sitten ota siivut ja purista niistä ylimääräiset nesteet pois nyrkissäsi. Lisää kurkutkin kulhoon.

Kun perunat ja porkkanat ovat jäähtyneet hyvin, kuutioi palvikalkkuna ja kananmuna ja lisää kulhoon. Annostele perään majoneesi ja kääntele sekaisin.

Tarjoa heti tai säilytä kylmässä tarjoiluhetkeen saakka.

Peel the potatoes and the carrot and rinse well. Chop the potatoes into about 1,5cm cubes and slice the carrot into half-moons. Add the carrots to a pot with some water and heat it up. When the water's boiling, add the potato cubes and continue to boil until just cooked.

Drain away the water and leave the potatoes and carrots to cool in a bowl. In the meanwhile, boil the egg until cooked through.

Add the vinegar, salt, sugar and the pepper to the carrots and potatoes and toss until combined.

Slice the onion into thin slices and rinse them in cold water. Add the onion slices to the bowl.

Cut the cucumber into very thin slices and sprinkle some salt over them. Let sit in a small bowl for about five minutes and then squeeze the excess liquid off the cucumber slices using your fist. Add the cucumber to the bowl too.

When the carrots and the potatoes have cooled, cut the turkey meat and the cooked egg into cubes and add to the bowl. Add the mayo and toss gently until combined.

Serve immediately or keep well refrigerated for up to two days.

. . .

Porkkana-vuohenjuustopiiras

Halusin kokeilla vähän toisenlaista suolaista piirasta. Tässä on voitaikinapohja, jonka päällä on juustoinen täytekerros ja pinnassa esikeitettyjä porkkanatikkuja.
Voitaikinan voi tehdä tätä projektia varten itse tai sitten käyttää kaupan valmista taikinaa. Itse tein taikinan omin käsin, sillä edellisestä kerrasta oli päässyt kulumaan niin pitkään, että oli pakko ottaa se harjoittelun kannalta.

Mieleni askaroitsee muutenkin leivonnaisissa juuri nyt, sillä meillä on viikonloppuna tuparit, joihin olisi tarkoitus laitella jonkun verran erilaisia syötäviä tarjolle. Tytär toivoi marenkeja ja juustonaksuja, mutta niiden lisäksi olisi hyvä olla muutakin.
Eiköhän se selvinne. Täytyy vain olla menemättä sille 'Hullu Pitoemäntä'-linjalle ja pitäytyä kohtuudessa. Haastavaa!

Porkkana-vuohenjuustopiiras

riittävyys noin 6-8lle

• 400g voitaikinaa (itsetehtyä tai pakastetta)
• 150g philadelphia-tuorejuustoa
• 300g porkkanoita
• 50g vuohenjuustoa
• 10g tuoretta timjamia (n. puoli punttia)
• 80-90g keltasipulia
• 10g limettimehua
• 15g rypsiöljyä
• 3g suolaa

Kaulitse voitaikina noin 17 x 25cm kokoiseksi levyksi. Viillä reunoihin kehykset terävällä veitsellä noin kahden senttimetrin etäisyydelle reunoista, mutta älä leikkaa läpi asti. Nosta jääkaappiin odottamaan.

Kuori porkkanat ja siisti päät. Leikkaa porkkanat pitkittäin kuuteen tai kahdeksaan osaan, riippuen porkkanan paksuudesta. Lyhennä liian pitkät porkkanasuikaleet arviolta 13cm pituuteen.
Nosta porkkanasuikaleet kattilaan, ripsottele perään suola ja lisää vettä sen verran, että porkkanat hyvin peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä porkkanoita, kunnes haarukka uppoaa niihin helposti, noin 5-7 minuutin ajan. Valuta vesi pois ja jätä jäähtymään.

Kuori ja silppua sipuli kuutioiksi. Kuullota sipulisilppua paistinpannulla öljyssä, kunnes sipulinpalat ovat läpikuultavia ja pehmeitä. Kaavi sipulinpalat keskikokoiseen kulhoon.

Silppua tuore timjami ja nosta sipulin joukkoon kulhoon.

Lisää kulhoon myös vuohenjuusto ja tuorejuusto sekä limettimehu. Sekoita massasta tasaista.

Nosta voitaikinalevy kylmästä, aseta se leivinpaperoidulle pellille ja kaavi juustoseos sen keskelle. Levitä seos tasaisesti aiemmin leikattujen raamien sisäpuolelle. Asettele sitten porkkanatikut juustoseoksen päälle lappeelleen.

Paista 225C asteessa 20-25 minuuttia, kunnes piirakan reunat ja porkkanat ovat saaneet kivasti väriä.
Anna piirakan vetäytyä vähintään puoli tuntia ennen tarjoamista.

. . .

Omena-vuohenjuustopiiras

Minulla sattui olemaan ylimääräistä vuohenjuustoa sekä iso määrä omenia, joista tehdä jotain, ihan mitä tahansa. Suurimman osan omenista laitan pakkaseen ihan vain paloiteltuna, sillä niistä voi sitten talven ja kevään myötä laittaa vaikka mitä. Halusin kuitenkin hyödyntää osan tuoreeltaan.

Kekkaisin sitten yhdistää omenat vuohenjuustoon. Sain pientä inspiraatiota näistä The Glamorous Housewifen Rypäle-sinihomejuustotarteleteista, mutta innoitusta kummempaa en reseptistä itselleni ottanut.

Valmistin pohjan täysjyväjauhoista, sillä koitan ahkerasti kuluttaa vähemmän käytettyjä kuiva-aineitani pois. En saanut ihan kaikkia aineksia mahtumaan muuton jäljiltä kaappiin, joten paras ratkaisu on tehdä sinne tilaa luonnollisen poistuman, eli käyttämisen kautta. Pohja toimisi varmasti myös ihan tavallisilla karkeilla vehnäjauhoilla tai jopa puolikarkeista jauhoista valmistettuna.

Täytteeseen laitoin vuohenjuuston lisäksi pienen määrän sitä ja toisen tätä, sillä halusin käyttää pois purkinpohjia. Piiraat ovat siitä ihania, että niihin on helppo laittaa vähän kaikenlaista täytteeksi ja lopputulos on useimmiten erinomainen.
(Tätä kirjoittaessani kotini täyttää vastapaistetun piiraan hurmoksellinen tuoksu. Nälkä alkoi kurnia vatsassa samantien. Toivoisin niin voivani jakaa tuon tuoksun jotenkin netin välityksellä, sillä se on sen verran hyvä)

Kotimaiset happamankirpeät omenat toimivat tässä piiraassa parhaiten, mutta loppujen lopuksi tähän voi hyödyntää mitä tahansa omenaa, mitä sattuu sillä hetkellä löytymään.
Piiras on erinomaista lämpimänä, mutta toimii mainiosti jääkaappikylmänäkin vaikka seuraavana päivänä.
Tarjoaisin piiraan joko sellaisenaan (kuten sitä itse parhaillaan syön) tai sitten jonkun kivan salaatin kanssa. Hyvin voisi toimia rucolaa sisältävät vihreät salaatit tai vaikkapa coleslaw.

Sitten resepti.

Omena-vuohenjuustopiiras

Yksi 15-senttinen piiras

Pohja:

• 90g täysjyvävehnäjauhoja
• 75g huoneenlämpöistä voita
• 20g kylmää vettä

Täyte:

• 80g vuohenjuustoa silppuna
• 80g mitä tahansa kermaa
• 1rkl silputtua, tuoretta timjamia
• 60g kananmunaa
• 10g taloussiirappia
• 15g limemehua (muukin sitrus käy)
• 2g sipulijauhetta
• hyvä hyppysellinen suolaa
• 120-150g painoinen omena

Esilämmitä uuni 180C asteeseen.

Sillä välin kun uuni lämpenee, tee piirastaikina. Yhdistä jauhot ja pehmeä voi kulhossa ja nypi tasaiseksi. Lisää vesi ja sekoita vain sen verran, että massa on tasaista. Jos seos kovasti tarttuu sormiin, lisää hieman jauhoja, mutta varo laittamasta liikaa.

Painele taikina 15-senttisen piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Tai muotoile palloksi ja kaulitse levyksi ja siirrä kaulittu levy sitten piirasvuokaan. Kumpikin tie vie perille. Töki piiraspohjaan reikiä ilmakuplien estämiseksi.

Esikypsennä piiraspohjaa kymmenen minuutin ajan.

Valmista sitten täyte pohjan paistuessa. Sekoita juuston joukkoon silputtu timjami, kerma, kananmuna, siirappi, limemehu ja mausteet. Hämmennä hyvin, sillä siirappi tahtoo jäädä kulhon pohjalle.

Kuori ja viipaloi omena siivuiksi.

Kun pohja on paistunut uunissa kymmenen minuuttia, nosta se pois uunista hetkeksi. Kaada piiraspohjalle täytemassa ja lado sen päälle omenasiivut valitsemallasi tavalla.

Nosta piiras sitten takaisin uuniin ja kypsennä sitä 25-30 minuuttia, kunnes piiras on hyytynyt ja saanut kauniin värin pintaansa.

Anna tasaantua noin puolesta tunnista tuntiin ennen tarjoilua tai sitten seuraavaan päivään.

Säilyy neljäkin päivää mainiona kylmässä, ellei joku rohmua kaikkea sitä ennen.

. . .