suklaan pyörteissä

Saatoinkin mahdollisesti jo mainita, että tässä jaksossa toisena kurssina meillä on suklaakonvehdit, -koristeet ja karamellit.
Valmistamme suklaakonvehtien lisäksi mm. marmeladia, toffeeta ja vaahtokarkkeja, muovailemme suklaakorin ja -rasian muovailusuklaasta, kuorrutamme piparkakkuja, rakennamme piparkakkutaloja ja muotoilemme suklaakoristeita.

Olen jo aiemmin valmistanut perinteisen suklaakorin tummasta muotoilusuklaasta, joten päätin tällä kertaa tehdä vähän erilaisemman muotoisen korin valkosuklaisena.

Muovailusuklaa on nimensä mukaisesti muovailtavaa suklaata. Se käyttäytyy muovatessa vähän samaan tapaan kuin vaikkapa muovailuvaha tai savi. Se notkistetaan käsien lämmöllä ja voimakkaalla vaivauksella taipuisaksi ja muokataan haluttuun muotoon ja annetaan kovettua huoneenlämmössä kovaksi ja kuivaksi.

Pääasiallisena raaka-aineena on suklaa, mutta mukaan lisätään myös muun muassa tärkkelyssiirappia, joten maku ei ainakaan minusta ole mitenkään mainittavan herkullinen.
Suomessa muovailusuklaata käytetään lähinnä koristeiden valmistamisessa.

Suklaakorit punotaan ainakin meillä tällaisiin varta vasten valmistettuihin kehikoihin. Paksussa puulevyssä on hieman vinoon poratut reiät, joihin asetetaan metallitapit. Suklaasta pyöritellään tasapaksua pötköä, joka punotaan kehikkoon kerros kerrokselta. Metallitapit korvataan myöhemmin suklaisilla ja koriin valetaan sulasta suklaasta pohja. 

Laitan myöhemmin korista lisää tietoa ja kuvia, kunhan ensin saan sen tehtyä valmiiksi asti. Tarkoituksenani oli tänään valaa koriini pohja, mutta päädyinkin tekemään koe-erää suklaaleivoksista, joihin sain idean eilen kotimatkalla.

Leivoksissa on suklaamoussea, kirsikkaganachea ja browniespohja. Pinnassa on kaakaojauhetta ja koristeena suikale temperoitua suklaata.

Alkuperäinen ideani olisi ollut käyttää kaakaokeksejä browniesin asemasta, mutta aiemmin valmistamani kaakaokeksit olivat haihtuneet maisemasta jollain mystisellä tavalla. Päätin testata uutta browniesreseptiä ja sen käyttäytymistä suurissa uuneissamme, joten sikäli keksien katoaminen ei haitannut.
Meillä on niin paljon opiskelijoita, jotka kaikki käyttävät samoja tiloja ja laitteita, joten jos jokin ei ole huolellisesti nimetty ja uhkauskirjein ja kirouksin suojattu, asiat saattavat mennä hukkaan.
Yleensä tehokkain tapa on kirjoittaa kapitaaleilla "tilaustyö", sillä asiakastyöt ovat pyhiä ja saavat yleensä olla turvassa napostelulta ja ajattelemattomilta siivousintoilijoilta.

Leivoksista osa mukiloitui muotista irroitettaessa, joten pystyin helposti suorittamaan makutestin rujon yksilön avulla. Maku oli täyteläinen ja kirsikkaganachen vuoksi myös hauskan hedelmäinen, mutta joudun jatkamaan tuotekehitystä edelleen. Haluan leivoksesta vieläkin tummemman, vieläkin vähemmän makean ja tymäkämmän. Sellaisen, jonka syötyään ei tarvitse viikkoon suklaata lisää.

Ihan positiivista kuitenkin oli, että myymälään viemäni kymmenen onnistunutta leivosta katosivat noin tunnissa asiakkaiden matkaan. Koitin päivän päätteeksi uteliaisuudesta käydä kurkkaamassa, millaista hintaa niille oli laitettu, mutta kaikki olivat ehtineet jo mennä. Sangen kannustavaa.

. . .