20.5.2015

Gluten-free spritz cookies



Just recently I got a request to translate the recipe for my gluten-free spritz cookies. I decided that instead of doing this via email, I might as well publish the translated recipe here in the blog so that it might benefit someone else as well.
For my finnish-speaking readers, the original recipe can be found over here.

Many a-time I've contemplated about writing my recipes also in english and for a while dabbled with it a bit, but in the end settled with finnish-only as I had (and still have) no idea how many people might find it useful if my recipes were bilingual.
Writing the same thing twice takes a lot more time and when you can't see a clear benefit coming out of it (for me or for the readers) the uncertainty creeps in really fast.
Well, I think I may have to give it a serious thought again and do some deciding at some point.  But before I  do that, let's get to the recipe first.




Spritz cookies are easy to make. The only special skill required is that you need to know your way around a pastry bag and that's not difficult to learn at all.
Bravetart has a great post about using them (click here) and I've also compiled some pictorial guidance myself, although that's in finnish. 

When making spritz cookies, being fast is key. After the ingredients have been creamed together the dough begins to harden and the more you let it sit, the more difficult the piping will be. My best tip is to fill your medium-sized pastry bag no more than half-full. That way you have the best control over it and the warmth of your hands helps to keep the dough more pliable.

Even though I stress that speed is key, what's even more important is that you concentrate in producing pretty-looking cookies one after the other. Even if it slows you down in the beginning. 
When I began practicing piping spritz cookies as a bakery student, I used to scrape every ugly, overlarge, too-small or wonky cookie back into the bowl until I began to get consistent results. After getting my technique in order I was able to add speed.
I understand that this might not be as crucial in a home kitchen as it is in the professional one, but what I have noticed myself is that pretty things taste better than ugly ones. We eat with our eyes as well.

Without further a do:


Gluten-free Spritz Cookies


yield: about 50-70 small cookies depending on the size


  • 60g cornflour (not the same as starch!)
  • 75g rice flour
  • 60g glutinous rice flour (can substitute with regular rice flour)
  • 40g potato starch (can substitute corn or tapioca)
  • 3g xanthan gum
  • 200g butter, room temperature
  • 55g egg
  • 90g caster sugar
  • 5g vanilla sugar (can substitute 1tsp vanilla extract or the scrapings of half a bean)
  • about 100g apricot marmalade or similar (has to be fit for baking, check the label)

Bring all the ingredients to room temperature.

Mix all the flours and the xanthan gum together and add the butter.
Cream them together until the mixture becomes quite fluffy. It will resemble crumbs at first but will soon come together.

Add the rest of the ingredients and mix until combined.

Then take a pastry bag with an 8-10mm open star tip attached and fill it halfway up with the cookie dough.

Take a few baking parchments and pipe small simple rosettes (like in the pictures above). The cookies will not spread that much so no need to leave gigantic gaps between.

Once you've finished piping the cookies, take a glass filled with water and using a wet fingertip, press small indentures to every cookie. Take care not to press through.
Pipe some marmalade into the small holes.

Leave the piped cookies to sit for at least an hour or so, so a skin forms. This will help the cookies retain their shape while baking.

Bake at 225 degrees celcius for about 5 minutes or until the very edges are turning light brown. Spritz cookies should look a tad underbaked.
Let cool completely before transferring.

Store in an airtight tin for about a week or so. Gluten-free cookies don't store as well as regular ones.

. . .

15.5.2015

Up yours, sanoi jääkaappi

Jääkaappini päätti kosahtaa tällain perjantain kunniaksi sillä välin kun en ollut kotona ja kuin Titanic konsanaan vei mukanaan mahdollisimman paljon sivullisia uhreja. Tässä tapauksessa kylmäsäilytystä vaativia elintarvikkeita.

En tiedä jääkaappipakastinten yleisiä käytäntöjä toiminnan suhteen, mutta paniikinomaisen tilannearvion perusteella pakastinosa toimii edelleen. Tilanne on siis huono, muttei niin huono kuin mitä se olisi pahimmillaan voinut olla.
Onneksi rasvat, munat ja perunat säilyvät hetken tuolla ei-ollenkaan-enää-riittävän kylmässä jääkaapissa huomiseen. Sitten pääsen hakemaan kylmälaukun ja lataamaan kallet sisään ja nuo muutamat yksittäiset säästettävät elintarvikkeet sinne turvaan.

Samaten huomenna heti aamusta soitan huoltoon ja pyydän jotakuta katsomaan. En tiedä kauanko uuden kaapin saaminen kestää. 
Edellisellä kerralla kyllä toivat aiemman asukkaan halkaiseman hellan tilalle seuraavana päivänä jo uuden.
Epätoivon aste on yllättävän hyvin pysynyt matalalla, kun on pitänyt kiinni kiukusta. Ei tässä ennen aamua hirveästi mitään voi tehdä.


Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Aiemmin päivällä paistoi hetken aurinko ja aamukahvi maistui poikkeuksellisen mukavalta.
Ehkä saan hienomman jääkaapin tilalle?
Toivoa voi.

. . .

EDIT:
Huoltomiestä lainatakseni, valitsin huonoimman päivän kaapin vaihtoa ajatellen. Viikonloppuna ei oo mahdollista saada uutta. Maanantaihin asti pitää siis pärjätä jotenkin. Huoh.
Ehkä tämä on karman kosto jostain mystisestä väärinteosta. Olen varmaan unissani potkinut mummoja metriksellä tai jotain. :S
Ihan yhtä todennäköinen selitys kuin muutkin. :D

. . .

13.5.2015

Juhla-ahdistuksen ABC



Nyt kun kevään suurimmilla odotuksilla, suorituspaineilla ja stressillä ladattu Kansallinen Valmistujaispäivä (TM) on nurkan takana, voikin ahdistumisen aloittaa hyvillä mielin.

Tässä parhaat vinkkini suurimpiin stressihormonitasoihin ja ohimosuonen poksauttavaan verenpaineeseen.



Kehittäkää mehevä perheriita vieraslistasta.
Toki isotäti-Marketta naukkailee aina liikaa sherryä kaikissa sukujuhlissa ja kähveltää puolet mariskooleista, mutta kerran silloin kaksi vuosikymmentä sitten hän antoi lahjaksi sen ruman vanhan vaasinsa, joten pitäähän hänet tietysti kutsua mukaan. Mitä sukukin siitä sanoisi, jos ei pyydetä?
Juhlakalun mielipidettä tähän on turha kysyä, ei ne teinit mistään perinteistä mitään kuitenkaan ymmärrä.

Postittakaa puolet kutsuista ajoissa ja unohtakaa loput eteisen pöydälle.
Ja sitten tietenkin riidelkää hetki siitä, kenen vastuulla oli niiden postimerkkien hankinta ja kuka jätti osoitekirjan päivittämättä.

Heittäytykää marttyyreiksi ja siivotkaa koko talo yksin edellisiltana mahdollisimman mielenosoituksellisesti.
"Kun ei kukaan muu kuitenkaan tekisi ikinä yhtään mitään, vaikka pyytäisi kauniisti, joten parempi on tehdä vain itse, vaikka töitä on niin paljon, ettei ensi yönä ehdi niiltä nukkumaan. Mutta en minä tässä valita."
BONUSKIERROS: Jos joku erehtyy tarjoamaan apuaan, kieltäydy pisteliäästi ja juhlissa valita kovaan ääneen siitä, kuinka jouduit kaiken tekemään yksin.

Menkää ostoslistatta kauppaan viime tingassa.
Mikään ei tarjoa paremmin sitä ihanaa ranteet auki viiltävää euforiaa kuin tarjottavien ynnä muiden ulkomuistista pinnistely tupaten täynnä olevassa maksimarketissa, kun viiletätte hyllyvälistä toiseen keräillen täyteen ostoskärryyn vähän kaikkea varmuuden vuoksi.
Jos jotain unohtuu (kuten varmasti käy), pinkaiskaa viisi minuuttia ennen vieraiden tuloa lähimmälle huoltoasemalle ja toivokaa, että suolapaloista käy mikrossa lämmitetty lenkkimakkara sinappitursokkeella.

Asettakaa avokätinen budjetti ja ylittäkää se. Sitten ylittäkää se vielä pahemmin.
Designer-mekko koululle ja toinen iltajuhliin kavereiden kanssa? Toki. Laatujuomaa laatikkokaupalla? Tietenkin. Viimehetken hullu idea suklaaputouksesta ja saippuakuplakoneesta? Tottakai!
Lomarahat paloivat jo yllättävien menojen edessä, mutta pikavippi tai pari riittänee kattamaan loput ah-niin-välttämättömät yllättävät menot leikiten.

Pyyhi tyystin mielestäsi vieraiden erikoisruokavaliot.
Mikään ei ole jännempää kuin pelata "Ooonko tässä ruoassa pähkinää?"-rulettia allergikkovierailla. Pieni kuolemanpelko vain piristää elämää.


Jos näillä eväillä ei ratkea aloittamaan tupakointia uudelleen ja aikaansaa kesän kestävää mykkäkoulua perheen kesken, en tiedä mikä tepsisi.

. . .

11.5.2015

Hygienia pettää? 12 yleisintä kotileipurin virhettä


Paha Kakku-blogi on muuttanut!


Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi



Tiedämme varmasti nyt jo kaikki muutaman vuoden takaisesta kohu-uutisesta, jonka mukaan leikkuulaudasta löytyy usein enemmän bakteereja kuin wc-istuimesta. Yleensä tähän uutiseen viitataan silloin, kun kritisoidaan ylihygieenisyyttä ja bakteeripelkoa. Harvemmin kukaan nostaa esille sitä, että jos leikkuulaudasta löytyy enemmän bakteereja kuin wc-istuimesta, se leikkuulauta tulisi varmaankin jo vaihtaa uuteen. 

Vaikka superkliininen ympäristö ei olekaan ihmiselle hyväksi vastustuskyvyn kehittymisen ja ylläpidon kannalta, on tilanteita ja paikkoja, joissa hyvällä ja huolellisella hygienialla on väliä. Lika ja bakteerit eivät ole meille hyväksi isoissa annoksissa. Jotkut bakteerit ovat vaarallisempia kuin toiset.
Pari (onneksi) lievää ruokamyrkytystä kokeneena todellakin allekirjoitan tämän.

Hyvälle keittiöhygienialle on oikeasti perusteet. On mukavampi syödä ruokaa, jonka voi olettaa olevan turvallista niin, ettei siitä saa ruokamyrkytystä tai ettei sen joukkoon ole joutunut huonon hygienian seurauksena välteltäviä allergeeneja.


Listaan tähän 12 yleisintä virhettä, joita kotikeittiöissä usein tehdään ja joihin kannattaisi ottaa mallia elintarvikealan yrityksistä. 


#1: Tiskirättiä ei vaihdeta riittävän usein.
Yksi suurimmista synneistä kotikeittiöissä on, että tiskirättiä ei ole vaihdettu uuteen herra ties milloin viimeksi. Jos se on tahrainen tai varsinkin jos se haisee, rätti on tiensä päässä ja oikea ratkaisu on ottaa tilalle uusi. Heti.
Ammattikeittiöissä tiskirätit ovat käytössä korkeintaan yhden päivän ja päivän päätyttyä ne lentävät roskiin. Kotona ei välttämättä ole tarpeen olla yhtä tiukkalinjainen, mutta jos liinasi on ollut käytössä yli viikon tai kaksi, se pitää sisällään todennäköisesti jo sievää pientä sivilisaatiota.

Haju ja näkyvät tahrat ovat parhaat suunnanantajat kotikeittiön rättien suhteen. Jos se haisee kuivana tai märkänä ummehtuneelle ja pahalle, siinä on paljon bakteerikasvustoa ja jos siinä on tahroja, jotka eivät huuhtoutuneet pesussa pois, se on likaa ja kasvualusta bakteereille.
Jos "peset" pöydän tiskirätillä, joka haisee ja on pahimmillaan lillunut märkänä myttynä hanan vieressä odottamassa käyttöä, et oikeasti pese sitä. Levität vain bakteereja liinasta pitkin pöytää.
Eli uusikaa liinat riittävän usein! Mieluiten jo ennen kuin alkavat haista.

#2: Käsipyyhettä tai astiapyyhettä ei vaihdeta riittävän usein. 
Kaikki ovat varmasti kerran tai useammin joutuneet kuivaamaan kätensä sellaiseen jo vähän limaisen tuntuiseen keittiöpyyhkeeseen. Se on ällöä, eikö olekin. Mieluummin sitä vaikka ravistaisi kätensä kuiviksi kuin koskisi sellaiseen. Ja oikeastaan ehkä kannattaisikin, ellei tahdo käsistään likaisempia kuin ennen pesua.

Pyyhkeisiin pätee samat säännöt kuin tiskirätteihinkin. Jos se haisee tai siinä on tahroja, se pitää vaihtaa. Vaikka käsipyyhkeisiin ja astiapyyhkeisiin kuivataankin "pestyjä ja puhtaita" käsiä ja astioita, ne mymmähtävät nopeasti.
Kädet eivät välttämättä aina jokaisen pikapesun jälkeen ole niin puhtaat kuin tahtoisi uskoa ja joskus se astiapyyhe unohtuu kosteana myttynä sinne kuivauskaapin hyllylle muutamaksi päiväksi. Bakteerikasvustot jylläävät.
Ammattikeittiöissä kädet kuivataan kertakäyttöisiin paperipyyhkeisiin ja astiat saavat tiskin jälkeen valua kuiviksi.
Pyyhkeitä voi toki käyttää kotona, mutta ne vain täytyy vaihtaa riittävän usein.

#3: Käytetään kestopursotinpusseja.
Kestopursotinpussit ovat suosikki-inhokkini ja syystä. Tiskirättiä sentään vaihdetaan edes joskus, kestopursotinpusseja ei ennen kuin ne menevät rikki.
Kyllähän niitä varmasti pestään käyttöjen välillä, mutta eivät ne silti täysin puhtaaksi tule huolellisesta käsinpesusta huolimatta. Käsin tiskatessa tiskiharja sitäpaitsi naarmuttaa pussin sisäpintaa pienen pienille naarmuille, jotka ovat oiva kasvupaikka pienen pienille bakteereille. Jotkut pussit ovat alkujaankin hieman kangasmaisen tuntuisia sisältä ja ulkoa ja näin ollen jo valmiiksi täynnä koloja ja sopukoita bakteerien kasvaa.

Käytän itse sekä töissä että kotona kertakäyttöisiä pursotinpusseja aina ja laitan ne roskiin käytön jälkeen. Tiedän, että jotkut pesevät nämäkin pussit ja käyttävät ne uudelleen, mutta se on minusta ihan yhtä huono kuin että käyttäisi niitä pihkuran muovitettuja kangaspusseja.
Ammattikeittiöissä käytetään kertakäyttöpusseja joko muovisina tai leivinpaperista pyöräytettyinä.

#4: Kertakäyttökäsineiden uudelleenkäyttö.
Ne ovat kertakäyttökäsineitä nimeltään siitä syystä, että ne kuuluu käyttää kerran ja sitten laittaa pois.
Ymmärränhän minä, että ne maksavat rahaa ja tuntuu haaskuulta heittää pois täysin ehjiä käsineitä, mutta ne eivät enää käytön jälkeen ole puhtaita, vaikka ne olisikin pesty saippualla ja kuivattu huolellisesti.

#5: Pullasutia ei keitetä koskaan.
Pullasuti löytyy varmaan suurimmasta osasta koteja. Harvempi kuitenkaan keittää sitä säännöllisesti, vaikka syytä olisi.
Leipomoissa ja konditorioissa pullasudit keitetään useimmiten kerran viikossa niiden puhdistamiseksi. Sudit ladotaan sopivan suureen kattilaan, peitetään runsaalla vedellä ja kiehutetaan parisenkymmentä minuuttia bakteerien tappamiseksi.
Sudit ovat rakenteeltaan hankalia puhdistettavia ja kaikkein huolellisimmistakin pesuista huolimatta niihin jää aina lähmää johonkin väliin. 
Sen näkee yleensä parhaiten, kun kurkkaa sudin harjasten keskelle.
Vaikka näkyvää likaa ei olisikaan, suti kannattaa silti keittää säännöllisesti väljässä vedessä.

#6: Leikkuulautoja ei uusita riittävän usein.
Varsinkin muoviset leikkuulaudat pitäisi uusia kohtalaisen usein. Jokainen leikkuujälki laudan pinnassa tarjoaa kasvupaikan bakteereille ja mikrobeille.
Rupuiset laudat ovat juuri niitä samaisia, joista bakteereja löytyy enemmän kuin wc-istuimesta.
Lautojen säännöllisen uusimisen lisäksi olisi tärkeää pitää oma lautansa vihanneksille, kalalle, muulle lihalle, ja kypsille tuotteille. Leipuri saattaa myös haluta pitää yhden laudan pelkille leivonnaisille tai koristeille. Myös gluteenittomille tuotteille pitäisi käyttää omaa erillistä lautaansa.

#7: Huonot ja vanhat lastat keräävät likaa.
Vanhat ja naarmuiset kovamuoviset lastat, kymmeniä vuosia vanhat puulastat ja irtopäiset silikonilastat ovat kaikki aika kamalia. 
Kaikki kolot, halkeamat ja naarmut keräävät itseensä likaa ja kosteutta ja hankaloittavat huolellista puhditusta.
Paras lasta on sellainen, jossa kahva liittyy saumattomasti tai hyvin tiiviisti lapaan, jotta väleihin ei pääse pesimään likaa. Lastat tulee myös vaihtaa uusiin niiden rikkoutuessa tai kulahtaessa pahoin.

#8: Essua ei pestä kovin usein.
Likaisista työvaatteista lika leviää ympäristöönsä.

#9: Hiukset eivät ole kiinni.
Käsi ylös kuinka moni tykkää löytää karvoja kakkupalastaan? Eikö?
Pitkät hiukset laitetaan kiinni hiuslenksulla. Sekä lyhyet että pitkät hiukset olisi lisäksi hyvä peittää huivilla tai muulla vastaavalla päähineellä niin, ettei taikinoiden sekaan putoile hiuksia tai esim. hilsettä.

#10: Sormet eksyvät kasvoille ja suuhun.
Jos leipoo vain itselleen, tämä ei ehkä ole se kaikkein kamalin synti, mutta jos leipoo muille, niin sitten se on.
Minä ainakaan en halua syödä pullaa, jota tehdessään leipuri on rapsuttanut nenänpieltään tai imeskellyt sormistaan taikinanpaloja pesemättä käsiään huolellisesti sen jälkeen ennen taikinaan koskemista.
Jos kosket muuta ihoa kuin omia pestyjä käsiäsi tai vaikka nuolaiset sormestasi taikinaa, kädet pitää pestä uudelleen. Sama pätee tietenkin myös hiustenhiplailuun, likaisten pintojen kosketteluun, lemmikkien rapsutteluun, puhelimen räpistelyyn jne.

#11: Muoviset kulhot ovat ikivanhoja ja naarmuisia.
Muovikulhoilla on kohtalaisen lyhyt käyttöikä. Ne ottavat itseensä paitsi hajuja ja makuja myös usein puhdistuvat hieman huonosti (kaikki, jotka ovat koittaneet tiskata niitä pirun orthexin kulhoja rasvattomiksi tietävät tämän) ja lisäksi keräävät likaa ja bakteereja joka ikiseen naarmuun, mitä sinne sisäpintaan vatkaimista ja muista on tullut. Pahasti raadelluista kulhoista myös saattaa irrota muovihitusia taikinan joukkoon.
Leipomoissa ja konditorioissa on käytössä pääasiassa teräksisiä kulhoja. Muoviset kulhot uusitaan melko tiuhaan ja käytetään lyhytaikaisesti myös erilaisia hilloämpäreitä ja sellaisia, jos muovisia astioita on pakko käyttää vaikka mikrottamiseen.
Jos muovikulho on sisäpinnastaan kovasti naarmuilla, kannattaa miettiä sen uusimista.

#12: Leipuri ei riisu sormuksia, kelloa, rannekoruja ja/tai poista kynsilakkaansa ennen leipomista. 
Korut keräävät itseensä ja allensa likaa, joka siirtyy leipomuksiin. Kynsilakka lohkeilee ja irtoilee taikinoihin. Jos sinulla on rakennekynnet, käytä hanskoja leipoessasi.

Elintarvikealalla myös lävistyskorut, kuten korvakorut, huulikorut, venytyskorut ja muut täytyy irroittaa ennen työvuoron alkamista. Käsissä ei saa olla koruja. Jos koru ei peity vaatetuksen alle, se täytyy poistaa. Rakennekynnet ja lakatut kynnet peitetään kertakäyttöhanskoin.



Elintarvikealan yrityksillä on siinä mielessä helppoa, että niissä monet jutut ovat itsestäänselvästi kertakäyttöisiä hygieniasyistä ja kukaan ei tule heristelemään sormea siitä. Kaikki käsittävät, että esimerkiksi pursotinpussia tai vinyylikäsineitä ei voida kierrättää pesun kautta uuteen käyttöön, sillä se ei olisi kovin hygieenistä. Käsienpesuohjeetkin sanovat, että vesi jätetään valumaan käsien huolellisen saippuoinnin ajaksi ja vasta kun kädet on kuivattu kertakäyttöiseen paperipyyhkeeseen, hana sammutetaan käyttäen tätä kyseistä paperia puhtaiden käsien suojana. Kyynärpää tosin tepsii ihan yhtä hyvin.
Ekologista? Ei ehkä, mutta hygieenistä kyllä.
Ja turvallista elintarviketta nauttiva kuluttaja kiittää.

Kotikeittiöissä kuitenkin terve hygienia tuntuu välillä katoavan jonnekin pimeälle keskiajalle. En nyt tarkoita tässä sitä, että kotikeittiöt automaattisesti jäisivät vähemmälle siivolle verrattuna, vaan että koteihin myydään ja hankitaan useammin ratkaisuja, jotka eivät edistä puhtautta vaan joskus jopa suorastaan vähentävät sitä. Lisäksi paljon johtuu myös opituista toimintamalleista sekä monesti ihan vain tietämättömyydestä.

Ei tarvitse olla ylisiistiä, riittää kun on tarpeeksi siistiä.

. . .

10.5.2015

Sitruunakakku ja arvonta!


Ihanaa Äitienpäivää!

Meillä päivä alkoi sillä, että tyttäreni tuli kuiskimaan korvaan äitienpäivätoivotuksia ja kömpi viereen pötköttämään hetkeksi ennen kuin lähti touhukkaana laittamaan meille molemmille aamupalavoileipiä. Sitten natusteltiin niitä sängyssä istuskellen (ja vähän sänkyyn murustellen) ennen kuin ryhdyttiin normaaleihin päivän puuhiin.

Nyt on lapsi leikkimässä aurinkoisessa säässä ulkona kavereidensa kanssa ja minä nautin uutta kahvikupillista leppoisan tuulenvireen kuikkiessa avoimesta parvekkeen ovesta. Mukavaa ja seesteistä.

Joimme tyttäreni kanssa kakkukahvit kunnioittaaksemme kaikkia äitejä. Heitä, jotka ovat luonamme tänään ja myös heitä, jotka ovat siirtyneet eteenpäin.
Kaikki vanhemmuus on arvokasta huolimatta biologisista suhteista.
Muistakaamme kaikkia vanhempia ja erityisesti äitejä tänään, mutta myös arjen keskellä, kun juhlapäivä on ohitse.




Halusin näin Äitienpäivän kunniaksi kokeilla jotain uutta reseptiä ja kokeiluun valikoitui sitruunakakun ohje kirjasta Rakkaudella Äiti / Med Kärlek Mamma. Resepti oli helppo seurattava ja kakku onnistui todella kivasti. 

Maku on miellyttävän raikas ja selkeästi sitruunainen. Kakun rakennekin on kivan kuohkea, kun jaksoin vaahdottaa voi-sokerivaahdosta valkoista ja pehmoista sitä tehdessä. Tai kone vaahdotti. Yleiskoneen etuna on, että ainekset voi vain lykätä pataan ja ei tarvitse seistä vatkaimen varressa kättä väsyttämässä. Riittää kun välillä käy raappaamassa reunat takaisin padan pohjalle ja jatkaa hurruttamista.

Paistoin oman kakkuni tuollaisessa puolentoista litran vetoisessa tähtivuoassa, joka olikin nappisovitus kakkumassan koon puolesta. Sain muutaman vanhan alumiinisen kakkuvuoan ystäväni äidin jäämistöstä vuoden alussa ja tuntui  sopivalta käyttää juuri sellaista vuokaa tähän kakkuun. Tämä ystäväni äiti oli mahtavan taitava leipuri ja ruoanlaittaja ja pyöritti omaa pitopalveluyritystään pitkään. Tuntuu hienolta saada käyttää hänen kakkuvuokiaan omien kakkujeni kanssa.



Sitruunakakku


keskikokoiseen, 1,5l vuokaan


  • 200g voita
  • 2dl sokeria (180g)
  • 3 kananmunaa (150-160g)
  • 3dl vehnäjauhoja (180g)
  • 2tl vaniljasokeria (10g)
  • 2tl leivinjauhetta (10g)
  • 1 sitruunan raastettu kuori
  • 1 sitruunan mehu (60g)

Voita vuoan voiteluun 
Vehnäjauhoja vuoan leivitykseen



Temperoi ainekset huoneenlämpöisiksi ennen aloittamista.

Laita uuni lämpenemään 175C asteeseen tasalämmölle.

Voitele kakkuvuoka voilla ja jauhota se vehnäjauhoilla.

Pese sitruuna ja raasta raastimella kuoren keltainen päällikerros talteen. Halkaise sitruuna ja purista siitä  mehu irti. Siivilöi siemenet mehusta pois.

Vaahdota pehmennyt voi ja kidesokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat joukkoon yksitellen samalla hitaasti vatkaten. Lisää sitruunamehu ja kuoriraaste.

Sekoita kuivat aineet toisiinsa ja lisää kakkumassan joukkoon lastalla sekoittaen.
Nostele kakkumassa lastalla leivitettyyn vuokaan. 

Kypsennä kakkua uunissa alatasolla noin 50-60 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä coctailtikulla tökkäämällä. Mikäli tikkuun tarttuu kiinni muruja, jatka kypsentämistä vielä hetken aikaa ja kokeile sitten uudelleen, kunnes tikku nousee puhtaana ulos.

Anna kakun jäähtyä noin huoneenlämpöiseksi ennen sen kumoamista ulos vuoasta. Anna vetäytyä rauhassa ennen tarjoamista.
Kakun voi tarjoilla joko sellaisenaan tai koristella vaikka pienellä ripsautuksella tomusokeria tai pomadaa.

(Resepti kirjasta Rakkaudella Äiti / Med Kärlek Mamma, kirjoitettuna tähän hieman muokaten)





Sitten arvonta-asioihin.

Sain tämän hienon keittokirjan arvosteltavaksi aiemmin keväällä, mutta sen sijaan, että rohmuaisin sen itse omaan hyllyyni, päätin ilahduttaa sillä jotain onnekasta lukijaani arpomalla sen pois.

(Napsin kyllä valokuvat kaikista mielenkiintoisista resepteistä talteen itselleni, joten luovun kirjasta hyvällä mielellä.)


Arvonnan säännöt:

Arvonta-aika alkaa nyt heti ja päättyy sunnuntaina 31.05.2015 klo 23:59 paikallista aikaa.   Arvonta on päättynyt! 

Arvonnan palkintona on kuvissa näkyvä keittokirja Rakkaudella Äiti / Med Kärlek Mamma.

Voit osallistua arvontaan jättämällä tämän viestin jatkoksi kommentin, jossa kerrot oman arkiruokabravuurisi. Tarvitsen myös sähköpostiosoitteen, jotta saan voittajan kiinni arvonnan päätyttyä.
Arvonta-ajan päätyttyä jätetyt kommentit eivät ole mukana arvonnassa.



Pieni präntti:
Arvontaan voi osallistua kuka tahansa, mutta palkinto lähetetään vain kotimaiseen osoitteeseen (Suomi + Ahvenanmaa).
Arvon voittajan satunnaisnumerogeneraattorilla ja olen voittajaan sähköpostitse yhteydessä arvonnan päätyttyä. Ilmoitan voittajan myös blogissa.
Mikäli en saa voittajaan yhteyttä viikon kuluessa arvonnan päättymisestä, arvon uuden voittajan.
Palkinto toimitetaan postilähetyksenä. En ole vastuussa mahdollisista toimituksen aikana tapahtuneista vaurioista.


Onnea matkaan!





. . .

Sain kirjan kirjoittajalta arvostelua varten yhden kappaleen kirjaa omaksi. Kaikki ilmaisemani mielipiteet ovat omiani.
Kirjan kirjoittajat eivät ole sponsoroimassa arvontaa. Luovutan arvontaan oman kappaleeni ja vastaan itse lähetyskuluista.

. . .

7.5.2015

Se olis loma ohi ny



Hui kun teki hyvää!

Ennaltailmoittamaton lomapyrähdykseni on nyt päätöksessään ja nyt on hyvä palata taas ruotuun ja rutiiniin, kun virtaa on taas vähän paremmin.
Kevät on minulle monesti sangen hankalaa aikaa, kun uuvuttaa ja nuudututtaa sitä enemmän mitä enemmän valomäärä lisääntyy. En kärsi kaamosmasennuksesta, mutta kevätmasennuksesta kylläkin.

Olen koittanut ottaa lunkisti ja keskittyä omaan hyvinvointiini. Olen pitänyt suurimaksi osaksi taukoa leipomisestakin ja nyt on taas sen ansiosta valtavasti ideoita ja mielihalua tehdä sekä kokeilla kaikenlaista.

Palaan pian taas uusien juttujen kanssa!



. . .