31.5.2014

Kuinka käyttää ja täyttää pursotinpussi


Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi




Pursotinpusseja on käytännössä kolmenlaisia; on kankaisia kestopusseja, muovisia kertakäyttöisiä sekä paperisia, jotka pyöräytät kasaan itse.
Helppokäyttöisyyden ja hygieenisyyden vuoksi suosin itse joko kertakäyttöisiä muovisia pusseja tai pieniin tarpeisiin leivinpaperista pyöräytettyjä pursotinpusseja. 

Pursotinpussien käyttäminen on helppoa. Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että täyte lapataan pussiin, leikataan pussin kärki auki saksilla ja aletaan hommiin. Tämä lähestymistapa soveltuu leivosmassojen pursottamiseen, hillojen lisäämiseen pikkuleipien väliin sekä kaikkeen muuhun, missä pursotteen muodolla ei ole merkitystä.

Kun tavoitteena on kauniin muotoinen pursotusjälki, otetaan käyttöön pursotuskärjet eli tyllat. Tyllat voidaan kiinnittää pusseihin kahdella eri tavalla. 




Ensimmäinen tapa on seuraavanlainen: Ota pursotinpussi ja leikkaa sen kärkeen aukko. Älä tee aukosta heti kättelyssä kovin isoa, jotta siitä ei tule vahingossa liian suurta. Pujota käyttämäsi tylla pussin sisäpuolella paikoilleen pussin kärkeen. Mikäli leikkaamasi aukko on hieman liian pieni, suurenna sitä. Tarkoituksena on, että tyllan kärki on pussin ulkopuolella, mutta suurin osa tyllasta jää tiukasti kiinni pussin sisälle. Sillä tavoin tylla ei lipsahda paikoiltaan, vaikka joutuisit käyttämään paljon voimaa massan pursottamiseen.




Toinen tapa on käyttää liitintä. Liittimiä on markkinoilla monilla eri valmistajilla, mutta niiden toimintaperiaate on kaikilla sama. Liittimen pohja työnnetään pussin sisäpuolelle niin, että sen kärki tulee juuri ja juuri ulos pussin suuhun leikatusta aukosta. Sitten tylla asetetaan paikoilleen liittimen päälle ja lukitusosa työnnetään tyllan päälle ja kierretään kiinni. 
Liittimen käytön etuna on se, että käytettävää tyllaa voi vaihtaa kesken pursotuksen ilman, että massaa tarvitsee tyhjentää pois pussista.
Liittimiä on useimmiten tarjolla isoja ja pieniä, sillä tyllien koot vaihtelevat. Huomioonottamisen arvoista on, että kaikki tyllat eivät sovi liitinten kanssa käytettäviksi.


Pursotinpussin täyttäminen sotkutta voi tuntua vaikealta. Voin kertoa, ettei se suju aina siististi parhaalla tahdollakaan, vaikka kokemusta pussien täyttämisestä olisi ehtinyt kertyä jo enemmänkin. Voin kuitenkin jakaa muutaman niksin, jotka helpottavat omaa elämääni pusseja täytellessä.


Älä täytä pussia täyteen.
Täpötäynnä oleva pussi on katastrofia kehittelevä kostaja. Piripintainen pussi on erittäin vaikea käsiteltävä ja pursotusjälkikin kärsii, kun hallinta ei ole täydessä terässä. Pussi voi myös helposti lipsahtaa auki ja hulauttaa osan massoista pöydille ja lattioille, mikä ei ole kenestäkään mukavaa.
Täytä pussi maksimissaan kaksi kolmannesta täyteen.







Kierrä pussin kärki kiinni.
Tämä on ehkä kätevin neuvo pussia täyttäessä. Kun olet saanut tyllan paikoilleen, kierrä pussin kärki kiinni tyllan yläpuolelta ja  työnnä kierre tyllan sisään maksimoidaksesi kiinnipysyvyyden. Tällä tavoin juoksevinkaan massa ei ala valua tyllasta ulos, kun täytät pussia. Ruttu pysyy useimmiten paikoillaan kauniisti ihan itsestään, mutta mikäli täytät pussia painavalla tai nestepitoisemmalla massalla, suosittelen pitämään pussin kärjen tuettuna pöydänpintaa vasten, jottei kierre aukene ennen aikojaan. Ilmassa roikottaminen voi siis olla huono ajatus.





Ota tarvittaessa apuvälineet käyttöön.
Oli avussa kyse toisesta käsiparista tai mehukannusta, kaikkea ei ole aina pakko suorittaa yhdellä kädellä. Jos massan lappaaminen pussiin ei tunnu oikein onnistuvan niin, että pidät pussia yhdellä kädellä ja kauhot toisella, huijaa vähän. Jos massaa on vain vähän, voit käyttää korkeaa juomalasia tai isommalle määrälle vaikka mehu- tai mittakannua. Tärkeintä on, että saat propattua pussin avonaisena pystyyn, jotta voit kaksin käsin keskittyä massan kaapimiseen kulhosta.

. . .

29.5.2014

Kevyempiä klassikoita?



Oletteko koskaan kaivanneet kevytversioita perusleivonnaisista?

Hyvä ystäväni esitti minulle ammatillisen haasteen: Jos vain mahdollista, voisinko kehitellä kevyempiä leivonnaisia.

Ystäväni tietää hyvin, mistä langoista vedellä, kun minä olen kyseessä. En kerennyt kauaa harkita, kun huomasin jo nyökytteleväni päätäni ja kuulin suustani putkahtavan: "Toki koitan!"
Kaikkeen jännään sitä pääni pistänkin.

Tavoitteenani ei ole tehdä varsinaisia kevyttuotteita, mutta koitan miettiä varsinkin rasvakoostumusta ja sokerisisältöä, jotta lopputulokset olisivat alkuperäistuotteita keveämpiä. Kyse on kuitenkin leivonnaisista, eli herkuista!
Koitan siis miettiä muutamia perusleivonnaisia kevennetyiksi versioiksi itsestään ja bonuksena mahdollisesti pohtia jotain aivan muuta, kuten kevyempiä mousseja etc. Kaikki on vielä aivan auki.

Tässä kohdassa suostunkin ottamaan ehdotuksia vastaan!

Onko teillä toiveleivonnaisia, joita tahtoisitte minun koittavan keventää? Kuuntelen mielelläni ehdotuksianne aiheeseen liittyen. 


. . .

Tietyssä mielessä tämä pyyntö ei olisi voinut tulla parempaan saumaan. Olen koko kevään ollut valtaisan leivontavimman vallassa ja se yhdistettynä työttömyyteen ei ole ollut erityisen ystävällinen vyötärölleni. Nyt, kun olen ollut hetken taas työkeikoilla sokerihuurujen keskellä päivät, ei ole tehnyt mieli leipoa juurikaan enää kotona, saati sitten syödä makeita herkkuja. Lisäksi tulen liikkuneeksi niin älyttömän paljon enemmän, kun työn fyysinen luonne yhdistettynä työmatkojen hyötyliikuntaan saa jalat liikkeelle. Tämä auttaa minua saamaan syömiseni taas oikeammalle tolalle ja voinnin paremmaksi.

Ystävän auttaminen auttaa lopultakin myös minua itseäni. Reseptien kehitystyössä pääsen toteuttamaan tarvettani tehdä, mutta lopputulokset eivät ole niin vyötärö-vihamielisiä, kuin täysrasvaiset herkkuserkkunsa. Samalla saan tilaisuuden kehittyä taas hieman eteenpäin ammatissani.

Saan samalla myös rukattua jumiin ruostuneita käsityksiäni uuteen uskoon. Olen tähän asti ajatellut homman niin, että paras herkku on täysrasvainen ja -sokerinen herkku. Koska herkkuja olisi tarkoitus nauttia kohtuudella (as if), ne voivat hyvin olla dekadentteja kaloripommeja. Tavallisten täysrasvaisten tuotteiden valmistaminen on myös usein helpompaa ja halvempaa.

Vähäkalorisemmat leivonnaiset ovat kuitenkin tarpeen tässä maailmassa. On paljon ihmisiä, jotka esimerkiksi diabeteksen vuoksi eivät saisi syödä juurikaan sokeria tai kovia rasvoja, mutta jotka kaipaavat herkkuja siinä missä muutkin. Painonhallintakin voi olla helpompaa, jos tavallisen kakkupalan sijaan ottaa siivun sitä kevyempää versiota.

. . .

28.5.2014

Minttusuklaawhoopiet





Hörpin chaita ja selailin valokuva-arkistojani ja vastaan tuli viime kesänä otettu kuva minttusuklaisista whoopieleivoksista. Tajusin, etten missään välissä jakanut ohjetta sellaisten tekoon, joten korjaan tilanteen nyt.

Muistan, että valmistin leivospohjat samaan tapaan kuin aina suklaiset whoopiepohjat teen. Suklaatäytteen sen sijaan heitin tuolloin ihan lonkalta ja unohdin synttärinvalmistelukiireissäni kirjoittaa ainesmäärät ylös. Onneksi olen alkanut harjoitella siitä tavasta pois ja nykyään koitan muistaa pitää kynää ja paperia aina vieressäni, kun leivon, jotta voin kirjata käyttämäni ainesmäärät ylös tarvittaessa.

Ei kuitenkaan hätää. Leivospohjien väliin käy suklaakreemi kuin suklaakreemi, sillä minttuinen maku tulee pullosta. Käytin itse perusmarketista ostamaani minttuaromia makustamaan kreemin raikkaan minttuisaksi (tärkeää on, ettei aromia laita liikaa). Lopuksi kierittelin reunat minttukarkkimuruissa koristellakseni leivokset kivasti. Ei sen vaikeampaa!




Minttusuklaiset whoopiet


n. 30 valmista leivosta



  • 115 g huoneenlämpöistä voita
  • 180 g fariinisokeria
  • 50 g kananmunaa 
  • 270 g puolikarkeita vehnäjauhoja
  • 30 g kaakaojauhetta
  • 8 g ruokasoodaa
  • 2 g suolaa
  • 1/4 tl jauhettua vaniljaa tai 10 g vaniljasokeria
  • 225 g maitoa


  • Lämmitä uuni 190C asteeseen

    Mittaa ainekset valmiiksi.

    Vaahdota voi ja fariinisokeri kuohkeaksi.
    Lisää loput ainekset kulhoon ja sekoita massa tasaiseksi vatkaimen hitaimmalla teholla.

    Lusikoi massaa pursotinpussiin, johon on laitettu joko isohko tähtikärki tai pyöreä kärki.
    Pursota massaa leivinpaperille vajaan ruokalusikallisen kokoisiksi kakkaroiksi, aina 16 kappaletta per leivinpaperi.
    Muista jättää hyvät leviämisvarat joka suuntaan, myös reunoille.

    Paista leivospohjia uunissa keskitasossa noin 10 minuuttia tai kunnes pohjat ovat kypsyneet.
    Anna pohjien jäähtyä täysin ennen kuin irroitat ne paperista.

    . . .

    Täytä jäähtyneet pohjat suklaakreemillä, jonka maustat mintunmakuiseksi minttuaromilla. 
    Kieritä halutessasi valmiit whoopiet täytteen reunoista minttukaramellimurussa.

    . . .

    Suklaakreemi


    • 175g huoneenlämpöistä voita
    • 110g kidesokeria
    • 75g kevytmaitoa
    • 60g tummaa kaakaojauhetta
    • 10g vaniljasokeria 

    Ota voi hyvissä ajoin huoneenlämpöön pehmenemään.
    Mittaa sokeri, maito ja vaniljasokeri pieneen kasariin. Lämmitä ja sekoittele, kunnes sokeri on liuennut kokonaan ja sekoittunut hyvin maidon joukkoon. Ei ole tarpeen keittää kiehuvaksi. Anna jäähtyä kädenlämpöön tai kylmemmäksi.
    Kun liemi on jäähtynyt, yhdistä se vähän kerrallaan voin ja kaakaon kanssa vatkaten esimerkiksi sähkövatkaimella. Älä kaada kaikkea maitoa kerralla voin joukkoon, sillä seos roiskuu herkästi ympäriinsä.
    Jatka vatkaamista, kunnes seos on kuohkea ja vaalentunut hieman. Käytä heti valmistuttuaan tai painele kreemin pintaan tuorekelmua ja säilytä kylmässä viikon verran. Jos laitat kreemin kylmään, ota se noin tuntia ennen käyttötarvetta huoneenlämpöön ja vatkaa sähkövatkaimella uudelleen sileäksi ja pehmeäksi.

    . . .

    24.5.2014

    Elintarvikevärit testiin (myöhemmin kesällä)





    Mieltäni alkoi kutkuttaa vertailla eri elintarvikevärivalmisteita toisiinsa.
    On yleistä tietoa, että eri valmistajien värit eroavat toisistaan, mutta haluan kokeilla sen itse. Löydän sillä tavoin ehkä minulle parhaiten sopivan valmistajan helpommin, kuin kokeilemalla sinne tänne eri värejä toisistaan poikkeavissa tilanteissa.

    Aloin tänään suunnitella koetta, jonka toteutan myöhemmin tulevana kesänä. Joudun ensin tilaamaan osan testaamistani väreistä ulkomailta ja odottamaan niiden saapumista Suomeen, joten en voi toteuttaa testiäni vielä, vaikka haluaisinkin. Joudun myös rajaamaan testaamani värit kohtuulliseen otokseen, sillä värien hankinta ei tule olemaan halvimmasta päästä.

    Aion vertailla jauhemaisia värejä, geelimäisiä värejä sekä nestemäisiä värejä. Päätin ottaa sävyksi punaisen, sillä sitä väriä minulla kuluu eniten. En sitten jumita väripullojen kanssa ikuisuutta. Ajattelin hyödyntää testeistä ylijääneitä värejä leipomalla vihdoin red velvet-kakun, johon uppoaa punaista väriä ihan poskettomasti. Onneksi en ahdistu väriaineiden käytöstä ruoassani.

    Testin osiot ovat suunnilleen seuraavanlaiset:

    • Liukenevuus
    • Värjäävyys
    • Lämmönkestävyys

    Liukenevuuden testaan liuottamalla värejä vesilasilliseen. Sitten annan värilienten seistä hetken ja dokumentoin tulokset, kuten värin painumisen tai mahdolliset värihiput lasin pohjalla.

    Värjäävyyden kokeilen kolmella erilaisella massalla. Värjään kermavaahtoa, voikreemiä sekä sokerimassaa. Punnitsen jokaiselle värille saman määrän massaa värjättäväksi ja katson, kuinka käy. Aion ottaa paljon valokuvia näistä työvaiheista, jotta voin näyttää täällä blogissakin sitten saamani tulokset.

    Viimeisenä kokeena on lämmönkestävyys, eli kuinka värille käy uunissa. Toteutan kokeen värjäämällä macaronleivosmassaa ja paistamalla pohjat täsmälleen samoin asetuksin ja ajoin. Värin koostumus voi myös vaikuttaa lopulliseen rakenteeseen, joten kokeesta voi seurata toisenkinlaista hyötyä. Näen sitten suoralta kädeltä, miten esimerkiksi nestemäinen väri vaikuttaa macaronien rakenteeseen verrattuna geeliväreihin tai jauheeseen.

    Kokeeni on toteutukseltaan kotikeittiötasoa, joten mitään supertarkkoja mittaustuloksia ei voi odottaa. Pikemminkin toivon saavani hyvän suuntiman eri värien käyttäytymisestä eri tilanteissa. Siitä voi olla hyötyä myös muillekin.


    Toistaiseksi olen ajatellut hankkia seuraavanlaisia värejä:

    Jauhemaiset:
    • Roberts (jos vain saan sitä käsiini. Muutoin mikä tahansa perusmarketin jauheväri)
    • Squires Kitchen

    Geelimäiset:
    • Squires Kitchen
    • Wilton no-taste
    • Confetin atsoväritön pastaväri
    • PME
    • Sugarflair
    • (Americolor -hankin ehkä)

    Nestemäiset:
    • Spice & Aroma (perusmarkettiväri)
    • Dr. Oetker
    • PME


    Palaan takaisin asiaan, kunhan kokeeni edistyy ja valmistuu.

    . . .

    20.5.2014

    Erään kondiittorin työpäivä


    Paha Kakku-blogi on muuttanut!

    Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi





    Olen ollut tämän kevään keikkatyöläisenä erään pitopalveluyrityksen konditoriapuolella. Nyt kun lakkiaisviikonloppu jo häämöttää näköpiirissä, minullekin riittää töitä vaikka kuinka.
    Toimipiste, jossa olen töissä, on tilallisesti melko pieni. Sinne mahtuu työskentelemään mukavasti kaksi henkeä ja hieman ahtaasti kolme.
    Valmistamme tilauksiin pääasiassa erilaisia kakkuja ja leivoksia, mutta erikoisempiakin tuotteita, kuten pannukakkua, on nähty.

    Ajattelin kertoa hieman tyypillisestä päivästäni, sillä muistan itse miettineeni, millaisia kondiittorien työpäivät oikein voivat olla.



    Herätys klo 04:45

    Työpäiväni alkaa kello kuudelta aamulla. Työmatkani on onneksi melko lyhyt, joten useimmiten siihen kuluu vain noin puoli tuntia aikaa.
    Kun pääsen työpaikalleni, vaihdan ensimmäiseksi työvaatteet päälleni ja siirryn sitten samantien hommiin. Pomoni on tullut töihin jo puolisen tuntia aiemmin, joten kahvi on ehtinyt tippua sopivasti. Nappaan kupillisen mukaani juotavaksi sellaisessa välissä, jossa sen ehtii hörpätä. Onneksi pidän myös kylmästä kahvista.

    Työtiloihin päästyäni ensimmäiseksi pesen kädet. Käsiä pestään käytännössä jatkuvalla syötöllä pitkin päivää, joten varsinkin talvisaikaan iho on koetuksella.

    Aloitan päiväni useimmiten lounasleivän teolla. Ainekset pataan ja leipä saa pyöriä rauhassa melkein vartin verran. Kun taikina on valmis, se saa levätä hetken ennen leipomista. Itse leipominen on hyvin suoraviivaista hommaa.
    Leivänteon lomassa ehtii myös tehdä kaikenlaista. Laitan monesti edellispäivän kuivuneita tiskejä paikoilleen tai aloitan seuraavan homman teon punnitsemalla aineksia valmiiksi sillä välin, kun taikina pyörii tai lepää.

    Aamun tunnit ovat monesti päivän kiireisimmät. Edellispäivänä valmiiksi saadut kakut täytyy koristella ja pakata, jotta ne saadaan toimitettua päivän ensimmäisille asiakkaille. Samaan aikaan täytyy aloittaa kakkupohjien ja hyydykemassojen teko, sillä osa kakuista on monivaiheisia valmistaa ja tavallaan vaativat päivän verran valmistuakseen aina vähän kerrallaan.


    Tauko  klo 8 ja 9 välimaastossa

    Periaatteessa voin pitää hetken hengähdystauon milloin vain siihen ehdin, jos vain tahdon, mutta oikea tauko meillä on noin klo 8-9 tienoilla, kunhan työt antavat myöten. Silloin istumme hetken ja haen tuoretta kahvia, jonka kerkeän juoda kokonaan lämpimänä.

    Tauon jälkeen meno jatkuu samanlaisena. Valmistan monina päivinä useita kiloja digestivemurua hyydykekakkujen pohjiksi. Suurten levymäisten pohjien lisäksi painelen myös kakkurenkaisiin pyöreitä pohjia. Pohjia tehdään aina kerralla paljon, jotta niitä ei tarvitsisi olla väkertämässä pitkin päivää.

    Tehtäviini kuuluvat myös erilaisten moussejen valmistukset. Aloitan aina lukemalla ensin ohjeen ja miettimällä, missä järjestyksessä ainekset tulee valmistella. Joissakin kakkumassoissa tiettyjen ainesten vatkaus esimerkiksi vie paljon aikaa ja ne täytyy laittaa ensimmäisenä valmistumaan, jotta koko massan teko sujuisi nopeammin.
    Tyypillisen päivän aikana saatan valmistaa 6-9 erilaista hyydykekakkumassaa.


    Lounas klo 10:20

    Olemme onnekkaita ja samassa talossa sijaitsee firman lounasravintola, jossa käymme syömässä. Voisin halutessani ottaa myös omat eväät, mutta yleensä syön reippaan ruoan ravintolassa.

    Lounaan jälkeen vatsa täynnä työt jatkuvat edelleen. Koristelemme leivoksia ja kakkuja, valmistamme hyydykekakkumassoja, teemme kakkupohjia, leikkaamme leivoksia ja leivomme satunnaisen erän muffinseja.

    Ja siivoamme. Oikeastaan siivoamme kyllä koko ajan sitä mukaa, kun sotkua muodostuu. Jos pöytä tahraantuu, hommien valmistuttua pesemme pöydän. Hoidamme aina työn valmistuttua tiskit koneeseen ja koneen päälle (meillä on sellainen pikakone ja erillinen tiskihuone). Kuivat tiskit laitetaan paikalleen sitä mukaa, kun niitä kerkeää muiden töiden lomassa hoitaa. 
    Tärkein syy jatkuvalle tiskaamiselle on työvälineiden määrä. Niitä ei ole mahdottomasti ja suurinta osaa tarvitaan koko ajan uusien massojen valmistukseen, mitä varten niiden on oltava putipuhtaita. Lisäksi on niin paljon nopeampaa hoitaa loppusiivous, kun suurin osa tiskeistä on tiskattu jo aiemmin.


    Loppusiivous klo 12:30 - 13:00

    Vielä ennen kotiinlähtöä paikat täytyy laittaa kuntoon seuraavaa työpäivää varten.
    Viemme roskat, tiskaamme kaikki tiskit ja laskemme vedet pois koneesta, pesemme tasot ja puhdistamme koneet. Lattia pestään kerran viikossa perjantaisin ja silloin samalla putsataan kaikki muukin perussiivousta perusteellisemmin.

    Viimeisenä tarkistetaan, että kylmälaitteiden ovet ovat kiinni, sammutetaan valot ja vaihdetaan vielä työvaatteet tavallisiin.



    Tyypillinen työpäiväni voi erota merkittävästikin toisenlaisissa työpaikoissa työskentelevien kondiittoreiden päivistä. Minun vastuullani esimerkiksi eivät ole tukkutilausten teot, laskutusten tai muiden paperitöiden teot tai tilausten vastaanottaminen. Minä vain leivon.
    Mutta se leivonta!
    On vain jotenkin niin ihanaa, kun jokainen päivä on erilainen, vaikka työtehtävät ovatkin pääasiassa samoja. Opin joka työpäivä jotain uutta, mikä on mahtavaa. Ja kierolla tavalla suosikkihommakseni on muodostunut 118C-asteisen sokeriliemen kaataminen pyörivän valkuaismassan joukkoon -työvaihe, jota alussa jopa vähän pelkäsin. 

    Päivät kuluvat seisten ja työ on fyysisesti melko rankkaa. Välillä täytyy nostella painavia asioita. Aamut ovat aikaisia. En silti vaihtaisi pois. Minulle tämä työ antaa enemmän kuin ottaa, joten jään mielestäni rutkasti plussan puolelle.


    Ainiin! Se maistelupuoli.
    Maistamme kaikkia massoja, joita teemme varmistaaksemme, että ne ovat oikeanlaisia. Maistamme usein myös leikkuuperkeitä, eli esimerkiksi leivosten leikkaamisesta mahdollisesti ylijääneitä siivuja. Koemaistamme kaikkea, mitä teemme tietääksemme, mitä asiakkaalle on menossa. Se ei ole aina niin hehkeää. Yllättävän nopeasti siitä tulee mekaaninen suoritus riemastuksen sijaan ja maisteluerien määrät kutistuvat minimiin.

    . . .

    18.5.2014

    2 x Kreemi


    Paha Kakku-blogi on muuttanut!

    Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

      . . .


    Voikreemit ovat nykyään meille suomalaisille monesti tuntemattomampaa maastoa. Kakunkuorrutteeksi tykkäämme käyttää mieluiten perinteistä kermavaahtoa ja muffinsien päälle laitamme tomusokeripohjaista kuorrutusta.

    Erilaisia kreemejä käytettiin suomalaisessakin konditoriassa enemmän entisinä aikoina. Edelleenkin muutamat klassikkoleivonnaiset, kuten bebet tai punssileivokset vaativat sisuksiinsa sen kreemin ollakseen oikeanlaisia.
    Kakkujen välistä kreemi on kuitenkin erkaantunut ja nykyään suosimme enemmän raikkaita ja kevyentuntuisia makuja.

    Voikreemille on kuitenkin edelleen paikka maailmassa.

    Nyt kun englantilais- ja amerikkalaistyyliset massapäällysteiset kakut ovat saaneet paljon suosiota, on kuorrutteidenkin mukauduttava samaan uomaan. Sokerimassan tai marsipaanin alle on laitettava niin sanottu kosteussulkukerros, joka paitsi pitää kakun ja sen täytteiden kosteuden erossa päällystemassasta myös auttaa massaa kiinnittymään kakun pintaan ja pysymään paikoillaan. Kosteussulkukerros oikein muotoiltuna myös siistii kakun ulkomuotoa, sillä esimerkiksi voikreemiin on helppo muovata suorat reunat ja terävät kulmat, joiden päälle massa asettuu upeasti.

    Kosteussuluksi suosittelen käyttämään joko voikreemiä tai suklaaganachea varsinkin, jos kakun on tarkoitus seistä tarjoilua odottamassa koristelun jälkeen tuntia kauemmin. Marsipaani kestää sokerimassaa paremmin kosteutta, mutta sekin hikoilee epämiellyttävästi kosteuden lävitseen. En siis suosittele laittamaan massoja suoraan kermavaahdon tai hillon päälle.





    Voikreemin maku on kuitenkin monelle se kompastuskivi. Minunkin mielestäni maustamaton voikreemi on kauhistus, jota en todellakaan tahdo syödä.
    Mutta sen ohitse on helppo päästä maustamalla kreemi hyvin jollain voimakkaahkolla maulla, joka sopii hyvin kakun muihin makuihin.
    Kreemiä ei kuitenkaan ole välttämätöntä käyttää kosteussulkukerrokseen mahdottoman paljoa, joten sen maku ei tule sieltä ylenmääräisesti esiin.

    Laitan oheen kahden suosikkikreemini reseptit, joita käytin, kun tein itselleni äitienpäiväkakun. Toinen on suklaakreemi,  joka maustetaan suurehkolla määrällä tummaa kaakaota ja on mukavan tymäkkä ja ei ällömakea. Toinen kreemi taas on maapähkinävoilla maustettu. Se on mielestäni niin hyvää, että voisin syödä sitä lusikalla kulhosta jopa paljaaltaan. No, ainakin vähän, sillä se on myös melkoisen makeaa.






    Suklaakreemi


    • 175g huoneenlämpöistä voita
    • 110g kidesokeria
    • 75g kevytmaitoa
    • 60g tummaa kaakaojauhetta
    • 10g vaniljasokeria 

    Ota voi hyvissä ajoin huoneenlämpöön pehmenemään.
    Mittaa sokeri, maito ja vaniljasokeri pieneen kasariin. Lämmitä ja sekoittele, kunnes sokeri on liuennut kokonaan ja sekoittunut hyvin maidon joukkoon. Ei ole tarpeen keittää kiehuvaksi. Anna jäähtyä kädenlämpöön tai kylmemmäksi.
    Kun liemi on jäähtynyt, yhdistä se vähän kerrallaan voin ja kaakaon kanssa vatkaten esimerkiksi sähkövatkaimella. Älä kaada kaikkea maitoa kerralla voin joukkoon, sillä seos roiskuu herkästi ympäriinsä.
    Jatka vatkaamista, kunnes seos on kuohkea ja vaalentunut hieman. Käytä heti valmistuttuaan tai painele kreemin pintaan tuorekelmua ja säilytä kylmässä viikon verran. Jos laitat kreemin kylmään, ota se noin tuntia ennen käyttötarvetta huoneenlämpöön ja vatkaa sähkövatkaimella uudelleen sileäksi ja pehmeäksi.

    . . .

    Maapähkinävoikreemi


    • 210g maapähkinävoita
    • 165g huoneenlämpöistä voita
    • 120g tomusokeria

    Vatkaa ainekset huolellisesti sekaisin ja kuohkeaksi sähkövatkaimella. Lopputuloksena on kauniin kuohkea ja vaaleanruskea kreemi.
    Voit valmistaa tämän joko sileästä tai pähkinänpaloja sisältävästä maapähkinävoista riippuen, haluatko kreemiisi palasia vai et.
    Käyttö esimerkiksi suklaisiin leivoksiin, kakkuihin, makeaan dippailuun jne.
    Säilyy ilmatiiviisti pakattuna jääkaapissa noin kolme tai neljä päivää. Laita kreemi astiaan ja painele kreemin pintaan tuorekelmua kiinni, jotta kreemin pinta ei pääse kuivumaan. Kreemi kovettuu jossain määrin kylmässä, mutta pehmenee nopeasti huoneenlämmössä. 
    Vatkaa jääkaapissa ollut kreemi uudelleen sileäksi ja pehmeäksi ennen käyttöä.

    . . .

    16.5.2014

    Ravintolapäivämuistutus



    Muistutan vielä pikaisesti, että huomenna lauantaina on Ravintolapäivä.
    Jos ei ole vielä käynyt asiakkaana, suosittelen kokeilemaan oman alueen ravintoloita ja kahviloita. Todennäköisesti kokemus on mukava ja samalla saattaa tutustua paremmin oman asuinalueensa ihmisiin hyvän ruoan varjolla.

    Kuten aiemmin jo kerroinkin, osallistumme yhdessä ystäväni kanssa myymällä eritoten gluteenittomia tuotteita.
    Ystäväni valmistaa myyntiin pari suolaista piirakkaa (vehnäistä), suklaatikkareita ja macaronleivoksia (gluteeniton).

    Minä teen gluteenittomia hillosilmäpikkuleipiä, isoja gluteenittomia suklaahippukeksejä, gluteenittomia chilibrownieseja ja kananmunattoman omenapiirakan (sisältää vehnää).


    Ilmatar

    Tilkankatu 5, kerrostalon sisäpihalla, klo 13-16 elleivät leivonnaiset lopu kesken.
    Olemme varautuneet reilun 50 hengen asiakasmäärään.

    Leivokset voi syödä paikan päällä tai ostaa mukaan. Sitä varten on erikseen myynnissä leivosrasioita, mutta tarjoamme ekoihmisen alennuksen, mikäli mukana on omat astiat.



    14.5.2014

    Suklainen kakkupohja


    Paha Kakku-blogi on muuttanut!

    Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi




    Hyvä ja toimiva suklaakakkupohjan ohje on tärkeä olla olemassa.
    Tällä reseptillä valmistettu suklaakakku on kiinteähkö ja muotoiltavissa hyvin veitsellä erilaisiksi hahmokakuiksi.

    Kakkuun ei tule lainkaan nostatusaineita, vaan se kohoaa hyvän voi-sokerivaahdon sekä valkuaisvaahdon ilmakuplien voimalla. En suosittele lisäämään leivinjauhetta "varmuudeksi" vaan huolehtimaan vain hyvästä vaahdotuksesta oikeissa kohdin. 

    Tämä kakku vaatii myös enemmän kostuketta kuin sokerikakku, joten suosittelen läträämään puolitoistakertaisesti enemmän lientä kakkuun. Ei tule olemaan liikaa, uskokaa pois. Jos tuntuu, että kakku kaipaa jopa enemmän kostuketta kuin tuon, käyttäkää omaa harkintaanne ja lisätkää tarvittaessa. Jotkut pitävät kosteammista kakuista kuin toiset.









    Olen käyttänyt tätä reseptiä jo pitkään hyvin tuloksin. Se taipuu toimivasti myös maito- tai valkosuklaalla leivottuna.

    Seuraava ohje riittää korkeahkoon 15-senttiseen kakkuvuokaan tai tuplattuna 28-30-senttiseen vuokaan.



    Suklaakakku


    • 130g huoneenlämpöistä voita
    • 45g taloussokeria (voin joukkoon)
    • 90g keltuaisia (4 isoa)
    • 120g suklaata
    • 100g valkuaisia (3 isoa)
    • 100g taloussokeria (valkuaisten joukkoon)
    • 120g puolikarkeita vehnäjauhoja
    • 5g vaniljasokeria

    Laita uuni lämpenemään 170C asteeseen.
    Mittaa kaikki ainekset valmiiksi ja esivalmistele halkaisijaltaan 15-senttinen, korkeahko kakkuvuoka leikkaamalla sen pohjan kokoinen ja -muotoinen leivinpaperipala ja asettamalla se kakkuvuoan pohjalle. Voitele myös vuoan reunat. Leivitys on valinnaista.
    Vatkaa ensin valkuaiset ja sokeri pehmeäksi, marenkimaiseksi vaahdoksi ja jätä odottamaan.
    Vaahdota sitten samoilla vatkaimilla voi ja sokeri sekä vaniljasokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Tällä tavoin säästät tiskaamisen vaivan.
    Lisää keltuaiset ja sulatettu suklaa voi-sokeri-vaahdon joukkoon huolellisesti sekoitellen, kunnes ainekset ovat yhdistyneet tasaiseksi massaksi. Lisää sitten marenkivaahto joukkoon.
    Sekoita viimeisenä mukaan sihdatut vehnäjauhot.
    Levitä kakkumassa vuokaan ja kypsennä uunin alaosassa noin tunnin ajan tai kunnes kakku on kypsä.
    Anna kakun jäähtyä siksi kunnes kärsit käsitellä vuokaa paljain käsin. Irroita ruokaveitsellä tai kakkupaletilla kakun reunat irti vuoasta ja kumoa jäähtymään loppuun.
    Kun kakku on jäähtynyt, kääri se huolellisesti tuorekelmuun ja anna levätä jääkaapissa seuraavaan päivään ennen leikkaamista kerroksiin. Voit halutessasi pakastaa kakkupohjan.

    . . .

    10.5.2014

    Äitienpäivän suklaakakku



    Huomenna on äitienpäivä. Se on aika kivaa. Tyttöni aikoo kuulemma tehdä perinteiset, eli kiikuttaa aamiaista vuoteeseen. Sitä varten minun täytyy pysyä pedissä, kunnes rituaali on suoritettu. Näin sovimme. Aika suloista ja myös ihanaa, että kultani on kasvanut niin isoksi, että uskallan päästää hänet touhuamaan keittiöön aamupalaa itsekseen. 
    Otan muutenkin kohtalaisen rennosti nämä juhlapyhät. Siksipä laitan tämänkin viestin jo päivää ennen varsinaista h-hetkeä. Saanpahan huomenna loikoa vähän enemmän, kun katsomme tyttöni kanssa yhdessä leffaa ja rouskutamme hieman herkkuja.

    Tätä äitienpäivää ajatellessani otin myös tilaisuudesta vaarin ja leivoin itselleni kakun. Pidän kyllä kakuista, mutta minun ei tee niitä mieli kovin usein.
    Onneksi kuitenkin jaan sen muiden kanssa, sillä tämä herkku on tuhtia tavaraa. 








    Kakkuna on suklaakakku, jonka välissä on maapähkinävoikreemiä. Kosteussulkuna on suklaakreemi ja pinnassa sokerimassa.
    Leivoin kaksi 15-senttistä suklaakakkua, jotka pinosin päällekkäin. Tällä tavoin sain kakkuun hienosti korkeutta. Onnistuin myös massojen määrien arvioinnissa nappiin ja yhtään hukkaa ei jäänyt. Ruokalusikallista ei lasketa.

    Halusin koristelusta kohtuullisella työmäärällä näyttävän näköisen. Päätin, että musta sokerimassa antaa parhaan alustan kultaisina maalatuille kuvioinneille ja keltaisille kukkasille.

    Käyttämäni kultamaali on sekoitus kultapulveria (gold lustre dust) ja nestemäistä keltaista elintarvikeväriä. Ohensin väriä lisäämällä tipoittain vettä, että sain aikaan peiteväriä muistuttavan maalin. Veden lisäämisessä on oltava tarkkana, ettei väri ohene liikaa. Käytän annosteluun apteekista hankittua lääkeruiskua, jolla voin lisätä vettä tippa kerrallaan.

    Itse maalaamisessa ei mennyt kauaa, sillä käyttämäni kuvio muotoutui päästäni sitä mukaa, kun sitä tein. Se oli eräänlainen luonnostelma siis, mutta suoraan kakun kylkeen. Välillä on ihana vain voida antaa mennä ja maalata, mitä mieleen juolahtaa.








    Käyttämäni kukkaset tein keltaiseksi värjätystä sokerimassasta. Lisäsin keltaisen joukkoon hieman punaista, jotta sain sävystä lämpimämmän ja enemmän auringonkeltaisen.
    Kakun päällä oleva iso kukka oli yksi harjoituskukista, joita tein huvin vuoksi alkuvuodesta.

    Kiva kakku tehdä ja olen tyytyväinen sen onnistumiseen. Täytynee käyttää tätä väriyhdistelmää jossain toisessakin projektissa joskus, niin kiva se oli.






    . . .

    8.5.2014

    Ravintolapäivä tulee taas!



    Ravintolapäivä on taas 17.5., eli ensi viikon lauantaina!
    Osallistumme siihen ystäväni kanssa pitämällä yhteistä kahviota Helsingin puolella.

    Iskulauseemme on: "Rajoittuneiden ihmisten kahvila", sillä suurin osa myymistämme tuotteista on gluteenittomia tai kananmunattomia. On meillä hieman niin sanotusti tavallisiakin myyntiartikkeleita, mutta keskitymme pääasiassa erikoisruokavaliotuotteisiin.
    Se ei tarkoita, että vain keliaakikkojen kannattaa vääntäytyä paikalle, sillä herkkumme maistuvat varmasti kaikille!





    Tarjolla on tämänhetkisen listamme mukaan muun muassa gluteenittomia pursotettuja pikkuleipiä, macaronleivoksia, suklaatikkareita, suolaista piirakkaa ja gluteenittomia chilibrownieseja. Lista kehittyy vielä hieman ja tarjolla olisi tarkoitus olla 6-8 sorttia erilaista leivonnaista. Lisäksi myynnissä on mehua.

    Leivonnaisia saa ostaa mukaan ja myymme erillishinnasta leivosrasioita. Oman rasian mukaan ottaminen on sallittua ja suotavaa.

    Lisäksi annamme alennuksen omat astiansa mukaan ottaville, sillä ekologisuus on tärkeää.





    Ilmatar  (linkki tässä)

    Osoitteessa Tilkankatu 5 (hki), sisäpihalla huvimajassa.

    Olemme paikalla klo 13-16, elleivät kaikki leipomukset yhtäkkisesti lopu sitä ennen. Olemme varautuneet 50 hengen kävijämäärään. Aikaisin saapuva saa parhaat päältä!

    Saa tulla morjestamaan ja maistelemaan valmistamiamme herkkuja.
    Toivottavasti nähdään!

    . . .

    6.5.2014

    Kaulimista



    Joku voisi sanoa, että puinen kaulin paras kaulin, mutta minä olen toista mieltä. 
    Perustelen.

    Puinen kaulin ei kestä kunnollista pesua. 

    Enempää perusteluja ei mielestäni ole tarpeen kertoa. Hygieniasyyt painavat vaakakupissani huomattavasti.

    Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä sanoa sen verran, että puinen kaulin on hyvä kaulin. Se on pitkäikäinen oikein pidettynä ja toimii erinomaisesti tehtävässään. Minäkin omistan puisen kaulimen, jota käytän esimerkiksi pullataikinan kaulintaan. Mutta koska puinen kaulimeni on kyllästetty vehnällä, en käytä sitä mihinkään muuhun kuin kotimaisia viljoja sisältävien tuotteiden kaulintaan.

    Kuten olen ennenkin maininnut, valmistan usein myös gluteenittomia tuotteita ystävieni iloksi. Tarvitsen ehdottomasti sitä varten kaulimen, jonka voin jynssätä puhtaaksi vedellä ja pesuaineella läträten, jotta en vahingossa levittelisi gluteenia pitkin poikin erikoisruokavaliotuotteitani. Sama pätee myös marsipaanin ja sokerimassan kaulintaan. Marsipaanijäämät eivät ilahduta manteliallergikkoa.

    Kaikki on lopultakin hyvin yksinkertaista. Jos omassa keittiössä valmistaa vain tavallisia tuotteita, ei ole välttämätöntä huolehtia kontaminaatiosta niin suuressa määrin. Mutta jos ruokarajoitteet onkin otettava huomioon, jokaisen työvälineen on oltava huolellisesti puhdistettu aiemmista jäämistä, jotta ei vahingossa siirtäisi uusiin tuotteisiin allergeeneja tai vastaavia. Tällaiset asiat voivat jäädä helposti huomaamatta, ellei niitä aivan erityisesti ala pohtimaan.

    Minua itseäni myös vähän häiritsee ajatus käyttää samoja pesemättömiä työvälineitä ensin raakoja ainesosia sisältävien massojen kaulintaan ja sen jälkeen vaikkapa kakunpäällystysmassoihin. Ei näin.

    Suosittelen siis ainakin miettimään myös laadukasta konepesun kestävää kaulinvaihtoehtoa siinä tapauksessa, että kaulittavana on muutakin kuin raakaa vehnätaikinaa. 

    . . .

    4.5.2014

    Star Wars Day


    Nyt on toukokuun neljäs (May the Fourth) ja Tähtien Sota-päivä.
    Vaikka en olekaan hardcore-fani, tykkään Tähtien Sota-elokuvista (4, 5 ja 6). Niissä on jotain erityistä viehätystä.

    Halusin tehdä jotain hauskaa tätä päivää ajatellen ja päädyin Star Wars + My Little Pony mashuppiin.
    Maalasin kuvat pikeeratuille kekseille elintarvikevärein. Tätä kirjoittaessani kaik on mänt jo, sillä ei meillä keksit kauaa säily. Olen hautonut näitä kuvia nyt pari tuskallista viikkoa, sillä olisin niin mielelläni julkaissut ne jo aiemmin. Vaikeaa olla innoissaan jostain, jonka pitäisi  pysyä odottamassa kauniisti vuoroaan.




    Twilight Sparkle on Luke Skywalker.





    Rainbow Dash on Han Solo.





    Rarity on Prinsessa Leia.





    Ja Pinkie Pie on Darth Vader. Vader on oma suosikkini. *kohhh  kohhh*


    . . .


    2.5.2014

    Toffeekokeilu



    Kokeilin hyvänkuuloista omenatoffeereseptiä hetki takaperin. Löysin maustettujen omenatoffeiden reseptin Not So Humble Pie-blogista, jota valitettavasti ei taideta enää päivittää.
    Hieno blogi ja ihanankuuloisia reseptejä kauniilla kuvilla.

    Toffeeohje oli helppo seurattava ja onnistuinkin kokeilussani erinomaisesti. Mutta. Valmiit toffeet eivät maistuneet omenalta oikeastaan lainkaan. Namusten maku noin muuten oli kyllä erittäin hyvä, mutta ei omenainen, mitä jotenkin odotin, kun ohjeen nimikin on 'spiced apple cider caramels'. Loppujen lopuksi olin kuitenkin tyytyväinen toffeiden makuun, sillä se oli positiivisen raikas.




    Päädyin sitten pakkaamaan karamellit leivinpaperikääreisiin ja totesin niistä tulevan hyvä vieminen vapunpäivän kyläilyymme. 
    En kuitenkaan pelkkiä nameja vienyt, vaan mukaan tuli myös mustikkajuustokakku, jonka valmistin tällä ohjeella

    Kaikenkaikkiaan reseptin kokeilu oli kannattavaa. Saadut toffeet olivat onnistuneita ja hyviä. Oli hyvä myös vähän kömpiä ulos sieltä tuttujen ja turvallisten reseptien poterosta, jonne olin itseni kaivanut. Uusien reseptien testailua voisin koittaa tehdä useamminkin.