27.11.2014

Kurpitsa-valkosuklaa panna cotta

Tuskailin aiemmin panna cottan kanssa, kun lähes kaikki meinasi mennä niissä pieleen. Sitten sisuunnuin ja yritin uudestaan paremmalla ajalla ja zeniläisellä mielentilalla. Ja se toimi!
Sain aikaan ihania pieniä jälkiruokia, jotka hotkaisin kaikki ennen kuin sain otettua niistä yhden ainoaa kuvaa. Kamala minä, mutta minkäs teet, kun herkku oli sen verran hyvää.

Lohdutan vähän, että on minulla olemassa ainakin resepti jaettavaksi, vaikka kuvia ei tällä kertaa tulekaan.
Tämä resepti on siitä hauska, että kurpitsan tilalle voi halutessaan laittaa mitä tahansa hedelmä- tai marjapyrettä. Tosin mikäli sose on kovin nestemäistä, suosittelen valuttamaan siitä pahimmat kosteudet pois ensin kahvisuodattimessa ja vasta sitten laittamaan sen panna cotta-massan joukkoon.

Panna cottan voi valmistaa annosmaljoihin tai vaikka juomalaseihin, mikäli tarkoitus ei ole kumota niitä lautaselle. Se on kaikkein helpoin tapa nauttia herkuistaan.
Jos kuitenkin tahtoo kipata annoksensa ympäri, on parasta käyttää ylhäältä leveämpiä astioita ja mielellään vielä pyöräyttää voisella sormella (tai voisella talouspaperilla) sisukset kevyesti irtoamisen helpottamiseksi. Rasvaa ei pidä olla näkyvissä määrin, ihan kevyt rasvaus riittää.
Panna cottaa irroittaessa kannattaa ensin pyöräyttää siististi reuna irti veitsellä ja sitten kastaa astia höyryävän kuumaan vesikylpyyn joiksikin sekunneiksi niin, että reunat irtoavat hyvin. Astian ulkopuoli kuivataan ja sitten kipataan koko komeus reippaasti lautaselle ylösalaisin. Painovoiman pitäisi hoitaa loput ja panna cotta putoaa alassuin paikoilleen.

Jos ei halua leikkiä vesikylpyjen kanssa, on toinenkin tapa irroittaa panna cotta muotistaan. Kun ensin on käynyt muotin reunat läpi veitsellä, veistä työnnetään varovasti hieman muotin ja panna cottan väliin niin, että veitsi on kello kahdentoista kohdalla ja panna cotta kädessä melkein kyljellään. Veistä muljutellaan ja sillä painellaan varovasti panna cottaa niin, että se alkaa irtoamaan muotista. Sitten kierretään muottia hieman ja autetaan vähän veitsellä lisää, ellei herkku irtoile itsestään, kun kuppia kierittää. Kun reunat ovat joka puolelta irti, kippo kumotaan lautaselle ja toivotaan, että painovoima toimii tässäkin tapauksessa nätisti.

Mutta, kuten totesin, jälkiruoan voi mainiosti syödä lusikalla suoraan annosmaljastakin, mikä vähentää tiskiä ja pienentää stressihormonitasoja tekijältään. Lisäksi jälkiruokamaljat on tällöin mahdollista kasata kylmään valmiiksi odottamaan tarjoilua, jolloin ne voi vain nostaa suoraan esille ilman aikaavieviä välivaiheita.


Earlier I had some trouble with my panna cotta. I then decided to take a zen-like approach to the matter and succeeded with my second attempt quite gloriously. The desserts were so lovely, I ate them all even before getting a chance to snap up a few photos of them. Shame on me, but what could you do, when they were as lovely as that.

I do have the recipe, though. If you don't want to use pumpkin purée, you could always replace it with any other fruit- or berry purée. If it is very liquid, I recommend draining it using a coffee filter to remove the excess liquid.

You can use pretty bowls or even drinking glasses to make these panna cottas and serve them straight out of them to save fuss and avoid extra dirty dishes. If you do, you can very easily assemble the desserts beforehand and keep them in the fridge for easy entertaining.

If you do want to plate the desserts, you can do it in two different ways. Either you can use a knife to first loosen the panna cotta around the rim and then dip it in a steaming hot water bath for a few seconds to loosen the edges or you can  tilt the ramekin on to it's side and try and pry it loose gently with a knife whilst turning it over in your hand. It helps if you use a ramekin that is wider on the top and lightly grease the ramekin before use.




Kurpitsa-valkosuklaa panna cotta

Pumpkin and white chocolate panna cotta


4 annosta / servings


  • 200g kermaa (cream)  
  • 150g maitoa  (milk)
  • 50g kypsää kurpitsapyrettä  (cooked pumpkin purée)  
  • 100g valkosuklaata (white chocolate)
  • 35g kidesokeria (sugar)
  • 1/2tl jauhettua kanelia (cinnamon)
  • 1/4tl jauhettua inkivääriä  (ground ginger)
  • 1tl vaniljasokeria (vanilla sugar)
  • 7g liivatejauhetta (powdered gelatin)
  • 40g kylmää vettä   (cold water)
  • 150g pakastevadelmia (valinnainen)  (frozen raspberries (optional))
  • kinuskikastiketta (valinnainen)  (caramel sauce  (optional))

Mittaa liivatejauhe ja kylmä vesi kuppiin ja jätä turpoamaan.
Punnitse ja mittaa kerma, soseutettu kurpitsa, maito, sokeri ja mausteet pieneen kasariin ja kuumenna keskilämmöllä sekoitellen samalla, kunnes seos kiehahtaa. Ota pois lämmöltä.

Lisää turvonnut liivate sekä valkosuklaa kasariin ja hämmennä seosta, kunnes sekä liivate että suklaa ovat sulaneet.
Kaada seos neljään annoskuppiin tai lasiin ja nosta hyytymään jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi.

Kiehauta pakastevadelmat pienen vesitilkan kanssa. Annostele panna cottan kanssa vadelmaa sekä muutama raita kinuskikastiketta.


Measure the gelatin into a small bowl with the cold water. Mix well and put aside.
Weigh the cream, pumpkin, milk, sugar and spices into a small saucepan and turn the heat on to medium, stirring, until the mixture begins to boil. Take the saucepan off the heat.

Add the gelatin and the white chocolate into the saucepan and keep stirring until they have dissolved. Pour the mixture into four ramekins/glasses/bowls and put them into the fridge for at leat 4 hrs.

Bring the raspberries to a boil with a splash of water and let cool. Spoon the raspberries onto the panna cottas and add a few lines of caramel sauce to go with, if you want to.

. . .



25.11.2014

Ei aina niinkuin Strömsössä

Välillä tulee niitä hetkiä, jolloin hommat ei mene putkeen ei niin millään. Minulla oli eilen sellainen hetki ja rehellisesti sanottuna teki mieli polkea vähän jalkaa, kun ei onnistunut. Ää-ää, en ala.

Kyseessä oli niinkin pieni asia maailmassa kuin panna cotta, joka pisti vastaan vähän kaikessa.
Sain sellaisen melko myöhäisiltaisen kuningasajatuksen, että valmistaisin itselleni pienen määrän kurpitsa-valkosuklaa panna cottaa. Heittelin aineksia kasaan lonkalta ja kaikki meni muuten ihan hyvin, paitsi että kerma olikin loppu ja jouduin käyttämään pelkästään maitoa, sokeria hulahti ihan liikaa ja liivatetta taas ajatusvirheen vuoksi liian vähän.
Lopputulos oli aika surullinen kyllä.

En kuitenkaan lannistu tästä. Kurpitsasosetta on edelleen jäljellä, joten tänään kattilaan päätyy uusi satsi -tällä kertaa kermalla, vähemmällä sokerilla ja enemmällä liivatteella. Kyllä siitä hyvän vielä saan, kunhan vain käytän vähän aivovoimaa, enkä paahda makeanhimoissani tuhatta ja sataa.

Pienet vastoinkäymiset eivät onneksi ole vaarallisia ja useimmiten tilanne on mahdollista pelastaa edes jotenkin. Ja jos en muuta, niin ainakin opin sen, että liivatteen määrä kannattaa tarkistaa ainakin kerran ajan kanssa ajatellen ennen kuin alkaa sähläämään kiireessä. :)

. . .

23.11.2014

Jousimieskakku



Perheessäni on taas kerran tuplasynttäripäivä, jota varten minua pyydettiin leipomaan jousimies-aiheinen täytekakku.
Vuosi sitten tein samalle kaksikolle tragedia/komedia-aiheisen kakun persikanmakuisena.
Tämän vuoden kakku on hieman isompi sekä maistuu mustikalta.

Tein valkosuklaisen kakkupohjan luotto-ohjeellani (linkki reseptiin tässä). Suurensin reseptiä ihan aavistuksen, jotta sain sen riittämään hyvin 20-senttiseen kakkurenkaaseen, jossa sen paistoin (vinkkejä kakkurenkaiden käyttöön tästä). Sokerikakku ei tullut tällä kertaa kyseeseenkään, sillä kakku joutuu odottamaan sen verran aikaa ennen tarjoilua, että sokerikakku olisi mössääntynyt liian kosteaksi muhjuksi. 

Koska kakku itsessään on sen verran makeaa jo, päätin tehdä mustikkatäytteestä vähäsokerisempaa ja raikasta. Yhdistin kermavaahtoa, rahkaa ja metsämustikoita, maustoin sen tuhdilla vaniljalla ja laitoin sokeria vain sen verran, että rahkan kirpeys talttuisi. Käytin hieman liivatetta myös, jotta kakku pysyisi paremmin ryhdissään ja saisin ahdettua kakun väliin tuplaten täytettä mehevöittämään sitä.
Pohjasin kakun kakkurenkaaseen ja annoin sen asettua kelmutettuna yön ajan.
Ainiin! Laitoin minä vähän sitruunacurdiakin sinne kerrosten väliin. Sitruuna ja mustikka kulkevat käsi kädessä ja kun sitä curdia oli ihan aavistus vain, kakku ei maistu sitruunalta, vaan se vain tukee sitä mustikkaa juuri mainiosti.

Tähän väliin totean vielä sellaisen, että jos töissä tekisin täytekakkua, en todellakaan pohjaisi sitä mihinkään renkaaseen asettumaan. Sellaiseen ei yksinkertaisesti vain riitä aikaa (tai renkaita). Kotona kun harvakseltaan tekee kakkuja, niin voi käyttää sellaisiakin työmenetelmiä, jotka eivät ole tuotannollisesti niin tehokkaita. Töissä täytyy taas miettiä asiat siltä kannalta, miten saa hommat valmiiksi mahdollisimman nopeasti, vaivattomasti ja materiaalit optimaalisesti hyödyntäen.
Tässäkin pohjasin kakun renkaaseen pääasiallisesti siksi, että voisin laittaa kakun väliin enemmän sitä täytettä. Koska täyte sisälsi myös hieman liivatetta, kakku pysyi myös muodossaan kauniisti, kun renkaan otti pois. Se ei olisi ollut mahdollista liivatteettomalla täytteellä, jota olisin joutunut käyttämään sitten paljon vähemmän, ettei se olisi valunut kaikki kakun välistä ulos. En sano, että tavallisesti kasatut kakut olisivat minusta liian vähätäytteisiä, vaan halusin vain tästä kakusta ekstramehevän.




Kakkuun toivottiin pintaan mustaa sokerimassaa ja sain myös sähköpostissa kuvan, joka piti saada kakun päälle. En jaksanut alkaa vääntämään mitään monimutkaisia sabluunoita, joten otin vain valkoisen elintarvikevärin ja maalasin vapaalla kädellä silmämääräisesti  kuvan mallista katsoen. Onnistuin mielestäni aika hyvin.
Valkoisella maalaamisessa on omat niksinsä. Ohennan väriä yleensä hyvin varovaisella kädellä, ettei sen peittävyys kärsisi, mutta maalaamisominaisuudet kuitenkin paranisivat hieman. Tärkein jippo on kuitenkin maalata hyvin vähällä värillä ja sutia se mahdollisimman tasaiseksi. Monesti nimittäin liian paksulti maalattu valkoinen helmeytyy ja jää todella ruman näköiseksi sekä ei kuivu suunnilleen viidessä vuodessakaan. Kun väriä hyvin varovasti laimentaa ja maalaa vain ohuita kerroksia, väri kuivuu ihan mainiosti. Samat vinkit pätevät myös mustaan, joka on toinen konstikas väri. 


Kakkuun oltiin tyytyväisiä ja minustakin lopputulos on onnistunut. 




There's a double-birthday in my family on Monday, and I was asked to bake a cake for the occasion.
The cake is my go-to recipe for chocolate cake, this time made with white chocolate. The filling is whipped up from whipped cream, quark, bilberries, vanilla and only just enough sugar that the sourness of the quark is tamed to a pleasent perkiness. I also spread some lemon curd between the layers so as to give the cake some more sweetness and a hint of a nice, bright lemon flavor. Lemons and bilberries go hand in hand and are great together.

I painted the sagittarius freehand straight on to the cake. My sister sent me an email with the picture she wanted to have on the cake and I used that as a guide while painting. I think it came out really nice.
Everyone was pleased and hopefully will enjoy eating the cake as well.

. . .

18.11.2014

Hasselpähkinämacarons



Jos ette ole vielä kokeilleet macaronleivosten valmistusta hasselpähkinäjauheella, kannattaa ehdottomasti tehdä niin mahdollisimman pian! Hasselpähkinäkuorissa on selvästi voimakkaampi maku kuin mantelisissa, mutta se ei ole minusta lainkaan huono asia. Yhdistäisin hasselpähkinäiset macaronpohjat ihan tavalliseen tummaan suklaaganacheen, tai jos haluaisin nostaa hasselpähkinän potenssiin kaksi, käyttäisin Nutellaa.

Valmistuksessa ei ole mitään kummallisuuksia. Hasselpähkinäpohjat valmistuvat samalla ohjeella ja samoin menetelmin kuin mantelisetkin macaronpohjat, joten halutessanne voitte vain ottaa oman luotto-ohjeenne ja vaihtaa pähkinäjauhot päittäin. Kirjoittelen tähän kuitenkin ohjeen ylös siltä varalta, että jollakulla ei sellaista vielä ole.


If you haven't yet tried baking macarons with hazelnuts instead of almonds, you should do it now! The flavour is stronger than in regular almond macarons, but that's not a bad thing. I would couple these with a dark chocolate ganache or with Nutella for extra hazelnut flavour.
Preparing these is just like baking regular macarons, so no weirdness there. You can either use your own recipe or grab one from below.





Hasselpähkinämacarons

Hazelnut macarons


  • 100g hasselpähkinäjauhetta (finely ground hazelnuts)
  • 100g valkuaisia  (egg whites)
  • 50g hienoa kidesokeria  (fine granulated sugar)
  • 200g tomusokeria   (confectioners sugar)
  • hyppysellinen suolaa  (pinch of salt)

Mittaa kaikki ainekset valmiiksi ennen aloittamistasi. Munanvalkuaisia ei ole tarpeen ikäännyttää, tuoreet toimivat ongelmitta.

Sekoita hasselpähkinäjauhe ja tomusokeri hyvin toisiinsa ja siivilöi kerran.

Vatkaa kidesokeri, valkuaiset sekä suolarippu paksuksi ja kuohkeaksi marenkivaahdoksi.

Lisää kuivat aineet marenkivaahdon joukkoon parissa erässä. Sekoita massaa joustavalla lastalla hieroen sitä kulhon reunaa vasten. Tarkoitus on saada ylimääräistä ilmaa pois seoksesta. Kun seos valuu kauniina nauhana lastasta, sen pitäisi olla valmista. Voit tiputtaa lusikallisen vaikka leivinpaperille ja jos se tasoittuu kauniiksi  sileäksi napiksi, se on tarpeeksi ohentunutta. Varo sekoittamasta macaronmassaa liikaa, sillä jos seoksesta poistuu liikaa ilmaa, leivospohjat eivät nouse.
Lappaa massa pyöreällä, noin senttisellä kärjellä varustettuun pursotinpussiin ja pursota leivinpapereille tasakokoisia nappeja sopivin välein. Pohjat levenevät hieman asettuessaan, joten jätä vähän varaa. 

Anna pohjien kuorettua, kunnes pintaan on muodostunut kalvo. Siihen kuluu puolesta tunnista reilu tunti, riippuen hieman ilmankosteudesta.

Nosta paistumaan 120C asteiseen uuniin keskitasolle ja pidä peukkuja, että sekoitit massan hyvin ja tasaiseksi. Halkeilleet ja epämuodostuneet pohjat johtuvat useimmiten juurikin epätasaisesta sekoittamisesta enemmän kuin mistään muusta, mutta onneksi maistuvat kuitenkin yhtä hyvälle kuin kauniit ja onnistuneet pohjatkin. Paista pohjia noin 15-22 minuuttia, kunnes ne irtoavat leivinpaperista ongelmitta. Anna jäähtyä ennen irroittamista.

Valmista valitsemasi täyte ja pursota/lusikoi sitä jäähtyneiden macaronleivospohjien väliin. Nosta valmiit macaronleivokset rasiassa jääkaappiin makustumaan ainakin yhdeksi yöksi ennen nauttimista, jotta ne olisivat parhaimmillaan.


Measure out all the ingredients. You don't have to age the egg whites, fresh ones work just fine.

Mix the confectioners sugar with the ground hazelnuts and sieve.

Beat together the sugar, salt and the egg whites until the foam is luscious and thick.

Add the dry ingredients to the meringue foam and begin mixing using a bendy spatula. Try to rub the mixture to the side of the bowl. Your supposed to deflate the meringue so that when you lift your spatula, the macaron mixture will run from the end of it in a nice ribbon. You could also try dropping a spoonful of the mixture on parchment paper to see if it evens out nicely. If so, then stop deflating and scoop up the mixture in a pastry bag with a round tip. You have to be careful not to deflate the mixture too much, as too thin a mixture yields shells that don't rise at all in the oven.

Pipe the mixture into nice little buttons.
Then let the shells sit on the counter for 30-75 minutes so that they'll form a skin.

Bake in 120C degrees for about 15-22 minutes or until the shells peel off the paper nicely. Let cool.

Fill with a filling of your choice and let the macarons sit in the fridge overnight for best structure and taste.

. . .

12.11.2014

Kurpitsadonitsit



Nämä donitsit olivat valehtelematta parhaita, mitä olen ikinä tehnyt ja yksiä parhaista, mitä olen koskaan syönyt. Uskomattomia suorastaan. Ylisanat eivät tee oikeutta näiden mehevyydelle ja kuohkealle rakenteelle.

Reseptistä saan kiittää Bravetart-blogia taas kerran. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty bataattia, mutta kurpitsaa suositellaan yhtä lailla toimivaksi ainekseksi näihin. En usko, että voin tämän jälkeen enää palata kurpitsattomiin/bataatittomiin/perunattomiin munkkitaikinoihin takaisin. Tästä tuli ehdottomasti yksi suosikkiohjeistani.

Taikinan joukkoon siis lisätään x-määrä kypsää bataattia/kurpitsaa muhevoittamaan rakennetta ja tuomaan hieman makua ja väriä myös. Nämä donitsit maustettiin myös vaniljalla ja muskotilla, mikä toimi erinomaisesti.
Fritatut donitsit kylvettiin vielä tarkoitusta varten valmistetussa kuorrutteessa, joka sisälsi kermaa, sokeria, hieman voita sekä makuaineita. Kuulostaa suorastaan härskin epäterveelliseltä ja näitä ei voi kyllä terveysherkuiksi mainostaa mitenkään päin. Mutta namia olivat. 
Nämä donitsit voisivat olla täydellisiä vappuherkkuja ensi vuonna.

Ohje on unsseissa, mutta äkkiäkös sen kääntää grammoihin laskinta käyttäen.





I baked myself a batch of these gorgeous pumpkin doughnuts. They were absolutely the best I've made yet and one of the best I've ever eaten.
I used this recipe from Bravetart.com and it's just wonderful. I don't think I'll be able to go sweet potatoless/pumpkinless with a doughnut dough ever again. 

The recipe calls for baked purée and is spiced with vanilla and nutmeg (yummy!). You can also glaze the doughnuts with a specially made glaze that contains cream, sugar, some butter and spices. Not healthy by a long way, but super delicious. These would be ideal to make on May 1st.

The recipe is in ounces, but it's really not a big trouble to convert it into grams.



. . .

11.11.2014

Väriä kakkuihin

väritetty versio täällä


Tykkään kovasti piirtää tusseilla. Teen mieluiten simppeleitä viivapiirroksia selkeillä paksuhkoilla reunoilla, eli käytännössä kuvia, jotka ovat suurinpiirtein kuin luotuja värityskuviksi.
Päätinkin, että jaan nyt kanssanne muutaman kuluneen vuoden aikana piirtämäni kuvan, jotka voi tästä viestistä kätevästi tallentaa omalle koneelle tulostettavaksi (lasten) värityshetkiä varten. Kirjoittelin samankaltaisen viestin toisen blogini, eli Idea-arkiston puolelle. Siitä johtuvat kuvissa olevat osoitetiedot.

Olen piirtänyt niin pitkään kuin muistan, vaikka vasta viime vuosina minulle on alkanut kehittyä omanlaiseni tyyli. Välillä pidän piirtämisestä hetken taukoa ja sitten taas jaksan riipustella kaikenlaista lisää. Tussit ovat suosikkimediani ihan kirkkaasti. Haluaisin saada kattavan kokoelmaan laadukkaita värillisiä tusseja, jotta voisin paremmin värittää kuvani. Nyt joudun tekemään aika paljon kompromisseja sen suhteen.

Mutta ei tästä nyt sen enempää. Väritelkää kakut kaunehiksi!


väritetty versio nähtävissä täällä

I really like drawing. My favourite media are markers and my style quite simplified with definite lines. Here's a few pictures I drew. You can download them onto your computer and then print as colouring pictures for kids.

I've drawn as long as I can remember. Only during the last few years I've began to develop a sort of distinctive style of my own. It takes time.
But that's that. Make 'em pretty!


värillinen versio täällä



värillinen versio täällä


värillinen versio täällä


. . .

10.11.2014

Kookostoffee


Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi






Vegaanisen toffeen valmistus on ajatuksena kiehtonut jo hetken. Tykkään keitellä toffeenameja (ja vielä enemmän maistella niitä), mutta olen pohtinut myös, kuinka ne onnistuisivat, jos peruskerman ottaisi pois ja laittaisi jotain muuta tilalle. Kävi ilmi, että hyvin se sujui ja lopputulos oli vielä sangen maukaskin. Itseasiassa niin maukas, ettei näitä välttämättä uskoisi maidottomiksi ollenkaan.

Testiryhmänä toiminut tytär totesi suunnilleen niillä linjoilla, että maku oli tosi hyvä, mutta toffee kovin sitkeää. Hyvällä halulla upposivat kuitenkin, joten oletan, ettei sitkeä rakenne hirveästi häirinnyt. Itse pidän sitkaasta toffeesta enemmän kuin pehmeästä.
Mutta. Nauttikaa nannasta!


I've been meaning to try out making vegan caramels for some time now. Turned out it wasn't that difficult and I actually think these tasted like the 'real thing'.
My daughter thought that the taste was really good but they were too chewy. Although she didn't seem to mind it that much, the way those caramels were disappearing. I myself like my caramels chewier.
But. Enjoy the sweet goodness!







Kookostoffee

coconut caramels


noin 40kpl / about 40 pieces



  • 200g kookoskermaa (coconut cream)
  • 220g tärkkelyssiirappia (glucose syrup)
  • 210g kidesokeria (sugar)
  • 1/2 vaniljatangon siemenet (scrapings of 1/2 vanilla bean pod)
  • 1 g jauhettua inkivääriä (ground ginger)
  • 35 g maidotonta margariinia   (dairy-free margarin)



Vuoraa 15x20-cm uunivuoka leivinpaperilla. Rasvaa kevyesti.



Punnitse 1,5-2-litraiseen kattilaan kookoskerma, tärkkelyssiirappi, kidesokeri ja mausteet. Kuumenna keskilämmöllä satunnaisesti sekoittaen, kunnes seos alkaa kuplia.
Lisää sitten margariini kuplivaan seokseen ja sekoittele, kunnes se on sulanut.

Iske (digitaalinen) lämpömittari kattilan kylkeen kiinni ja kuumenna kuplivaa seosta samalla sekoittaen, kunnes se saavuttaa 120C asteen lämpötilan. Mieluummin asteen tai kahden verran yli kuin alle.

Kaada seos esivalmisteltuun vuokaan. Anna jähmettyä, kunnes toffee on noin kädenlämpöistä. Leikkaa sitten toffee paloihin huolellisesti öljytyllä veitsellä. Öljyä veistä aina muutaman leikkuukerran välein ja pese se tarvittaessa, jos toffee tarttuu kiinni. Muovinen jämäkkä raappa saattaisi myös toimia hyvin leikkuuseen ja se ei välttämättä tartu kiinni toffeeseen niin kovasti kuin veitsi.

Kääri jäähtyneet toffeemakeiset leivinpaperista leikattuihin karkkipapereihin ja tarjoa ystäville.


Line a 15x20cm tin with parchment. Grease it lightly.

Take a 1,5-2-liter cooking pot and measure out the coconut cream, glucose syrup, sugar and the spices to the pot. Turn the heat on to medium and let the mixture heat up until it begins to bubble, stirring occasionally. Then add the margarine, stirring, until it has melted.

Take a (digital) thermometer and attach it to the side of the pot. Let the mixture bubble away while stirring until it reaches 120C. Rather let the temperature rise a degree or two over that, than take it off the heat too soon.

Pour the mixture to the prepared pan. Let it cool until the caramel is about body temperature. Then cut into pieces with a well-oiled knife. A plastic dough scraper might do the trick also.

Wrap the cooled candy into parchment paper squares and offer some to your friends.

. . .

8.11.2014

Suklaafestarit Wanhassa Satamassa



Tänään oli Suklaafestarit Helsingissä Wanhassa Satamassa ja kävin siellä koluamassa pitkän kaavan kautta. Olin saanut kaksi vapaalippua Suklaafestareille, kun sijoituin viiden parhaan joukkoon siinä Fazerin reseptikisassa aiemmin tänä syksynä. Oli kiva käydä katsastamassa tapahtuma, jonne en välttämättä olisi muuten raatsinut lähteä. 
Otin festariseuraksi mukaan tyttäreni sekä tytön isän, mikä osoittautui nappivalinnaksi. Tytärkin jaksoi olla todella kauniisti koko sen parituntisen, minkä kiertelimme paikan päällä.





Suklaafestareiden suurin yhteistyökumppani taisi olla Fazer. Messuosastolla oli myynnissä melkolailla niitä samoja perustuotteita, mitä kaupastakin saa, vaikka olin näkevinäni yhdessä tiskissä muovikääreisiin pakattuja artesaanisuklaalevyjäkin.

Messuilla oli ohjelmana suklaatastingeja, puheenvuoroja liittyen suklaaseen ja sen valmistusprosesseihin sekä työnäytöksiä. Yksipäiväisiksi messuiksi tapahtumia oli mielestäni aika kivasti ja väkeäkin riitti.




Löysin yhdeltä osastolta raakasuklaamulpereja, joihin ihastuin toden teolla. Valitettavasti budjetti ei antanut myöten hankkia niitä. Olivat erinomaisia. Osaston nimeä en nyt millään enää muista. Ruohonjuuresta näköjään saisi niitä samoja (linkki tässä). Maistelin viereisellä osastolla myös Puhdistamon appelsiininmakuista tummaa raakasuklaata ja se oli aivan käsittämättömän hyvää. Jos se ei ole tuttu tuote vielä, niin Ruohonjuuressa on sitä ainakin tällä hetkellä myynnissä. Linkki tuotteeseen tässä.




Muutenkin raakasuklaa ja sen valmistus olivat kovasti tapetilla koko festareiden läpi. Raakasuklaata ja Superruokaa-kirjan kirjoittaja Matleena Lahti piti työnäytöksiä raakasuklaan valmistuksesta kahden avustajansa kanssa.
Seurasin yhtä työnäytöksistä ja täytyy todeta, että mielenkiintoni raakasuklaata kohtaan heräsi sen myötä. Raakasuklaan valmistus taitaakin olla kohtalaisen helppoa, kunhan vain raaka-aineet ovat kohdillaan.








Yksi päivän kiinnostavimmista toimitsijoista festareilla oli Enter Ventures oy, joka muun muassa tuo Suomeen elintarvikkeita muista maista. Suklaafestareilla he olivat tuomassa näkyvyyttä Ecuadorilaiselle Pacari-suklaalle, jota he maahantuovat. Pacari-suklaat ovat luomutuotettuja makeisia, jotka on valmistettu alusta loppuun asti Ecuadorissa. Tuotteilla ei ole pitkää tuotantoketjua tai valtavaa määrää välikäsiä tuottajan ja kuluttajan välissä.
Pacari-suklaat valmistetaan kestävän kehityksen periaatteita noudattaen ja pienviljelijöitä tukien.




Hommasin heiltä 50g levyn tummaa viikunasuklaata, johon ihastuin kovin.





ChocoMe:n ständillä oli myös kuolattavan hyvännäköisiä levyjä, vaikken uskaltanut mennä sinne niin hirveästi tutkimaan. Noita chocoMe:n levyjä mainostettiin siellä enemmänkin yrityslahjoiksi, mitä en ihmettele yhtään. Hinnat olivat kohtalaisen suuret, mutta näyttäviä olivat kyllä levytkin. Jos olisi ollut varaa, niin olisin hankkinut ensin silmänruoaksi ja sitten siitä suuhunlaitettavaksi.





Ihan parasta! 
Makutaivas oy:llä oli myös oma osastonsa paikan päällä. Heillä oli tarjolla mm. Emils Gustavs Chocolate-levyjä ja konvehteja sekä iki-ihania ChocStars-levyjä.
Makutaivas avaa myöhemmin joulumyyntiä varten verkkokaupan osoitteeseen www.herkkunetti.fi. Sieltä voi kuulemma sitten tilata yksityisasiakkaanakin suoraan esimerkiksi näitä ylläolevia suklaalevyjä. 
Normaalisti heidän tuotteitaan on saatavilla Karkkigalleriasta, vaikkakin valikoima siellä on kovin suppea niiden suhteen.




Haksahdin hankkimaan yhden levyn Emils Gustavs Chocolate-suklaata. Kyseessä on Dark Chocolate Sparkling Wine-suklaa, eli tummaa kuohuviinillä maustettua suklaata. Maku on hyvin hedelmäinen ja makea ja levyn kaakaopitoisuus onkin vain 53%. Kuohuviini maistuu suklaassa selkeästi ja hauskan kuplaefektin tuovat poprock-rakeet, joita on käytetty suklaan seassa.
Muutkin levyt vaikuttivat kovasti houkuttelevilta, mutta oli pakko raakata mukaan vain yksi.




Sitten ehkä uusi suosikkini, mitä tulee innovatiivisiin suklaakonvehteihin: Chjoko. Chjoko toimii Helsingissä Liisankatu 9:ssä ja heillä on valikoimassa muun muassa praliineja, suklaalevyjä, macaronleivoksia, kakkuja sekä leivoksia.




Ostin neljä konvehtia mukaani Chjokon ständiltä ja hyvä että maltoin odottaa tämän kuvan ottamiseen saakka ennen maistelua. Kuvassa on sitruuna-basilika, mustikka-timjami, mansikka-lime sekä cuba 70%. Cuba 70% oli aika perinteinen tumma tryffeli suklaakuorella. Maku oli hyvä. Suosikkini oli mansikka-lime, jossa maut olivat täydellisessä tasapainossa. Sitruuna-basilika ja mustikka-timjami olivat mainioita konvehteja nekin. Mustikka-timjamissa timjami maistui todella kauniisti, mutta mustikka jäi vähän hailakaksi. Sitruuna-basilikassa sitruuna olisi saanut olla aavistuksen ärhäkämpi minusta. Nyt se oli kesytetty melkein liiankin makeaksi. Mutta hyviä ne olivat silti ja joudun ehkä käymään ennen joulua Liisankadulla poikkeamassa vielä.




Nämä ihanuudet olivat vielä Petris Chocolate Roomin tuotevalikoimassa. 
Heidän pääasiallinen myymälänsä on Fiskarsissa, mutta Helsingistä löytyy kaksi myymälää (Museokatu 11 Töölössä sekä Vanhassa Kauppahallissa Eteläranta 2:ssa) ja Espoon Tapiolassa on myymälä kaupunkikeskus Ainoassa vielä tämän vuoden loppuun.




Mahtavan kiva reissu kyllä ja ihana tapahtuma. Nyt riittää suklaa ties miten pitkäksi aikaa.


I visited the Suklaafestarit-chocolate festival today and it was so much fun. I'd won two tickets to the festival, when I took part in that Fazer recipe contest earlies this autumn.
There were talks, tastings and demonstrations. I took the opportunity to have a look on how raw chocolate bars are made and was surprised how easy it seemed to be. Raw chocolate seemed to be "the thing" this year.
There were also lots of exhibitors and I made a few purchases. My favourite one was the small paper bag with four pralines from Chjoko. They were so tasty!
It was a fun fair and I'm happy I got the opportunity to go. 



Tätä viestiä ei ole sponsoroitu millään tavoin. Mielipiteet ovat omiani ja mahdolliset tuotenostot omasta tyytyväisyydestäni kumpuavia.
This is not a sponsored post. All opinions are my own and I was not compensated in any way.

. . .


5.11.2014

Makeita ajatuksia pikkujouluun



Ollaan marraskuun puolella ja pikkujoulukausi on virallisesti alkanut.
Minulle pikkujoulut (silloin harvoin, kun niitä vietän) ovat ennen kaikkea hyvä tilaisuus viettää aikaa ystävien seurassa maistuvien natusteltavien ääressä.
Tänä vuonna ajattelin kehitellä parhaan ystäväni pään menoksi skumppaa, glögiä ja erilaisia pieniä makupaloja.
Suolainen puoli on melko selvä, sillä mietin meille sellaista "kasaa oma bruschettasi"-tyylistä pöytää, jossa olisi erilaisia päällisiä ja sitten valmiiksi uunissa paahdettuja leipäsiivuja. Suunnitelma saattaa muuttua, jos keksin jotain vielä kivempaa, mutta luulen, että tuolla mennään.

Makeat tarjottavat aiheuttavatkin sitten enemmän päänvaivaa. Haluan pysyä pienissä, annoskokoisissa herkuissa, joita voisi olla muutamaa erilaista. Joulutortut tai vastaavat olisivat klassikko, mutta pitää vielä miettiä, miten niistä aineksista saisi aikaan jotain kooltaan pienempää.
Keräsinkin tähän osittain omaksi inspiraatiokseni ja puoliksi teidänkin iloksi joitakin pieniä makeita, joita voisi olla hauskaa maistella pikkujoulun riennoissa.


It's November and the pre-christmas party season is officially on.
On those rare occasions when I actually have a pre-christmas party, I think of it mostly as an opportunity to spend time with my friends sharing good food. This year I've been thinking to have a girls night with my best friend with some bubbly, glögi and tasty treats.
For the savories I was thinking a sort of "build your own bruschetta"-thing with different toppings and a big pile of oven-toasted bread.

The sweets are proving to be more of a problem as I have a hard time deciding what to do. I want those treats to be bite-size too. Joulutorttu (a puff pastry star with plum jam) would be a traditional choice, but I have to think of a way to make them smaller.
Here's some inspiration for me (and for you too) for the pre-christmas party season.




Pienet pavlovat voisivat olla aika nappi ratkaisu. Tosin tekisin näistä vielä pienempiä, sellaista coctailkokoa. 




Dominokekseistä valmistetut keksitryffelit voisi pikkujouluja varten tehdä piparinmakuisista dominokekseistä tai sitten maustaa tavallisen massan vaikka piparkakkumausteella.




Esittelin nämä kerroksittaiset herkkukipot keinona, jolla ylijäämämousset muuntuvat helposti seuraavan aterian jälkiruoaksi, mutta mikäpä estäisi tekemästä pieniä moussekuppeja sellaisenaan nautittavaksi. Kolmen suklaan mousseihin resepti täältä.






Valkosuklaa-kookostarteletit ovat käytännössä jo valmiita coctailpaloja, jos tarteletit tekee esimerkiksi bebevuoissa tai muffinipellin koloja hyödyntäen. Samaten toimisivat kirsikka-suklaatarteletit.




Mustikkamarenki on vain niin hyvää.




Valmistaisin itse ehkä kinuski-puolukkamoussekakun sijaan samoilla massoilla leivoksia.




Olen himoinnut tuulihattuja jo pidemmän aikaa ja nyt voisi olla hyvä tekosyy tehdä niitä taas. Tuulihatut ovat siitä hyviä, että ne voi tehdä joko suolaisiksi tai makeiksi riippuen ihan fiiliksestä.




Valmistin valmistujaiskahveilleni tällaisia piparkakkutarteletteja, joissa oli suklaaganachea ja valkosuklaamoussea. Nämä menisivät pikkujouluihin kuin nokka päähän.




Kuinka kauniit tähtitortut tehdään. Koulukuntia on selkeästi kaksi, mutta minä kallistun tämän leirin piiriin.  Niin paljon nopeampaa ja siistimpää. Ei tule tahraisia torttuja ja irtipäässeitä sakaroita.




Modernit pikeerikoristelut piparkakkuihin tai piparkakkumausteella maustettuihin murokekseihin.  Vaikka joulupossut ja tähdet ovatkin perinteisiä malleja, joskus tykkään kokeilla jotain uutta.




Loppuun vielä tietenkin piparkakkutaikinan ohje, sillä eihän pikkujoulut ole mitään ilman pipareita.


Toivottavasti inspiraatio käy. Minulla ainakin alkoi mielessä raksuttaa tämän kirjoituksen kasattuani.

. . .

4.11.2014

Kuinka paljon astioita on sopivasti?



Ajattelin vuosia olevani sen tyylinen ihminen, joka tykkäisi järjestellä suuria päivälliskekkereitä alkupaloineen, mutta yhä enemmän olen tullut siihen tulokseen, että tykkään mieluummin kutsua ihan vaan ystävän tai pari nauttimaan ja olemaan ilman sen kummempia krumeluureja. Päivälliskutsuista haaveilevalla minällä oli tietenkin astioita vaikka muille jakaa, vaikka säilytystilat eivät tahtoneetkaan riittää. Tavaranraivaukseen johtaneen herätyksen koettuani olen huomannut, että vähempi on minulle parempi ja hissukseen olen luopunut turhista ja ylimääräisistä astioista. Vaikeuksitta se ei ole tapahtunut, sillä ihanat keittiövälineet ovat heikkouteni.

Tästä päästään kuitenkin eräänlaiseen dilemmaan, joka vallitsee mielenrauhaani edistävän minimalistisen minäni sekä valokuvausta kovasti opettelevan ruokakuvia ottavan minäni välillä. Minimalismiin taipuva minäni huutaa vastalauseita ja polkee jalkaansa ettei yhtäkään ainutta lisäastiaa tuoda taloon, kun tila ei pienessä keittokomerossa vain riitä. Valokuvausharrastajaminäni taas koittaa perustella uusien astioiden tarvetta sillä, että tarvitsisin parempia proppeja kuvattavaksi, jotta leivonnaiseni olisivat enemmän edukseen.
Olen taipuvainen uskomaan tilanteen päätyvän lopulta jonkinlaiseen kompromissiin, jossa uudistan astiakantaani (joka nyt koostuu lähinnä eriparisista ja aika kuluneista yksilöistä) vaihtamalla epämieluisammat yksilöt kauniisiin artikkeleihin pitäen samalla kokonaismäärän muuttumattomana.

Tai no ei ehkä ihan muuttumattomana. Minun pitäisi raakata lisää astioita pois, jotta olisin tilanteeseeni oikeasti tyytyväinen.

Mutta mitä se minun sopivani sitten on?

No, tällä hetkellä se on yhtä kuin neljä ruokalautasta, neljä keittolautasta, kymmenen pikkulautasta, kahdeksan juomalasia, neljä suurta juomalasia ja sitä rataa. Koitan pyrkiä siihen, että minulla olisi vain neljä per artikkeli tai sitten enemmän tarvituissa korkeintaan kahdeksan. Pikkulautasten ja posliinimukien kohdalla se tavoite on vielä vähän vaiheessa, mutta työn alla kuitenkin.

Joku voisi kauhistua verrattain pienestä astiamäärästäni. Minulle se kuitenkin toimii. Tiskaaminen on kenties pahin kompastuskiveni ja näin tiskikoneettomana ihmisenä koitan minimoida vuorten muodostumisen kaikin keinoin. Tiskaaminen on itseasiassa ihan ok puuhaa, kunhan pääsen vauhtiin, mutta se aloittaminen! Se on niin vaikeaa.



Entä mitä tehdä, jos huomaa astiakaappien pursuilevan hallitsemattomasti?

Sanoisin omasta kokemuksesta, että yksi ratkaisu on miettiä rehellisesti sitä, mikä kaikki on oikeasti tarpeellista ja mikä ei. Kannattaa pohtia, onko astioita hankittu oikeaan tarpeeseen vai ovatko ne siellä muista syistä, kuten vaikka niitä haaveissa siintäviä isoja päivälliskutsuja, joita ei sitten kuitenkaan koskaan tule järjestäneeksi, kun ruokapöytään mahtuu vain kuusi.
Jos ei ikinä järjestä isoja virallisia juhlia, ovatko ne neljäkymmentä kuohuviinilasia ihan oikeasti tarpeelliset?

Pääpiirteittäin ohjenuorana on minusta hyvä pitää sitä, kuinka paljon astioita mahtuu säilytystiloihin kivuttomasti. Pieniin tiloihin mahtuu vähemmän astioita kuin isoihin, sehän on selvä. Säilytystilojen koko ei kuitenkaan pelkästään ratkaise jokaiselle sopivinta astiamäärää. Siihen vaikuttavat myös muun muassa henkilön käyttötarpeet, kuten juurikin se mahdollinen päivälliskutsujen pito sekä henkilön mieltymykset ja käsitykset kohtuudesta.
Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että jokaisen tarpeet ovat erilaiset. Toiset käyttävät ihan oikeasti aromilaseja tai fonduepataa kun taas toisille isomummun entinen suosikkikahvikuppi tasseineen on se juttu. Tärkeintä on koittaa ymmärtää itsestä se, mikä on juuri omalle itselle se olennaisin ja mennä sen mukaan.

Jos päätyy vähennysprojektiin, ylijääneille astioille on keksittävä uusi sijoituspaikka. Ne voi koittaa myydä pois tai sitten lahjoittaa. Itse valitsin lahjoittamisen mm. kierrätyskeskukseen, sillä halusin vain päästä ylimääräisestä materiasta nopeasti eroon. Rikkinäiset astiat, kuten lohkeilleet lautaset laitoin roskiin, sillä ei niitä kukaan muukaan haluaisi.


Olen ollut niin paljon onnellisempi sen jälkeen, kun sain laitettua ylimääräiset pois. En puhu nyt pelkästään astioista, mutta nekin vaikuttavat siihen kyllä. On helpompi hengittää ja paikkojen siistiminen (kuten vaikka se arkkinemesikseni tiskaus) on helpompaa ja nopeampaa. On myös kiva kun kehtaa kutsua ihmisiä kylään vaikka ekstempore ilman, että tuntee tarvetta selitellä tai kokee häpeää kodistaan. En vaihtaisi takaisin!


Miten te? Oletteko astiaminimalisteja vai rönsyilettekö kattausvälineidenne kanssa toisiinkin huoneisiin? Säilöttekö kumminkaiman vanhoja kippoja velvollisuudentunnosta vai ettekö kehtaa laittaa pois lahjaksi saatuja rumia huumorikuppeja? (Ei huolta, se on ongelma meille muillekin)





How much tableware is enough?

I used to think that I was the kind of person who liked to throw large dinner parties. Since then I have come to terms with it and now think that it's more my thing to arrange small gatherings of one or two guests. The big party-me had to have a large collection of dinner plates and stuff like that, but since I realized that I have a problem with too much stuff, my collection of tableware has downsized quite a deal.

I now own only four pieces of anything (except for glasses and small plates and cutlery) and there aren't too many fours either. I have culled down my plates and stuff succesfully and wouldn't change this for the world. 

Of course, it depends on what the person's needs are but if you live in a small apartment and don't have the room, is it really necessary to keep all those forty champagne glasses about?

What's your story? Do you thrive with minimal tableware or hoard twenty pieces of each "just in case"?

. . .