Testikakkuja

Testailin uusia kakkumakuja kahden minikokoisen kakun muodossa. Makuna oli mustaherukka, mihin värimaailmakin koittaa epätoivoisesti vinkata.

Kakut olivat hyvin pienikokoisia; halkaisijaltaan vain 15-senttisiä. Erinomaisia makusteluun ja kokeiluun.
Vein toisen kakuista tuliaiseksi ystävälle ja toinen matkasi koulutoverin pakastimeen.
Ystävän luona oli pienimuotoiset kutsut, joten sain useamman testimaistajan kakulle, mikä oli hyvä, sillä yhden tai kahden maistajan otos ei vielä vakuuta onnistuneisuudesta.

Kakkuna oli ihan vaaleaa peruskakkua, fyllingit hilloa ja mustaherukkaista vaahtoa ja kakun pintaan marsipaanin alle laitoin vielä liilan unelman, eli mustaherukkaganachen.

Värjäsin marsipaanin itse pastellisävyiseksi violetiksi ja siloitin sen kakkujen pintaan.

Toiseen kakuista testailin viivarakenteita pikeerillä spritsaten. Innoitusta antoi karjalainen etupistokirjonta.

Alkuperäinen ajatukseni marsipaaniin leivinpaperin läpi jäljennetyistä kuvioista ei toiminutkaan, kuten olin toivonut, joten päädyin spritsaamaan kaiken vapaalla kädellä.

Viivakuviot katsoin mallista, mutta linnun improvisoin sitä mukaa, kun spritsasin.

Pikeeri oli liian jäykkää, minkä huomasin vasta turhan myöhään. Ajattelin kuitenkin, että koska kakut ovat testausta varten, pikeerin täydellisellä koostumuksella ei ole niin suuri merkitys. Pehmeämpi pikeeri olisi kuitenkin asettunut siistimmin, eikä olisi jättänyt noin teräviä huippuja. Ensi kerralla muistan tämän sitten toivottavasti.

Kokeilin ja testailin kaikenlaista liikettä ja kuviota.
Vertikaaliin pintaan oli vaikeaa spritsata ja täytyykin miettiä siihen jonkinlaista helpotusta.
Joskus näin kyllä sellaisen metodin, jossa kakkuhyrrä oli propattu aavistuksen vinoon asettamalla keittiöpyyhettä tai vastaavaa toisen reunan alle ja näin oli saatu kakkuun hieman työskentelyä helpottavaa kenoa.
Kakun luiskahtaminen ei ole ongelma, mikäli kulman pitää riittävän pienenä ja kiinnittää kakun täytelähmällä ensin aluspahviinsa ja sitten aluspahvin vaikka pikeeriruikkaisulla hyrrään.
Pikeeri on helpompi saada tarttumaan hieman vinoon pintaan kuin pystysuoraan.

Lopuksi harjoittelin vielä reunusten pursottamista ylijääneellä pikeerillä.
Jouduin kyllä sitä tässä kohtaa hieman paksuntamaan lisää lisäämällä tomusokeria, sillä vaikka pikeeri oli liian paksua yksityiskohtaiseen spritsaamiseen, se oli liian pehmeää pitääkseen muotonsa suuremmassa koossa.

Makutestin tulos oli muuten se, että maistui hyvältä, ei ollut kuiva, rakenne oli hyvä.
Omaan suuhuni kosteutta saa kyllä olla aavistus lisää ja muokkaan täytteistä vielä mustaherukkaisempia.
Rakenne oli kyllä erinomainen, sillä kakku pysyi leikatessa siististi kasassa, vaikka siitä olisi ottanut kapeitakin siivuja.
Kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu. ;)

. . .