piparia tammikuussa

Joulu meni jo, tosin tyttöni koittaa sitkeästi väittää, että vielä edelleenkin olisi joulukuu. Seuraavan joulun lahjalistaa tekisi kuulemma kovasti mieli suunnitella, mutta olen vetänyt hyvin tiukan rajan, milloin on soveliasta alkaa miettiä ääneen lahjatoiveitaan seuraavia juhlia ajatellen.
Kuukausi ennen juhlaa on pisin aika, minkä suostun kuuntelemaan nonstop-pölinää niistä ja noista hienoista (ja kalliista) leluista, jotka hän kullakin hetkellä tahtoisi saada omakseen. Lapsi on ihastuttavasti innostuvainen, paitsi innostuessaan materiasta ja sen haalinnasta lahjojen muodossa.

Tein saman linjanvedon synttäreiden suhteen ja nyt jo parin vuoden ajan synttärijuhlia on saanut suunnitella vasta, kun kesä alkaa "virallisesti" kesäkuun 1.-päivä. Se päätös on säästänyt paljon hermoja ja väärinkäsityksiä hoitokavereiden vanhempien suunnalta, kun tyttö olisi joka viikko kutsumassa eri kaverit juhliinsa ja haluamassa eri kakun joka toinen päivä. Suosittelen vastaavankaltaista toimintaa muillekin intopinkeiden lasten huoltajille. Se on aika vapauttavaa.

Mutta niin, joulukuu. Viime joulukuu meni osin suurella vilskeellä ja osin flunssapöpöjä koluten, mutta lopputuloksena oli kuitenkin se, että ainoa varsinainen jouluvalmisteluni, eli piparkakkutaikinan teko, jäi aatonaattoon ja leipominen sitten aattopäivään.
Se ei haitannut lainkaan, sillä minulla oli innokas avustaja, joka ystävällisesti leipoi kaikki tavalliset piparit, kun minä huolehdin kahden talon osien leikkuusta ja kaikkien pipareiden paistosta.

Myöhemmin iltapäivällä koristelimme piparitalojen osat ja osan piparkakuista. Työnjako oli hyvin selkeä; molemmat saivat omat talonsa, jonka sai koristella mielensä mukaan. Seuraavana päivänä pikeeri oli kovettunut kivasti ja sulatin valurautaisessa paistinpannussa hieman taloussokeria ja pistin talot kasaan.
Olen vieläkin hieman vainoharhainen sulatetun sokerin kanssa toimija, sillä pelkään palovammojen saantia aika tavalla. Totta kyllä, että sula sokeri on reilusti yli sata-asteista ja mikäli sitä joutuu iholle, se tarttuu tiukasti kiinni ja polttaa pahasti. Mikäli sokerin kanssa muistaa pitää lämpötilan maltillisena, eikä hosu, sen kanssa työskentelyssä ei ole mitään ihmeellistä tai pelottavaa.

Pikeerillä talojen kasaus on minusta tuskastuttavan hidasta ja työlästä. Voin ymmärtää sen kuitenkin maku- ja turvallisuusnäkökulmasta, sillä sula sokeri on todella kuumaa ja se ei myöskään maistu mitenkään erityisen maukkaalle, kun se on kerennyt saada hieman enemmän väriä.

Piparitalojen koristelussa kannatan less is more-linjaa ja nykyään olen kaartanut jopa niinkin puritaaniseen suuntaan, että olen alkanut epäillä ranskanpastillien tarpeellisuutta piparitalojen koristeina. Se on aika kerettiläistä, myönnän, mutta valkoisessa pikeerissä tummaa piparitaustaa vasten vain on sitä jotain. Ja kun karkit eivät ole häiritsemässä keskittymistä, huomaan keksiväni paljon kivempia koristeaiheita talojen pintoihin.

Pikeerin oikealla koostumuksella saa jo paljon aikaan. Pikeeri kannattaa valmistaa munanvalkuaisesta, tilkasta sitruunamehua tai etikkaa (pieni määrä hapanta lisää sitkeyttä rakenteeseen) ja tomusokerista. Suomalaiset munat ovat onneksi melko turvallisia käyttää raakanakin, mutta jos raa'an valkuaisen käyttö jostain syystä epäilyttää, markkinoilla on olemassa myös pastöroituja valkuaisjauheita tai marenkijauheita, joista pikeerin voi myös valmistaa. En ole sellaisia koskaan itse kokeillut, mutta olen kuullut niistä paljon hyvää.
Perinteinen vesi-sokerikuorrutus ei saa minulta hyväksyntää rakenteensa puolesta ja käyttäisin sitä vain, jos olisin muna-allergikko.

Pikeerin täytyy olla tarpeeksi paksua, jotta se ei leviä ympäriinsä, kun sitä pursottaa. Sen täytyy kuitenkin valua hiljakseen ulos pursotuskärjestä ilman ylimääräistä puristusta, jotta koristelussa ei väsyisi käsi mahdottoman nopeasti.

Loppuun vielä perushelpon piparkakkumassan ohje, jos vaikka tahtoisi aloittaa joulunsa tänä vuonna aikaisin. ;P

Piparkakut

• 2dl siirappia
• 2dl sokeria
• noin 2 1/2rkl piparkakkumaustetta
• 250g voita
• 2kpl munia
• noin 10dl vehnäjauhoja
• 2tl ruokasoodaa

Mittaa siirappi, sokeri ja piparkakkunauste kattilaan ja kiehauta. Pilko voi nokareiksi ja lisää kattilaan. Sekoita, kunnes kaikki voi on kokonaan sulanut.

Jäähdytä seos kädenlämpöiseksi.

Lisää munat joukkoon puulastalla voimakkaasti hämmentäen. Sekoita leivinjauhe ja kaksi dl vehnäjauhoja yhteen ja lisää                                                    piparkakkumassan joukkoon. Sekoita tasaiseksi puulastalla.

Lisää sitten lisää jauhoja, kunnes taikina tuntuu hyvältä. Kaikkea jauhoa ei välttämättä tarvitse käyttää riippuen jauhojen kosteustasosta ja iästä. Vastaavasti saman periaatteen mukaan voi olla tarpeen käyttää hieman enemmän jauhoja kuin mitä ohje sanoo.

Anna jähmettyä kylmässä vähintään kolme tuntia tai mielellään yön yli peitettynä.

Muotoile mieleiseen muotoon ja kypsennä piparkakut uunin keskitasossa 200^oC noin 6-10 minuuttia, riippuen koosta ja paksuudesta. Tarkkaile paiston aikana, sillä piparkakut palavat helposti.

. . .