Vadelma-vaniljaviinerit

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Pääsin viinereiden valmistamisen makuun.
Vaikka keveät ja raikkaat mousseunelmat ovatkin ihania ja upeita, aina välillä tekee mieli palata perinteisten rasvaa ja sokeria tursuavien herkkujen ääreen.

Viinerit ovat aikaavieviä valmistaa, mutta vaivannäkö kannattaa.


Viinerit


Wienertaikina:

• 500 g jäävettä
• 50 g maitojauhetta
• 10 g suolaa
• 75 g sokeria
• 50 g tuorehiivaa
• 200 g kananmunia
• 50 g voita
• 1100 g vehnäjauhoja

Kaulintaan:

• 750 g voita
• 30 g vehnäjauhoja

Täytteeksi:

• 300 g vaniljakreemiä (paistonkestävää)
• 200 g paistonkestävää vadelmahilloa

Viimeistelyyn:

• hyytelösokerilientä (valinnainen)
• pikeeriä tai pomadaa (pikeerin ohje lopussa)

Ohjeesta saa arviolta noin 40 viineriä, mutta määrä saattaa vaihdella hieman.

Punnitse kaikki taikina-ainekset valmistusta edeltävänä päivänä valmiiksi ja aseta ne kylmään. Laita vehnäjauhot, joihin on sekoitettu kaikki kuivat aineet, pakastimeen ja laita kaikki "märät" ainekset jääkaappiin.
Wienertaikinaa valmistettaessa raaka-aineiden kylmyys on ehdoton edellytys onnistumiselle.

Valmistuspäivänä ota ensimmäiseksi kaulintaan tarkoitettu voi ja pilko se pieniksi nokareiksi. Kaada joukkoon pieni määrä vehnäjauhoja ja vatkaa ainekset sekaisin niin, että voi ja vehnäjauhot sekoittuvat toisiinsa, mutta ei enempää. Siirrä hieman pehmentynyt voi odottamaan sivuun.

Ota muut ainekset kylmästä vasta tässä vaiheessa ja aloita wienertaikinan valmistus.

Liota hiiva jääkylmään veteen. Sekoita muut märät ainekset kevyesti hämmentämällä ensin nesteen joukkoon ja sitten lisää kaikki kuivat aineet kerralla ja sekoita taikinakoukuilla tai tukevalla lastalla, kunnes ainekset ovat yhdistyneet, mutta ei yhtään enempää. Taikinaan ei saa muodostua sitkoa, sillä se heikentää tuotteen laatua.

Kumoa taikina jauhoitetulle alustalle ja muotoile se neliskanttiseksi. Kauli taikinaa kolmen sentin paksuuteen edelleen nelikulmaisena pitäen.

Muotoile kaulintaan tarkoitettu voikimpale litteämmäksi ja neliön muotoiseksi sekin. Aseta voipala kulmittain taikinaneliöön nähden. Kääri taikina voipalan ympärille kuin taittelisit kirjekuorta. Painele taikina tiiviisti voihin kiinni ja pidä huoli, että liepeet peittävät voipalan täysin ja menevät myös hyvin toistensakin päälle. Kauli vielä taikinanliepeitä toisiinsa tiiviimmin kiinni ja käännä taikinapaketti sitten ympäri pitäen huolta, että alusta on edelleen jauhotettu.

Wienertaikina kaulitaan useaan otteeseen ja taitellaan monta kertaa itseensä, jotta saataisiin viinereille tyypillinen lehtevä rakenne aikaan.

Kauli taikinapaketti noin 10-12 millimetrin paksuiseksi suorakulmioksi. Siistit ja suorat reunat ovat tärkeitä onnistumisen kannalta, joten pidä taikinalevy kaulitessa oikeassa muodossa.
Puhdista jauhot varovasti taikinalevyn pinnasta käyttäen esimerkiksi pullasutia tai vastaavaa. Hellävarainen käsittely on tärkeää, että taikinakerrokset eivät repeilisi.

Käännä pitkältä sivulta kolmannes taikinasta itsensä päälle ja kohdista reunat suoriksi. Puhdista jauhot levyn pinnasta pois ja käännä toinen lieve ensimmäisen päälle kohdistaen senkin reunat suoriksi.
Varmista, että alusta on siististi jauhotettu tarttumisen ehkäisemiseksi.

Kauli taikina uudelleen noin sentin paksuiseksi suorakulmioksi. Tällä kertaa pyri kaulimaan taikinaa vain taitereunojen suuntaisesti, jotta taikinakerrokset eivät repeilisi. Suorakulmion pitkät sivut muodostuvat siis ensimmäisten taittelujen taitosten suuntaisiksi. Pidä huoli, että reunat pysyvät suorina ja siisteinä.

Puhdista taikinalevyn pinnasta taas jauhot pois varovasti.
Taita suorakulmio taas kolminkerroin, kuten edelliselläkin kerralla tehtiin. Puhdista jauhot pois levyn pinnasta ennen viimeisen liepeen taittoa, kuten edelliselläkin kerralla.

Seuraavaksi nosta taikina leivinpaperille ja edelleen leikkuulaudalle tai uunipellille ja aseta jääkaappiin tai vastaavaan kylmään tilaan 15-30 minuutiksi lepäämään. Välilevot kylmässä pitävät taikinan lämpötilan riittävän viileänä työstön aikana, jotta hiiva ei ehtisi käynnistyä liian aikaisin ja lisäksi lepo parantaa taikinan käsiteltävyyttä. Peitä taikinapaketti tuorekelmulla kuivumisen ehkäisemiseksi.

Nosta taikina takaisin jauhotetulle alustalle ja kauli uudelleen taitteiden suuntaisesti siistiksi sentin paksuiseksi suorakulmioksi.
Toista vielä viimeisen kerran kolmin kerroin taittelu ja muista puhdistaa jauhot levyn pinnasta ennen taittelua.

Nosta taikina uudelleen leivinpaperille ja peitä tuorekelmulla.
Nosta taikina kylmään lepäämään 30-60 minuutiksi.

Tällä välin valmista vaniljakreemi käyttäen valmista vaniljakreemijauhetta. Sekoita 300g vettä ja paketin ilmoittama määrä vaniljakreemijauhetta suhteessa tähän vesimäärään saadaksesi paksua kreemiä. Usein sopiva ainesuhde on litra nestettä ja 330g kreemijauhetta, mutta eri valmistajien suositukset saattavat vaihdella. Anna kreemin tekeytyä vartin verran ja siirrä se sitten pursotinpussiin odottamaan käyttöä.

Annostele myös vadelmahillo valmiiksi toiseen pursotinpussiin odottamaan.

Viimeisen kylmälevon jälkeen kauli taikina huolellisesti jauhotetulla tasolla noin 4 millimetrin paksuuteen varoen repimästä taikinakerroksia rikki.
Leikkaa esimerkiksi taikinapyörällä taikinalevy tasakokoisiksi neliöiksi kooltaan noin 12cm x 12cm.

Taita taikinaneliöiden kulmat keskelle ja paina ne sormella kiinni. 

Pursota viinereiden keskelle noin ruokalusikallisen verran vaniljakreemiä ja sen viereen /osittain sen päälle vadelmahilloa sopivan kokoinen raita.

Aseta viinerit sopivan väljästi leivinpapereille odottamaan paistoa. Viinerit leviävät paiston aikana jonkun verran.
Nostata viinerit peittämättä huoneenlämmössä tunnin ajan, mutta varo asettamasta niitä liian lähelle lämmönlähteitä, jotta niiden sisältämä voi ei alkaisi sulaa.

Paista viinerit 240C asteessa (tai 225C kiertoilmalla) noin 10-12 minuutin ajan tai kunnes viinerit ovat saaneet kauniin kullanruskean värin ja ovat rapsakan kypsiä.

Anna viinereiden jäähtyä ensin, minkä jälkeen voit  silata täytekeskukset ohuelti hyytelösokeriliemellä, jos tahdot. Kiille parantaa leivoksen ulkonäköä ja tekee siitä houkuttelevamman näköisen. Muuta funktiota kiilteellä ei ole, joten sen voi kotikeittiössä tehdessä jättää myös pois.

Valmista yksi annos pikeeriä, mikäli sinulla ei ole mahdollisuutta saada käsiisi pomadaa. Pomada on teollisuudessa käytetty kuorrute, joka muistuttaa hieman pikeeriä, mutta on valmistettu keittämällä useasta eri ainesosasta, lämmitetään ennen käyttöä ja sitä myydään useimmiten vain tukkujen kautta. Pikeeri toimii kuitenkin tässä tapauksessa erinomaisesti, joten pomadan puuttumista ei tarvitse harmitella.

Tee pikeeristä riittävän jäykkää, sillä tarkoitus on valuttaa viinereille kauniit koristeraidat, jotka pitävät muotonsa hyvin, eivätkä valu pitkin viinereiden kylkiä.
Vähemmän on parempi, joten älä lyö yli pikeerin määrän suhteen. Viisi tai kuusi sievää kapeaa raitaa yhden kylman ylitse riittää.

Nautiskele hyvässä seurassa tai possuttele ahneesti yksin muutaman päivän sisällä. Säilytä paperipussissa, etteivät viinerit sitkisty. Parhaimmillaan samana tai viimeistään seuraavana päivänä.

Vinkki!

Viinerit on mahdollista pakastaa heti täytön jälkeen. Sulata valmiiksi leivinpapereille asetettuna huoneenlämmössä ja anna kohota tunnin verran ennen paistoa. 

Pikeeri

• 1 kananmunan valkuainen
• 1/2 tl sitruunamehua tai riisiviinietikkaa
• n. 200 g tomusokeria

Vatkaa ainekset sekaisin sähkövatkaimella, kunnes seos on tasaista. 

Lusikoi pursotinpussiin ja leikkaa kärkeen pieni aukko. Valuta pikeeriä viinereille kohtuudella.

. . .

katsaus vol. 2

Hieman reilun vuosikolmanneksen aikana ehtii sattua ja tapahtua kaikenlaista; ainakin jos opiskelee leipuriksi ja intoa riittää vielä satunnaiseen kotileivoskeluunkin.

Syyslukukauden aikana sain valmiiksi neljä kurssia, joista kakkuihin ja marsipaanikoristeisiin keskittyvät sijoittuivat ensimmäiseen jaksoon ja pitopalvelutoiminnan perusteisiin sekä suklaatöihin perehdyttävät kurssit sijoittuivat joulun alle toiseen jaksoon.

Vuoden alusta alkoi kolmas jakso, jonka aikana suoritan rästiin jääneitä opintoja, eli virallisesti leivon leipää ja pullaa, mutta käytännössä valmistan myös melko paljon kakkuja.
Koitan pitää kameraa matkassani, jotta saisin taltioitua tulevaa portfoliotani varten mahdollisimman paljon valmistamiani tuotteita, mutta kaikkea en ehdi tai muista kuvata.

Olen leiponut muun muassa vaniljavannikkeita,

kaneliässiä

ja kookoslastuja.

Innostuin kehittelemään kookostoffeen reseptiä, joka sittemmin jäi vielä toistaiseksi odottamaan puolitiehen. Koostumus oli mainio, mutta maku turhan mieto. 
Näitä pursottaessani pamautin sauman pursotuspussistani ja sain hyvän syyn hankkia kotiinkin ison pakkauksen kertakäyttöisiä spritsipusseja. <3

Keittelin hieman muunneltuna versiona koulussa myös sitruunatoffeeta.

Valmistin muovailusuklaarenkaista kootun suklaamaljakon, sillä halusin tietää, onko sellainen mahdollista tehdä.
Lahjoitin sen ystävälle, ja pääsin testaamaan LED-kynttilällä maljakon toimivuutta tuikkulyhtynä. Onnistui.

Punoin valkoisesta muovailusuklaasta suklaakorin osana suklaatyökurssiamme.

Opettelin valmistamaan bebejä. Nämä olivat sitruunakreemitäytteisiä ja sopisivat mahtavasti myös kevääseen.

Eksperimentoin leivosten kanssa. Tässä on browniespohjalla suklaamoussea ganachesydämellä ja kaakaohunnulla.

Valkosuklaamoussea ja sitrusvanukasta mantelipohjalla.

Koitin saada macaronit taipumaan tahtooni.

Se ei aina sujunut toivotusti.

Pursottelin pikeeriä piparkakkujen pintaan.

Koristelin pikeerillä myös kakkuja.

Oli hauskaa valmistaa makukokeilukakkuja itselle, sillä niiden koristelussa oli mahdollista jättää aivot narikkaan. Näiden kakkujen makupohjana oli mustaherukka.

Tein kakkuja useamman kuin yhden. Positiivista on ollut, kuinka paljon paremmin nykyään osaan leikata kakut levyihin, kun sitä on tullut tehtyä ihan kiitettävän paljon.

Kermakakkuja on tilattu paljon erilaisiin juhliin ja tilaisuuksiin. Ylempänä mansikka, alempana lakka.

Mangohyydykekakkuja digestivepohjalla ja mangokiilteellä.

Appelsiini-mangohyydykekakku digestivepohjalla. Pinnassa suklaaspritsit ja ananaskirsikoita.

Sacherin ulkomuodossa on tapahtunut mukavaa edistymistä.

Marsipaanintyöstöä on ollut enemmän kuin paljon. Olen tehnyt kakkuja, joista osa on ollut erittäin yksinkertaisia ulkonäöltään.

Tämä kakku on jo paljon monimutkaisempi koristelultaan. Elintarvikeväreillä maalattu bonsaipuu-kakku meni eräille 60-vuotisjuhlille.

Maalasin yhdelle pienelle tytölle hyvin tarkkojen ohjeiden pohjalta Mikki ja Minni Hiiren Disney on Ice-teemalla. Pohjana valkoinen marsipaani. Halkaisija noin 13cm muistaakseni.

Pääsin myös kiinni muotoiltujen kakkujen maailmaan.
Super Mario marsipaanipintaisena. Tämä oli isohko, noin 30 hengen kakku.

Ponireliefi nuoren tytön synttäriksi. Pinnassa marsipaania. Poni oli myös ihan hyvän kokoinen, eli noin 25 hengen kakku.

Keltainen Angry Bird-kakku vaati hyvää ennakkosuunnittelua ja tukirakenteita nokkaansa, jotta kaikki toimi toivotusti. 

Hämähäkkimieskakku oli hieman A4-arkkia suurempi kooltaan ja tarkoitettu noin 25-30 hengelle. Hahmolaatta on toteutettu marsipaanireliefinä ja laskettu sitten kakun pintaan maalatun taustan päälle.

Tähtien Sota-kakku oli pienen pojan toiveiden mukaiseksi valmistettu syntymäpäiväkakku, johon toivon pojan ihastuneen. Kirjaimet on leikattu marsipaanilevystä, valomiekka on muovattu ja Darth Vader maalattu, joten pääsin hyödyntämään monenlaisia opittuja taitoja kakun valmistuksessa.

Kotona (tai koulussakaan) leivoskellessani en välttämättä aina muista kirjoittaa ylös tarkkoja ainesosamääriä, jos sovellan kiireessä lonkalta jotain täytettä tai kuorrutetta.
Usein se pistää myöhemmin harmittamaan, sillä makutuntumalta tehdessä asiat usein onnistuvat yli ennakko-odotusten ja siinä kohtaa se tarkka ainesosalista olisi kiva olla olemassa toisintamista ajatellen.
Hajamielisyydestä tosin usein seuraa se hyvä, että sitten saa oikean syyn tehdä hyviä juttuja uusiksi. Oivoi.

. . .

vaalea kakkupohja

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Sokerikakkupohja on tuttuakin tutumpi ja yksinkertaisuudessaan loistava; miksi käyttää useita aineksia, kun kolme (tai neljä) riittää?
Perinteinen resepti neuvoo laittamaan tilavuusmittoina yhtä paljon munia, sokeria ja vehnäjauhoja. Useimmiten ohjeissa käytetään mittarina kuutta keskikokoista kananmunaa, joiden pohjalle kakku rakentuu ja joka paistuu sopivan kypsäksi halkaisijaltaan 22cm-26cm -kokoisessa vuoassa.

Sokerikakku on maultaan selvästi kananmunaisa, mutta muutoin hyvin neutraali. Rakenteeltaan sokerikakku on kuohkea ja mureneva. 
Rengasvuokaan paistettuna se sopii kuivakakkuna kahvipöytään, mutta eniten sokerikakkupohjia leivotaan nimenomaan täytekakkukäyttöön.

Keskiverto suomalainen tykkää syödä täytekakkunsa raikkaina ja kosteina. Klassinen esimerkki on sydänkesällä leivottava mansikkakermakakku, jonka täytteinä on perinteisesti ollut tuoreista kotimaisista marjoista tehtyä survosta tai haketta ja vatkattua kermaa ja joka on koristeltu kermalla ja ihanan kypsillä mansikoilla.

Täytekakkumaku vaihtelee maasta ja tottumuksesta toiseen. Täällä höttöiset ja märät kakut ovat kysytympiä, kun taas esimerkiksi jo Englantiin mentäessä jämäkämmät ja kuivemmat kakut herättävät enemmän intohimoja. Kaikessa tässä on eniten kyse siitä, mihin on omassa kasvuympäristössään tottunut.

Kaikki lähtee kananmunista.

Sokerikakun valmistus perustuu kananmunien ja kidesokerin vaahdottamiseen vatkaamalla niiden joukkoon ilmaa. Joku kemiaan perehtynyt voisi tähän kertoa proteiinisidoksista ja kaikista teknisistä detaljeista, mutta perusajatus on juurikin se, että munien ja sokerin joukkoon vatkataan ilmaa ja syntyy vaahtoa.

Kuparikulho auttaa muodostamaan erityisen hyvää munavaahtoa, ilmeisesti johtuen tavasta, jolla kupari reagoi kananmunan sisältämien ainesosien kanssa. Ioneilla ilmeisesti on lusikkansa siinä(kin) sopassa. En ole ikinä päässyt testaamaan tätä väitettä omakohtaisesti, sillä kuparikipot ovat tuskaisen kalliita nykyiseen maailmanaikaan.

Onneksi myös lämpö auttaa paremman vaahdon saamisessa.
Munat vaahtoutuvat parhaiten hieman kättä lämpimämpinä, eli noin 38C-40C -asteisina. Lämpötila ei saa nousta yli 42C asteen, sillä munien sisältämät valkuaisaineet alkavat hyytyä lämpötilan kohotessa liian korkeaksi.
Kotioloissa lämmityksen voi hoitaa vatkaamalla vaahdon vesihauteessa. Jos syystä tai toisesta ei ole halua tai mahdollisuutta käyttää vatkatessa vesihaudetta, kokonaiset munat voi lämmittää hieman kättä lämpimämmässä vedessä sopivaan lämpöön ennen vatkausta antamalla niiden seistä vesiastiassa, kunnes ne ovat lämmenneet.

Lämmön avulla muna-sokerivaahdosta tulee kuohkeampaa ja kestävämpää ja se valmistuu hieman nopeammin.
Sokerikakkua varten vaahdon tulee olla erittäin vaaleaa -lähes valkoista- ja jos vatkaimen lopettaa hetkeksi ja vatkaimista valuvalla munavaahdolla voi piirtää vaahdon pintaan kahdeksikon niin, että se säilyy pinnalla vielä hetken piirtämisen jälkeen, vaahto on riittävän kuohkeaa.

Kakuntekoon soveltuu aivan tavallinen puolikarkea vehnäjauho.
Kakun nousemisen varmistamiseksi voi olla hyvä lisätä hieman leivinjauhetta vehnäjauhojen joukkoon. Noin kuuden munan kakkumassaan riittää kukkurainen teelusikallinen (5g) leivinjauhetta.

Jauhot lisätään sihdattuina jauhopaakkujen ehkäisemiseksi. Sihtaaminen kannattaa koittaa muistaa, sillä jauhokökkäreet kakussa ovat todella ikäviä syöjän kannalta.

Jauhot nostellaan munasokerivaahdon joukkoon osissa, eli kaikkea jauhoa ei lisätä yhdellä kertaa. Sekoittamiseen käytetään esimerkiksi nuolijaa tai muuta lastaa, jolla on mahdollista kuopia vatkauskulhon pohjaa myöten sekoittumisen varmistamiseksi.
Lastan uupuessa voi käyttää myös kättä.
Jauhoja ei pidä vatkata joukkoon, sillä sitkon muodostumista tulee välttää. Vatkaaminen on myös aivan liian voimakas sekoitustapa ja munavaahdon kuplat rikkoutuvat, mikä johtaa likilaskuiseen kakkuun.

Kakkumassa annostellaan esivalmisteltuun vuokaan tai vuokiin, riippuen kakkumassan määrästä ja kakkujen koosta.
Monet käyttävät irtopohjaisia jousivuokia, mikä helpottaa kakun irroittamista, mutta nekin tulee voidella ja leivittää huolellisesti.
Oma suosikkini on kiinteäreunainen alumiinivuoka, jonka pohjalle asetetaan vuoan pohjan kokoinen ja -muotoinen leivinpaperipala ja joka sen jälkeen voidellaan reunoilta joko voipalalla tai käyttäen rasvasuihketta.
Leivinpaperi vuoan pohjalle helpottaa kakun irroittamista.
Kiinteäreunaisista vuoista kakku irroitetaan käymällä ensin reunat läpi metallipaletilla tai vaikkapa ruokaveitsellä, minkä jälkeen kakku kumotaan vuoasta.
Alumiini johtaa erinomaisesti lämpöä ja paistotulos on tasaisen kaunis.

Valmis kakku on helppo pakastaa ja sulattaa.
Sulata jäinen kakku huoneenlämmössä, sillä sulaminen kestää vain muutaman tunnin ja mikrossa tai uunissa sulattaminen kuivattaa kakun ikävästi korpuksi.

Älä leikkaa kakkua samana päivänä,ellei ole äärimmäinen pakko, sillä vastaleivottu kakku tarraa tahmeasti kiinni veitseen ja leikkuutulos voi olla todella huono. Anna kakun mieluiten tasaantua löyhästi muoviin käärittynä seuraavaan päivään jääkaapissa tai pöydällä. Jos sinun kuitenkin jostain syystä on välttämätöntä levyttää kakku paistopäivänä, aseta se noin tunniksi pakastimeen tai kolmeksi tunniksi jääkaappiin ennen leikkaamista, jotta kakkua olisi helpompi käsitellä.

Sokerikakkua kannattaa kostuttaa riittävästi, muttei liikaa, sillä huokoinen rakenne imee itseensä paljon nestettä.
Oma mieltymys toimii hyvänä mittarina.

Vaalea kakkupohja   (noin 5-6 munan pohja)

• 300 g kananmunia
• 210 g taloussokeria
• 230 g vehnäjauhoja
• 5 g leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi ja kestäväksi vaahdoksi.
Lisää siilatut vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja nostele ne lastaa käyttäen vaahdon joukkoon, kunnes kakkumassa on tasaista.

Kaada kakkumassa esivalmisteltuun vuokaan (tämän kokoiselle massalle vuoan sopiva halkaisija on noin 22-24cm) ja kypsennä kakkua 165C-asteisessa uunissa alatasolla keskilämmöllä noin 40-50 minuuttia, riippuen uunistasi ja vuoan koosta.
Älä avaa uunin luukkua turhaan -varsinkaan paiston kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana- ettei kakku lässähdä.
Voit selvittää kakun kypsyyden tökkäämällä varrastikulla kakun keskelle. Mikäli tikkuun tarttuu jotain, kakku ei ole vielä kypsä. Anna kakun vielä paistua jonkun aikaa (5-10min) ja kokeile kypsyyttä sitten uudelleen toisesta kohtaa.

Anna kakun jäähtyä vuoassaan siihen asti, kunnes kärsit käsitellä vuokaa paljain käsin ja irroita sitten kakku vuoasta. Anna kakun jäähtyä ja tasaantua seuraavaan päivään ennen levyihin leikkaamista.

Mikäli pakastat kakun, pidä huoli, että kakku on pakattu tiiviisti makujen ja hajujen tarttumisen ehkäisemiseksi.

. . .

star wars-teemaa pienelle pojalle

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Tähtien Sota-saagan ensimmäiset kolme (Ensimmäiset valmistumisajankohdan puolesta. Tämä on kuulkaa tarkka juttu.) elokuvaa ovat kuuluneet omaan Top 20 Suosikkia-listaani melkolailla aina.
Varsinkin Darth Vader kutkuttaa näin aikuisikäisenä Hienous-hermoani. Siitä hahmosta vain saa revittyä hyvää huumoria melkolailla loputtomiin asti irti. <3

Minulle tarjottiin mahdollisuutta valmistaa tämä pienen pojan teemakakku ja olen hyvin iloinen, että näin kävi.

Kakun ulkonäköä varten oli annettu kohtuullisen tarkat ohjeet. Päällä toivottiin olevan vaaleansininen marsipaani ja koristeina Darth Vaderin pää ja valomiekka. Lisäksi piti tulla teksti: "Joel 5v.".
Kakku oli kohtuullisen pieni, vain 16 hengelle, joten oli tärkeää varmistaa, että koristeet myös mahtuvat kakun pintaan.
Käytin koristeiden valmistuksessa apuna leivinpaperista leikattuja kaavoja, joiden avulla kaikki sujui hyvin.

Kakun päälle tulleisiin kirjaimiin hain vaikutteita elokuvissa käytetystä fontista, jotta ne sopisivat kakun teemaan mukavasti.

Leikkasin kirjaimet ensin sinisestä marsipaanista, minkä jälkeen liimasin ne veden avulla erittäin ohuelle valkoiselle marsipaanitaustalle.
Annoin kirjainten kuivua yön yli ja vasta seuraavana päivänä siistin valkoiset reunukset oikeaan kokoon. Tällä tavoin oli mahdollista välttää suuri osa turhasta venymisestä.

Muotoilin kirjaimia varovasti marsipaanityökalua käyttäen, että sain reunukset siloittumaan hieman viistoiksi. Kirjaimista tuli tällä tavoin viimeistellymmän näköisiä.

Darth Vaderin kanssa minulla oli kaksi vaihtoehtoa; joko leikata osat mustasta marsipaanista tai maalata ne valkoiselle marsipaanilevylle mustalla värillä.
Pienten yksityiskohtien vuoksi päädyin maalaamiseen.

Löysin kuvahaun kautta hyvän sävypelkistyksen Darth Vaderin kypärästä hieman vinossa kulmassa ja luonnostelin sen itselleni talteen suoraan ruudulta. Ensimmäinen luonnos oli aivan liian suuri, joten pienensin sen käyttäen apunani kaikille peruskoulusta tuttua ruutusuurennos/-pienennös -tekniikkaa. En yleensä jaksa alkaa temppuilla kopiokoneiden tai muiden sellaisten kanssa, vaan otan mieluummin kynän käteen ja alan suhraamaan paperille ihan itse.

Lopullinen kuva oli noin kymmenisen senttiä korkea, ja jäljensin sen vielä leivinpaperille saadakseni marsipaaniystävällisen kaavakuvan, jossa näkyvät kaikki valoheijastuskohdat tarkasti.

En halunnut piirtää pienen laatan pintaan apuviivoja tikulla tai vastaavalla, joten maalasin yksityiskohdat vapaalla kädellä silmämääräisesti. Oikean kokoinen mallikuva vieressä auttoi paljon, sillä sen avulla oli mahdollista arvioida viivojen paikat. 

Pystyin laatan pienuuden vuoksi myös tukemaan kättäni pöydän pintaa vasten suurimman osan aikaa, joten tarkkojen viivojen vetäminen onnistui jopa numeron 2 siveltimellä.
Yleensä käteni tärisee sitä pahemmin mitä enemmän joudun sitä jännittämään, joten minun on vaikea maalata tarkkoja viivoja kättä ilmassa kannatellen.

Loppujen lopuksi suuri mustan värialan määrä auttoi silmämääräisessä työskentelyssä, sillä muutamat hahmotteluvedot, jotka laattaan tein, jäivät täysin värin alle peittoon.

Darth Vaderilla on punainen valomiekka, joten katsoin muutaman mallikuvan ja tein niiden pohjalta oman tulkintani marsipaanista muovaillen. Miekan pituus on ehkä noin 11cm, joten detaljien määrä ei voinut olla kovinkaan iso.
Liimasin muovatun miekan hyvin ohuelle valkoiselle marsipaanilevylle liikuttelun helpottamiseksi.

Koristeiden ulkomuodossa ja asettelussa luotin yksinkertaisuuteen. Kakku oli kuitenkin melko pieni ja liika härpäke olisi vain vienyt huomion pois itse asiasta.

Erillisten laattojen asettelussa saattaa joskus iskea ahdistus, jos mikään ei tunnu sopivan yhteen toisten kanssa ja mikään asetelma ei tahdo näyttää hyvältä.
Pohdinnassa kannattaa käyttää tarvittaessa apuna ihan vain paperista leikattuja aidonkokoisia mallikuvia, joita sitten pyörittelee, ettei varsinaisia koristeita tarvitse käsitellä liian paljon.

Toivottavasti 'Joel 5v.' tykkäsi kakustaan yhtä paljon kuin minä tykkäsin sitä tehdä.
Kakkupohjana oli siis ihan tavallinen vaalea sokerikakku, täytteiksi oli pyydetty mansikkaa. Käytin murskattuja pakastemansikoita, joita raikastin diplomaattikreemillä. Diplomaattikreemi on siis nestemääriltään 1:1 vanilliinikreemijauheesta valmistettua vanilliinikiisseliä ja makeuttamatonta kermavaahtoa, jotka sekoitetaan tasaiseksi. 
Kosteussulkuna käytin mansikka-valkosuklaaganachea.

. . .

spiderman

Minulle tarjottiin mahdollisuutta valmistaa Spiderman-teemainen syntymäpäiväkakku pienelle pojalle ja murto-osasekunnin harkinnan jälkeen suostuin riemumielin. Nörtähtävä sydämeni pamppaillen guuglailin erilaisia spiderman-kuvia ja erilaisia spiderman-kakkukuvia.

Löysin nopeasti mieluisan kuvan, jossa Hämis kiipeää rakennuksen seinäpintaa pitkin ja luonnostelin sen ohjeeksi kakkua varten.
Päätin toteuttaa Hämähäkkimiehen reliefinä, jolloin kolmiulotteisuuden vaikutelma korostuisi hienovaraisesti mutta havaittavasti.

Tein leivinpaperista kaavan, jonka avulla työstin hahmoa eteenpäin. Tässä kuvassa kaavapaperi on asetettu ohueksi kaulitun  mustan marsipaanilevyn päälle, sillä tein siitä pohjan, jonka päälle rakensin reliefin.

Leikkasin mustasta, sinisestä ja punaisesta marsipaanista paloja, joista kasasin Hämiksen puvun kuvan mukaiseksi. Eteen ojentuva käsi on muotoiltu korkeammaksi kuin muut osat, sillä se kurkottaa kohti katsojaa.
Liimasin palaset paikoilleen vettä käyttäen, sillä se toimii erinomaisesti kiinnitettäessä marsipaania marsipaaniin.

Hahmo alkaa muotoutua jo tunnistettavaan suuntaan.

Leikkaamalla eri väriset palat marsipaanista ja kokoamalla hahmon niitä käyttäen, teki lopputuloksesta mielestäni paremman kuin että hahmon olisi muotoillut vaikkapa valkoisesta massasta ja sitten maalannut eri värit kohdilleen.

Laatan korkeuserot eivät olleet suuret, mutta riittävät kyllä.

Kaikkien palojen paikoilleensaannin jälkeen leikkasin ylimääräisen mustan marsipaanin hahmon reunoilta pois. Olin jättänyt pohjana toimineen mustan marsipaanilevyn siistimättä aiemmin minimoidakseni hahmon venymisen epätoivottuihin suuntiin työstövaiheessa.

Viimeisenä kiinnitin vielä hyvin ohuesta valkoisesta marsipaanilevystä leikatut palat silmiksi ja maalasin mustalla elintarvikevärillä seittikuviot Hämähäkkimiehenm puvun pintaan. Lisäsin sarjakuvahahmomaista vaikutelmaa rajaamalla ääriviivoja ja tekemällä varjostuksia alkuperäisen kuvan mukaisesti.
Tarkoitus ei missään vaiheessa ollut tehdä reliefistä 'aidonoloista', vaan koko ajan pyrin piirrosmaiseen lopputulokseen, missä mielestäni onnistuin hyvin.

Kakku on sisältä melko perinteinen mansikkakakku, mutta marsipaanin alle valmistin kosteussuluksi mansikka-valkosuklaaganachen, joka sointui hauskasti kakun täytteisiin.
Pintaan tuli valkoinen marsipaani ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Maalasin suuntaa-antavasti mustalla elintarvikevärillä kakun pintaan rakennusten seinää ja laskin reliefilaatan paikoilleen. Viimeisenä maalasin hahmolle varjot, sillä niiden toteuttaminen oli järkevämpää vasta hahmon asettelun jälkeen.

Lopputuloksesta tuli juuri sellainen kuin pitikin ja toivon vain, että saaja oli kakkuunsa yhtä tyytyväinen kuin minä olin.

. . .