25.5.2013

hääpariharjoitus



Marsipaanihahmojen muotoilu on minulle kohtuullisen tuntematonta maastoa, sillä en ole juurikaan valmistanut hahmokoristeita. Onneksi vuosien kuvataide- ja käsityöharrastus rientää apuun ja sormi ei kulkeudu suuhun tai paniikki päähän, kun suostuin valmistamaan kesällä hääparikoristeen ilman mainittavaa kokemuspohjaa hahmojen muotoilusta.

Yleensä en tee tilaustöitä vapaa-ajallani, sillä en koe keittiöni olevan sopiva asiakastöiden valmistustilaksi. Minulla on ihan tavallinen avokeittiö tavallisessa talossa, mutta luonani toistaiseksi asuva kissavieras heittää henkisiä kapuloita rattaisiini. Vaikka katti ei pompikaan pöydillä (silloin kun minä näen) ja en hinkkaa valmistamaani ruokaa sen turkin kautta ennen tarjoilua, koen, että eläimet + elintarviketuotantotilat ei ole yhteensopiva yhdistelmä. Heti kun raha astuu mukaan kuvioon, pelisäännöt muuttuvat ja ruoka, jonka voisin hyvin tarjoilla ystävilleni ongelmitta ei olekaan enää myyntiin kelpaavaa, sillä en voi taata ilmassa leijuvien kissahiukkasten ymmärtäneen väistää kyseistä ruokatuotetta.

Monilla on kotona lemmikkejä ja kaikki heistä valmistavat ruokaa keittiössään iloisesti itselleen ja ystävilleen. Niin minäkin. Jos ystäväni minulle antamasta muffinsista löytyisi ilman mukana leijunut lemmikkikoiran karva, en olisi moksiskaan, mutta jos olisin maksanut siitä muffinsista rahaa, asia ei olisi enää ok (tiedän, olen supertarkka, en tahdo löytää karvoja ruoastani).
Koitin tätä seikkaa selittää kovasti kyseiselle hääparia pyytäneelle henkilölle, mutta hän kertoi heillä asuvan kolme joka paikassa pyörivää kissaa, joten minulla oleva yksi naukuja ei hirveästi siinä kuviossa haittaisi.

Kamalaa, kun ihmiset pistävät tuolla lailla toisilta jauhot suuhun. :D





Päätin sitten tehdä homman oikein perusteellisen huolellisesti ja harjoitella kerran ennen varsinaisen koristeen valmistusta. Lopullinen koriste kannattaa valmistaa vasta noin viikkoa tai kahta ennen noutoa, ettei koriste ehdi ilmankosteuden vuoksi löllähtää.





Valmistin koristehahmot valkoisesta marsipaanista, jonka maalasin elintarvikeväreillä koristeiden kuivahdettua.

Rouvahahmo on ilman tiaraa arviolta seitsemisen senttiä korkea ja tilavuudeltaan vastaa ehkä keskikokoista kananmunaa.





Koitin pitää muotokielen mahdollisimman selkeänä ja omalla tavallaan melko muovisena. Käytin aikaa pienten yksityiskohtien tekoon, mutta koitin pelkistää kaiken piperryksenkin sarjakuvamaisen suuntaa-antavaksi.





Halusin, että Rouvan kampaus olisi kunnossa joka suunnasta, vaikka hiusten päälle tulikin marsipaanista valmistettu huntu.

Vintageinspiroitunut marsipaanikihara oli yllättävän hauskaa tehdä! Yksityiskohdat ovat tärkeitä viimeistellyn vaikutelman antamiseksi. Sitäpaitsi minusta on hauskaa ajatella, että jos hunnun alle kurkistaa, vastassa ei olekaan kamalaa rujoa marsipaanisörssöä vaan huoliteltu fiftarikiehkura. <3





Valmistin hunnun ohuen ohueksi kaulitusta marsipaanista, jonka rypytin ja asettelin kuivumaan muotoon tuettuna. Huntu on kiinnitetty paikoilleen veden avulla liimaamalla. Tiaran kiemurat on myös liimattu vedellä.




Hunnun reuna on kuvioitu pastellisävyisillä sekä kullanvärisillä pilkuilla muistuttamaan pitsikirjailua.





Helminauhaksi kiinnitin paikoilleen valkoisia nonparelleja. Kasvot maalasin maatuskavaikutteisesti, mutta dramaattiseen rouvasteluhenkeen.





Herrakoristeen valmistaminen oli myös erinomaisen nautittava kokemus.
Perusrungon päälle muotoilin kauluspaidan, solmion, liivin sekä takiliepeet. Kellovitjat asettelin näin jälkikäteen asiaa selvittäneenä väärällä tavalla, sillä vitjan kuuluisi kulkea liivin napinlävestä taskuun, ei taskusta taskuun. Oh well, ehkäpä en saa tästä sapiskaa, jos lupaan parantaa tapani ja tehdä seuraavista vitjoista paremmat.





Muotoilin myös Herralle kampauksen ja lisäksi ihanat, muhkeat viikset.
Päälaelta törröttää coctailtikku, jonka työnsin hahmon läpi hatun kiinnittämisen helpottamiseksi.




Maalasin takin oikein tummaksi vihreäksi, liivin liituraidalliseksi ja housut hienostuneen harmaiksi. Hahmolla on korkeutta silintereineen päivineen arviolta kymmenen senttiä.




Herran kasvot saivat maalatessa tyytyväisen ilmeen ja tätä pariskuntaa puuhatessa omillanikin säilyi sellainen innostunut kestovirne koko prosessin ajan. Jos jostain voi olla pirskahtelevan onnellinen, niin pienestä näkertämisestä. 

Harjoituskappaleet onnistuivat kivasti ja nyt on luottoa uskaltaa valmistaa myöhemmin ne varsinaiset kappaleet, jotka kakun päälle sitten nostetaan.

. . .

2 kommenttia:

Nille kirjoitti...

Mahtavan näköinen pariskunta! ;) Olet todella taitava käsistäsi.

Paha Kakku kirjoitti...

@ Nille
Kiitos! Koitan kovasti harjoitella ja koko ajan opetella paremmaksi. Hauskaa kuulla, että pidit.