Kurpitsa-valkosuklaa panna cotta

Tuskailin aiemmin panna cottan kanssa, kun lähes kaikki meinasi mennä niissä pieleen. Sitten sisuunnuin ja yritin uudestaan paremmalla ajalla ja zeniläisellä mielentilalla. Ja se toimi!
Sain aikaan ihania pieniä jälkiruokia, jotka hotkaisin kaikki ennen kuin sain otettua niistä yhden ainoaa kuvaa. Kamala minä, mutta minkäs teet, kun herkku oli sen verran hyvää.

Lohdutan vähän, että on minulla olemassa ainakin resepti jaettavaksi, vaikka kuvia ei tällä kertaa tulekaan.
Tämä resepti on siitä hauska, että kurpitsan tilalle voi halutessaan laittaa mitä tahansa hedelmä- tai marjapyrettä. Tosin mikäli sose on kovin nestemäistä, suosittelen valuttamaan siitä pahimmat kosteudet pois ensin kahvisuodattimessa ja vasta sitten laittamaan sen panna cotta-massan joukkoon.

Panna cottan voi valmistaa annosmaljoihin tai vaikka juomalaseihin, mikäli tarkoitus ei ole kumota niitä lautaselle. Se on kaikkein helpoin tapa nauttia herkuistaan.
Jos kuitenkin tahtoo kipata annoksensa ympäri, on parasta käyttää ylhäältä leveämpiä astioita ja mielellään vielä pyöräyttää voisella sormella (tai voisella talouspaperilla) sisukset kevyesti irtoamisen helpottamiseksi. Rasvaa ei pidä olla näkyvissä määrin, ihan kevyt rasvaus riittää.
Panna cottaa irroittaessa kannattaa ensin pyöräyttää siististi reuna irti veitsellä ja sitten kastaa astia höyryävän kuumaan vesikylpyyn joiksikin sekunneiksi niin, että reunat irtoavat hyvin. Astian ulkopuoli kuivataan ja sitten kipataan koko komeus reippaasti lautaselle ylösalaisin. Painovoiman pitäisi hoitaa loput ja panna cotta putoaa alassuin paikoilleen.

Jos ei halua leikkiä vesikylpyjen kanssa, on toinenkin tapa irroittaa panna cotta muotistaan. Kun ensin on käynyt muotin reunat läpi veitsellä, veistä työnnetään varovasti hieman muotin ja panna cottan väliin niin, että veitsi on kello kahdentoista kohdalla ja panna cotta kädessä melkein kyljellään. Veistä muljutellaan ja sillä painellaan varovasti panna cottaa niin, että se alkaa irtoamaan muotista. Sitten kierretään muottia hieman ja autetaan vähän veitsellä lisää, ellei herkku irtoile itsestään, kun kuppia kierittää. Kun reunat ovat joka puolelta irti, kippo kumotaan lautaselle ja toivotaan, että painovoima toimii tässäkin tapauksessa nätisti.

Mutta, kuten totesin, jälkiruoan voi mainiosti syödä lusikalla suoraan annosmaljastakin, mikä vähentää tiskiä ja pienentää stressihormonitasoja tekijältään. Lisäksi jälkiruokamaljat on tällöin mahdollista kasata kylmään valmiiksi odottamaan tarjoilua, jolloin ne voi vain nostaa suoraan esille ilman aikaavieviä välivaiheita.


Earlier I had some trouble with my panna cotta. I then decided to take a zen-like approach to the matter and succeeded with my second attempt quite gloriously. The desserts were so lovely, I ate them all even before getting a chance to snap up a few photos of them. Shame on me, but what could you do, when they were as lovely as that.

I do have the recipe, though. If you don't want to use pumpkin purée, you could always replace it with any other fruit- or berry purée. If it is very liquid, I recommend draining it using a coffee filter to remove the excess liquid.

You can use pretty bowls or even drinking glasses to make these panna cottas and serve them straight out of them to save fuss and avoid extra dirty dishes. If you do, you can very easily assemble the desserts beforehand and keep them in the fridge for easy entertaining.

If you do want to plate the desserts, you can do it in two different ways. Either you can use a knife to first loosen the panna cotta around the rim and then dip it in a steaming hot water bath for a few seconds to loosen the edges or you can  tilt the ramekin on to it's side and try and pry it loose gently with a knife whilst turning it over in your hand. It helps if you use a ramekin that is wider on the top and lightly grease the ramekin before use.

Kurpitsa-valkosuklaa panna cotta

Pumpkin and white chocolate panna cotta

4 annosta / servings

• 200g kermaa (cream)  
• 150g maitoa  (milk)
• 50g kypsää kurpitsapyrettä  (cooked pumpkin purée)  
• 100g valkosuklaata (white chocolate)
• 35g kidesokeria (sugar)
• 1/2tl jauhettua kanelia (cinnamon)
• 1/4tl jauhettua inkivääriä  (ground ginger)
• 1tl vaniljasokeria (vanilla sugar)
• 7g liivatejauhetta (powdered gelatin)
• 40g kylmää vettä   (cold water)
• 150g pakastevadelmia (valinnainen)  (frozen raspberries (optional))
• kinuskikastiketta (valinnainen)  (caramel sauce  (optional))

Mittaa liivatejauhe ja kylmä vesi kuppiin ja jätä turpoamaan.

Punnitse ja mittaa kerma, soseutettu kurpitsa, maito, sokeri ja mausteet pieneen kasariin ja kuumenna keskilämmöllä sekoitellen samalla, kunnes seos kiehahtaa. Ota pois lämmöltä.

Lisää turvonnut liivate sekä valkosuklaa kasariin ja hämmennä seosta, kunnes sekä liivate että suklaa ovat sulaneet.

Kaada seos neljään annoskuppiin tai lasiin ja nosta hyytymään jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi.

Kiehauta pakastevadelmat pienen vesitilkan kanssa. Annostele panna cottan kanssa vadelmaa sekä muutama raita kinuskikastiketta.

Measure the gelatin into a small bowl with the cold water. Mix well and put aside.

Weigh the cream, pumpkin, milk, sugar and spices into a small saucepan and turn the heat on to medium, stirring, until the mixture begins to boil. Take the saucepan off the heat.

Add the gelatin and the white chocolate into the saucepan and keep stirring until they have dissolved. Pour the mixture into four ramekins/glasses/bowls and put them into the fridge for at leat 4 hrs.

Bring the raspberries to a boil with a splash of water and let cool. Spoon the raspberries onto the panna cottas and add a few lines of caramel sauce to go with, if you want to.

. . .

Jousimieskakku

Perheessäni on taas kerran tuplasynttäripäivä, jota varten minua pyydettiin leipomaan jousimies-aiheinen täytekakku.
Vuosi sitten tein samalle kaksikolle tragedia/komedia-aiheisen kakun persikanmakuisena.
Tämän vuoden kakku on hieman isompi sekä maistuu mustikalta.

Tein valkosuklaisen kakkupohjan luotto-ohjeellani (linkki reseptiin tässä). Suurensin reseptiä ihan aavistuksen, jotta sain sen riittämään hyvin 20-senttiseen kakkurenkaaseen, jossa sen paistoin (vinkkejä kakkurenkaiden käyttöön tästä). Sokerikakku ei tullut tällä kertaa kyseeseenkään, sillä kakku joutuu odottamaan sen verran aikaa ennen tarjoilua, että sokerikakku olisi mössääntynyt liian kosteaksi muhjuksi. 

Koska kakku itsessään on sen verran makeaa jo, päätin tehdä mustikkatäytteestä vähäsokerisempaa ja raikasta. Yhdistin kermavaahtoa, rahkaa ja metsämustikoita, maustoin sen tuhdilla vaniljalla ja laitoin sokeria vain sen verran, että rahkan kirpeys talttuisi. Käytin hieman liivatetta myös, jotta kakku pysyisi paremmin ryhdissään ja saisin ahdettua kakun väliin tuplaten täytettä mehevöittämään sitä.
Pohjasin kakun kakkurenkaaseen ja annoin sen asettua kelmutettuna yön ajan.
Ainiin! Laitoin minä vähän sitruunacurdiakin sinne kerrosten väliin. Sitruuna ja mustikka kulkevat käsi kädessä ja kun sitä curdia oli ihan aavistus vain, kakku ei maistu sitruunalta, vaan se vain tukee sitä mustikkaa juuri mainiosti.

Tähän väliin totean vielä sellaisen, että jos töissä tekisin täytekakkua, en todellakaan pohjaisi sitä mihinkään renkaaseen asettumaan. Sellaiseen ei yksinkertaisesti vain riitä aikaa (tai renkaita). Kotona kun harvakseltaan tekee kakkuja, niin voi käyttää sellaisiakin työmenetelmiä, jotka eivät ole tuotannollisesti niin tehokkaita. Töissä täytyy taas miettiä asiat siltä kannalta, miten saa hommat valmiiksi mahdollisimman nopeasti, vaivattomasti ja materiaalit optimaalisesti hyödyntäen.
Tässäkin pohjasin kakun renkaaseen pääasiallisesti siksi, että voisin laittaa kakun väliin enemmän sitä täytettä. Koska täyte sisälsi myös hieman liivatetta, kakku pysyi myös muodossaan kauniisti, kun renkaan otti pois. Se ei olisi ollut mahdollista liivatteettomalla täytteellä, jota olisin joutunut käyttämään sitten paljon vähemmän, ettei se olisi valunut kaikki kakun välistä ulos. En sano, että tavallisesti kasatut kakut olisivat minusta liian vähätäytteisiä, vaan halusin vain tästä kakusta ekstramehevän.

Kakkuun toivottiin pintaan mustaa sokerimassaa ja sain myös sähköpostissa kuvan, joka piti saada kakun päälle. En jaksanut alkaa vääntämään mitään monimutkaisia sabluunoita, joten otin vain valkoisen elintarvikevärin ja maalasin vapaalla kädellä silmämääräisesti  kuvan mallista katsoen. Onnistuin mielestäni aika hyvin.
Valkoisella maalaamisessa on omat niksinsä. Ohennan väriä yleensä hyvin varovaisella kädellä, ettei sen peittävyys kärsisi, mutta maalaamisominaisuudet kuitenkin paranisivat hieman. Tärkein jippo on kuitenkin maalata hyvin vähällä värillä ja sutia se mahdollisimman tasaiseksi. Monesti nimittäin liian paksulti maalattu valkoinen helmeytyy ja jää todella ruman näköiseksi sekä ei kuivu suunnilleen viidessä vuodessakaan. Kun väriä hyvin varovasti laimentaa ja maalaa vain ohuita kerroksia, väri kuivuu ihan mainiosti. Samat vinkit pätevät myös mustaan, joka on toinen konstikas väri. 


Kakkuun oltiin tyytyväisiä ja minustakin lopputulos on onnistunut. 

There's a double-birthday in my family on Monday, and I was asked to bake a cake for the occasion.
The cake is my go-to recipe for chocolate cake, this time made with white chocolate. The filling is whipped up from whipped cream, quark, bilberries, vanilla and only just enough sugar that the sourness of the quark is tamed to a pleasent perkiness. I also spread some lemon curd between the layers so as to give the cake some more sweetness and a hint of a nice, bright lemon flavor. Lemons and bilberries go hand in hand and are great together.

I painted the sagittarius freehand straight on to the cake. My sister sent me an email with the picture she wanted to have on the cake and I used that as a guide while painting. I think it came out really nice.
Everyone was pleased and hopefully will enjoy eating the cake as well.

. . .

Hasselpähkinämacarons

Jos ette ole vielä kokeilleet macaronleivosten valmistusta hasselpähkinäjauheella, kannattaa ehdottomasti tehdä niin mahdollisimman pian! Hasselpähkinäkuorissa on selvästi voimakkaampi maku kuin mantelisissa, mutta se ei ole minusta lainkaan huono asia. Yhdistäisin hasselpähkinäiset macaronpohjat ihan tavalliseen tummaan suklaaganacheen, tai jos haluaisin nostaa hasselpähkinän potenssiin kaksi, käyttäisin Nutellaa.

Valmistuksessa ei ole mitään kummallisuuksia. Hasselpähkinäpohjat valmistuvat samalla ohjeella ja samoin menetelmin kuin mantelisetkin macaronpohjat, joten halutessanne voitte vain ottaa oman luotto-ohjeenne ja vaihtaa pähkinäjauhot päittäin. Kirjoittelen tähän kuitenkin ohjeen ylös siltä varalta, että jollakulla ei sellaista vielä ole.


If you haven't yet tried baking macarons with hazelnuts instead of almonds, you should do it now! The flavour is stronger than in regular almond macarons, but that's not a bad thing. I would couple these with a dark chocolate ganache or with Nutella for extra hazelnut flavour.
Preparing these is just like baking regular macarons, so no weirdness there. You can either use your own recipe or grab one from below.

Hasselpähkinämacarons

Hazelnut macarons

• 100g hasselpähkinäjauhetta (finely ground hazelnuts)
• 100g valkuaisia  (egg whites)
• 50g hienoa kidesokeria  (fine granulated sugar)
• 200g tomusokeria   (confectioners sugar)
• hyppysellinen suolaa  (pinch of salt)

Mittaa kaikki ainekset valmiiksi ennen aloittamistasi. Munanvalkuaisia ei ole tarpeen ikäännyttää, tuoreet toimivat ongelmitta.

Sekoita hasselpähkinäjauhe ja tomusokeri hyvin toisiinsa ja siivilöi kerran.

Vatkaa kidesokeri, valkuaiset sekä suolarippu paksuksi ja kuohkeaksi marenkivaahdoksi.

Lisää kuivat aineet marenkivaahdon joukkoon parissa erässä. Sekoita massaa joustavalla lastalla hieroen sitä kulhon reunaa vasten. Tarkoitus on saada ylimääräistä ilmaa pois seoksesta. Kun seos valuu kauniina nauhana lastasta, sen pitäisi olla valmista. Voit tiputtaa lusikallisen vaikka leivinpaperille ja jos se tasoittuu kauniiksi  sileäksi napiksi, se on tarpeeksi ohentunutta. Varo sekoittamasta macaronmassaa liikaa, sillä jos seoksesta poistuu liikaa ilmaa, leivospohjat eivät nouse.

Lappaa massa pyöreällä, noin senttisellä kärjellä varustettuun pursotinpussiin ja pursota leivinpapereille tasakokoisia nappeja sopivin välein. Pohjat levenevät hieman asettuessaan, joten jätä vähän varaa. 

Anna pohjien kuorettua, kunnes pintaan on muodostunut kalvo. Siihen kuluu puolesta tunnista reilu tunti, riippuen hieman ilmankosteudesta.

Nosta paistumaan 120C asteiseen uuniin keskitasolle ja pidä peukkuja, että sekoitit massan hyvin ja tasaiseksi. Halkeilleet ja epämuodostuneet pohjat johtuvat useimmiten juurikin epätasaisesta sekoittamisesta enemmän kuin mistään muusta, mutta onneksi maistuvat kuitenkin yhtä hyvälle kuin kauniit ja onnistuneet pohjatkin. Paista pohjia noin 15-22 minuuttia, kunnes ne irtoavat leivinpaperista ongelmitta. Anna jäähtyä ennen irroittamista.

Valmista valitsemasi täyte ja pursota/lusikoi sitä jäähtyneiden macaronleivospohjien väliin. Nosta valmiit macaronleivokset rasiassa jääkaappiin makustumaan ainakin yhdeksi yöksi ennen nauttimista, jotta ne olisivat parhaimmillaan.

Measure out all the ingredients. You don't have to age the egg whites, fresh ones work just fine.

Mix the confectioners sugar with the ground hazelnuts and sieve.

Beat together the sugar, salt and the egg whites until the foam is luscious and thick.

Add the dry ingredients to the meringue foam and begin mixing using a bendy spatula. Try to rub the mixture to the side of the bowl. Your supposed to deflate the meringue so that when you lift your spatula, the macaron mixture will run from the end of it in a nice ribbon. You could also try dropping a spoonful of the mixture on parchment paper to see if it evens out nicely. If so, then stop deflating and scoop up the mixture in a pastry bag with a round tip. You have to be careful not to deflate the mixture too much, as too thin a mixture yields shells that don't rise at all in the oven.

Pipe the mixture into nice little buttons.

Then let the shells sit on the counter for 30-75 minutes so that they'll form a skin.

Bake in 120C degrees for about 15-22 minutes or until the shells peel off the paper nicely. Let cool.

Fill with a filling of your choice and let the macarons sit in the fridge overnight for best structure and taste.

. . .

Kurpitsadonitsit

Nämä donitsit olivat valehtelematta parhaita, mitä olen ikinä tehnyt ja yksiä parhaista, mitä olen koskaan syönyt. Uskomattomia suorastaan. Ylisanat eivät tee oikeutta näiden mehevyydelle ja kuohkealle rakenteelle.

Reseptistä saan kiittää Bravetart-blogia taas kerran. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty bataattia, mutta kurpitsaa suositellaan yhtä lailla toimivaksi ainekseksi näihin. En usko, että voin tämän jälkeen enää palata kurpitsattomiin/bataatittomiin/perunattomiin munkkitaikinoihin takaisin. Tästä tuli ehdottomasti yksi suosikkiohjeistani.

Taikinan joukkoon siis lisätään x-määrä kypsää bataattia/kurpitsaa muhevoittamaan rakennetta ja tuomaan hieman makua ja väriä myös. Nämä donitsit maustettiin myös vaniljalla ja muskotilla, mikä toimi erinomaisesti.
Fritatut donitsit kylvettiin vielä tarkoitusta varten valmistetussa kuorrutteessa, joka sisälsi kermaa, sokeria, hieman voita sekä makuaineita. Kuulostaa suorastaan härskin epäterveelliseltä ja näitä ei voi kyllä terveysherkuiksi mainostaa mitenkään päin. Mutta namia olivat. 
Nämä donitsit voisivat olla täydellisiä vappuherkkuja ensi vuonna.

Ohje on unsseissa, mutta äkkiäkös sen kääntää grammoihin laskinta käyttäen.

I baked myself a batch of these gorgeous pumpkin doughnuts. They were absolutely the best I've made yet and one of the best I've ever eaten.
I used this recipe from Bravetart.com and it's just wonderful. I don't think I'll be able to go sweet potatoless/pumpkinless with a doughnut dough ever again. 

The recipe calls for baked purée and is spiced with vanilla and nutmeg (yummy!). You can also glaze the doughnuts with a specially made glaze that contains cream, sugar, some butter and spices. Not healthy by a long way, but super delicious. These would be ideal to make on May 1st.

The recipe is in ounces, but it's really not a big trouble to convert it into grams.

. . .

Kookostoffee

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Vegaanisen toffeen valmistus on ajatuksena kiehtonut jo hetken. Tykkään keitellä toffeenameja (ja vielä enemmän maistella niitä), mutta olen pohtinut myös, kuinka ne onnistuisivat, jos peruskerman ottaisi pois ja laittaisi jotain muuta tilalle. Kävi ilmi, että hyvin se sujui ja lopputulos oli vielä sangen maukaskin. Itseasiassa niin maukas, ettei näitä välttämättä uskoisi maidottomiksi ollenkaan.

Testiryhmänä toiminut tytär totesi suunnilleen niillä linjoilla, että maku oli tosi hyvä, mutta toffee kovin sitkeää. Hyvällä halulla upposivat kuitenkin, joten oletan, ettei sitkeä rakenne hirveästi häirinnyt. Itse pidän sitkaasta toffeesta enemmän kuin pehmeästä.
Mutta. Nauttikaa nannasta!


I've been meaning to try out making vegan caramels for some time now. Turned out it wasn't that difficult and I actually think these tasted like the 'real thing'.
My daughter thought that the taste was really good but they were too chewy. Although she didn't seem to mind it that much, the way those caramels were disappearing. I myself like my caramels chewier.
But. Enjoy the sweet goodness!

Kookostoffee

coconut caramels

noin 40kpl / about 40 pieces

• 200g kookoskermaa (coconut cream)
• 220g tärkkelyssiirappia (glucose syrup)
• 210g kidesokeria (sugar)
• 1/2 vaniljatangon siemenet (scrapings of 1/2 vanilla bean pod)
• 1 g jauhettua inkivääriä (ground ginger)
• 35 g maidotonta margariinia   (dairy-free margarin)

Vuoraa 15x20-cm uunivuoka leivinpaperilla. Rasvaa kevyesti.

Punnitse 1,5-2-litraiseen kattilaan kookoskerma, tärkkelyssiirappi, kidesokeri ja mausteet. Kuumenna keskilämmöllä satunnaisesti sekoittaen, kunnes seos alkaa kuplia.

Lisää sitten margariini kuplivaan seokseen ja sekoittele, kunnes se on sulanut.

Iske (digitaalinen) lämpömittari kattilan kylkeen kiinni ja kuumenna kuplivaa seosta samalla sekoittaen, kunnes se saavuttaa 120C asteen lämpötilan. Mieluummin asteen tai kahden verran yli kuin alle.

Kaada seos esivalmisteltuun vuokaan. Anna jähmettyä, kunnes toffee on noin kädenlämpöistä. Leikkaa sitten toffee paloihin huolellisesti öljytyllä veitsellä. Öljyä veistä aina muutaman leikkuukerran välein ja pese se tarvittaessa, jos toffee tarttuu kiinni. Muovinen jämäkkä raappa saattaisi myös toimia hyvin leikkuuseen ja se ei välttämättä tartu kiinni toffeeseen niin kovasti kuin veitsi.

Kääri jäähtyneet toffeemakeiset leivinpaperista leikattuihin karkkipapereihin ja tarjoa ystäville.


Line a 15x20cm tin with parchment. Grease it lightly.

Take a 1,5-2-liter cooking pot and measure out the coconut cream, glucose syrup, sugar and the spices to the pot. Turn the heat on to medium and let the mixture heat up until it begins to bubble, stirring occasionally. Then add the margarine, stirring, until it has melted.

Take a (digital) thermometer and attach it to the side of the pot. Let the mixture bubble away while stirring until it reaches 120C. Rather let the temperature rise a degree or two over that, than take it off the heat too soon.

Pour the mixture to the prepared pan. Let it cool until the caramel is about body temperature. Then cut into pieces with a well-oiled knife. A plastic dough scraper might do the trick also.

Wrap the cooled candy into parchment paper squares and offer some to your friends.

. . .