Kukkakimppukakku äidille

Heinäkuu on kiireistä aikaa suvussamme, sillä suuri osa meistä on syntynyt heinäkuun aikana. Kuluva viikko varsinkin on tiuhaan kansoitettu, sillä seitsemässä vuorokaudessa kerkeää olla neljät syntymäpäivät. Seuraavana vuorossa on äitini, jolle valmistin hänen toiveestaan syntymäpäiväksi kakun taas tänäkin vuonna.

Viime vuoden kakku oli äitini pyynnöstä Klonkku (sillä äitini on hieno ihminen), mutta tänä vuonna sain ohjeeksi helpon ja ei ollenkaan suorituspaineita tuovan pyynnön "tehdä kakusta minua kuvastava". Kiitos äiti tästä. Homma olikin niiiin helppo.

No ei sentään. Rehellisesti sanottuna tehtävä oli yllättävän helppo, vaikka alussa tuntuikin siltä, että joudun tämän jälkeen mykkäkoulun kohteeksi. Äitini on nimittäin erinomainen viherpeukalo ja tykkää kukista ja viherkasveista paljon. Pienen varmistuksen jälkeen päädyin tekemään äidilleni kukkakimpulla koristellun kakun viittauksena tähän taipumukseen, jota en ole perinyt.

Kakkuna on tällä suklaakakun ohjeella leivottu valkosuklaakakku gluteenittomana. Kakun välissä on puolukkarahkamousse ja kosteussulkuna valkosuklaaganache. Pinnassa on sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta.

Kukkasten teko veikin sitten aikaa. Muovailin suurimman osan kukkasista metallilangan ympärille ja annoin riippua kuivaksi telineessä. Jälki on ihan ok, kun ottaa huomioon, että en ole aiemmin tehnyt kukkia tällä tekniikalla.
Tein tätä kakkua varten ensimmäisen rusettinikin. Huh.

Ruusut valmistin kolmesta erivärisestä massasta laittaen tumminta keskustaan ja vaalentaen siitä ulospäin.

Sitten tein erilaisia fantasiakukkasia, joista nämä kuvassa olevat olivat kaikkein suuritöisimpiä. Käytin lankaa heteinä ja ripsuttelin hieman kultapölyä siitepölyksi. Runkona on metallilanka, kukka ja lehtiosat ovat sokerimassaa ja kaikki on viimeistelty kukkateipillä. Hauskaa kyllä ja täytyy harjoitella kukkien tekoa enemmänkin, että osaisi sitten jotain tulevia projekteja varten.

. . .

Elintarvikeväreissä on eroa, osa 1.

Eri valmistajien elintarvikevärit eroavat toisistaan aika huisasti. 
Minulle iski loppukeväästä halu kokeilla ja testata eri valmistajien elintarvikevärejä ja katsoa, kuinka ne vertautuisivat toisiinsa. Päätin koittaa valmistella kotikeittiössä toteutetun testin, jossa vertailisin värien eri ominaisuuksia, kuten värjäävyyttä, liukenevuutta ja lämmönkestävyyttä.

Jaan testitulokset kahteen viestiin, sillä muuten tulisi kilometrin verran tekstiä ja kuvia yhteen pötköön. 


Ennakko-odotukset

Ennen testin tekoa minulla oli ennakkokäsityksiä eri värimerkeistä ja niiden suoriutuvuudesta. Ajattelin, että marketeista yleisesti saatavilla oleva Spice Aroman väri ei pärjäisi erityisen hyvin värjäävyydessä. Olin kuullut myös huhuja Wiltonin huonosta lämmönkestävyydestä ja epäilin sen suoriutumista paistotestissä. Koitin kuitenkin laittaa omat asenneongelmani syrjään ja pohtia testin tuloksia objektiivisesti.

Testin suunnittelu ja toteutus

Kokeilun motiivit olivat osin itsekkäät. Halusin testata eri värien ominaisuuksia, jotta en tuhlaisi vuosia vääränlaisten väriaineiden käyttämiseen, vaan selvittäisin jo työurani alkupäässä, mitä värejä välttää tulevaisuudessa.

Käytin ensin hetken pohtiakseni, millaisissa tilanteissa elintarvikevärejä ylipäänsä käytetään. Listasin testiä varten seuraavat käyttötarkoitukset, jotka totesin ainakin omassa käytössäni oleellisimmiksi:

• voikreemi / valkosuklaa (molemmat rasvaisia massoja)
• Kermavaahto 
• Sokerimassa (värjäävyys; valitsin sokerimassan sen valkoisuuden vuoksi)
• Vesi (liukenevuus)
• Macaronleivospohjat  (kuinka väri pärjää kuumennuksessa)

Testi toteutettiin kotikeittiössä kotoani löytyneillä välineillä, joten hypertarkkaa laboratoriolaatua testi ei ole.

Punnitsin punnittavissa olevat aineet, kuten veden ja sokerimassan vaa'alla saadakseni tasapuolisemmat testiolosuhteet. Värien annostelu oli haastavampaa. 

Annostelin nestemäisen värin tipoittain käyttäen annostelussa lääkeruiskua. Geelimäisen värin määrän annostelin käyttäen merkittyjä coctailtikkuja. Dippasin kunkin tikun tikkuun piirrettyyn viivaan saakka pystysuoraan väriaineeseen ja käytin tikkuun tarttunutta väriä vertailun perusteena. Jauhemaisen värin otin tikulla myöskin.

Lämmönkestovertailua varten valmistin macaronleivosmassaa, jonka punnitsin tasakokoisiin eriin. Pursotin värjätyt massat etukäteen merkityille leivinpapereille, kuoretin pohjia samanlaiset ajat ja paistoin samoilla asetuksilla yhtä pitkän ajan. Lopullisen värinkestävyyden määrittelin aistinvaraisesti.

Valitsin testissä käytettäväksi sävyksi punaisen, sillä käytän eniten punaista väriä omissa tuotteissani. Koitin valita eri valmistajilta mahdollisimman samankaltaisen sävyn keskipunaista, jotta vertailu olisi mahdollista.

Väriaineiden kalleuden sekä suomalaisesta näkökulmasta vaikeahkon saatavuuden vuoksi jouduin rajoittamaan testissä mukana olleita väriaineita minun kannaltani helpoiten saatavissa oleviin valmisteisiin. 


Liukenevuus

Mittasin lasiin 100g vettä. Sekoitin joukkoon väriaineen ja annoin seistä 10 minuuttia. Kuvat on otettu seisottamisen jälkeen.
Pisteytin värinmuodostuksen asteikolla 1-3 sekä liukenevuuden asteikolla 1-3. Hailakkuus sekä porot pohjalla toivat huonomman tuloksen, kun taas täydellinen liuenneisuus sekä intensiivinen väri toivat parhaan tuloksen.

Pastavärit oikealta vasemmalle: Confetti, Wilton, Sugarflair, PME ja QFC

Pastavärit:

Confetti atsoväritön pastaväri: Väri 1p, liukenevuus 1p
Kaikkein huonoin värinmuodostus, lähes olematon väri. Paljon jöpöjä sekä pohjalla että kellumassa hitusina nesteen joukossa. 

Wilton No Taste:  Väri 2p, liukenevuus 3p
Ihan ok värjäävyys, vaikkakin hieman hailakka väri. Liukenevuus täydellinen. 

Sugarflair:  Väri 3p, liukenevuus 3p
Pastavärien paras värjäystulos. Oikeasti syvä väri. Täydellinen liukenevuus.

PME:  Väri 2p, liukenevuus 3p
Aavistuksen hailakka väri, täydellinen liukenevuus.

QFC Squires Kitchen:  Väri 3p, liukenevuus 3p
Ei aivan yhtä hyvä värjäävyys kuin Sugarflairilla, mutta hyvä ja syvä väri. Liukeni erinomaisesti.

Jauhevärit: 

QFC Squires Kitchen: Väri 3p, liukenevuus 1p
Syvä väri, mutta samea. Jätti paljon partikkeleita pohjalle.

Oikealla PME, vasemmalla Spice Aroma

Nestemäiset värit:

PME: Väri 1p, liukenevuus 3p
Väri hailakka ja vaalea. Nestemäisenä värinä liukeni erinomaisesti.

Spice Aroma: Väri 2p, liukenevuus 3p
Perushyvä värjäävyys, liukeni tasaisesti ja hyvin.



Värjäävyys: kermavaahto

Punnitsin värjättäväksi 15g kermavaahtoa. Sekoitin väriaineen valmiiseen vaahtoon lusikalla pienessä kulhossa ja kippasin kuvattavaksi suurimman osan. Pesin kulhon ja lusikan joka välissä värien sekoittumisen estämiseksi.

Oikealta vasemmalle: Confetti, Wilton, Sugarflair, PME ja QFC

Pastavärit:

Confetti: Väri 1p
Ei juurikaan väriä.

Wilton: Väri 2p
Perushyvä väri.

Sugarflair:  Väri 3p
Intensiivinen väri.

PME: Väri 2p
Hailakka, mutta muuten ok väri.

QFC: Väri 2p
Perushyvä väri.

Oikealta alkaen: QFC jauheväri, Spice Aroma ja PME

Jauheväri:

QFC: Väri 2p
Värjäävyys ok, huono liukenevuus.


Nestemäiset värit:

Spice Aroma: Väri 2p
Hyvä väri.

PME: Väri 2
Perusvärjäävys, väri tosin melko hailakka.

. . .

Kinuskinen pekaanipähkinäpiiras

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet yllättävän kiireiset.
Ensin serkkuni piipahti kylään muutamaksi päiväksi ja sitten hänen lähtöään seuraavana päivänä oli meidän vuoromme matkustaa Kuopioon sukuloimaan. Sukuloinneista selvittyämme olikin minun syntymäpäiväni ja tyttären uimakoulu pyörähti käyntiin. Olen ollut ihan helisemässä, että missä välissä ennätän muka leipoa.

No rehellisyyden nimissä olen leivoskellut aika monessa välissä aina vähäsen jotain. Tein suklaa-lakritsaleivoksia serkulleni ja koitin kahdesti saada tätä pekaanipiirasta kohdilleen onnistumatta täysin. Nyt kolmannella kerralla viimein napsahti nappiin.

Tämä pekaanipähkinäpiiras on juuri niin hidas-/nopeatekoinen kuin haluat sen olevan. Kaikki on kiinni siitä, keitätkö kinuskin itse vai käytätkö kaupan valmista tuotetta. Toivottavasti piiras maistuu yhtä hyvälle teidän muidenkin suussa kuin omassani maistui.

Kinuskinen pekaanipähkinäpiiras

12 palaa

Masariinipohja:

• 150 g mantelimassaa
• 150 g huoneenlämpöistä voita
• 80 g kidesokeria
• 60 g kananmunaa
• 20 g keltuaista
• 90 g puolikarkeita vehnäjauhoja

Pintaan:

• 150 g pekaanipähkinöitä
• 150 g kinuskia

Valmista masariinimassa.

Vaahdota voi, mantelimassa ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. 

Lisää kananmuna ja keltuainen ohuena nauhana samalla hitaasti vatkaten.

Lisää lopuksi vehnäjauhot lastalla käännellen.

Kaavi sitten massa leivinpaperilla vuorattuun 25 x 35-senttiseen vuokaan ja levitä massa tasaiseksi kerrokseksi vuoan pohjalle.

Ota sitten pekaanipähkinät ja asettele ne masariinimassan pintaan riveihin. Voit myös ripotella pähkinät mikäli tahdot, mutta varmista, etteivät pähkinät mene toistensa päälle.

Valuta viimeisenä kinuski pähkinöiden päälle raidoiksi.

Paista 180C asteessa 20 minuutin ajan tai kunnes kullanruskea.

Anna jäähtyä täysin ennen leikkaamista 12 palaan.

Pikakinuski

(puolikas annos riittää piiraalle)

• 200g vispikermaa
• 200g fariinisokeria
• 20g voita

Mittaa ainekset kattilaan. Kuumenna keskilämmöllä samalla sekoittaen, kunnes seos alkaa kiehua. Keitä kinuskia samalla hämmennelllen, kunnes se paksunee.

Keittoaika on kaikkinensa noin 30-45 minuuttia.

Näin määrität, onko kinuski valmis:

Ota kulhoon kylmää vettä. Tiputa muutama pisara kinuskia lastankärjellä veteen. Mikäli kinuski jähmettyy muovailtavaksi palloksi, se on valmista. Mikäli kinuskipisara liukenee veteen, on se aivan liian ohutta vielä ja keittoa tulee jatkaa.

Kinuski saattaa säilytyksessä muuttua rakeiseksi. Ei hätää, se on kiteytynyttä sokeria. Tämän pulman voi korjata kuumentamalla kinuskin uudelleen, jolloin sokerikiteet liukenevat.

Näin loppuun vielä kuva mummin upeista kukkasista. Vihertäisipä jauhopeukaloni edes hieman. Nyt jos se on vihreä, se johtuu vain elintarvikeväristä.

. . .

Maalaishiivaleipä

Tuore leipä on kyllä ihanaa. 
Tästä puolen litran ohjeesta saa kaksi limppua tai kaksi pellillistä sämpylöitä. Jauhojenkin suhteen voi halutessaan ryhtyä kokeelliseksi ja käyttää vaikka sämpyläjauhoja, grahamjauhoja tai vaikka spelttijauhoja korvaamaan hiivaleipäjauhot. Silloin leipä ei tosin ole enää maalaishiivaa, mutta herkullista varmasti silti.

Maalaishiivaleipä

2 limppua

• 500g kädenlämpöistä vettä
• 25g tuorehiivaa 
• 300g puolikarkeita vehnäjauhoja
• 350g hiivaleipäjauhoja
• 25g rypsiöljyä
• 12g suolaa

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää kaikki jauhot sekä suola kerralla nesteen joukkoon. Mittaa öljy erilliseen astiaan.

Vaivaa taikinaa, kunnes siihen on muodostunut hyvin sitkoa. Lisää vasta sitten öljy taikinan joukkoon. Jatka vaivaamista vielä kymmenisen minuuttia tai kunnes niin sanottu ikkunatesti kertoo sitkon olevan hyvin muodostunut. Ikkunatestillä tarkoitetaan siis sitä, kun pienehköä taikinapalaa venytellään ja levitellään käsien välissä ohueksi, lähes läpinäkyväksi levyksi ja taikina kestää sen repeilemättä.

Taikina on valmiina melko löysää. Vastusta kiusausta lisätä jauhoja.

Nosta taikina öljyttyyn ämpäriin tai isoon öljyttyyn taikinakulhoon. Anna levätä tunnin verran huoneenlämmössä peitettynä kelmulla.

Kumoa sitten jauhotetulla työtasolle ja paloittele kahdeksi noin 550g limpuksi. Riivaa kevyesti pyöreäksi ja nostata muovin alla huoneenlämmössä riivaussauma ylöspäin. Jauhota ennen paistoa ja viillä halutessasi.

Nosta kuumaan uuniin (240C) ja alenna lämpö heti 200C asteeseen. Paista noin 20-25 minuuttia tai kunnes kypsiä. Pintaan hyvä paistoväri ja pohjaan samaten. Kypsän leivän pohjaa rystysellä naputtaessa kuulostaa ontolta.

. . .