Vähän rokimpi hääkakku

Eilen oli maanantai ja perheessämme suuret juhlat. Äitini meni naimisiin!
Ja kun kyseessä oli äitini (ja totta puhuen myös äitini sulho), häistä ei tullut mitenkään erityisen perinteiset, vaan ihanalla tavalla juuri heidän näköisensä tapahtuma.

Vihkitilaisuus oli pienehkö ja seremonian jälkeen tarjoiltiin kakkukahvit kotona.

Äitini ja hänen miehensä ovat keränneet hyvän kokoelman kauniita vanhoja kahvikuppeja ja tasseja, jotka katettiin kahvipöytään. Kokoelma on tarkoituksella eriparinen ja se myös mukavasti alleviivasi juhlien vintagehengeä.

Kahvipöytä koristeltiin juhlaan sopivaksi kauniilla pellavaliinalla, tuoreilla neilikoilla ja preeriaruusuilla sekä muutamalla metrillä valkoista tylliä, jonka sekaan oli piilotettu valosarja. Pöydän visuaalinen ilme oli taitavan kälyni ansiota. Minä autoin lähinnä pohtimalla astioiden paikkoja kattauksessa.

Minun osuuteni juhlien järjestelyissä keskittyi eniten makeiden leivonnaisten valmistukseen. Juhlien tarjottavat olivat pieniä karjalanpiirakoita lukuunottamatta gluteenittomat. Leivoin gluteenittomia murokeksejä, jotka pikeerasin ja valmistin myös valtavan (n. 4,5kg! Me punnittiin!) täytekakun tarjolle.

Tässä sitten se hääkakku. Tällaisia ei ehkä ihan kaikissa häissä ole. 

Hääpari harrastaa moottoripyörällä huristelua ja toiveena esitettiinkin, että kakun pintaan pitäisi saada kaksi moottoripyörää ajavaa luurankoa buutsit jalassa. Minusta tämä kiteyttää äitini ja hänen miehensä meiningin aika täydellisesti. Olen tainnut ennenkin kehua, kuinka minulla on ehkä yksi hienoimmista äideistä ikinä, kun hän on ihanan erilainen ja yksinkertaisesti vain mahtava. Nyt hän on onnekseen saanut rinnalle aikalailla yhtä mahtavan ihmisen ja he täydentävät toisiaan kyllä erinomaisen hyvin.

Kakku oli gluteeniton valkosuklaakakku, jonka kostutin laimealla vaniljalla maustetulla sokerivedellä. Täytteenä oli kevyesti sokeroitu, paseerattu puolukkakompotti ja varovasti valkosuklaalla maustettu kermavaahto. Kosteussuluksi laitoin valkosuklaaganachea ja pintaan sokerimassan ja valmiin kaulintamassan sekoitusta. Kuvat on maalattu mustalla elintarvikevärillä.

Kakun kylkiin maalasin lisää luurankoja. Ne kuvastavat hääparille tärkeitä asioita, joita he tykkäävät puuhailla yhdessä. Tässä ensimmäisenä on sauna.

Sitten on retkeily.

 Skumppa (nimenomaan maljanmallisista laseista nautittuna).

Ja viimeisenä tanssi. Äitini ja hänen miehensä tapasivatkin tanssin pyörteissä.

Kakkua oli hauska tehdä. Ei ihan joka kerta pääse maalailemaan luurankoja hääkakun pintaan.

Vielä kerran valtavasti onnea hääparille!

. . .