synttärilahjakakku

Paha Kakku-blogi on muuttanut!


Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

. . .


Hyvällä ystävälläni oli syntymäpäivä.

Päätin lahjoa häntä leivonnaisilla (mikä on noin yleisesti ottaen aika mainio lahja, ovat ne sitten ostettuja tai omin nakkisormin väännettyjä).

Ystäväni pyysi kainosti itselleen Deadpool-kakkua, sillä kyseinen  moottoriturpa on hänen suosikkisarjakuvahahmonsa. Kakun väliin piti kuulemma saada jossain muodossa maapähkinävoita ja nallekarkkeja, sillä kohtalaisen häiriintyneellä hahmolla täytyy olla myös kohtalaisen häiriintyneen makuinen kakku.

Aivan erityisen houkutteleva projekti siis!

Valmistin koululla suorakaiteen muotoisen suklaahippukakkupohjan, joka ennätti makustua pakkasen puolella hetken ennen käyttöä.

Kostutukseen tein vedestä, tummasta kaakaojauheesta ja sokerista kiehauttamalla vahvan liemen, jolla sain makua syvennettyä mukavasti.

Kakun väliin ja lopulta myös päälle lappasin maapähkinävoikreemiä ja sekaan ripottelin rutkasti kokonaisia nallekarkkeja, kuten pyydetty oli.

Maapähkinävoikreemin päälle laitoin valkoisen sokerimassan, johon kiinnitin tärkkelyssiirapilla pienet puhekuplalaatat. Iso kuvalaatta on vain laskettu paikalleen, eikä sitä ole liimattu kiinni.

Maapähkinävoikreemin ohje on sama, jota käytin whoopie-leivoksissa täytteenä. ( linkki aiempaan blokkaukseen )

Kolmilevyiseen, noin A4-kokoiseen kakkuun tein 2,5 -kertaisen annoksen kreemiä ja se riitti sopivasti.

Annoin kreemitetyn kakun levätä kylmässä sillä välin, kun valmistin viimeiset koristelaatat, että kreemipinta ennättäisi kovettua.

Keskellä olevan kuvalaatan valmistuksen aloitin viime viikolla. Periaatteessa sen olisi voinut aivan hyvin valmistaa vaikka kuukaudenkin etukäteen, jolloin se olisi kerennyt kuivua rauhassa kovaksi.

Kuva on maalattu elintarvikeväreillä netistä löytämäni mallin perusteella.

Ensiksi piirsin hahmon ääriviivat elintarvikeväritussilla sokerimassalevyyn, minkä jälkeen aloin lisätä yksityiskohtia käsi täristen tuijottaen samalla mallikuvaa silmät kipeinä.

Olen tottunut paperille piirtäessäni siihen, että luonnostelen ensin lyijykynällä, minkä jälkeen tussaan varsinaiset viivat ja kumitan luonnospiirrokset pois. Sokerimassan kanssa ei voi toimia niin, joten jokaisen piirretyn viivan piti mennä kohdilleen heti.

Ei siis yhtään paineita. 

Myönnän, että käsi meinasi täristä välillä aika hurjasti.

Elintarvikeväreillä maalatessa selvisi myös nopeasti erilaisten värien käyttäytymisominaisuudet sekä niiden peittävyysasteet.

Punainen väri on sekoitettu vodkaan liotetusta jauheväristä (vesi nesteenä ei toimi, sillä se sulattaa sokerimassan) ja maalasin sitä viisi kerrosta, jotta sain riittävän peittävyyden.

Vaaleansininen väri on sekoitettu Wiltonin valkoisesta titaanioksidipohjaisesta elintarvikeväristä ja koululta saadusta sinisestä väristä. Valkoinen oli paksuudeltaan ehkä nestemäisen peitevärimaalin luokkaa ja sininen taas hyvin juoksevaa. Vaaleansiniseen riitti kaksi kerrosta.

Maalasin lisäksi kaksi kerrosta ruskeaa väriä kaikille alueille, jotka myöhemmin oli tarkoitus maalata mustiksi, jotta niistä saisi nopeammin ja vähemmillä maalauskerroksilla oikeasti mustat.

Ruskea värini oli Wiltonin ruskea pastaväri, joka ei ollut maalaamiseen mitenkään mahdottoman hyvä, ainakaan suoralta käsin. 

Ehkä kirkkaalla viinalla varovasti laimennettuna se toimisi paremmin.

Annoin kuvan kuivua rauhassa viikonlopun yli ja palasin asiaan maanantaina. Maalasin harmaat alueet, mustat alueet, korjasin punaista väriä muutamasta kohdasta hieman ja rajasin mustalla värillä kaikki viivakohdat.

Käytin Wiltonin Dab'N'Color-väriä, joka toimi odotettua paremmin. Paksuutensa puolesta se soveltuu maalaamiseen oikein hyvin ja väri on melko peittävä jo ensimmäisellä kerroksella. Ainoa huono puoli tässä mustassa värissä oli sen suuri vihreäsävyisyys, minkä huomasi selkeästi  maalatessa. Onneksi olin maalannut ruskealla kaikki mustan värin alueet etukäteen, joten sen punertava sävy auttoi taittamaan mustasta kauniimman ja selkeämmin Mustan.

Huomasin myös tehdessäni, että paksummalla elintarvikevärillä maalatessa täytyy käyttää hyvin vähän väriä kerrallaan. Maali nimittäin helmeytyy herkästi tai sekoitesävyjen ollessa kyseessä, separoituu herkästi, mikäli sitä on yhtään enemmälti maalatulla alueella. Eli hyvin vähällä värillä ja melko kuivalla siveltimellä kannattaa tehdä, jotta saa aikaan parhaan tuloksen.

Toinen tärkeä huomio oli, että ohuet, alkoholipohjaiset värinesteet (kuten tässä kuvassa tuo punainen) ovat usein niin hentoja, että niitä tarvitaan useampi kerros, jotta peittävyys olisi riittävä. Uutta kerrosta maalatessa kuitenkin käy niin, että uusi, märkä väri kastelee ja pehmittää vanhan värikerroksen. Tärkeää on siis, että uutta kerrosta sutiessa jokaiseen kohtaan kosketaan siveltimellä vain kerran, ei sen enempää, muuten väri pahimmassa tapauksessa pyyhkiytyy siitä kohdasta kokonaan pois ja joudut korjailemaan sitä myöhemmin. Näin kävi minulle.

Deadpool on hahmo, joka usein laukoo nasevia kommentteja. Hahmo on myös päästään täysin sekaisin ja Deadpoolilla tunnetusti on kaksi eri mieltä, jotka heittävät lusikkansa soppaan aina tilaisuuden tullen. Sarjakuvissa ne tunnistaa toisistaan erilaisen tekstityypin ja puhekuplien taustavärin perusteella.

Kehitin kakkua varten dialogin, jossa äänet pohtivat, voiko löydettyä kakkua syödä vaiko ei.

Sitten valmistin sokerimassasta puhekuplat, jotka värjäsin elintarvikeväreillä ja kiinnitin kakun pintaan käyttäen tärkkelyssiirappia liima-aineena.

Kakusta uupuu tarkoituksella myös melko iso pala, sillä sitä on käyty ronkkimassa ja kakkurosmo on jättänyt haarukkansa rikospaikalle.

Ystävä oli tyytyväinen ja se onkin kaikkein tärkein.

Minäkin olen tyytyväinen ja sekin on ihan kohtuullisen hyvä juttu. Hauska projekti, otetaan uusiksi!

Jälkikirjoitus:
Maapähkinävoikreemi, suklaahippukakku ja nallekarkit oli muuten aivan mahtavan hyvän makuisia yhdessä, vaikkei sitä uskoisi!
Epäilin minäkin, mutta käännynnäiseksi jouduin. <3

. . .