Runebergintorttu

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin päivä (5.2.) on ihan kulman takana. 
Sain kipinän valmistaa runebergintorttuja, mutta pulmaksi muodostui oikeanlaisten muottien puute. Muffinivuoat eivät houkutelleet, joten päätin tehdä yhden ison runebergin, jota voisi tarjota kuin perinteistä piirasta. Tortusta tuli myös alkoholiton, sillä sitä on tarkoitus tarjoilla myös lapsille.

Muutokset eivät jää tähän, sillä minun runebergini sisällä on vadelman sijaan puolukkahilloa. Murskatut mantelilastut antavat hieman erilaisen tekstuurin kuin mantelirouhe ja karkea vehnäjauho on jätetty pois siksi, että en halunnut käydä kaupassa vain sitä hankkiakseni. Todellakin tarinan Rouva Runebergin hengen mukaan toteutettu resepti!

Runebergintorttu

yksi halkaisijaltaan 20-senttinen piiras

• 240g puolikarkeita vehnäjauhoja
• 200g huoneenlämpöistä voita
• 1 kokonainen kananmuna
• 1 kananmunan keltuainen
• 165g taloussokeria
• 80g mantelilastuja puristeltuna murskaksi
• 8g leivinjauhetta
• 50g puolukkahilloa (vadelmakin käy)

Kostutukseen:

• 75g kiehuvaa vettä
• 30g hunajaa tai palmusokeria

Koristeluun:

• pikeeriä tai pomadaa
• hilloa

Vatkaa pehmeä voi ja kidesokeri sekasin, mutta älä vaahdota. 

Lisää kaikki muut ainekset hilloa lukuunottamatta ja vatkaa tasaiseksi. Saat paksun massan, joka muistuttaa pehmeää pikkuleipätaikinaa.

Ota halkaisijaltaan 20-senttinen voideltu kakkuvuoka tai kakkurengas ja painele taikina vuokaan tasaisesti käyttäen pientä tippaa jauhoja apunasi.

Töki taikinaan tasaisin välein koloja sormellasi (15-18 koloa lienee sopivasti) ja täytä kolot hillolla.

Nosta 200-asteiseen uuniin ja kypsennä 30-35 minuuttia tai kunnes tortun keskelle tökättyyn tikkuun ei tartu tahmaa. Mikäli uunillasi on taipumusta korventaa leivonnaisten pinta, aseta paiston viimeiselle kolmannekselle folio- tai leivinpaperiympyrä suojaamaan tortun pintaa liialta tummumiselta.

Anna kypsän tortun asettua rauhassa noin kymmenen-viidentoista minuutin ajan ennen irroittamista vuoasta.

Kostuta edelleen lämmin torttu palmusokerivedellä (tai hunajavedellä) huolellisesti. Anna jäähtyä loppuun.

Koristele jäähtynyt torttu pikeeriympyröin ja hillosilmin valitsemallasi tyylillä.

Voit käyttää pikeeriin ylijääneen valkuaisen ja sävyttää sen halutessasi vaaleanpunaiseksi elintarvikevärein. Pikeerin ohje tässä.

. . .

Maalattuja koristuksia

lehtipöllö

Eräs suosikkitaiteilijoistani, Taina Koskinen, ilahdutti minua suuresti antamalla luvan käyttää joitakin kuva-aiheitaan koristekokeilluissani.

Valmistin yllä olevan pöllön marsipaanista ja lisäsin kuvioinnit elintarvikevärein maalaten. Pöllö on kooltaan noin 5x6cm.

harmaa pöllö

Lisäksi maalasin joitakin hänen kuviaan pikeeratuille kekseille.
Vinkkinä myöhempää varten suosittelen, että ei kannata pikeeratessa kuunnella tai katsoa ohjelmia, jotka naurattavat hervottomasti. Terveisin nimimerkki: Pikeerit missä sattuu.
Sitä se ohjelmista parhain, QI, tekee ihmisen lapselle.

slime cat

minipöllö

kasvit

moss

Loppuun vielä kuva pöllöstä tekovaiheessa.

Kiitos hauskasta tilaisuudesta, Taina!

. . .

Tarteletteja

Kokeilin jotain itselleni uutta ja erilaista. Valmistin päärynä-frangipanetarteletteja sekä päärynä-omenakompottitarteletteja, jotka molemmat ovat minulle vieraampaa maastoa.
Olen yleensä pitäytynyt sellaisessa tutun turvallisessa leivonnassa, mutta nyt sain kipinän testata jotain uutta.

Murotaikinapohjat leivoin käyttäen omaa ohjettani (kts. viestin loppu), mutta molemmat täyteohjeet ovat Tartelette-blogista.
Blogin kirjoittaja, Helene, on keliaakikko, joten alkuperäisissä ohjeissa pohjien ohjeet ovat gluteenittomat. Annos luotto-ohjeella tehtyä murotaikinaa ratkaisi asian kuitenkin kätevästi.

Päärynä-omenakompottitarteletit tein seuraavasti:

Leivoin kasan murotarteletteja, joista täytin omenakompotilla yhdeksän kappaletta. Ohje täällä. 
Kahden omenan edestä kompottia riitti tarteleteille mainiosti.

Kompotin päälle asettelin voisulassa, sokeririppusessa ja sitruunamehutilkassa pyöräytettyjä ohkaisia päärynäsiivuja, minkä jälkeen paistoin tarteletit 180C-asteessa, kunnes päärynät alkoivat saada väriä, eli kymmenisen minuuttia noin suunnilleen.

Päärynä-frangipanetarteletit valmistin seuraavasti:

Leivoin kasan tartelettipohjia, joista täytin frangipaneseoksella kahdeksan. Ohje täällä.
Puolikas annos frangipanea riitti kahdeksaan tartelettiin. Lisäksi korvasin hunajan sulattamalla noin 60 grammaa palmusokeria vesitilkan kanssa kasarissa ja kaatamalla sen frangipaneseoksen joukkoon nestemäisenä.

Päälle asettelin ohuita päärynäsiivuja yhden päärynän verran ja paistoin 170C-asteisessa uunissa noin 20 minuutin ajan.

Loppuun vielä luotto-ohjeeni murotaikinalle.

Murotaikina

16-20 kpl 9-senttisiä tarteletteja

• 200g voita
• 100g sokeria
• 55g kananmunaa
• 260g vehnäjauhoja

Sekoita huoneenlämpöiseen voihin ensin sokeri ja sitten kananmuna.

Lisää jauhot ja sekoita vain sen verran, että saat aikaan tasaisen massan.

Laita murotaikina tuorekelmuun käärittynä kylmään vähintään 30 minuutiksi.

Kauli piiraspohjiksi tai tarteletteihin.

Paista 180C-asteessa noin 8-15 minuuttia, riippuen tarteletin koosta.

Marenkiruusukkeet

Marengit taitavat olla leivosmaailman kuuminta hottia tällä hetkellä. Niitä ei hehkuteta ympäri maita ja mantuja kenties samalla skaalalla kuin macaronleivoksista kohkattiin, mutta nämä sokeripommit pompsahtelevat silmiini missä kuljenkin.

Marengin valmistus on helppoa, kunhan muistaa pari perusasiaa. Tärkein on rasvasta puhtaat työvälineet, sillä rasvaisessa kulhossa valkuaiset eivät vaahtoudu riittävän koviksi. Seuraavaksi tärkein asia on, että marengit kuivatetaan uunissa, niitä ei paisteta. Eli alhainen uuninlämpö ja parin tunnin uunissapitoaika.

Marengin valmistus on yleensä jaoteltu kolmeen eri tekniikkaan, eli ranskalaiseen-, italialaiseen- tai sveitsiläiseen tapaan valmistaa marenkia.

Ranskalainen tapa valmistaa marenkia on vähäeleisin, sillä siinä valkuaisia (ja halutessaan rippusta suolaa tai tilkkaa sitruunamehua tai etikkaa) vaahdotetaan ensin pehmeäksi vaahdoksi, minkä jälkeen lisätään sokeri ja vatkataan, kunnes marenki on kovaa ja kiiltävää.

Italialainen tapa taas edellyttää sokerisiirapin keittämistä. Valkuaiset vaahdotetaan niin sanotulle 'soft peak'-asteelle sokeritilkan kanssa, minkä jälkeen kuumennetaan vettä ja sokeria, kunnes kaikki vesi on haihtunut ja sula sokeri on kuumunut 118-120C -asteiseksi. Sitten samalla hitaasti vatkaten sokerisiirappi yhdistetään valkuaisvaahtoon. Tämän jälkeen seos vatkataan kovaksi ja kiiltäväksi. 

Sveitsiläisessä tavassa valmistaa marenkia sokeri ja valkuaiset asetetaan vesihauteeseen ja kuumennetaan 70-71C-asteiseksi samalla kevyesti hämmentäen. Sitten kuuma valkuaisseos vatkataan kovaksi ja kiiltäväksi.

Ranskalainen marenki on noista kolmesta kenties helpoten lähestyttävän tuntuinen, mutta italialaisella ja sveitsiläisellä marengilla on molemmilla etunsa. Niitä on vaikeampi vatkata yli ja lopputuloksena on upeasti kiiltävää marenkia. Sveitsiläinen tai italialainen marenki on myös ihanan kermaisaa ja soveltuu erinomaisesti päällystämään esimerkiksi sitruunamarenkipiirasta tai key lime pieta tai vaikka uunijäätelöä.
Suutuntuma on minusta paljon miellyttävämpi niissä ja leivosten koristeluun suosittelen joko italialaista tai sveitsiläistä marenkia, vaikka ne ovatkin työläämpiä valmistaa.

Näitä kuvien marenkeja valmistin italialaista menetelmää käyttäen, johon ohje alla.

Italialainen marenki

12 marenkiruusuketta, halk. 5cm

• 2 valkuaista (n.67g)
• 20g kidesokeria
• 50g vettä
• 90g kidesokeria
• väriainetta (valinnainen)

Vaahdota valkuaiset sekä 20g sokeria pehmeäksi, mutta pitäväksi vaahdoksi, ns. 'soft peak'-asteelle.

Sen jälkeen mittaa 90g kidesokeria ja 50g vettä sekä mahdollinen väriaine teräskasariin. Aseta sokerilämpömittari paikoilleen kasarin laitaan niin, että mittari ei kosketa kasarin pohjaa.

Kuumenna seosta täydellä teholla sitä lainkaan hämmentämättä, kunnes seos saavuttaa 118-120C asteen lämmön. Jos lisäsit väriainetta, seos kuohuu melko voimakkaasti, mutta ei ole haitallista.

Ota lämpömittari irti kasarista ja siirry heti valkuaisten ääreen kuuman sokerisiirapin kanssa. Samalla hitaasti vatkaten kaada sokerisiirappi valkuaisten joukkoon. Aseta kasari syrjään ja jatka marengin vaahdottamista täydellä teholla, kunnes vaahto on kovaa ja kestävää.

Käytä leivosten päällystämiseen tai pursota leivinpaperille haluamaasi muotoon.

Kuivata marengit 100C-asteisessa uunissa 1,5 - 2 tunnin ajan, riippuen marenkien koosta. Kypsä marenki irtoaa helposti leivinpaperista ja tuntuu keveältä.

Valmistamiini marenkiruusukkeihin käytin nestemäistä punaista elintarvikeväriä teelusikallisen ja kuivatusaikaa tarvitsin kaksi tuntia.

. . .

Vaniljawhoopiet ruusutäytteellä

Viime päivinä olen vain leiponut ja leiponut. Samalla olen koittanut etsiä itselleni töitä. Tällä alalla vain alkuvuosi on tuskaisen hiljainen, joten siinä voi mennä hetki. 
Teoriani on, että tammi-helmikuussa ei leipureille riitä töitä, koska ihmiset koittavat vielä pitää kiinni uudenvuodenlupauksistaan ja joulunjälkeisdieeteistään. Mutta ei hätää; kyllä ne viimeistään laskiaisena retkahtavat taas pullanhimoonsa ja minäkin työllistyn.

Itse uskon herkkujen kohtuukäyttöön ympäri vuoden (vaikka minun kohtuuteni lieneekin monelle liikasuuri), jolloin huonoa omatuntoa ei tarvitse potea, jos välillä herkutteleekin vähän tai enemmän. Tämän leivontasuman seurauksena tosin pakastimessani alkaa olla kiitettävästi vierasvaraa, sillä edes minä en kykene syömään kaikkia niitä herkkuja, joita tässä innossani olen kyhännyt.

Eilen illalla sain päähäni kokeilla uudenlaista whoopiemakua: vaniljapohjaa ruusutäytteellä. Leivoksista tuli todella makeita, mutta joskus se on juurikin Se Juttu.

Vaniljawhoopiet ruusutäytteellä

16 valmista leivosta

Leivospohjiin:

• 160g vehnäjauhoja
• 7g leivinjauhetta
• 60g voisulaa
• 90g kidesokeria
• 55g kananmunaa (1kpl)
• 60g maitoa
• 1/4 maustemittaa jauhettua vaniljaa

Ruusutäytteeseen:

• 60g huoneenlämpöistä voita
• 20g ruusuvettä
• 10g maitoa tai kermaa
• 5g vaniljasokeria
• 210g tomusokeria

Esilämmitä uuni 190C asteeseen.

Sulata voi. Mittaa sitten kaikki ainekset samaan kulhoon ja vatkaa huolellisesti tasaiseksi massaksi.

Lapa leivospohjamassa pursotinpussiin ja pursota leivinpapereille 2x16 tasakokoista pyörylää. Taikina leviää uunissa jonkun verran, joten huolehdi väleistä. Voit myös annostella taikinan lusikalla, jos haluat, mutta leivospohjista on silloin hankalampi saada siistin pyöreitä.

Paista leivospohjia uunissa noin 10 minuuttia tai kunnes alkavat saada hieman väriä reunoilleen. Anna jäähtyä täysin ennen irroittamista.

Sillä välin vaahdota täyte.

Mittaa kaikki täytteen ainekset samaan kulhoon ja vatkaa aineksia sekaisin, kunnes täyte on vaaleaa ja kuohkean kermaisaa.

Pursota tai annostele lusikalla täytettä puolelle leivospohjista ja paina kuorruttamaton pohja päälle. Koristele halutessasi vaikka kierittämällä leivosten reunat nonparelleissa tai sirottelemalla hieman tomusokeria pintaan.

Leivokset ovat parhaimmillaan tuoreina, sillä ne kuivahtavat nopeasti. Voit pakastaa leivospohjat halutessasi.

. . .

Minttuinen kahvikakku

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Tässä raikkaassa kahvikakussa käytetään aromin sijaan kuivattua minttua, jota löytyy suurempien markettien maustehyllyistä.

Kakku saa lisää mehevyyttä omenahillosta ja kakkumassan joukkoon voi halutessaan laittaa myös hieman suklaarouhetta.

Minttukakku

Ohjeesta saa yhden keskikokoisen tai kaksi pientä kakkua.

• 150g huoneenlämpöistä voita
• 150g taloussokeria
• 150g kananmunaa
• 150g vehnäjauhoja
• 50g omenahilloa (voi korvata 20 grammalla maitoa)
• 5g kuivattua minttua
• 3g vaniljasokeria
• 3g leivinjauhetta
• 75g rouhittua tummaa suklaata (valinnainen)

Mittaa kaikki ainekset valmiiksi.

Voitele ja korppujauhota yksi keskikokoinen tai kaksi pientä torvivuokaa ja esilämmitä uuni 175C asteeseen (isot kakut) tai 200C asteeseen (pienet kakut).

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri kuohkeaksi valkoiseksi vaahdoksi.

Lisää kaikki muut ainekset yhtä aikaa joukkoon ja vatkaa hitaalla teholla sen verran, että aineksista sekoittuu tasainen massa. Tällä tavoin juoksettumisen riski pienenee. Juoksettuminen ei ole kakun rakenteen kannalta kovin vaarallista, vaikkakin se huonontaa sitä hieman.

Kauho kakkumassa vuokaan tai vuokiin ja kypsennä uunin alatasossa, kunnes kakku tai kakut ovat kypsiä. Ison kakun paistoaika vaihtelee 45-50 minuutin välillä riippuen uunistasi ja pienet kakut kypsyvät noin 20-25 minuutissa uunin tehokkuudesta riippuen. Kakkuja kannattaa tarkkailla, että ne eivät pääse paistumaan liian tummiksi. Voit kokeilla kakun kypsyyttä varrastikkua käyttäen. Työnnä varrastikku kakun syvimpään kohtaan alas saakka ja vedä se taas pois. Mikäli tikkuun on tarttunut kiinni taikinaa tai kosteita muruja, kakku ei ole vielä valmis, vaan sen kannattaa antaa kypsyä edelleen. Voit tarkistaa kypsyyden uudelleen 5 minuutin kuluttua tökkäämällä tikun toiseen kohtaan kakkua.

Kun kakku tai kakut ovat valmiita, anna niiden jäähtyä pöydällä sen verran, että kärsit koskettaa metallista vuokaa paljailla käsilläsi polttamatta sormiasi, eli noin vartin verran. Kumoa kakut pamauttamalla vuoka napakasti pöytätasoa vasten. Voimakas isku irroittaa kakun varmemmin vuoasta ehjänä, vaikka tietenkään ei pidä liioitella. Anna kakun tai kakkujen jäähtyä loppuun vuoat suojinaan ja täysin jäähtyneinä ne voi esimerkiksi pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Kahvikakun on hyvä antaa muhitella vuoan alla piilossa seuraavaan päivään ennen leikkaamista ja tarjoamista, jotta maut ehtisivät tasaantua ja rakenne olisi parhain. Kahvikakkua ei tarvitse nostaa jääkaappiin.

Vinkki!

Kuivattua minttua saattaa löytää suurimpien markettien maustehyllyistä, mutta hyviä hankintapaikkoja ovat myös luontaistuoteliikkeet. Jauha minttua vaikka peukalolla kämmentäsi vasten möyhentäen ennen kakkumassaan lisäämistä, jotta palaset eivät olisi liian suuria ja aromeja vapautuisi enemmän.

Jos olet onnekas ja sinulla kasvaa minttua puutarhassasi, voit kuivata sitä myös itse. Kaupan ruukkuminttujenkin ylimääräiset lehdet voi kuivattaa talteen poisheittämisen sijaan.

. . .

Barad-dûr-minikakku

Mieleni teki kokeilla erästä kakkuideaa, joten pyöräytin pikkuruisen herkkupalan Taru Sormusten Herrasta-aiheella.

Sain inspiraationi fiktiivisestä kirjankansitaiteesta, johon törmäsin googlen kuvahaussa.

Koristelussa käytin sokerimassaa ja pikeeriä, joiden käsittelyssä en ole vielä erityisen taitava. Täytyy harjoitella lisää.

Hauska piristysruiske näin tammikuun alkuun.

. . .

suklaaströsselit

Minulle iski valtava strösselikateus ja testasin vihdoin bravetart.comista löytämääni suklaaströsseleiden ohjetta. Vaa'assani on kätevä yksikönmuuntomahdollisuus, joten unsseissa ollut ohje ei tuottanut hankaluuksia.

Ohje oli helppo seurattava ja onnistuin sillä mainiosti, vaikka jouduinkin tekemään muutamia pieniä muutoksia.
Korvasin vaniljauutteen vahvalla kahvilla ja pikakahvijauheen sijaan laitoin kolmanneksen maustemitallista jauhettua vaniljaa ja hieman lisää tomusokeria.
Päätin myös laittaa elämän risaiseksi ja lopuksi nesteeksi lisäsin Bailey'sia.

Minulta ei löytynyt monireikäistä tyllaa, joten spritsasin nauhat ykkösen pyöreällä tyllalla yksi kerrallaan. Siinä meni pieni hetki, mutta vaivannäkö kannatti. Leivinpapereita täyttyi kaksi ja puoli kappaletta ja jouduin kikkailemaan peltien sijoittelun suhteen, sillä laskutilaa ei taida kenenkään keittiössä olla koskaan ylimääräistä.

Ulkonäkö on karhean matta, mikä ei minua haittaa lainkaan.
Maku on mahtava, joten suosittelen ainakin kokeilemaan omien strösseleiden valmistusta, jos yhtään tekee mieli.

. . .