Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi
.jpg)
Pursotinpusseja on käytännössä kolmenlaisia; on kankaisia kestopusseja, muovisia kertakäyttöisiä sekä paperisia, jotka pyöräytät kasaan itse.
Helppokäyttöisyyden ja hygieenisyyden vuoksi suosin itse joko kertakäyttöisiä muovisia pusseja tai pieniin tarpeisiin leivinpaperista pyöräytettyjä pursotinpusseja.
Pursotinpussien käyttäminen on helppoa. Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että täyte lapataan pussiin, leikataan pussin kärki auki saksilla ja aletaan hommiin. Tämä lähestymistapa soveltuu leivosmassojen pursottamiseen, hillojen lisäämiseen pikkuleipien väliin sekä kaikkeen muuhun, missä pursotteen muodolla ei ole merkitystä.
Kun tavoitteena on kauniin muotoinen pursotusjälki, otetaan käyttöön pursotuskärjet eli tyllat. Tyllat voidaan kiinnittää pusseihin kahdella eri tavalla.
Ensimmäinen tapa on seuraavanlainen: Ota pursotinpussi ja leikkaa sen kärkeen aukko. Älä tee aukosta heti kättelyssä kovin isoa, jotta siitä ei tule vahingossa liian suurta. Pujota käyttämäsi tylla pussin sisäpuolella paikoilleen pussin kärkeen. Mikäli leikkaamasi aukko on hieman liian pieni, suurenna sitä. Tarkoituksena on, että tyllan kärki on pussin ulkopuolella, mutta suurin osa tyllasta jää tiukasti kiinni pussin sisälle. Sillä tavoin tylla ei lipsahda paikoiltaan, vaikka joutuisit käyttämään paljon voimaa massan pursottamiseen.
Toinen tapa on käyttää liitintä. Liittimiä on markkinoilla monilla eri valmistajilla, mutta niiden toimintaperiaate on kaikilla sama. Liittimen pohja työnnetään pussin sisäpuolelle niin, että sen kärki tulee juuri ja juuri ulos pussin suuhun leikatusta aukosta. Sitten tylla asetetaan paikoilleen liittimen päälle ja lukitusosa työnnetään tyllan päälle ja kierretään kiinni.
Liittimen käytön etuna on se, että käytettävää tyllaa voi vaihtaa kesken pursotuksen ilman, että massaa tarvitsee tyhjentää pois pussista.
Liittimiä on useimmiten tarjolla isoja ja pieniä, sillä tyllien koot vaihtelevat. Huomioonottamisen arvoista on, että kaikki tyllat eivät sovi liitinten kanssa käytettäviksi.
Pursotinpussin täyttäminen sotkutta voi tuntua vaikealta. Voin kertoa, ettei se suju aina siististi parhaalla tahdollakaan, vaikka kokemusta pussien täyttämisestä olisi ehtinyt kertyä jo enemmänkin. Voin kuitenkin jakaa muutaman niksin, jotka helpottavat omaa elämääni pusseja täytellessä.
Älä täytä pussia täyteen.
Täpötäynnä oleva pussi on katastrofia kehittelevä kostaja. Piripintainen pussi on erittäin vaikea käsiteltävä ja pursotusjälkikin kärsii, kun hallinta ei ole täydessä terässä. Pussi voi myös helposti lipsahtaa auki ja hulauttaa osan massoista pöydille ja lattioille, mikä ei ole kenestäkään mukavaa.
Täytä pussi maksimissaan kaksi kolmannesta täyteen.
Kierrä pussin kärki kiinni.
Tämä on ehkä kätevin neuvo pussia täyttäessä. Kun olet saanut tyllan paikoilleen, kierrä pussin kärki kiinni tyllan yläpuolelta ja työnnä kierre tyllan sisään maksimoidaksesi kiinnipysyvyyden. Tällä tavoin juoksevinkaan massa ei ala valua tyllasta ulos, kun täytät pussia. Ruttu pysyy useimmiten paikoillaan kauniisti ihan itsestään, mutta mikäli täytät pussia painavalla tai nestepitoisemmalla massalla, suosittelen pitämään pussin kärjen tuettuna pöydänpintaa vasten, jottei kierre aukene ennen aikojaan. Ilmassa roikottaminen voi siis olla huono ajatus.
Ota tarvittaessa apuvälineet käyttöön.
Oli avussa kyse toisesta käsiparista tai mehukannusta, kaikkea ei ole aina pakko suorittaa yhdellä kädellä. Jos massan lappaaminen pussiin ei tunnu oikein onnistuvan niin, että pidät pussia yhdellä kädellä ja kauhot toisella, huijaa vähän. Jos massaa on vain vähän, voit käyttää korkeaa juomalasia tai isommalle määrälle vaikka mehu- tai mittakannua. Tärkeintä on, että saat propattua pussin avonaisena pystyyn, jotta voit kaksin käsin keskittyä massan kaapimiseen kulhosta.
. . .