Klonkku

Äidilläni on tänään syntymäpäivä (hei äiti, ja onnea!) ja valmistin hänelle syntymäpäivälahjaksi Klonkku-kakun.

Lienee ehkä tarpeen vielä erikseen mainita, että hän ihan itse sitä pyysi, eli olen ihan rakastava lapsonen tässä, enkä lainkaan koita vihjata mitään epämiellyttävää kenestäkään. Ihan tosi!
(Joo, äitini on aika hyvä tyyppi. Saa olla luvan kanssa vähän kade.)

Piirsin Klonkusta luonnoksen erään netissä näkemäni örkkikuvan inspiroimana. Käytin tätä kuvaa pohjana miettiessäni kakun lopullista ulkomuotoa.

kaunis hymy

Klonkku on puolukka-valkosuklaakakkua (resepti tässä), jonka ohjeen kehittelin tätä projektia silmällä pitäen.
Klonkun sisuksissa on vadelmamurskaa, eli sokeritipan kanssa kiehautettuja pakastevadelmia ja valkosuklaavaahtoa. Valkosuklaavaahdon valmistin vatkaamalla 90g laktoositonta vispikermaa vaahdoksi ja sekoittamalla sen joukkoon 50g sulatettua valkosuklaata.  Kostukkeeksi käytin vadelmista irronneen mehun ja kakku itsessään myös oli mukavan kostea jo valmiiksi.

Kosteussulkuna oli vadelmavoikreemiä, jonka heitin kasaan lonkalta aineita punnitsematta. Pitäisi aina muistaa kirjata ylös, tiedän.
Päällinen on sokerimassaa. Musta ja valkoinen olivat valmiita sävyjä, sinisen värjäsin itse sävyttämällä valkoista kahteen eri tummuuteen.

Klonkku riittää noin kymmenelle rohkealle ruokailijalle kokonsa puolesta.



Loppuun vielä linkki tube-videoon, jossa Klonkku laulaa surulliset syntymäpäivätoivotukset kakun henkeen sopivasti.

http://youtu.be/35h7-HEQ0Ag


.  . .

puolukka-valkosuklaatiikeri

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi



Sain ajatuksen uudistaa perinteistä tiikerikakkua. 
Valkosuklaa ja puolukka makuina sopivat hyvin toisiinsa ja kuivattuna puolukkakin menettää osan terävästä happamuudestaan.

Huomasin, että puolukkajauhe on hyvä kostuttaa kiehuvalla vedellä ennen lisäämistä kakkumassaan, jotta kakun rakenne ei kärsisi jauholisästä. Lisäksi puolukan maku tulee paremmin esille valmiissa tuotteessa, kun sitä on ensin hieman herätelty.

Tämä määrä kakkumassaa riittää yhteen isokokoiseen rengasvuokaan tai halkaisijaltaan 16-17-senttiseen ja 10cm syvään kakkuvuokaan. Tavallista kakkuvuokaa käyttäessäsi muista vuorata vuoan pohja leivinpaperilla irroittamisen helpottamiseksi.

Puolukka-valkosuklaakakku

Ainekset:

• 150g voita huoneenlämpöisenä
• 180g kidesokeria
• 160g kananmunia
• 150g puolikarkeita vehnäjauhoja
• 5g vaniljasokeria (tai 1/4 maustemitallista jauhettua vaniljaa)
• 10g leivinjauhetta

lisäksi:

• 30g puolukkajauhetta (saatavilla suuremmista marketeista tai luontaistuoteliikkeistä)
• 80g kiehuvaa vettä
• 75g valkosuklaata 

Saanto: 840g

Punnitse ainekset valmiiksi odottamaan. Voitele ja halutessasi leivitä kakkuvuoka tai -vuoat. Laita uuni lämpenemään 170C asteeseen.

Kiehauta vesi ja lisää kiehuvan veden joukkoon puolukkajauhe. Sekoita jauhe veteen niin, että paakkuja ei jää. Siirrä odottamaan.

Sulata valkosuklaa varovasti vesihauteessa tai mikroaaltouunissa. Valkosuklaa on erityisen herkkää ylikuumenemiselle. Kuumenna lyhyissä ( 15sek ) sykäyksissä ja sekoita aina välissä.

Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Huolellinen vaahdotus parantaa kakun rakennetta. 

Lisää sitten munat, leivinjauhe, vanilja ja siilattu vehnäjauho kaikki kerralla voi-sokerivaahdon joukkoon ja vatkaa pienellä teholla vain sen verran, että massasta tulee tasaista. 

Tässä vaiheessa jaa massa kahteen kulhoon nostamalla noin kolmannes siitä erilleen. Lisää turvotettu puolukka suurempaan kakkumassaerään ja sula valkosuklaa pienempään.

Nostele molemmat massat huolellisesti sekaisin.

Kaada vuoan pohjalle ensin puolet puolukkamassasta, sitten sen päälle kaikki valkosuklaamassa ja lopuksi viimeistele kerrostus kaapimalla loput puolukkamassat päällimmäiseksi.

Sitten "puukota" kakku lusikalla tai lastalla tökkien; kakun puukottaminen auttaa eri kerroksia sekoittumaan toisiinsa juuri sen verran, että kakku näyttää marmoroituneelta leikatessa. Töki lusikalla tai lastalla päältä vuoan pohjaan saakka noin viiden senttimetrin välein.

Kypsennä kakku 170C asteisessa uunissa tasalämmöllä alatasossa paistaen. Paistoaika riippuu hieman käyttämästäsi vuoasta. Rengasvuoassa kakku kypsyy noin 45-55 minuutissa, tavallisessa kakkuvuoassa paistoaikaa tarvitaan noin 60-70 minuuttia.

Kokeile kakun kypsyyttä esimerkiksi varrastikulla. Tökkää tikku kakun paksuimpaan kohtaan ja jos tikkuun tarttuu kakkumassaa tai suuria muruja, kakku ei ole vielä valmis. Paiston loppuvaiheessa kakkua on hyvä tarkkailla, jotta se ei pääsisi tummumaan liiaksi. Suojaa kakku alumiinifoliolla, mikäli pinta meinaa palaa.

Anna kakun jäähtyä vuoassaan siksi, kunnes kykenet käsittelemään vuokaa paljain käsin. Kumoa kakku sitten kopauttaen vuoan napakasti alassuin työtasoon. Kunnon kopautus on tärkeä varsinkin, jos kakut yleensä tahtovat tarttua kiinni vuokaasi ja repeytyä rikki. Tärkeää on myös irroittaa kakku, kun se on vielä hieman lämmin, sillä kylmä kakku tarttuu helposti vuokaan tiukasti. Tavallista kakkuvuokaa käyttäessä on hyvä ensin käydä reunat läpi ruokaveitsellä tai paletilla ja varmistaa onnistunut irtoaminen.

Anna kakun tasaantua seuraavaan päivään ennen leikkaamista.

. . .

ristiäiskakku

Minusta tuli täti nyt kesän kynnyksellä. <3

Valmistin kakun veljenpoikani ristiäisiin, joita juhlittiin reilu viikko sitten.
Pohjana on suklaakakkua, välissä mustikkaa ja sitruunaa. Päällä on sokerimassan ja itsetehdyn vaahtokarkkimassan sekoitus.

Kakku oli halkaisijaltaan noin 26cm ja korkeudeltaan ehkä noin kymmensenttinen. Riittävyys 25-30 hengelle.

. . .

Hääpari marsipaanista

Kesäkuu kulki jo omille teilleen ja tämän kesän kiireisin tehtäväsuma asettui heti heinäkuun alkuhetkille.
Kuten aiemmin jo mainitsin harjoituskoristeita tehtyäni, en tavallisesti valmista tilaustöitä vapaa-ajallani. Luonani asuva kissa on yksi peruste, mutta kaikkein painavin syy on, että haluan pitää vapaa-aikani nimenomaan vapaana, en hukuttaa itseäni joka suunnasta vyöryviin velvoitteisiin.
Tekemättä ja menemättä olemista pidetään aivan liian matalassa arvossa mielestäni.

Tämä tehtävä oli kuitenkin ammatillisen kehittymiseni kannalta niin hieno tilaisuus, että tartuin siihen hanakasti.
Alunperin koristeen tilaajan kanssa olimme sopineet, että valmistaisin hahmot heiltä tulleiden suunnitelmien pohjalta. Lähetin kuitenkin kuvan valmistamistani harjoituskoristeista heille ja he pitivät maatuskatyylisistä hahmoistani niin paljon, että pyysivät minua valmistamaan samantyyliset varsinaisiksi koristeiksikin.

Muovailin hahmot tälläkin kertaa valkoisesta marsipaanista.
Tässä on Rouva perusasussaan hiusten sävytyksessä.

Herran asussa on hieman enemmän meneillään, mutta sekin on lopulta erittäin yksinkertaisista komponenteista kasattu kokonaisuus.

Monokkeli on valmistettu liivatteesta.

Maalausprosessi oli tälläkin kerralla erinomaisen hauskaa puuhaa.
Marsipaania maalatessa kannattaa kiinnittää erityisen paljon huomiota värien kuivumisaikoihin. Geelimäisiä värejä täytyy aina ohentaa, mikäli haluaa värien kuivuvan järkevissä aikaraameissa. Kirkas alkoholi on hyvä ohennin, sillä varsinkin oikeasti vahvat alkoholit haihtuvat kohtuullisen nopeasti ja väriaineet liukenevat siihen hyvin.
Jos alkoholia ei ole saatavilla tai sitä ei tahdo käyttää, vesikin käy ohentajasta. 

Värejä ohennettaessa kannattaa pitää kieli keskellä suuta ja muistaa, että on parempi lisätä tippa kerrallaan kuin hulauttaa arvokas väri huolimattomuuttaan liian laimeaksi. Koristeita maalatessa värin tulee olla riittävän peittävä käyttötarkoitukseen nähden, sillä koristeet eivät useimmiten kestä mahdotonta kosteuden kanssa läträämistä ja aiemmat värikerrokset yleensä lähtevät liikkeelle, jos niiden päälle koittaa maalata uusia kerroksia.

Olen todella tyytyväinen hahmojen onnistumiseen. Jos olisi valittava suosikki, sanoisin, että pidän eniten Rouvan kasvoista. Ne onnistuivat täydellisesti ja niiden karkkimainen tyyli on muutenkin lähellä sydäntäni.
Herran muhkeat viikset ovat myös erityisen paljon mieleeni; pääasiassa samoista syistä. 
Koristeen saaja oli myös tyytyväinen työhöni, mikä ilahduttaa aina joka kerta yhtä lämpimästi.

. . .

nektariinipiiras

Nektariini on Top 5 Suosikkiani! -listallani mitä tulee hedelmiin.
Ne on parhaimmillaan tähän aikaan vuodesta ja uskomattoman mehukkaita ja makeita. Nektariineja syödessä on aina hyvä varata puoli rullallista paperia syliin ja käsiin, sillä mehua tirskuu ja valuu ympäriinsä. Ihania. <3

Nektariinit ovat periaatteessa samaa sukua persikan kanssa ja kyseessä on käsittääkseni sama hedelmä, mutta eri muunnos. Ajattelisin sitä vähän kuin omenaa ja sen erilaisia lajikkeita; samaan tapaan persikka ja nektariini eroavat toisistaan.

Nektariineja ei mielestäni saisi tuomita syötäväksi vain pelkiltään tai osana hedelmäsalaattia, joten kehittelin reseptin nektariinipiiraalle.
Pohjana on murotaikinaa, joka esipaistetaan ja sen päälle ladotaan ihanat ruusuvesisiirapilla valellut nektariinisiivut. Lopuksi päälle valutellaan kuohkeaa kakkumassaa ja piiras paistetaan kypsäksi ja ihanaksi.

Söimme tämän kaunokaisen vaniljakerman kanssa.

Nektariinipiiras

8-10 annosta

Murotaikina:

• 65 g huoneenlämpöistä voita
• 75 g kidesokeria
• 35 g kananmunaa
• 65 g vehnäjauhoja

2 kypsää nektariinia

Siirappiliemi:

• 45 g vettä
• 10 g ruusuvettä
• 25 g kidesokeria
• teelusikankärjellinen jauhettua vaniljaa tai puolikkaan vaniljatangon raaputetut siemenet
• 1/4 tl jauhettua kanelia

Kakkumassa:

• 50 g kananmunaa
• 80 g kidesokeria
• 50 g vehnäjauhoja
• 50 g maitoa

Esilämmitä uuni 200C asteeseen.

Voitele halkaisijaltaan 22-senttinen piirasvuoka ja laita syrjään odottamaan.

Nypi murotaikinan ainekset sekaisin ja taputtele taikina piirasvuoan pohjalle tasaisesti. Älä suotta yritä tehdä reunoja, riittää, että taikinaa on vuoan pohjalla.

Nosta pohja paistumaan kuumaan uuniin ja paista sitä n. 12 min tai kunnes pohja on kypsä ja alkaa saada jo hieman väriä.

Nosta piirasvuoka odottamaan ja käännä uunin lämpö 175C asteeseen.

Mittaa siirappiliemen ainekset pieneen kattilaan tai kasariin ja kiehauta seos sekoittamatta.

Leikkaa nektariinit siivuiksi. Onnistut siinä ehkä helpoiten, kun leikkelet siivut suoraan kiven ympäriltä. Jos hedelmä on kypsä, siivut irtoavat kivestä ongelmitta.

Lado nektariinisiivut piirasvuokaan ja valuta ruusuvesisiirappi siivujen päälle.

Vatkaa sitten muna ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Vaahto on sopivaa, kun vatkaimilla voi piirtää vaahdon pintaan kuvion, joka ei heti katoa. Sekoita vaahdon joukkoon vehnäjauhot ja maito ja valuta seos piirasvuokaan nektariinisiivujen päälle.

Nosta piiras uuniin ja paista alemmalla keskitasolla 175C asteessa noin 25-30min tai kunnes piiras on saanut pintaansa kauniin kullanruskean värin.

Anna levätä paiston jälkeen ja tarjoa vaniljalla maustetun kermavaahdon tai esimerkiksi vaniljarahkan kanssa.

. . .