French Crullers

Vielä ehtii miettiä vapuksi herkkuja! Näin ainakin itse tuumasin eilen illalla, kun pohdin, mitä ihmettä sitä laittaisi, kun munkkeja ei tee yhtään mieli.
Hoksasin sitten kirjanmerkeistäni crullersien ohjeen ja päätin, että niitä on saatava.

Crullersit ovat käytännössä aavistuksen makeutettua tuulihattumassaa, joka fritataan ja lopuksi glaseerataan esimerkiksi tomusokerikuorrutteella. Koska tuulihattumassa ei itsessään ole oikeastaan lainkaan makeaa, tomusokerikuorrute tuo leivonnaiseen juuri sen verran makeutta, että leivos jää silti kevyen tuntuiseksi syödä. Se on hieno asia, sillä näihin tulee himo.

Totesin, että oma tuulihattuohjeeni saa luvan kelvata, sillä en jaksanut alkaa kääntämään kirjanmerkeissä ollutta ohjetta ensin kupeista deseiksi ja siitä vielä grammoiksi. Pikavilkaisulla vaikutti myös, että ohjeet olivat hyvin samankaltaisia muutenkin.

Crullersien valmistus oli suunnilleen samanvaivaista ja yhtä aikaa vievää kuin munkkienkin teko, joten miksikään mahdottomaksi pikaherkuksi en näitä luokittelisi. Kahdesta kolmeen tuntia näiden parissa vierähtää taatusti. Nämä leivonnaiset eivät myöskään säily kovin pitkään, kuten tuulihatut eivät yleensäkään. Parhaimmillaan leivokset ovat heti jäähdyttyään sokerikuorrutteella hunnutettuina.

French Crullers

noin 20kpl

tuulihattumassaan:

• 200g vettä
• 30g voita
• 10g kidesokeria
• 140g vehnäjauhoja
• 200g kananmunaa

kuorrutteeseen:

• 120g tomusokeria
• 30g maitoa (tai vettä)
• jauhettua vaniljaa tai vaniljasokeria

Valmista ensin tuulihattumassa. 

Mittaa ainekset valmiiksi.Kiehauta vesi ja voi yhdessä.

Kaada kaikki vehnäjauho kerralla nesteen joukkoon ja hämmennä voimakkaasti sekoittaen tasaiseksi massaksi. Käytä vahvaa lastaa tai kapulaa, sillä massa on jäykkää.

Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Lisää sitten kananmunat samalla voimakkaasti vatkaimella vatkaten, kunnes massa on kiiltävää ja kuohkeaa, sekä pitää hyvin muotonsa.Lappaa massa avokärkisellä tähtityllalla varustettuun pursotinpussiin ja anna odottaa hetken.

Leikkaa leivinpaperista noin 10x10-senttisiä neliöitä. Pursota tuulihattumassa niille rinkuloiksi.

Sekoita kuorrutteen ainekset yhteen esimerkiksi keittolautasella. Laita odottamaan.

Kuumenna sitten tukevassa, noin litraisessa kasarissa tai kattilassa rypsiöljyä, kunnes se on 180C asteista. Öljyä ei tarvitse olla kovin paljoa, noin 4-5 senttimetrin korkeudelta on riittävästi.
Nosta sitten ensimmäinen tuulihattumassarengas öljyyn käyttäen paperia apuna. Laske rengas varovasti, älä pudota sitä, ettei öljy roisku.
(Pidä kattilan kansi tai sammutuspeite lieden vieressä siltä varalta, että öljy syttyy palamaan. Älä poistu kattilan luota, kun uppopaistat ja pidä lapset sekä lemmikit pois jaloista.)

Paperi irtoaa tuulihattumassasta, kun upotat renkulan hetkeksi öljyn pinnan alle ja vedät sitten paperin irti. Valuta ylimääräinen öljy ja nosta paperi pois käyttäen esimerkiksi pihtejä tai syömäpuikkoja.

Frittaa leivosta noin 3 minuuttia puoleltaan, kunnes se on kullanvärinen kauttaaltaan. Koita pitää öljy 180-185 asteisena. Älä päästä sitä liian kuumaksi. Digitaalinen lämpömittari on uppopaistossa ystävä.

Nosta valmiit leivonnaiset valumaan ritilälle. Kun ne ovat jäähtyneet hieman, voit kastaa leivosten paremmat puolet kuorrutteeseen ja asettaa kovettumaan.

Tarjoa mahdollisimman tuoreena.

. . .

Pekoni-kasvisquiche

Aina aika ajoin iskee mielihalu saada suolaista piirasta. Miellän ne jostain syystä työläämmiksi ja vaikeammiksi kuin makeat, vaikka ei niissä oikeasti ole mainittavaa eroa. Ehkä se on se pilkkominen ja esikypsentely. Kuka tietää.
Mutta nyt iski inspiraatio leipoa vähän iltapalaa.

Tykkään eniten sellaisista quicheista, joissa on jotain purtavaakin. Täytteitä saa olla reilusti ja suutuntuma on tärkeä. Myös riittävä määrä makua on olennaisessa osassa. Ainekset saavat maistua omina itsenään, mutta kuten ruokakin, myös quichet ovat surullista syötävää, mikäli suola ja mausteet ovat unohtuneet matkasta.

Resepti on pieni, sillä taloudessamme syöjiä on vähän. Tuplamäärä täytteitä riittää täyttämään ison piirasvuoan. Suosittelen käyttämään melko syvää vuokaa, sillä täytettä on runsaasti.

Pekoni-kasvisquiche

15-senttinen piiras

Pohja:

• 80g karkeita vehnäjauhoja
• 70g huoneenlämpöistä voita
• 20g kylmää vettä

Täyte:

• 75g keltasipulia (1 pieni sipuli)
• 70g pekonia
• 100g kukkakaalia (käytin tuoretta)
• 150g luumu- tai kirsikkatomaatteja
• 5g balsamicoa
• tilkka rypsiöljyä (noin 2tl)
• 10g soijakastiketta
• kuivattua lipstikkaa
• paprikajauhetta
• mustapippuria
• suolaa
• 75g emmentalraastetta
• 60g kananmunaa (iso kananmuna)

Valmista ensin pohjataikina lepäämään kylmään.

Hiero pehmeä voi ja jauhot sekaisin murumaiseksi. Lisää vesi ja sekoita vain sen verran, että massa tasoittuu. Kääri tuorekelmuun ja aseta kylmään vähintään tunniksi.

Valmista sitten täyte.

Leikkaa sipuli suikaleiksi ja kuullota sitä kattilassa tilkassa öljyä keskilämmöllä noin kymmenen minuutin ajan. Lisää suikaloitu pekoni ja jatka kypsentämistä.

Mausta balsamicolla ja soijakastikkeella. Nosta sivuun.

Leikkaa kukkakaali noin peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Leikkaa pienet tomaatit puoliksi ja hieman isommat neljään osaan. Kaada kukkakaali ja tomaatit kattilaan sipuliseoksen joukkoon.

Mausta seos lipstikalla, paprikajauheella, suolalla ja mustapippurilla. Sekoita hyvin.

Lisää vielä joukkoon juustoraaste ja kananmuna. Pyöräytä sekaisin ja jätä odottamaan.

Kauli pohjataikina jauhotetulla alustalla halkaisijaltaan noin 20-senttiseksi ympyräksi ja nosta vuokaan. Taputtele kiinni pohjaan ja reunoille ja siisti mahdolliset ylimenevät suirut leikkaamalla ne pois.

Kaada täyte vuokaan ja tasoita siistiksi. Täytettä on runsaasti, joten vuoallakin olisi hyvä olla korkeutta.

Kypsennä piirasta 180C asteisessa uunissa noin 35 minuutin verran. Anna vetäytyä ja jäähtyä rauhassa ennen tarjoamista.

. . .

Valkosuklaa-kookostarteletit

Päätin jakaa tartelettiohjeistukset kahteen viestiin.
Kirjoitin siis näistä samoista tarteleteista noin kuukausi sitten, mutta en silloin kertonut tarkemmin valmistusohjeista.
Nyt korjaan tilanteen, kun muistan. Valmistan näitä parhaillaan ystävälle ja se kipinöitti muistinkin toimimaan.

Kuvan tarteletit ovat sekä kananmunattomia että gluteenittomia, mutta ne voi tehdä ihan tavallisinakin. Linkitän pari erilaista murotaikinan ohjetta loppuun.

Valkosuklaa-kookostarteletit

15kpl

• 15 pienehköä tartelettia (esim muffinipellillä valmistettuja)
• n.75g kookoshilloa (jam it)
• 2dl vispikermaa
• 100g valkosuklaata

koristeluun:

• 15-20g valkosuklaata
• hitunen kaakaojauhetta tai suklaaströsselimurua

Valmista tarteletit, eli murotaikinakupit etukäteen valmiiksi.
Tähän ohjeeseen sopivat parhaiten noin 5-7-senttiset tarteletit, jotka voi valmistaa esimerkiksi muffinipeltiä muottina käyttäen.

Valmista suklaamousse.
Sulata valkosuklaa ja vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Sekoita sula suklaa kerman joukkoon.
Lappaa massa tähtityllalla varustettuun pursotinpussiin ja laita hetkeksi sivuun.

Annostele jokaisen tarteletin pohjalle pieni teelusikallinen kookoshilloa.

Pursota sitten jokaiseen tartelettiin ruusuke suklaavaahdosta hillon päälle.

Koristele tarteletit raastamalla niiden päälle valkosuklaata ja ripottelemalla aavistus kaakaojauhetta tai suklaaströsseliä.

. . .

Tavallisen murotaikinan ohje täällä.

Kananmunattoman murotaikinan resepti löytyy tästä.

Molemmat reseptit on mahdollista valmistaa myös gluteenittomana. Varmista, että jauhoseoksesi sisältää ksantaania tai lisää sitä 2g/150g jauhoseosta.

. . .

Kirsikka-suklaatarteletit

Bloggasin näistä tarteleteista noin kuukausi sitten, mutten koskaan jakanut tarkkaa reseptiä niiden valmistukseen.
Nyt valmistan niitä uudestaan ystävälleni ja sain hyvän muistutuksen kertoa ainemääristä täälläkin.

Kirsikka-suklaatarteletit

15kpl

• 15kpl pienehköjä tarteletteja (esim muffinipellillä valmistettuja)
• 75g kirsikkahilloa
• 2dl vispikermaa
• 100g suklaata (kaakaopitoisuus n. 50%)

Koristeluun:

• 15-20g tummaa suklaata

Valmista tarteletit etukäteen.
Paras koko tarteleteille on noin 5-7cm. Muffinipelti on hyvä muotti niiden valmistukseen.

Valmista suklaavaahto.
Sulata suklaa ja vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Sekoita suklaa kerman joukkoon tasaisesti. Lappaa massa tähtityllalla varustettuun pursotinpussiin ja aseta odottamaan hetkeksi.

Lusikoi jokaisen tarteletin pohjalle pieni teelusikallinen kirsikkahilloa.

Pursota suklaavaahto tarteletteihin niin, että hillo peittyy ruusukkeen alle.

Koristele tarteletit spritsaamalla niiden päälle hieman sulatettua suklaata.

Tarjoa saman päivän aikana.

. . .

Perusmurotaikinan ohje tässä.

Kananmunattoman murotaikinan ohje tässä.

Molemmat reseptit toimivat myös gluteenittomina versioina. Varmista, että gluteeniton jauhoseos sisältää ksantaania tai lisää sitä 2g/150g jauhoseosta.

. . .

Hillosilmäpikkuleivät

Pursotetut pikkuleivät ovat ihanan yksinkertaisia, mutta silti todella juhlavia tarjottavia. Niiden valmistus vaatii hieman ylimääräistä vaivaa, mutta loppujen lopuksi ne eivät ole lainkaan vaikeita tehdä.

Pikkuleipämassan valmistus poikkeaa hieman perinteisten muropikkuleipien teosta, sillä ensimmäisenä vaahdotetaan voi ja jauhot kuohkeaksi, minkä jälkeen lisätään sokeri ja munat. 
Massan valmistumisen jälkeen onkin hieman hoppu, sillä mitä kauemmin se seisoo, sitä jäykemmäksi se tulee ja pursotus vaikeutuu. Pikkuleipien pursotus on siis syytä hoitaa mahdollisimman rivakkaan omia ranteitaan säästääkseen.
Viimeisenä pikkuleipien annetaan kuorettua puolesta tunnista tuntiin ennen paistoa, jotta ne pitäisivät muotonsa paistossa paremmin.

Tällä kertaa minulta pyydettiin hilloa sisältäviä pikkuleipiä ja vielä gluteenittomina. Lyhyen hetken mietittyäni päätin, että luotettava vaniljavannikereseptini voisi olla paras vaihtoehto ja pursottaen saisin aikaan kauniita pikkuleipiä, joihin olisi helppo iskeä tippa paistonkestävää marmeladia keskelle silmäksi.
Jännitti hieman, kuinka ohje toimisi gluteenittomana, mutta hyvinhän se meni.

Vanilja ja aprikoosi maustavat nämä juhlavat makeat sopiviksi mihin tahansa pitopöytään. Jos haluat valmistaa pikkuleivät vehnäjauhoilla, tavallinen versio vaniljavannikkeista löytyy täältä.

Hillosilmäiset pikkuleivät 

arviolta 50-70 pikkuleipää  riippuen koosta

• 60g maissijauhoa (eri asia kuin maissitärkkelys)
• 75g riisijauhoa
• 60g tahmariisijauhoa (glutinous rice flour*)
• 40g perunatärkkelystä
• 3g ksantaania
• 200g huoneenlämpöistä voita
• 55g kananmunaa
• 90g kidesokeria
• 5g vaniljasokeria
• noin 100g paistonkestävää aprikoosimarmeladia

Ota voi pehmenemään muutamaa tuntia ennen aloittamistasi.

Sekoita jauhot ja ksantaani ensin toisiinsa ja mittaa sitten samaan kulhoon pehmeä voi. Vaahdota voita ja jauhoja, kunnes seos kuohkeutuu. Seos on ensin murumaista, mutta yhdistyy kyllä tasaiseksi tahmaksi, kun jatkat vatkaamista.

Lisää sitten kidesokeri, vaniljasokeri ja kananmuna samaan aikaan ja vatkaa vielä, kunnes nekin ovat sekoittuneet pikkuleipämassaan hyvin.

Ota sitten pursotinpussi, jossa on noin 8-10-millinen avokärkinen tähtitylla ja lappaa ensin noin puolet pikkuleipämassasta pussiin. Liian täyttä pussia on vaikea käsitellä, joten kaikkea massaa ei kannata laittaa heti pussiin.

Pursota leivinpapereille (niitä menee muutama) hieman kahden euron kolikkoa suurempia ruusukkeita. Pikkuleivät eivät juurikaan leviä, joten voit pursottaa ne melko pienin välein.

Kun olet pursottanut kaiken pikkuleipämassan ruusukkeiksi, ota lasiin vettä ja töki märällä sormella jokaiseen pikkuleipään pieni kolo marmeladia varten. 

Laita paistonkestävä marmeladi pursotinpussiin, johon leikkaat pienehkön aukon ja annostele sitä jokaiselle pikkuleivälle pieni määrä.

Anna sitten pikkuleipien kuorettua puolesta tunnista tuntiin ennen paistoa.

Paista 225C asteessa 5 minuutin verran tai kunnes pikkuleivät ovat juuri saamassa aavistuksen väriä reunoillensa. Älä pidä kauempaa.

Anna jäähtyä rauhassa ennen siirtämistä.

. . .

* Tahmariisijauhoa (glutinous rice flour) löytyy etnisistä elintarvikeliikkeistä. Suosittelen käyttämään sitä, jos vain mahdollista, mutta sen voi korvata käyttämällä tavallista riisijauhoa tilalla.

. . .

Kakkurenkaista

15- ja 20-senttinen kakkurengas

Kakkurenkaalla tarkoitetaan metallista (useimmiten teräksistä tai alumiinista) kehää, jonka yleisin käyttötarkoitus on hyydykekakkujen valmistaminen.
Kakkurenkaita on myynnissä monenkokoisia ja -korkuisia ja vain omat tarpeet määrittävät parhaimman koon kunkin omaan käyttöön. Renkaat voivat olla myös neliönmuotoisia, sydämenmallisia tai säädettävän kokoisia.

Jos hyydykekakkuja valmistaa usein ja eri määrille syöjiä, voi olla järkevää hankkia erikokoisia renkaita tai kooltaan säädettävä malli.

Kun kakkurenkaalla valmistaa hyydykekakkua, rengas asetetaan leivinpaperoidulle alustalle, kuten pellille tai leikkuulaudalle, jonka kanssa sitä on helppo siirrellä. Renkaan voi myös asettaa suoraan kakkupahvin päälle tarjoiluvadille ja valmistaa kakun siihen. On kuitenkin aina vaara, että tarjoiluvati sotkeutuu valmistusprosessissa.

Seuraavaksi renkaan voi halutessaan vuorata filmillä, eli reunakalvolla, joka helpottaa kakun irroittamista renkaasta varsinkin, mikäli kakun aikoo pakastaa. Sitten valmistetaan hyydykekakun pohja ja edetään reseptin vaatimassa järjestyksessä. Lopuksi kakkurengas irroitetaan nostamalla se pois (mikäli reunakalvoa on käytetty) tai irroittamalla kakku ensin käymällä reunat läpi veitsen tai paletin avulla.

Kakkurenkaita voi kuitenkin käyttää myös muihin tarkoituksiin. Niitä voi esimerkiksi käyttää kakkuvuokina kakkua paistettaessa. 
Kakkurenkaan voi joko asettaa leivinpaperoidulle pellille sellaisenaan tai käärittynä pohjastaan folioon. 

Jos rengasta käyttää kakkuvuokana ilman foliota, jonkin verran kakkumassaa vuotaa renkaan alareunan alitse aivan varmasti, mutta se ei ole vaarallista. Kakkumassa useimmiten kypsyy valumien kohdalta nopeasti ja suuremmat sotkut välttyvät sillä. Tuntemani kondiittori käyttää tätä tekniikkaa sokerikakkujensa kanssa ja hän totesi viisaasti, ettei foliovuorausten tekoon yksinkertaisesti ole järkeä käyttää aikaa (ja materiaalia), sillä valumat eivät ole suuria ja säästetty työaika moninverroin korvaa pienen kakkumassahävikin. 
Tätä en kuitenkaan suosittelisi tekemään kuin sokerikakkumassan kanssa, sillä rasvaa sisältävät taikinat voivat käyttäytyä arvaamattomasti.

Toinen tapa on vuorata renkaan pohja foliolla. Ota ensin pitkä pala foliota, taita se kahtia ja laita rengas saadun neliön keskelle. Sitten taputtele folion reunat tiiviisti kiinni renkaan laitojen ympärille.
Foliopohjan kanssa on kuitenkin erinomaisen tärkeää muistaa vuorata foliopohja leivinpaperiympyrällä, sillä folio saattaa paljaaltaan tarttua kiinni kakkuun niin, ettei se lähde irti. 
Foliovuorauksen etuina on se, ettei mikään valu sotkemaan paikkoja ja sillä voi valmistaa myös suklaakakkua tai muita rasvaa sisältäviä kakkuja.


Kolmas käyttötarkoitus on renkaan käyttäminen muottina esimerkiksi muovailusuklaista rasiaa valmistettaessa. Tai isona ympyrämuottina esimerkiksi piparkakkutalon alustaa leikatessa.
Renkaan päälle voi propata pyöreäpohjaisen kulhon, jotta se pysyisi vakaammin paikallaan. 
Sitä voi käyttää kakkujen lisäksi myös juustokakkujen ja piiraiden valmistukseen.

Oma lukunsa ovat tietysti leivosrenkaat. Omistan itsekin 4+4 kahta eri kokoa leivosrenkaita ja niillä on omat hyötynsä. Ensinnäkin ne ovat erinomaisia pyöreitä muotteja keksien ja pipareiden leivonnassa.
Toisekseen käytän niistä pienempää kokoa, kun valmistan tartelettipohjia muffinipellillä. Leikkaan ympyränmuotoisia taikinapaloja ja taputtelen ne muffinipellin kokoihin saadakseni pieniä ja ennenkaikkea siistejä tartelettikuppeja.
Olen valmistanut niillä myös hyydykeleivoksia. Niitä voisi käyttää myös ruokien annostelussa, esimerkiksi kauniimpien lautasannosten teossa.
Ja jos tahtoisin muotoilla kauralastuja kaareviksi, olisi se helppo tehdä proppaamalla leivosrengas toisen renkaan avulla kylki pystyyn ja asettamalla uunikuuma lastu renkaan päälle jäähtymään.

Käyttötarkoituksia on varmasti monia muitakin, mutta tässä ovat minun hyviksi havaitsemani.

Jos kakkurenkaita tahtoo ostaa, tavallinen kauppa ei enää riitä. Keittiö- ja leivontavälineisiin erikoistuneet liikkeet myyvät yleensä useampaa erilaista kokoa renkaita. Hinnat vaihtelevat jonkin verran myyjästä riippuen.

Seuraavista liikkeistä renkaita löytyy ainakin (tosin myyjiä on varmasti muitakin):

• Delice Gourmet
• Confetti
• Bake and party
• Kakkusankarit
• Chez Marius
• Kokkipuoti
• Leipurinputiikki

. . .

Loppuun vielä muutama sananen irtopohjaisten kakkuvuokien käytöstä kakkurenkaiden tilalla. Irtopohjavuoat sopivat hyydykekakkujen valmistukseen aivan hyvin, mutta renkaalla on kokemukseni mukaan helpompaa saada siistimpää jälkeä aikaan. Lisäksi teräksiset tai alumiiniset renkaat eivät ole moksiskaan, jos kakkua irroittaa veistä käyttäen renkaasta, kun taas pinnoitetut irtopohjavuoat sanovat siitä pahasti. Myös peseminen on helpompaa ja renkaassa ei ole rikki menevää mekaniikkaa.

Irtopohjavuoat eivät kestä ammattikeittiöiden vaativaa ja hyvin kuluttavaa käyttöä, mutta pärjäävät useimmiten kotikeittiöissä ihan hyvin.

. . .

Piikikäs sacher

Tuhtia suklaakakkua, välissä aprikoosimarmeladia ja aprikoosimoussea. Pinnassa suklaaganache.

Koristeena on mustasta marsipaanista ja sokerimassapiikeistä koottu niittivyö. Teksti myös sokerimassaa.

. . .

Keksejä ystäville

Innostuin taas maalaamaan pikeerille. Tein kaksi keksiä kahdelle eri ystävälle.

Deadpool, tuo herttainen moottoriturpa, on esiintynyt leipomuksissani ennenkin, kun tein samaiselle ystävälle synttärikakun.

Toinen keksi on kuvioitu karjalaisella etupistokirjonnalla käsityöharrastajaystäväni iloksi.

. . .

Mustikkamarenki

Kyllä. Lisää marenkia.
Tällä kertaa mustikanmakuisena. Omnomnom.
Huomasin  kaupassa mustikkajauhepussin ja olihan se sitten pakko kokeilla marengissa, jotta tietäisin, riittääkö makua. Kyllä ne marengit mustikalle maistuivat.

Jos saan valita, tykkäsin näistä enemmän kuin ruusunmakuisista tai mangonmakuisista marengeista. 
Käytin maustamiseen Biokian mustikkajauhetta, mutta luulen, että minkä tahansa valmistajan marjajauhe sopisi tähän.

Ohjeena oli taas kerran ranskalainen marenki, jonka joukkoon vain lisäsin jauheen ja hieman sinistä väriainetta, jotta marengit eivät vahingossa olisi harmaita.

Mustikkamarengit

Yksi pellillinen / 20-25kpl.

• 1 kananmunan valkuainen
• 50g taloussokeria
• 30g tomusokeria
• 5g maissitärkkelystä
• 15g mustikkajauhetta
• sinistä väriainetta (valinnainen)

Mittaa ainekset valmiiksi ennen aloittamistasi. Sekoita tomusokeri, tärkkelys ja mustikkajauhe sekaisin. Mittaa kidesokeri erilliseen astiaan.

Vaahdota valkuaista, kunnes vaahto muistuttaa saippuavaahtoa. Lisää kidesokeri samalla vatkaten ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto on kiiltävää ja pitää hyvin muotonsa.

Sekoita kuivat aineet sekä mahdollinen väriaine marenkivaahtoon lastalla. 

Lappaa massa pursotinpussiin ja pursota haluamasi kaltaisia ruusukkeita tai kakkaroita leivinpaperille.

Nosta 100C asteiseen uuniin ja anna kuivua noin puolentoista tunnin ajan (pienehköt marengit) tai reilun kahden tunnin verran (isommat marengit).

. . .

Vadelmajuustokakku

Uunissa kypsennetty juustokakku on ihastuttavan helppotekoinen herkku.
Mielestäni työläin vaihe on malttaa odottaa seuraavaan päivään ennen sen syömistä, sillä juustokakku on parhaimmillaan yhden yön kylmässä muhittelun jälkeen. Se juustokakulla on yhteistä macaronien kanssa. Ja monen muun leivonnaisen.

Valmistin tätä vadelmajuustokakkua hyville ystävilleni tupaantuliaisviemisiksi, kun kävimme ensi kertaa heidän uudessa ihanassa kodissaan kyläilemässä. Sitten leivoin sitä kuvanottoa varten ja syötin ison osan veljelleni. Tulevana viikonloppuna aion leipoa tätä siskoni kanssa, jotta hän voi viedä sen mukanaan kotiinsa. Tosin silloin teemme vadelmien sijaan mustikkajuustokakun.
Löysin Prismasta alumiinifolioisia vuokia, joiden mukana tulee kirkasmuoviset kannet. Ne ovat täydellisen kokoisia tätä reseptiä ajatellen ja kannet mahdollistavat leipomuksen helpon ja siistin kuljetuksen paikasta toiseen.

Tämä ohje on mielestäni helppo ja vähätöinen. Suurin urakka on keksien murentaminen muruksi. Juustokakkumassaa ei myöskään vatkata sähkövatkaimella, jotta massaan ei sekoittuisi liikaa ilmaa. Pelkkä huolellinen sekoitus käsivatkaimella on riittävä. Jos juustokakkumassaan sekoittuu paljon ilmaa, se nousee ensin uunissa korkeaksi ja sitten useimmiten lässähtää kasaan viimeistään uunista otettaessa. En oikein itse pidä niistä kraateria muistuttavista tuotoksista ulkonäöllisesti, joten kannustan sekoittamaan manuaalisesti.

Vadelmajuustokakku

Yksi halkaisijaltaan 20-senttinen torttu.

• 150g Digestivekeksejä muruina
• 55g voisulaa
• 250g maustamatonta tuorejuustoa
• 250g maustamatonta rahkaa (vaniljarahkakin käy)
• 110g kananmunaa 
• 15g sitruunamehua
• 10g vaniljasokeria
• 125g taloussokeria
• 40g maissi- tai perunatärkkelystä
• 140-150g pakastevadelmia

Laita uuni lämpenemään 170C asteeseen tasalämmölle.

Valmista ensin pohja sekoittamalla digestivemuru ja voisula toisiinsa. Painele sitten muruseos halkaisijaltaan 20-senttisen vuoan pohjalle ja reunoille. Vuoassa on hyvä olla melko korkeat reunat. Murureunojen ei ole pakko ulottua ylös saakka. Laita sivuun odottamaan.

Sekoita ensin rahka ja tuorejuusto toisiinsa käsivatkaimella. Lisää sitten kaikki muut ainekset, paitsi vadelmat, ja vatkaa tasaiseksi.

Lisää viimeiseksi vadelmat ja kääntele ne kevyesti massan joukkoon lastalla. Koita sekoittaa vähän ja varoen, jotta vadelmat eivät värjäisi massaa punaiseksi.

Kaavi massa murupohjan päälle ja nosta juustokakku uuniin alemmalle keskitasolle. Kypsennä juustokakkua 50 minuuttia tai kunnes edelleen hieman tytisevä keskeltä. Anna vetäytyä ja jäähtyä ennen kuin nostat sen kylmään yön ajaksi.

Tarjoa seuraavana päivänä.

Vinkki!

Juustokakun voi tehdä myös muista marjoista, kuten vaikka mustikoista.

Jos haluat jättää marjat kokonaan pois, jätä tärkkelyksen määrästä 5g pois samaten, ettei kakusta tulisi turhan kuiva.

Jos teet pohjan käyttäen gluteenittomia keksejä, saat kakusta gluteenittoman.

. . .

Suklaapommit työn alla

Koitan kehitellä hyvää suklaaleivosta. Se on vaikeampaa kuin haluaisin.
Riittävän suklainen maku ja kermainen koostumus on haaste, kun tasapainottelee eri raaka-aineiden määrien keskellä.

Valmistin leivoksista testierän numero yksi ja halusin heti jakaa kokeilun tulokset sekä hyvine että huonoine puolineen.

Valmistin suklaamousset ensimmäiseen kokeiluun hyvin yksinkertaisesti käyttäen vain suklaata, kermaa, maitoa ja liivatetta. Vaikka leivos maistuukin hyvältä ja sen rakenne on toimiva, siitä puuttuu se kaipaamani kermaisuus, jota esimerkiksi kananmunalisä marengin muodossa voisi tuoda.

Leivoksessa on digestivepohja, joka toimii mainiosti.

Ensimmäiseksi yritykseksi kuitenkin hyvä. Leivos pakastui erinomaisesti ja suli myös hyvin. Leivoksen irroittaminen silikonimuotista onnistuu oikeastaan vain jäisenä, joten hyvä pakastuksenkesto on olennaisessa osassa onnistuneessa reseptissä.

Glaseerasin leivokset suklaanmakuisella huippukiiltävällä kuorrutteella, joka pitää kiiltonsa jähmetyttyäänkin. Hauskaa ja näyttävää. Kokeilin sitä nyt ensimmäisen kerran ja opin ainakin sen, että se täytyy siivilöidä ennen käyttöä kaakaopaakkujen poistamiseksi. Aina oppii jotain uutta.

Leivosten koristelu on vielä aivan auki. Tahdon siihen jotain yksinkertaista ja pinnasta kohoavaa, joka sopisi makunsa puolesta suklaaseen. Inspiraatio tulee varmasti omalla ajallaan. Onhan kehitystyökin vielä vaiheessa, joten ei tässä kiirettä ole.

. . .

Peruspulla

Tuore pulla on erinomaisen hyvää. 
Peruspulla ei kaipaa itseensä mitään krumeluureja, mutta tarvittaessa taipuu vaikka täytepitkoksi tai rahkapiirakaksi.
Itse tykkään tehdä yleensä joko kanelikierteitä tai korvapuusteja pullastani. Ne ovat samanlaisia sisuksiltaan, mutta muoto vain on eri.

Pulla on myös siitä kivaa, että se taipuu tarvittaessa munattomaksi ja/tai maidottomaksi. Maidoton pulla syntyy käyttämällä nesteenä joko vettä, kasvimaitoa tai kookosmaitoa ja korvaamalla voin maidottomalla leivontarasvalla. Munat voi jättää pois, jolloin jauhoja tarvitaan vähemmän. Ei sen kummempaa.

Perinteinen pullataikina

• 500g kädenlämpöistä vettä
• 50g tuorehiivaa
• 125g pehmennyttä voita (voit mikrottaa sitä hieman sulemmaksi)
• 5g kardemummaa
• 100g kidesokeria
• 50g maitojauhetta (jos käytät nesteenä maitoa, voit jättää maitojauheen pois)
• 50g kananmunaa
• 5g suolaa
• noin 1050g puolikarkeita vehnäjauhoja

Mittaa ainekset valmiiksi ennen aloittamista. Sekoita kardemumma, sokeri, suola ja maitojauhe muutamaan kouralliseen jauhoja.

Liota hiiva lämpimään nesteeseen.Lisää jauhoseos, jossa on kardemumma, ym. ainekset sekä  kananmuna. Sekoita tasaiseksi. Lisää sitten suurin osa jauhoista ja ala vaivata taikinaa. Vaivaa taikinaa noin 5 minuutin ajan voimakkaasti ja lisää sitten voi. Jatka vaivaamista, kunnes taikina on sileä ja kimmoisa. Lisää jauhoja tarvittaessa niin, että taikina irtoaa hyvin kädestä ja kulhosta. Mikäli kaikki jauhot eivät uppoa taikinaan, ei huolta.

Kun taikina on valmis, anna sen levätä noin 15 minuuttia ennen leipomista.

Jaa taikina paloihin, vaivaa ilmat pihalle ja muotoile haluamasi kaltaisiksi pulliksi.

Voit esimerkiksi kaulita pullan levyksi, levittää sille voita, sokeria ja kanelia, kääriä sen rullalle ja leikata siivuiksi. Kun asetat palat paperivuokiin, pullat on helppo paistaa ilman leivinpaperiakin ja ne pysyvät paremmin kasassa.

Nostata pullat muovin alla huoneenlämmössä tai ilman muovia uunissa, joka on asetettu 40C asteeseen tasalämmölle. Kohota kaksinkertaisiksi. Kohotusaika vaihtelee 30-60 minuuttiin riippuen huoneen lämpötilasta.

Voitele pullat ennen paistoa kananmunalla tai maidolla, mikäli haluat pintaan väriä ja kiiltoa enemmän. Pullat voi halutessaan jättää voitelematta.

Paista pikkupullat 220C asteessa noin 10-12 minuutin ajan tai kunnes ne ovat saaneet hyvän kullanruskean värin.
Paista pitkot 200C asteessa noin 20-25 minuutin ajan, tai kunnes hyvänvärisiä sekä päältä että pohjasta.

. . .

Ciabatta

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Ciabatta on minusta ihanan helppotekoista. Siltikään en jaksa usein vaivautua leipomaan itse leipää, vaan ostan omani kaupasta. Olen minäkin leipuri.

Paras ciabattataikina syntyisi taikinakoneella, joka jaksaisi vääntää siihen kunnon sitkon. Käsipelillä samanlaisen taikinan aikaansaaminen on lähes mahdoton rupeama. Koneettomanakin on kuitenkin mahdollista saada aikaan hyvää leipää, kunhan vain jaksaa vaivata kädet maitohapoille.

Mutta vaivaaminen onkin ciabattan työläin osa. Kun taikina on ensin tehty valmiiksi, se laitetaan öljyttyyn ämpäriin tai riittävän suureen muoviseen taikinatiinuun, peitetään kannella tai tuorekelmulla ja astia asetetaan jääkaappiin yön ajaksi. Taikina saa raskittua noin 12-16 tunnin ajan kylmässä, minkä jälkeen se leivotaan. 

Taikinan työstäminen se vasta helppoa on! Työskentelytaso jauhotetaan hyvin ja ciabattataikina kumotaan pöydälle. Sitten sen pintaan ripotellaan jauhoja ja taikinapala levitellään ohuemmaksi. Raskittumisen aikana taikinaan on muodostunut paljon kaasua ja jotta kaikki ei karkaisi, levittämisessä ei pidä olla kovin kovakourainen. Taikinalevy levitellään kauttaaltaan noin 3-4 cm paksuksi ja sen jälkeen leikataan halutunkokoisiksi paloiksi. Palat nostellaan leivinpaperoiduille pelleille ja paistetaan melko kuumassa uunissa.

Jos ciabattaansa kaipaa erikoismakuja, taikinan joukkoon voi vaivaamisen loppuvaiheessa sekoittaa vaikka oliivisiivuja, aurinkokuivattua tomaattia tai tehdä ciabattasta foccacciatyylisen leivän. Pinnan voi jättää jauhottamatta päältä ja sivellä siihen vaikka hieman oliiviöljyä ja ripotella päälle merisuolahiutaleita. Perusciabatta on hyvää sellaisenaankin, mutta se toimii myös hyvänä alustana soveltamiselle.

Suosittelen paremman ciabattan tekoon käyttämään gluteenia, jota pitäisi saada suurista marketeista erikoisravinnehyllyjen tietämiltä. Myös erilaiset ekokaupat myyvät gluteenia. Gluteeni on siis vehnässä, ohrassa ja rukiissa esiintyvä proteiini, joka esimerkiksi leipätaikinassa muodostaa taikinan sitkoverkon. Gluteenia ei lisätä taikinoihin paljoa, joten pieni paketti riittää yllättävän pitkälle.

Ciabatta

• 500g kylmää vettä
• 10g tuorehiivaa
• 18g suolaa
• 20g gluteenia
• 720g puolikarkeita vehnäjauhoja
• 15g ruokaöljyä

Punnitse ainekset valmiiksi. Voit sekoittaa gluteenin ja suolan pieneen määrään vehnäjauhoja.

Liota hiiva veteen ja lisää kaikki kuivat aineet kerralla nesteen joukkoon. Jätä öljy myöhemmäksi.

Vaivaa taikinaa noin 15 minuuttia voimakkaasti. Lisää öljy taikinan joukkoon vaivauksen puolivälissä. Tavoitteena olisi sileä ja kimmoisa taikina.

Kun olet vaivannut taikinan, aseta se hyvin öljyttyyn ämpäriin tai öljyttyyn 10-litraiseen taikinatiinuun. Peitä kannella tai tuorekelmulla ja aseta astia jääkaappiin seuraavaksi 12-16 tunniksi.

Kun taikina on raskittunut riittävän pitkään, kumoa se huolellisesti jauhotetulle leivontatasolle. Levittele taikina 3-4 cm paksuksi levyksi varoen käsittelemästä sitä liian kovakouraisesti. Huolehdi, että taikinalevy on myös keskeltä riittävän ohueksi levitetty.

Leikkaa haluamasi kokoisiin paloihin ja nostele palat leivinpaperoiduille pelleille.

Anna nousta huoneenlämmössä noin 25-40 minuuttia riippuen nostatuspaikan lämpötilasta ja siitä, kuinka suuria palat ovat.

Laita ciabatta 240C asteiseen uuniin. Paista sämpyläkokoisia ciabattoja 10-12 minuuttia, tai kunnes pohja on saanut ruskean värin. Isommat ciabattat paistuvat noin 20-25 minuutissa. Isommilla ciabattoilla alenna uunin lämpö 225C asteeseen sen jälkeen, kun olet laittanut leivät uuniin.

. . .

Vielä loppuun sellainen huomio, että liian kylmä jääkaappi voi hidastaa hiivan toimintaa niin, ettei taikina raskittumisen aikana nouse juuri lainkaan. Minulle kävi näin.
Ei kuitenkaan hätää.

Levittelin taikinan ihan normaalisti ja leikkasin ja asettelin palat pelleille. Sitten vain annoin taikinan lämmetä ja kohota kauemmin, jotta hiiva pääsi takaisin jaloilleen ja alkoi pelittämään normaalisti.

Joten mikäli raskittamisen jälkeen näyttää siltä, ettei juuri mitään ole tapahtunut, se voi johtua liian kylmästä jääkaapista ja taikina tarvitsee vain pidemmän nostatusajan, jotta kaikki kääntyy paremmaksi.


. . .