Hampurilaissämpylät

Leipä pääsi loppumaan samaan aikaan, kun koitin pohtia, mitä tehdä paketillisesta jauhelihaa. Tästä mielenmylläkästä syntyi idea kotitekoisiin hampurilaisiin. Söimme ne hyvällä ruokahalulla ja jonkin verran jäi leipää aamupalallekin.

Hampurilaissämpylät ovat helppoja tehdä. Taikinan on hyvä antaa jäädä pehmeämmänpuoleiseksi optimaalisen rakenteen vuoksi. Samasta syystä tähän taikinaan en ole lisännyt gluteenia lainkaan. Sämpylöistä tulee aavistuksen murenevaisempia, jolloin ne ovat helpompia syödä sisuksien kanssa.
Sämpylöiden muotoilukin on yksinkertaista. Taikinapalat pyöritellään palloiksi, jotka sitten kaulitaan kevyesti littanoiksi. Tämän jälkeen lisätään mahdolliset koristeet, kuten seesaminsiemenet.

Nostatukseen vielä sellainen kikka kuutonen.
Kannattaa laittaa aina ensimmäisenä paistoon menevä pelti noin 40-50C asteiseen uuniin nousemaan. Nousuaika lyhenee ja leivät kohoavat todella kauniisti. (Halutessaan voi asettaa uunin pohjalle paistonkestävän astian, jossa on vettä. Vesi haihtuessaan pitää leivät kauniin kosteina kohotuksen aikana ja paistossa tuo rapeamman kuoren.)
Mahdollinen jäljelle jäänyt pelti kannattaa laittaa mahdollisuuksien mukaan lämpimään paikkaan, kuten uuniin päälle tai ihan sen viereen ja huputtaa muovilla. Tavallinen pyyhe ei toimi yhtä hyvin. Muovin alla leivät nousevat paremmin ja jos kaikki sujuu kuten pitää, ensimmäisen pellillisen paistuttua viimeisetkin sämpylät ovat nousseet tarpeeksi paistoa varten.

Hampurilaissämpylät

15 sämpylää

• 500 g vettä
• 25 g tuorehiivaa (tai 11g kuivahiivaa)
• 50 g taloussiirappia  
• 13 g suolaa  
• n.800 g puolikarkeita vehnäjauhoja
• pintaan seesaminsiemeniä (valinnainen)

Mittaa kädenlämpöinen vesi ja hiiva taikinakulhoon. Lisää hieman vehnäjauhoja ja sekoita tasaiseksi. Lisää sitten siirappi, suola ja suurin osa lopuista jauhoista joukkoon ja ala vaivata taikinaa. Jatka vaivaamista noin vartin verran tehokkaasti, kunnes taikina on kimmoisaa ja sileää ja sitkoverkko on hyvin muodostunut. Lisää jauhoja tarpeen mukaan. Et välttämättä tarvitse kaikkia jauhoja tai sitten saatat tarvita niitä hieman enemmän.

Tämän leipätaikinan on tarkoitus jäädä pehmeäksi, joten älä lisää liikaa jauhoja.

Anna taikinan levätä noin vartin verran vaivaamisen jälkeen peitettynä leivontatasolla.

Ota sitten taikinasta 90g paloja (tai halutessasi jaa taikina 15 osaan silmämääräisesti) ja pyörittele palat palloiksi.

Kaulitse palat kevyesti lituskaisiksi, eli halkaisijaltaan noin kymmensenttisiksi pyörylöiksi. Ennen kuin nostelet ne pellille, sudi kevyesti vettä pyörylöiden pintaan ja kasta ne seesaminsiemenissä.

Nostata kaksinkertaisiksi ja paista noin 210C asteessa tasalämmöllä kymmenen minuutin ajan tai kunnes kauniin ruskeita pinnasta.

. . .

Omena-vuohenjuustopiiras

Minulla sattui olemaan ylimääräistä vuohenjuustoa sekä iso määrä omenia, joista tehdä jotain, ihan mitä tahansa. Suurimman osan omenista laitan pakkaseen ihan vain paloiteltuna, sillä niistä voi sitten talven ja kevään myötä laittaa vaikka mitä. Halusin kuitenkin hyödyntää osan tuoreeltaan.

Kekkaisin sitten yhdistää omenat vuohenjuustoon. Sain pientä inspiraatiota näistä The Glamorous Housewifen Rypäle-sinihomejuustotarteleteista, mutta innoitusta kummempaa en reseptistä itselleni ottanut.

Valmistin pohjan täysjyväjauhoista, sillä koitan ahkerasti kuluttaa vähemmän käytettyjä kuiva-aineitani pois. En saanut ihan kaikkia aineksia mahtumaan muuton jäljiltä kaappiin, joten paras ratkaisu on tehdä sinne tilaa luonnollisen poistuman, eli käyttämisen kautta. Pohja toimisi varmasti myös ihan tavallisilla karkeilla vehnäjauhoilla tai jopa puolikarkeista jauhoista valmistettuna.

Täytteeseen laitoin vuohenjuuston lisäksi pienen määrän sitä ja toisen tätä, sillä halusin käyttää pois purkinpohjia. Piiraat ovat siitä ihania, että niihin on helppo laittaa vähän kaikenlaista täytteeksi ja lopputulos on useimmiten erinomainen.
(Tätä kirjoittaessani kotini täyttää vastapaistetun piiraan hurmoksellinen tuoksu. Nälkä alkoi kurnia vatsassa samantien. Toivoisin niin voivani jakaa tuon tuoksun jotenkin netin välityksellä, sillä se on sen verran hyvä)

Kotimaiset happamankirpeät omenat toimivat tässä piiraassa parhaiten, mutta loppujen lopuksi tähän voi hyödyntää mitä tahansa omenaa, mitä sattuu sillä hetkellä löytymään.
Piiras on erinomaista lämpimänä, mutta toimii mainiosti jääkaappikylmänäkin vaikka seuraavana päivänä.
Tarjoaisin piiraan joko sellaisenaan (kuten sitä itse parhaillaan syön) tai sitten jonkun kivan salaatin kanssa. Hyvin voisi toimia rucolaa sisältävät vihreät salaatit tai vaikkapa coleslaw.

Sitten resepti.

Omena-vuohenjuustopiiras

Yksi 15-senttinen piiras

Pohja:

• 90g täysjyvävehnäjauhoja
• 75g huoneenlämpöistä voita
• 20g kylmää vettä

Täyte:

• 80g vuohenjuustoa silppuna
• 80g mitä tahansa kermaa
• 1rkl silputtua, tuoretta timjamia
• 60g kananmunaa
• 10g taloussiirappia
• 15g limemehua (muukin sitrus käy)
• 2g sipulijauhetta
• hyvä hyppysellinen suolaa
• 120-150g painoinen omena

Esilämmitä uuni 180C asteeseen.

Sillä välin kun uuni lämpenee, tee piirastaikina. Yhdistä jauhot ja pehmeä voi kulhossa ja nypi tasaiseksi. Lisää vesi ja sekoita vain sen verran, että massa on tasaista. Jos seos kovasti tarttuu sormiin, lisää hieman jauhoja, mutta varo laittamasta liikaa.

Painele taikina 15-senttisen piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Tai muotoile palloksi ja kaulitse levyksi ja siirrä kaulittu levy sitten piirasvuokaan. Kumpikin tie vie perille. Töki piiraspohjaan reikiä ilmakuplien estämiseksi.

Esikypsennä piiraspohjaa kymmenen minuutin ajan.

Valmista sitten täyte pohjan paistuessa. Sekoita juuston joukkoon silputtu timjami, kerma, kananmuna, siirappi, limemehu ja mausteet. Hämmennä hyvin, sillä siirappi tahtoo jäädä kulhon pohjalle.

Kuori ja viipaloi omena siivuiksi.

Kun pohja on paistunut uunissa kymmenen minuuttia, nosta se pois uunista hetkeksi. Kaada piiraspohjalle täytemassa ja lado sen päälle omenasiivut valitsemallasi tavalla.

Nosta piiras sitten takaisin uuniin ja kypsennä sitä 25-30 minuuttia, kunnes piiras on hyytynyt ja saanut kauniin värin pintaansa.

Anna tasaantua noin puolesta tunnista tuntiin ennen tarjoilua tai sitten seuraavaan päivään.

Säilyy neljäkin päivää mainiona kylmässä, ellei joku rohmua kaikkea sitä ennen.

. . .

Jenkkityyliset pikkuletut

Laittelin männäpäivänä itselleni lounaaksi lettuja, kun minulla sattui olemaan hyvä määrä aiemmin keittelemääni omena-calvadoshilloa vielä sulana.
Käytin lettujen tekoon tätä perusreseptiä ja heitin sen joukkoon pussinpohjallisen mustikoita, tryffeleiden kuorrutukseen käytetyn kaakaojauhoseoksen sekä ripsauksen jauhettua vaniljaa. Sitten söin kaiken hyvällä ruokahalulla heti kuvienoton jälkeen. Priorisointi on tärkeää.

Alan olla asettunut uuteen keittiööni aika kivasti. Sain uuden hellankin viime viikolla, kun vanhasta oli yksi keittolevyistä haljennut ja huomasin sen vasta sisäänmuuton jälkeen. Seuraava toimintalistalla olisi uunin paistolämpötilan tarkistaminen, eli sen tutkaaminen, paistaako uuni oikeasti sitä mitä väittää paistavansa. Sen tarkistaminen on onneksi helppoa. Pitää vain lainata uunilämpömittari.

Mutta lettuja!
Näitä voi tuunata melkein miten päin vain, kunhan pitää kuivien ja märkien aineiden suhteet suunnilleen samoissa pykälissä kuin ohjeessa on ilmoitettu.
Jos käytät maitotuotteena esimerkiksi piimää tai lisäät kovasti vaikka sitruunaa tai muuta hapanta, suosittelen vaihtamaan puolet nostatusaineesta ruokasoodaksi, joka toimii happamien ainesten kanssa leivinjauhetta paremmin.
Mutta kuten kaikki joskus lettutaikinaa lonkalta tehneet tietävät, letut eivät ole niin justiinsa ja eivät pahastu kovin helposti.

American style pancakes

saanto: noin 20kpl

• 300 g maitoa
• 15 g rypsiöljyä tai vastaavaa
• 1 kpl kananmunia
• 10 g taloussokeria
• 190 g vehnäjauhoja
• 8 g leivinjauhetta
• rippunen suolaa
• vaniljasokeria tai jauhettua vaniljaa (valinnainen)
• voita tai öljyä paistamiseen
• vaahterasiirappia, sokeria, kanelia, kermavaahtoa tai vastaavia kivoja päällisiä

Mittaa ensin märät ainekset vatkauskulhoon ja pyöräytä sekaisin vispilällä.

Mittaa sitten joukkoon kuivat aineet ja vatkaa tasaiseksi taikinaksi. Taikinasta tulee paksua, mutta valuvaa.

Kuumenna lettupannu keskilämmöllä sopivan kuumaksi, eli kun pudotat pannulle voinokareen, se alkaa heti sihisten sulaa ja sulettuaan hiljenee. Mittaa noin kolmen ruokalusikallisen edestä taikinaa aina per lettu. Voit käyttää apuna vaikka pientä kastikekauhaa tai vastaavaa, jolla saat summmittaisesti arvioitua sopivan määrän taikinaa pannulle. Pikkulettupannu toimii oivasti näitä paistaessa tai sitten voit lettupannusi koosta riippuen paistaa yhden tai useamman pikku-pannarin pannulla kerrallaan. Omalle pannulleni mahtui aina kerrallaan kolme lettua paistumaan.

Kauhaise taikinaa kuumalla rasvaiselle pannulle pieni määrä kerrallaan ja paista, kunnes raa'an taikinan pintaan alkaa nousta pieniä kuplia. Käännä siinä kohtaa pannari toisinpäin ja paista toinenkin puoli kauniin ruskeaksi. Paistipannua ei tarvitse käännellä, sillä taikina leviää itsestään riittävän määrän. Amerikkalaisten pannukakkujen tulee olla aika paksuja.

Kun kaikki pannukakut ovat valmiita, nosta tarjolle päällisten kanssa. Voit joko pinota annoksesi pannukakkutorniksi periamerikkalaiseen tyyliin tai sitten maistella ne yksitellen.

Yhtä pannukakkua kohti käyttämästäsi  taikinamäärästä riippuen valmiiden pannukakkujen määrä saattaa hieman vaihdella. Tärkeintä on, että teet oman pannusi kokoon sopivia pannukakkuja pitäen mielessä sen, että koon tulisi pysytella mieluiten pikkulettumaisissa mitoissa.

Nauti vastapaistettuina ja edelleen lämpiminä.

. . .

Omena-calvadoshillo

Minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua pienimuotoisiin kahden hengen ja noin kahden omenakilon hillotalkoisiin sillä ehdolla, että toisin hillosokeria muassani. Ei tarvinnut kahta kertaa kysyä! 

Yhteispelillä hillonkeitto oli ripeää ja hauskaa puuhaa. Teimme loppujen lopuksi pienen annoksen, mutta saimme ihan kivasti pieniä rasioita pakkasentäytteeksi tulevia hillohetkiä varten. Talkootoverini oli löytänyt kiinnostavan reseptin Ruokalasta (linkki tässä) ja se toimi erinomaisesti.
Seurasimme reseptiä täydelleen lukuunottamatta sitä, että käytimme vaniljatangon sijaan jauhettua vaniljaa.

Tämä hillo ei sovellu lapsille, mutta koska calvados kaadetaan hillon joukkoon vasta ihan viimeisenä, hilloerästä voi ottaa lapsia varten syrjään jonkun verran ennen sen lisäämistä.

Tämä omena-calvadoshillo toimisi erinomaisesti juustojen kanssa, kuten ohjekin ehdottaa, mutta myös vastapaahdetulla, voidellulla paahtoleivällä, omenapiiraiden sulostuttajana, aikuissyöjille tarkoitetussa täytekakussa tai ihan vaan lusikoituna suoraan sellaisenaan. Niin hyvää se on.

Kuinka tehdä siisti digestivepohja

Kerron teille ammattisalaisuuden, jonka avulla saatte hyydykekakkunne näyttämään professionaaleilta. Se on sitten Hys Hys.

Kuvitelkaa mielessänne upeasti tuoreilla marjoilla koristeltu hyydykekakku. Pinnassa on ohut, kaunis kerros kiillettä ja unelmankevyt mousse viekoittelee maistelemaan. Sitten katseenne osuu alaspäin ja *POKS!* Sinne meni se viehätys. Digestivemurupohja on rustattu sinnepäin ja näyttää siltä, että on paikoin ohuempi ja paikoin tuntuu nousevan puolenkintoista sentin korkeuteen.

Kuvaamani kaltaisilla pienillä yksityiskohdilla on todella suuri merkitys, mitä tulee houkuttelevaan ulkomuotoon.

Tässä on esimerkkikuva minun itseni tekemästä hyydykekakusta, jonka pohja todellakin kaipaa parannusta. Kuva on opiskeluajoiltani.

Tuon kakun teon aikoihin en vielä ollut tullut vihityksi Suuren Salaisuuden pariin, joten mikään ihmekään, etten ollut tullut ajatelleeksi siistin pohjan merkitystä sen kummemmin.
Mutta nyt tiedän paremmin! Ja mikä parasta, voin jakaa tietoni kaikille teille kiinnostuneille, jotta tekin osaisitte ensi kerralla tehdä siistimmän pohjan, ellette olleet jo tästä mysteeristä selvillä.

Vaiheet ovat yksinkertaiset.

Valmista haluamaasi digestivemurua sopivaksi katsomasi määrä ja  nappaa sitten kakkurengas tai vastaava, johon aiot hyydykekakkusi valmistaa. Vuoraa halutessasi reunakalvolla. Tässä linkki kolmen erilaisen digestivepohjamurun resepteihin.

Tasoita digestivemuru ensin kohtuullisen tasaiseksi, kuten kuvassa. Painele sitten (hansikoitua) kämmentäsi käyttäen pohja tiiviiksi ja tiukaksi.

Sitten ota ruokalusikka ja siloita lusikan pesällä murupohja sileäksi ja tasaiseksi. Kun teet tätä tarpeeksi usein, työvaiheeseen rutinoituu ja se sujuu alle minuutissa. Alussa ei kuitenkaan kannata kiirehtiä, ettei homma mene pipariksi. Tärkeintä on käydä läpi uloin reuna, sillä kaikki muu jää moussen alle piiloon. Itse siloitan kyllä joka puolelta ihan vain siksi, että kakun leikkauspintakin näyttäisi paremmalta.


Noin. Ei ollut sen kummempi juttu, mutta kuitenkin asia, joka tekee niin suuren eron ammatilaismaisen näköisen ja kotikutoisen näköisen kakun välillä.

Opin tämän niksin vuosi sitten työharjoittelussani ja se on ollut ehdottomasti yksi parhaimmista pienistä tiedonpalasista, joita olen keräillyt.
Toivottavasti tästä on teillekin hyötyä!

. . .

Kolme digestivepohjaa

Paha Kakku-blogi on muuttanut!


Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi



Hyvä digestivepohjan ohje on erinomaisen tärkeä olla olemassa. Digestivepohjat ovat hyvin monikäyttöisiä ja sopivat sekä paistettaviin että hyydytettäviin kakkuihin ja leivoksiin sekä moniin piirakoihin.

Hyvä digestivepohja ei ole liian makea tai tursua rasvaa. Sokeria ei ole oikeasti tarpeen lisätä pohjamurun joukkoon, sillä digestivekekseissä itsessään on riittävästi makeutta ja päälle tuleva massa pitää huolen sokerisuudesta kyllä. Samoin kavahdan ohjeita, joissa voita tai margariinia on käytetty niin valtavia määriä, että ylimääräinen rasva on tihkunut vuoan pohjalle ja reunoille ja kovettunut sinne näkyväksi kerrokseksi. 
Pohjaa ei saa painella liian paksuksi, sillä sen on tarkoitus vain tukea päällä olevaa kakkua tai leivosta vetämättä liikaa huomiota itseensä. Paksun pohjan leikkaaminen on lisäksi aika vaikeaa. Käyn myöhemmin läpi siistin pohjan tekovaiheet. (edit. Linkki Tässä)

Olen yrittänyt näissä ohjeissa saada aikaan riittävän kasassa pysymisen yhdistettynä parhaaseen leikkautuvuuteen. Huomaa, että pohja pysyy parhaiten kuosissaan vilpoisena ja pitkään pöydällä seisotettuna saattaa olla murenevaisempi.

Digestivekekseissä on hyvin selkeä maku, jonka muunteleminen on melko vaikeaa. Suuria eroavaisuuksia on siis melko mahdoton saada aikaan, mutta ehkei se haittaa. Näillä peruspohjilla pääsee jo melko pitkälle.

Digestivepohja

riittoisuus halkaisijaltaan 20-senttisen vuoan pohjalle

• 150g digestivekeksejä murskana
• 60g voisulaa

Murskaa keksit puisella survimella tai valinnaisella työkalulla hienoksi muruksi. Lisää voisula ja sekoita huolellisesti sekaisin.

Painele muruseos käyttämäsi vuoan pohjalle tiiviiksi levyksi.

Tumma digestivepohja

riittoisuus halkaisijaltaan 20-senttisen vuoan pohjalle

• 150g digestivekeksejä muruna
• 60g voisulaa
• 5g tummaa kaakaojauhetta

Murskaa keksit puisella survimella tai vastaavalla työkalulla. Sekoita murun joukkoon ensin kaakaojauhe ja sitten voisula.

Painele käyttämäsi vuoan pohjalle tiiviiksi levyksi.

Mausteinen digestivepohja

riittoisuus halkaisijaltaan 20-senttisen vuoan pohjalle

• 150g digestivekeksejä murskana
• 60g voisulaa
• 5g jauhettua kanelia
• 1g jauhettua kardemummaa

Murskaa keksit puisella survimella tai vastaavalla. Sekoita murun joukkoon ensin mausteet ja sitten voisula.

Painele käyttämäsi vuoan pohjalle tiiviiksi levyksi.

. . .

Suklaakeksit

Nyt on ollut laiska viikonloppu, joka on kulunut nukkuessa, kutoessa, leffaa katsoessa ja näitä suklaakeksejä maistellessa. Ystävällä oli perjantaina tuparit, joiden päätteeksi kävimme sheikkaamassa itsemme kunnon hikeen ja kipitin kotiin vasta aikaisin aamunpuolesta jalat väsyneinä. Sen urheilumäärän päälle hissuttelupäivä oli ihan ehdoton ja nämä suklaakeksit helppotekoinen lauantain pelastaja.

Alkuperäinen resepti löytyy Glorious Treats-blogista, mutta jouduin muokkaamaan sitä sen verran radikaalisti, että siitä syntyi oikeastaan jo uusi ohje. Minulla ei ollut saksanpähkinöitä tai minisuklaahippuja, joten aineksia mitatessani ja muuntaessani tilavuuksia painoarvoiksi menin mututuntumalla ja tein oman versioni reseptistä. Tajusin sentään kirjoittaa kaiken ylös, sillä lopputulos oli niin onnistunut, että sen kehtaa julkaista täälläkin hyvillä mielin.

Keksit ovat gluteenittomia ja maidottomia, jos käyttää gluteenitonta ja maidotonta suklaata. Maku on miellyttävän pähkinäinen mantelin ansiosta ja rakenne hauskan fudgemainen.

Suklaakeksit

8-10 kappaletta

• 90g mantelijauhetta
• 90g kananmunanvalkuaista
• 230g tomusokeria
• 40g tummaa kaakaojauhetta
• yhden vaniljatangon siemenet
• 130g maidotonta gluteenitonta suklaata

Vispaa kananmunia, kunnes ne vaahtoavat hieman. Sekoita kuivat aineet toisiinsa ja rouhi suklaa pieneksi palaksi. Yhdistä kaikki ainekset toisiinsa.

Taikina jää rakenteeltaan melko paksuksi ja tahmeaksi.

Nostele leivinpaperoiduille pelleille 8-10 parin ruokalusikallisen kokoista nökköä, maksimissaan 5 per pelti.

Paista 175C noin 12-13 minuuttia tai kunnes keksit ovat kohonneen näköisiä ja pinnastaan hieman halkeilleita. Keksit litistyvät jäähtyessään.

Anna jäähtyä täysin ennen siirtämistä pois leivinpaperilta.

. . .

Luumuinen Tarte Tatin

Muuttotohinat alkavat pikkuhiljaa olla paketissaan ja normaalimpi elo pääsee taas estradille. Olen tottunut muuttaja (tämä oli neljästoista), mutta nyt mietin, että jos vain mahdollista, tästä en lähtisi ihan heti mihinkään.

Arjen ruotuun saamista auttaa tietenkin leivonta ja tällä kertaa kokeilin jotain itselleni ihan uutta juttua, eli Tarte Tatinia. Suomeksi puhutaan useimmiten keikauskakuista. Ideana on se, että kakun/tortun päälliset asetellaan vuoan pohjalle voi-sokerisiirapin kanssa ja taikina tulee sen päälle. Koko höskä paistetaan uunissa ja sitten lopuksi kumotaan tarjoiluvadille ylösalaisin, jotta päällisetkin tulevat näkyviin.
Taikinoina käytetään vähän reseptistä riippuen murotyylisiä taikinoita, mantelisia taikinoita tai jopa voitaikinoita. Päällisetkin voivat vaihdella ananaksesta persikoiden kautta banaaniin.

Minä tein omastani luumuisen tortun masariinipohjalla. Tyttären isovanhemmat järjestivät viime viikonloppuna tytölleni lukujuhlat lukemisen oppimisen kunniaksi ja yhtenä ohjelmanumeroista oli miniluumujen poimiminen puusta. Oman saaliinsa sai tuoda mukanaan kotiin, joten nappasin mukaani noin litran verran luumuja. En viitsinyt ottaa enempää, etteivät ne vahingossa jäisi käyttämättä ja pilaantuisi jääkaappiini. 

En osaa juurikaan syödä luumuja tuoreena paljaaltaan, mutta leipomuksissa ne ovat ehdottoman hyviä. Mikäli et saa käsiisi miniluumuja, käytä isompia noin sentin paksuisiksi siivuiksi leikattuina.
Nämä torttuset ovat parhaimmillaan edelleen hieman lämpiminä tarjottuina makeuttamattoman vaniljakerman kanssa.

Luumuinen tarte tatin

4 annoskokoista torttua

Masariinimassa:

• 115 g mantelimassaa
• 115 g huoneenlämpöistä voita
• 60 g kidesokeria
• 60 g munankeltuaisia (3kpl)
• 65 g puolikarkeita vehnäjauhoja

Täyte:

• 200-250 g miniluumuja, kivet poistettuina ja puolitettuna
• 30 g voita
• 50 g kidesokeria
• puolikkaan vaniljatangon siemenet
• 1/2 tl jauhettua kardemummaa

Aloita poistamalla luumuista kivet ja leikkaamalla ne puoliksi. Käytin tähän ohjeeseen kriikunan kokoisia miniluumuja, joten jos käytät kaupasta hankittuja tai muuten vain isompia luumuja, leikkaa ne noin sentin paksuisiksi siivuiksi.

Asettele luumunpuolikkaat halkaisijaltaan 11-senttisten annosuunivuokien pohjalle leikkuupinta alaspäin. Peitä koko pohja puolikkailla.

Valmista sitten kastike.

Mittaa voi, sokeri, vanilja ja kardemumma pieneen kasariin ja sulata keskilämmöllä. Lusikoi sula seos tasaisesti eri vuokiin luumujen niskaan.

Tee sitten masariinimassa.

Vaahdota mantelimassaa ja pehmeää voita, kunnes seos on vaaleaa ja kuohkeaa. Lisää sitten sokeri ja anna sekoittua täysin.
Lisää keltuaiset yksi kerrallaan hitaalla vatkaten ja kääntele lopuksi jauhot massan joukkoon lastalla.

Lappaa masariinimassa pursotinpussiin ja nipsaise noin puolitoistasenttinen aukko pussin kärkeen. Pursota massa annosvuokiin luumujen päälle niin, että luumut peittyvät täysin.

Kypsennä 175C asteisessa uunissa 15 minuutin verran tai kunnes pinta on kullanvärinen ja keskelle tökätty tikku nousee puhtaana ulos. Torttu saa toki jäädä hieman kosteaksi.

Anna vetäytyä noin kymmenen minuutin ajan ennen kumoamista tarjoilulautasille.


Tarjoa vielä aavistuksen lämpimänä sellaisenaan tai esimerkiksi makeuttamattoman vaniljakerman kanssa.

. . .

Pienet pavlovat mustikoilla ja sitruunamascarponella

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Nyt olen päässyt taas kunnolla leipomisen makuun. Keittokomero taipuu hieman natisten vaatimuksiini, mutta onneksi ruokapöytä ei ole kaukana. Voin aina kehittää siitä lisää laskutilaa. Leivontahimoissani päätin kokeilla minulle uutta tuotetta, eli pavlovaa. Uuni totteli kauniisti, joten olen nyt pelkästään tyytyväinen.

Pavlova on yksinkertaisimmillaan marenkilevyjä, joiden väliin ja päälle laitetaan erilaisia täytteitä. Marenkilevyt voivat olla ohuempia, jolloin niitä tulee useampi tai sitten niitä voi olla vain yksi paksumpi, jonka päälle täytteet asetellaan.

Kasasin omat pavlovani halkaisijaltaan noin kymmensenttisistä pikkupohjista ja täytin leivokset sitruunamascarponella ja tuoreilla pensasmustikoilla.

En ollut aiemmin maistellut vastaavaa leivosta, joten sekin puoli oli uutta. Pavlova on todella makea tuote. Siitä ei pääse mihinkään. Jos makeannälkä on kova, kasaisin nämä leivokset ohjeeni ilmoittamalla tavalla, mutta pienemmäksi jälkiruoaksi leivokset sopisivat ihan yksittäisinä levyinäkin.

Pikkupavlovat

4 pientä pavlovaa

Marenkipohjat:

• 100g kananmunan valkuaista
• 150g kidesokeria
• 80g tomusokeria
• 15g maissitärkkelystä

Täyte:

• 200g tuoreita mustikoita
• 250g maitorahkaa
• 250g mascarpone-tuorejuustoa
• 90g lemon curd-sitruunatahnaa

Valmista ensin marenkipohjat.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi, eli vaahdoksi, joka pitää muotonsa hyvin ja vatkainta nostaessa huippu ei notkahda.

Lisää sihdatut tomusokeri ja maissitärkkelys vaahdon joukkoon ja kääntele lastalla tasaiseksi. Vältä liian pitkää työstämistä, ettei vaahto pehmenisi ylenpalttisesti. Lappaa massa 8-10-millisellä tähtityllalla varustettuun pursotinpussiin.

Ota leivinpaperi ja piirrä sen nurjalle puolelle halkaisijaltaan 9-senttisiä ympyröitä 8 kappaletta. Jätä ympyröiden väliin tilaa, sillä marenki turpoaa uunissa jonkun verran. Aseta leivinpaperi sitten piirrospuoli alaspäin työtasolle ja pursota marenkimassa kiekoiksi malliympyröiden avulla. Tee kiekoille halutessasi vielä reunukset pursottamalla kiekon ulkoreunoille ylimääräinen kierros marenkimassaa.

Kuivata marenkilevyjä 100C asteisessa uunissa tunnin verran ja anna jäähtyä.

Valmista sitten täyte.

Mittaa rahka, mascarpone ja lemon curd kulhoon ja hurruta tasaiseksi sähkövatkaimella.

Kasaa leivokset levittämällä ensin täytettä kaikille pohjille ja sitten ripottelemalla mustikoita kaikille pohjille täytteen päälle. Nosta sitten joka toinen levy toisen levyn päälle niin, että saat neljä valmista kaksikerroksista leivosta.

Tarjoa heti, sillä marenki vettyy nopeasti muhjuksi.

. . .