17.1.2015

Ideasta valmiiksi tuotteeksi (+ luovuuden ja rahan tasapainosta)



Otetaan yksi osa herkästi innostuvaa naisihmistä, yksi osa luovaa hulluutta, pari palaa sokerimassaa ja haudutetaan hetki. Lisätään netin kuvahaku kattilaan porisemaan ja kun seos on muhinut muutaman hetken, ojenna sisään pari paperiarkkia sekä kynä ja seiso sivussa katsomassa, mitä tapahtuu.
Jos olet lisännyt aineksesi oikein, lopputuloksena pitäisi olla täytekakku.

Tästä tuli nyt mammuttimittainen viesti, mutta toisaalta aihetta olisi melko vaikea käsitellä lyhyesti.

Luova prosessini on usein aikamoinen sekamelska intoilua, jahkailua, lähdemateriaalin selailua ja hetkeksi kadonneen terveen järkeni etsintää. On vaikea lähteä kuvailemaan sitä, kuinka pääsen kakun ideasta valmiiseen tuotteeseen asti, mutta yritän. Prosessini ei välttämättä suju joka kerta aivan tyylipuhtaasti tällä tavalla, mutta pääpiirteittäin  tämä pitää kyllä paikkansa.




Olin noheva ja kuvasin yhdelle A4-arkille, miltä luova prosessini noin yleensä näyttää. Tiiviissä muodossa se menee noin, mutta avaan sitä vielä muutamalla sanalla.

Ensimmäisenä tulee idea kakkuun. Se voi olla joko omaan tarpeeseeni tuleva kakku tai sitten joku läheisistäni kysyy, voisinko toteuttaa tietynlaisen tuotteen hänelle. Kaikkein paras lähtökohta kakun toteutuksen kannalta on, että saajalla on olemassa jonkinlainen visio siitä, mihin teemaan kakun tulisi sijoittua, esimerkiksi vaikka merirosvoteemainen kakku. Siitä on helppo tarkentaa vielä spesifimpään raamiin, kuten vaikka merirosvolaivaan tai aarrearkkuun.
Kaikkein vaikeimpia ovat tilanteet, joissa mitään raamia ei ole annettu. Että voi tehdä mitä vain. Silloin tulee helposti runsaudenpula, sillä tokihan minulla olisi kakkuajatuksia vaikka kuinka, mutta on todella vaikea valita sopiva aihe jotakuta toista varten tai vaikka itseäänkin varten, kun vaihtoehtoja on niin miljoona.

Alun suunnitteluvaiheessa täytyy toki rajata myös kakun tekninen puoli, eli minkä makuinen sen pitäisi olla, käytetäänkö sokerikakkua vai tönkömpää suklaakakkua, onko ruokarajoitteita ja millä kakku tulisi päällystää. Kaikki tämä vaikuttaa sopivan visuaalisen ilmeen valintaan, sillä joitakin rakenteita on haastavampi saada aikaan pehmeämmästä sokerikakusta ja kermavaahto kakun pinnassa ei ole ollenkaan samanlainen materiaali kuin vaikka marsipaani.

Kun materiaalit on sovittu ja valittu ja kakun teema on tiedossa, varsinainen suunnittelu voi alkaa. Selaan inspiraation lähteeksi kuvahausta kakkuja, jotka on toteutettu jo vastaavalla aiheella, sillä niistä löytää usein hyviä vinkkejä omiin suunnitelmiin. Haen aiheesta myös muita kuvahakuja, kuten vaikka leijonakakkua varten kuvia oikeista leijonista, piirretyistä leijonista, leijonalogoista ja niin edelleen. Niiden pohjalta idea alkaa muotoutua ja merkitsen talteen kaikki pohdinnat, joita minulle kuvia selatessani on pälkähtänyt päähän. Ideat virtaavat ja ovat toinen toistaan suurempia, parempia, monitahoisempia ja suoraan sanottuna välillä hullumpiakin. Joskus kakun saajalla on hyvinkin spesifi käsitys siitä, millainen kakun visuaalinen ilme pitäisi olla. Silloin pyrin pysymään annetuissa raameissa ja toteuttamaan asiakkaan vision niin hyvin kuin mahdollista. Tunnustan kuitenkin tykkääväni eniten niistä projekteista, joissa saan käyttää omaakin päätäni.




Koitan aina olla viksu ja laittaa paperille jonkinlaisen luonnoskuvan siitä, miltä valmiin kakun pitäisi minusta näyttää. Onnistun siinä vaihtelevasti. Luonnoksen ei tarvitse olla kovin ihmeellinen. Riittää, että siitä näkee kakun muodon, koristeiden paikat ja sen, minkä väristä mikäkin on, vaikka sen vain kirjoittaisi jonnekin viereen. Jos tarvitsen jonkin tietyn kuvan, kuten vaikka jonkun spesifin hahmon, joka olisi tarkoitus vaikka maalata kakkuun, piirrän siitä itselleni paperiversion. Sen voisi hoitaa printtaamalla (jos omistaisi toimivan printterin siis), mutta tykkään piirtää kuvat itse. Jos kuva on värillinen, väritän sen oikeanväriseksi. Kuva on käytännössä minulla aina vieressäni kakkua koristellessa, että saan yksityiskohdat oikein. Kuvan avulla voi myös valmistaa koristelua varten sabluunan, jos siltä tuntuu.

Tässä vaiheessa minulla on usein mielessäni vielä monta erilaista lähestymistapaa samaan asiaan ja seuraava vaihe suunnittelussani onkin raakata useamman idean joukosta se yksi, jonka mukaan leivon kakun.
Tehdäkö neliskulmainen kakku, pyöreä, 3D, korkea, matala vai kaksikerroksinen? Nyt on suunnitteluprosessissa tullut vastaan se hetki, jolloin otan järjen käteen, kohtaan todellisuuden mukanaan tuomat rajoitukset, kuten käytettävissä olevan ajan, budjetin ja esimerkiksi kuljetuksen mukanaan tuomat ongelmat. Koitan myös koko ajan pitää asiakkaan tarpeet mielessä ja varsinkin sen, millaiseen tilaisuuteen kakku tulee. 
On myös hyvin tärkeää olla realistinen oman osaamistasonsa suhteen. Voihan sitä koittaa kuuta taivaalta, mutta perustuksien on silloin oltava erittäin vankat. Teen mieluummin niin, että asetan itselleni hieman haastetta ja tavoitetta osaamiseni kehittämiseksi jokaisen kakun myötä, etten haukkaisi liian suurta palaa kerralla ja rähmisi koko hommaa.

Lopuksi tulee tietenkin tuotteen valmistus. Riippuen annetuista raameista, tässä vaiheessa joko on tai ei ole mahdollisuutta soveltamiseen. Mitä spesifimpi toive saajalla on, sitä tarkemmat ennakkosuunnitelmien on oltava ja sitä tarkemmin niitä noudatetaan. Löyhemmissä tehtävänannoissa kohtelen pohdintojani pikemminkin suuntaviivoina ja jos jokin kohta koristelussa tuntuukin olevan parempi toisin kuin olin alunperin miettinyt, annan mennä ja teen niin kuin tuntuu parhaalta. Kuitenkin usein menee niin, että vaikka jonkin työvaiheen olisi tehnyt ennenkin vastaavalla tavalla tai visualisoinut sen huolella etukäteen, todellisuus voikin olla erilainen, ylläreitä tulla ja äkkiä onkin tilanteessa, jossa on pakko soveltaa, kun suunnitelma ei pelitäkään. Pieni improvisaatio toimii, kun pitää tärkeät asiat fokuksessa. Mitä kakussa täytyy ehdottomasti olla? Mitä voi muuttaa? Mitä voi jättää pois?

Ja sitten kakku on valmis.
Painotan tässä vielä sitä, että joskus on vaikeampaa ymmärtää, milloin kakku oikeasti on valmis, kun luovuus kukkisi edelleen ja koristelua tahtoisi vielä jatkaa. Lisätä sitä ja tätä, muuttaa vielä vähän tuon kukan paikkaa, maalata vielä yksi yksityiskohta.. Usein aikataulu kertoo, milloin kakku on valmis, kun käytettävissä oleva aika loppuu kesken tai käy huomattavan vähiin. Onneksi usein jostain takaraivosta piipittää se pieni ääni, että: "Hei! Nyt riittää! Se on jo hyvä!", mutta ei aina. Pitää kuitenkin oppia tajuamaan se, että kaikkea ei voi loputtomiin hioa ja jossain kohtaa siitä prosessista on pakko päästää irti, nostaa kädet ilmaan ja todeta, että se on siinä. Olen perfektionismiin taipuvainen ja tämä on ollut minulle se kaikkein vaikein opittava. Tottakai aina joka kerta tahtoisi tuottaa sen kaikkein parhaansa ja valmistaa niin upean kakun kuin suinkin ja niin saakin tehdä, mutta se täytyy tehdä realismin raameissa.


Taiteellinen ilmaisu, mitä kakkujen koristelukin on, kohtaa käytettävyyden olemalla lopultakin "vain" leivonnainen, jonka kohtalona on tulla käytetyksi eli syödyksi. Käsityötuote parhaimmillaan; visuaalisesti houkutteleva ja erittäin käytettävä. Itselle kun tekee, voi olla juurikin niin hullu keksijä kuin mitä haluaa, mutta asiakkaalle tehdessä on pidettävä mielessä aikataulu, budjetti ja kuljetettavuus. Erityisesti se budjetti.
On hyvä ymmärtää, että aika todellakin on rahaa. Minun työpanokseni (ja sinunkin työpanoksesi) on arvokasta. Työ ei ole ilmaista. Kannattaa pohtia vakavasti sitä, milloin ylimääräisen työn tekeminen on kannattavaa, vai onko se ollenkaan. Toki olisi hienoa toteuttaa siihen tekeillä olevaan kakkuun vaikka mitä aikaavieviä yksityiskohtia, ihan vaikka sitten omalla ajalla ylimääräisenä työnä, lahjana asiakkaalle, mutta jos tekee niin jokaisen projektin kohdalla, antaa käytännössä asiakkaille rahaa lahjaksi omasta pussista. Senkin ajan voisi käyttää toisiin työprojekteihin, joista saisi sitä rahaa itsellepäin. 
Ei kannata elätellä harhaluuloja siitä, että asiakas yhtäkkiä maksaisi ekstraa, kun kakku onkin niin hieno ja siihen on tehty enemmän työtä kuin mistä oli etukäteen sovittu. 
Ja toinen sudenkuoppa on, että asiakas siitä lähtien olettaa saavansa joka ikinen kerta sen saman ylimääräisen työpanoksen ilmaiseksi huolimatta siitä, mitä on sovittu. Asiakas ei ole tässä ilkeä, vaan kuvittelee vain sen kuuluvan palveluun ja osaksi liiketointa. 
Sitten tulee kuvioihin myös se, että asiakkaita olisi hyvä kohdella tasapuolisesti. Jos antaa yhdelle ilmaista työtä, sitä tulisi antaa kaikille, sillä muuten ne, ketkä jäävät ilman ilmaista työpanosta maksavat kakustaan suhteessa enemmän ja se on todellakin epäreilua. Jos sana aiheesta kiirii, voi käydä pian niin, että potentiaaliset asiakkaat kaikkoavat tai alkavat kinuta itselleenkin erityiskohtelua, kun toinenkin sai.

Jotta tämäntyylisiltä ongelmilta voisi välttyä, itselle on hyvä kartoittaa perusteellisesti se, mitä milläkin rahalla saa. Se ei ole erityisen luovuutta ruokkivaa toimintaa, kun koittaa miettiä, kuinka paljon pala omaa taitoa ja taidetta maksaa, mutta se on erittäin tärkeää. Raamit voivat olla juurikin niin väljät tai tiukat kuin millaisiksi ne itse asettaa, mutta raamit on oltava. Ei voi olettaa, että samalla rahalla saa kermakakun tai vastaavan kokoisen maalatun sokerimassaluomuksen. Tai voi toki, mutta silloin toinen kakuista on huomattavasti väärän hintainen.
Raameina voivat olla esimerkiksi käytetyt materiaalit, kakun kerrosmäärä/kakun henkilömäärä, koristeiden koko, koristeiden yksityiskohtaisuus, käytetäänkö valmiiksi suunniteltuja sarjatuotettuja koristeita (vaikka olisivatkin itsetehtyjä) vai suunnitellaanko asiakasta varten uniikki täsmätuote (vinkki! Uniikki tuote maksaa AINA enemmän, sillä suunnittelu vie aikaa). Raamien sisällä on minusta hyvä olla pieni kustomointimahdollisuus, kuten värin valinta tai makuvaihtoehtoja, mutta molemmille osapuolille olisi hyvä olla selkeää, mitä milläkin hinnalla saa ja kuinka paljon maksaa enemmän, jos jotain lisää peruspakettiin. 
Jos itse möisin tuotteitani, pitäisin asiakkaille helposti saatavilla olevaa perushinnastoa, josta selviäisi tiettyjen perustuotteiden hintaraamit ja mitä sillä hinnalla voisi olettaa saavansa. Jos tarjoaisin kustomointimahdollisuuksia, kuten vaikka erityisesti asiakasta varten suunnitellun uniikin koristelaatan maalausta, voisin vielä lisäksi määrittää vaikka kokoluokituksia, yksityiskohtaisuutta, käytettyjen värien määrää jne. 
Tämä kaikki on tietenkin täysin valinnaista. On ihan mahdollista määrittää jokaisen kakun hinta aina uuden asiakkuuden kohdalla erikseen, jos oman bisneksen luonne on sellainen, että projektit eroavat toisistaan niin radikaalisti, ettei mitään yhtenäistä hinnastoa ole mahdollista pitää. Silloin suosittelisin vain ponnekkaan lämpimästi käymään asiakkaan kanssa huolellisesti lävitse sen, mitä asiakas tulee saamaan ja millä hinnalla ja sitten pitäytymään suunnitelmassa kuin täi tervassa.

Pointtini tälle valtavalle paatokselle on, että on ihan mahtavaa käyttää luovuutta ja tehdä hienoja luomuksia ja upeita tuotteita. Täytyy kuitenkin ymmärtää myös se oman osaamisen arvo ja se, että sitä ei pidä myydä liian halvalla tai antaa pois ilmaiseksi joka välissä. Jos teet itselle tai naapurin Petelle rakkauslahjaksi suurinta ja hienointa kakkua ikinä, niin käytä kaikin mokomin sen valmistamiseen viimeinen rahtunenkin osaamistasi ja luovuuttasi välittämättä ajasta ja vaivasta. Mutta! Jos sinulle maksetaan työstäsi, määrittele etukäteen mitä sillä summalla saa, mihin sitoudut, minkä verran sinun voi olettaa tekevän töitä sen tuotteen eteen ja sitten teet juuri sen verran, mitä on sovittu. Siinäkin voi olla huomattavasti tilaa luovuudelle, se riippuu aivan sovituista raameista. Ja hyvin yksinkertaisistakin aineksista voi luovuudella saada aikaan vaikka mitä upeaa. Se vasta on sitä luovuutta, kun rajallisista lähtökohdista tekee jotain uutta, mielenkiintoista ja tarpeeseen sopivaa -ja pysyy budjetissa!

Luokaa siis raamit omalle ainutlaatuiselle työllenne, ymmärtäkää, että aikanne on arvokasta ja muistakaa, että ylimääräisen työn teko korvauksetta pelkästään toisten hyödyksi ei pitäisi olla oletusarvo toiminnassanne. Ei edes silloin, kun se on se maailman-upein-ja-mielenkiintoisin-kakkuprojekti-jonka-on-aina-halunnut-toteuttaa-IIH!. Toteuttakaa se projekti sitten vapaa-ajalla ja nauttikaa tuloksista itse.

En tällä tarkoita, etteikö kannattaisi lähteä mukaan myös sellaisiin projekteihin, joista ei saa rahallista korvausta tai se on vain nimellinen. Jos aihe on itselle tärkeä ja oma ammattitaito karttuu ja siinä sivussa voi auttaa tai ilahduttaa omaa läheistä, niin mukaan vain! On hyvä kuitenkin miettiä, mitkä omat motiivit siinä tilanteessa ovat ja jos kaikinpuolin kokee jäävänsä plussan puolelle, niin kukaan ei voi silloin siitä moittia. Jokainen itse tekee ne omat valintansa.
Esimerkkinä vaikka minä itse. Leivon lähinnä omaksi ilokseni, mutta satunnaisesti myös läheisteni iloksi, sillä minusta on mukava sillä tavoin osallistua heidän juhliinsa, olla avuksi ja osoittaa välittämistäni. Tällä hetkellä se on minulle ajallisesti mahdollista ja koen, että saan siitä enemmän itselleni positiivista tunnetta ja karttunutta kokemusta kuin mitä menetän ajan ja vaivannäön puolesta. Tunnen kuitenkin myös niitä leipureita, jotka eivät leivo vapaa-ajallaan toisille mitään, sillä kokevat sen kuormittavaksi tai kaveruussuhteita vääristäväksi. Sekin on ok.

Luovuus ilmenee eri tavoin henkilöstä toiseen ja prosessit ovat erilaisia. Minun luova prosessini etenee alun ideasta hullunkiiltoon silmissä, kun erilaiset visiot laukkaavat mielessäni, asettuu sitten uomiinsa, kun muistan, että on raameja, joihin projekti pitää mahduttaa ja sitten lopulta saan aikaan tuotteen, jossa yhdistyvät satunnaisesti hieman kunnianhimoiset visioni taltutettuina realismin ikeen alle.
Välillä minun on hankala ymmärtää, milloin tuote on oikeasti valmis, kun luomisen tarve on niin suuri, mutta olen siinä jo parempi nykyään. Varmasti on muitakin, joilla on vastaavia hankaluuksia.
Arvostan myös osaamistani ja aikaani niin, että koen tärkeäksi kiinnittää huomiota siihen, etten anna sitä kaikkea pois ilman edestä. On vaikea tasapainottaa raha ja taiteellinen ilmaisu sekä käsityö, eikä siihen ole mitään selkeää kaavaa. Jokainen tekee sen omalla tyylillään. Minusta on kuitenkin tärkeää nostaa aihetta esille, vähän möyhiä sitä ja katsoa, mitä nousee pintaan sitä pohdiskellessa.

Minusta olisi mielenkiintoista tietää myös, kuinka te itse yhdistätte rahan ja luovuuden? Onko teillä jotain nyrkkisääntöjä tai omia prosesseja varten kehitettyjä ohjenuoria? Teettekö usein ilmaista, ylimääräistä työtä ja jos, niin minkä vuoksi? 


. . .

Ei kommentteja: