21.1.2015

Teeleipiä puuronjämistä ja ciabattaa


Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi




Pari päivää takaperin yllätti väsymys ja en jaksanut lähteä kauppaan asti hakemaan leipää. Varsinkin, kun leipä oli ainut, mitä sieltä kaupasta sillä hetkellä tarvitsi. Kello oli kuitenkin jo melko paljon, joten en myöskään viitsinyt alkaa iltapalaa varten vääntämään oikeaa leipätaikinaa nostatuksineen päivineen (tai oikeastaan kyllä väänsin, mutta laitoin sen taikinan sitten jääkaappiin raskittumaan seuraavan aamun leivontaa varten ja leivoin aamupalalle tuoreet leivät).

Minulla oli aamupalalta ylijäänyttä kaurapuuroa jonkin verran tallessa jääkaapissa ja juustoraastepussin pohjat, joten hetken mielijohteesta tein meille teeleipiä. En useinkaan niitä leivo, joten piti vähän googlailla jonkinlaista reseptinrankaa henkiseksi tueksi. Löysin kivankuuloisen ohjeen Uusikuu-blogin puolelta, mutta käytin reseptiä enemmänkin vain inspiraationa ja rukkailin ainesuhteita aika rankasti, sillä minä käytin valmista puuroa ja hän taas kaurahiutaleita.

Ruokaan useimmiten ennakkoluuloisesti suhtautuva lapsoseni (yhtään en myönnä, että olisin ollut ihan samanlainen itse lapsena) oli hyvä kun kysyi ennen iltapalalle ryhtymistä, että: "Äiti, olenko minä aikaisemmin tykännyt tällaisesta leivästä?", meillä kun teeleipiä on harvemmin ja edeltävästä kerrastakin oli jo hetki. Silmääkään räpäyttämättä siihen oli pakko vastata pokkana että: "Kyllä, aikaisemmin olet tykännyt näistä leivistä paljonkin", mikä oli periaatteessa totta, sillä alun uutuusahdistuksesta selvittyään tyttöni oli todellakin pitänyt teeleivistä viimeksi. Sitten meni oudomman malliset leivät mukisematta alas, kun sai tietää aiemmin tykänneensä, vaikkei muistanutkaan enää. Joskus on pakko ottaa luovat keinot käyttöön ja vähän kaunistella asioita lapselle, jonka pahin kompastuskivi on usein ruokailu. 

Tykkäsin itse näistä teeleivistä kovasti ja minusta juusto toi niihin hyvin lisämakua ja kun leipäset paahtoi sopivasti uunissa, pintakin oli ihanan rapsakka. Puuro tuo teeleipiin mukavaa mehevyyttä ja kaurapuuron tilalle voikin laittaa ihan mitä tahansa puuroa, jota sattuu kotoa löytymään.





 Mainitsin tuossa yllä, että leivoin teeleipäiltapalan lisäksi myös seuraavana aamuna leipää. Tein siis ciabattaa (resepti tässä), joka on yksi suosikkileivistäni. Valmistin puolen litran taikinan koneella ja laitoin sen kylmään raskittumaan yön ajaksi. Sitten aamulla heräsin noin tuntia aikaisemmin, venyttelin taikinan muotoonsa varovasti, leikkasin paloiksi ja nostatin kaksi ensimmäistä pellillistä (tuli yhteensä kolme peltiä, kun omani ovat keskimääräistä pienempiä peltejä) uunissa hieman alle 40C asteen lämmössä. Sitten paistoin leivät aamutoimien lomassa ja saimme aamupalalle uunituoretta leipää.

Oli kyllä ihanaa, vaikka en jaksaisi joka aamu ryhtyä samaan. Ei se aamuherääminen niinkään, vaan pikemminkin se ajoissa nukkumaanmenon vaikeus.
Mutta unentökkeröistä virottuani ja lapsen kouluun laitettuani nappasin kameran ja otin muutaman kuvan ihanista leivistä. Nyt alkaa olla käsillä vuoden parhaan valon aika (minusta tammikuun lopun ja helmikuun valo on ihan maailman kauneinta) ja huolimatta tasaisesta pilvikerroksesta taivaalla, sain napattua muutaman aika kivan otoksen. Kun saisi vielä jalustan hankittua, olisin varmasti onnesta soikeana kuin pieni possu.

Ja sitten vielä se teeleipäresepti ciabattakuvien lomaan:




Teeleivät

3-4kpl


  • 115g mitä tahansa puuroa (minä käytin kaurapuuroa)
  • 150g maitoa (voi korvata vedellä)
  • 80g vettä
  • 45g rypsiöljyä
  • 6g suolaa
  • 50g juustoa raasteena tai pieninä kuutioina
  • 5g leivinjauhetta
  • 235g puolikarkeita vehnäjauhoja

 Sekoita aineksista tasainen ja tahmainen taikina. Ei tarvitse vaivata.

Ota leivinpaperoitu pelti ja jaa taikina kolmeen tai neljään kasaan, ja levitä kasat noin sentin paksuisiksi kiekoiksi. Koita saada tasaisen paksuisia, että paistotulos olisi tasainen ja hyvä.

Paista 225C asteessa noin 15-20 minuuttia, kunnes hyvänvärisiä pinnasta. Anna jäähtyä pienen hetken. Parhaimmillaan tuoreina.




. . .

Ei kommentteja: