12.12.2014

Cinder toffee


Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi




Mainitsin aiemmin vähän kuin sivulauseessa, että valmistimme ystäväni kanssa Itsenäisyyspäivänä cinder toffeeta.
Kyseessä on peribrittiläinen makeinen, jota on maisteltu sielläpäin erityisesti Guy Fawkesin Yön aikaan, vaikka en usko sen rajoittuvan pelkästään siihen.

Koitin löytää tämän makeisen historiasta edes jotain tietoja, mutta se osoittautui sangen hankalaksi. Yksi tiedonpätkä väitti cinder toffeen syntyneen 1900-luvun alussa, mikä vaikuttaa kohtalaisen uskottavalta. Ruokasooda oli siinä kohtaa ollut markkinoilla joitakin kymmeniä vuosia, joten heittoa ajankohdassa lienee korkeintaan sen verran. En asettaisi päätäni vadille tämän puolesta, sillä syntytarinat ovat aika usein, no, tarinoita ja legendoja.

Cinder toffee on suosittua Iso-Britanniassa, Kanadassa, Uudessa-Seelannissa ja tietyissä osissa Amerikan Yhdysvaltoja. Muualla maailmassa se on tuntemattomampi ilmestys. Nimiä tälle makeiselle on kertynyt enemmän kuin laki sallii. Yleisimpiä nimityksiä cinder toffeen lisäksi ovat muun muassa honeycomb, sea foam, hokey pokey ja sponge toffee.





Ystäväni tutustui tähän makeiseen poiketessaan Englannissa ja toi sitä purkillisen mukanaan. Nyt kun vietimme Itsenäisyyspäivänä pikkujoulua, ohjelmaamme kuului myös toffeen keitto. Ystäväni oli kaivanut meille muutaman reseptin valittavaksi ja otimme sieltä parhaan kuuloisen käyttöön. Elvyttelin jälkikäteen etsivänkykyjäni hakemalla netistä sen reseptin, jotta voisin linkittää sen teillekin. Linkki käyttämäämme reseptiin tässä

Cinder toffee on yksinkertaisimmillaan sokeria, siirappia ja ruokasoodaa. Linkittämässäni ohjeessa käytetään lisäksi myös vaniljaa ja vesitilkkaa.
Toffeen kantava ajatus on, että 150C asteiseksi keitetty sokeri-siirappiseos kuohautetaan vaahtoavaksi lisäämällä sen joukkoon ruokasoodaa. Sokeri jähmettyy niin nopeasti, että vaahtomainen rakenne jää pysyväksi ja valmis toffee on täynnä hauskoja kuplia.
Vaahtoaminen perustuu kahteen tekijään. Ruokasooda (joka on emäs) reagoi happaman siirapin kanssa, mistä syntyy hiilidioksidia. Suuremman reaktion aikaansaa kuitenkin ruokasoodan hajoaminen kuumassa sokerisiirapissa, mistä syntyy myös iso määrä hiilidioksidia. Hiilidioksidikuplat eivät pääse tahmean siirapin läpi kovin nopeasti ja seos ennättää pääosin jähmettyä ennen kuplien lässähtämistä. Toffeeta valmistettaessa onkin tärkeää saada sooda sekoitettua huolellisesti joukkoon, mutta seosta ei pidä hämmennellä yhtään enempää, etteivät kaasukuplat rikkoutuisi.

Maullisesti on tärkeää, että toffee sisältää jotain hapanta tasapainottamaan soodan emäksisyyttä. Vaalea siirappi noin yleisesti ottaen riittää siihen, mutta jos haluaa varmistaa, ettei sooda maistu lopullisessa tuotteessa, voisi ohjeen vaalean siirapin korvata vaikka neljänneksen mitalta tummalla taloussiirapilla tai niin, että vaihtaa vaikka kymmenen grammaa vedestä viinietikaksi. En lähtisi tekemään tätä toffeeta glukoosisiirapista, sillä siinä ei ole riittävää paahteista makua, mikä minusta kuuluu tähän toffeeseen. Makeisessa on ohjeen mukaan tehtynä aavistuksenomainen soodan maku, mutta minusta itsestäni se ei ollut lainkaan epämiellyttävä. Yllä mainitsemiani kikkoja voi koittaa käyttää, jos sooda maistuu suussa kovin pahalle pieninäkin määrinä. Kyse on kuitenkin vain neutraloitumattomasta emäksestä, jonka voi hoitaa pienellä happolisällä.

Menipäs tämä nyt yhtäkkiä kovin tieteelliseksi. Ehkei se haittaa.
Cinder toffee on hyvin mielenkiintoinen ja maukas makeinen ja sitä kannattaa testata ehdottomasti.




I mentioned earlier that I made some cinder toffee together with a friend.
It's a lovely sweet and quite easy to prepare.

I tried to dig out some information about it's history, but had very little success. One source claimed that it was invented in the early 1900's, which I find quite believable. Baking soda had by then been commercially available fow a few decades, so it's possible. I wouldn't bet on my head, though, as stories of births and beginnings are often, well, stories.

My friend became acquainted with cinder toffee while traveling in England. Since then she has wanted to recreate the wonderful sweet she fell in love with. We used this recipe from allrecipes for our experiment.

The fun bubbling effect is caused by baking soda breaking apart in the super-hot sugar syrup (and also reacting to the acid in the syrup), which releases quite a lot of carbon dioxide. Since the sugar syrup is so viscous, the carbon dioxide bubbles can't escape that quickly and the toffee retains it's bubbly structure as it hardens rather fast and traps the bubbles inside. Therefore it is important not to stir too much when mixing in the baking soda, as the bubbles will go flat.

I urge you to try this. It's fun to make and even more fun to eat!

. . .