Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi
.jpg)
Törmäsin yhdessä suosikkiblogeistani omenavoihin (apple butter), joka oli ainakin minulle itselleni täysin uusi tuttavuus. Kyseessä on vähän niinkuin ruotsalaisen äppelmosin rokimpi isoveli, jolla on pilke silmässä ja kaato kainalossa. Tälle tavaralle kun antaa pikkusormen, se vie koko käden ja luultavasti molemmat jalatkin.
Omenavoi (tai omenatahna, miten sitä haluaakaan kutsua) valmistetaan keittelemällä hiljaksiin seosta, jossa on usein omenanpaloja, kuivattua omenaa ja nesteenä tuorepuristettua omenamehua. Seokseen lisätään myös sokeria ja mausteita, kuten kanelia ja vaniljaa. Kun tahnaa keitellään hiljalleen useiden tuntien ajan, sen maut tiivistyvät ja seoksen sisältämät sokerit karamellisoituvat, mistä syntyy omenavoille tunnusomainen punaruskea väri ja hieman paahteinen maku.
Keitin oman omenatahnani käyttäen tätä Bravetartin reseptiä. Valmistin vain puolikkaan annoksen, sillä minulla oli vain pari litraa tuorepuristettua omenamehua käytettävissäni. Seos mahtui juuri mainiosti viisilitraiseen kattilaan. Täyttä annosta varten kannattaa olla kymmenen litran terässammio, jossa sen keittää.
Pakastin syksyllä kotimaisia omenia siivuina ja käytin niitä tähän. Samoin minulla oli toisia (kotimaisia) omenia kuivattuina ja nekin pääsivät uuteen elämään tahnan joukossa. Hommasin vielä kaupasta sellaisen kolmen litran hanatonkan tuorepuristettua omenamehua ja pääsin vauhtiin. Osa mehusta päätyi tosin koemaisteluihin (pitihän se laatu tarkistaa!), joten sekin oli osasyy siihen, miksi keittelin vain puolikkaan satsin.
Omenavoi on erinomaista voidellulla vastapaahdetulla paahtoleivällä, lettujen päällä, juustojen kera, salaatinkastikkeena tai ihan vaan lusikalla suoraan purkista. Itse syön sitä myös hyvällä halulla ruoan kanssa mustaviinimarjahyytelön tai vastaavan paikalla.
Ajattelin yhdistää sen jollain tavalla joulupöytääni, mikäli sitä on silloin enää jäljellä. Luultavasti nostan vain purkin pöytään ja läträän sitä ihan kaikkeen.
Vielä viimeisenä huomautuksena ennen kuin unohdan mainita; jenkkilässä apple cider ei ole omenasiideriä, kuten voisi olettaa nimen perusteella, vaan sillä tarkoitetaan tuorepuristettua omenamehua. Näin ainakin joissain osissa Amerikan Yhdysvaltoja, ja ainakin tuossa oheen linkitetyssä reseptissä.
Vähän hassua kyllä, mutta sellaista se joskus on.
Jos iänikuinen omenahillon keittely alkaa jo tulla korvista ulos, keitelkää ensi kerralla tätä tahnaa. Se kannattaa!
.jpg){kind=spacer}
I came across this awesome apple butter recipe while reading one of my favourite blogs (Bravetart!). I'd never heard of such a thing before and had to give it a go. Turns out it's like the cooler older brother of the swedish äppelmos (apple sauce).
Apple butter is basically just fresh apples, dried apples and fresh apple juice simmered together for hours and hours with some sugar and spices. The resulting product is a darkish reddish brown-colour thick sauce which tastes amazing. The beautiful deep colour is the result of sugars caramellizing during the long cooking period.
It's excellent on buttered toast, as a salad dressing, with cheeses or eaten with a spoon straight out of the jar. I also have it alongside savory dishes, like steaks or similar (or anything really) thus replacing the more traditional blackcurrant jelly. I may serve it on my christmas meal, if there's any left. We'll see.
I should note that the apple cider the recipe calls for is not the alcoholic beverage but freshly pressed apple juice. Apparently in some regions of the States they call it that way. Yes, I too find it quite confusing.
If apple jam is so last season, why not try this instead? You won't regret it, I promise.
. . .