Maapähkinävoi-kauranamuset

Teki mieleni jotain pientä makeaa, jonka vuoksi ei tarvitsisi lähteä erikseen kauppaan. Toinen vaatimus oli, että sen makean olisi suotavaa olla nopeatekoista, sillä sokerihammasta kolotti kovin ja namifiksiä teki mieli kahvin kaveriksi. Selailin sitten kirjanmerkkejäni ja bongasin sieltä nämä Chocochilin maapähkinävoi-kauranamuset, jotka vaikuttivat aika hauskoilta ja helpoilta. 

Kaapistani ei valitettavasti löytynyt kookosöljyä tai kasvimaitoa, joten tein omat namini eläimellisinä, vaikka alkuperäinen resepti on vegaaninen. Kivasti onnistuivat ja pari tällaista riittää taltuttamaan isommankin sokerinhimon, kun ovat sen verran tuhteja.
Käytin vuokina minimuffinivuokia ja ladoin niihin täysiä ruokalusikallisia makeismassaa ja sain 25 vuoallista ohjeessa ilmoitetun 15-20 kappaleen sijaan. Luulen, että reseptin kirjoittaja on käyttänyt isohkoja vuokia. Kannattaa ottaa se huomioon, jos näitä päättää kokeilla, etteivät vuoat yllättäen lopu kesken.

Ovat hyviä! Kannattaa kokeilla esimerkiksi lasten kanssa tehden, sillä valmistus ei vaadi kuin vähän keittelyä ja pikkukätöset voivat mainiosti vaikka mittailla ainekset ja lusikoida seoksen vuokiin. Vaikeinta on malttaa odottaa karkkien jähmettymistä.

I had a craving for something sweet and easy to make. Something for which I didn't have to go buy the ingredients for. I browsed through my bookmarks and found this Chocochili's peanut butter and oatmeal candy-recipe. It's only in Finnish, I'm sorry to say, but take my word for it and believe, that these sweets are quite lovely.

I didn't have any coconut oil or almond milk (or similar) in my cupboard so I had to make do and made these with regular butter and milk. Also I got 25 pieces instead of 15-20, so the original recipe might have called for larger capsules than those mini muffin capsules I used.

These treats are quite tasty and easy to make! Would be perfect to make together with the kids. The most difficult part is when you have to wait for the sweets to set. 

. . .

Vinkkejä leiväntekoon: Vesi ja maito

Yleisin leivänteossa käytetty taikinaneste on vesi. Maitoa ja piimää (sekä muita maitotuotteita) käytetään jonkin verran, mutta maito varsinkin korvataan usein veden ja maitojauheen seoksella. 

Vesi yhdessä jauhojen kanssa muodostaa taikinan elastisen rungon. Vesi liuottaa taikinan vesiliukoiset aineet ja imeytyy jauhojen valkuaisaineisiin aikaansaaden niiden turpoamisen. Paistossa valkuaisaineet luovuttavat sitomansa veden tärkkelykselle, joka liisteröityy lämmön vaikutuksesta ja leivonnaisten kantava rakenne syntyy.

Myös veden ominaisuudet vaikuttavat taikinaan. Suomalainen vesi on yleisesti luokiteltu pehmeäksi satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Kova vesi vaikuttaa suotuisasti leivottavuuteen, sillä kivennäisaineet vahvistavat sitkoa. Pehmeällä vedellä leivottaessa jauhot sitovat vähemmän vettä ja sitko on laadultaan pehmeämpää. Pehmeä vesi vaatii taikinaan enemmän suolaa. Suomessa vedet eroavat lopulta melko vähän toisistaan, joten reseptiikan alueellisuuden kannalta sillä ei ole merkitystä. Sen sijaan muualta maailmalta tulleita reseptejä sovellettaessa taikinan suolapitoisuutta täytyy ehkä nostaa.

Maitoa käytetään taikinanesteenä enää harvoin, varsinkin jos kyse on leipomotuotannosta. Maitojauhetta käytetään hyvin usein korvaamaan tuore maito leipomotuotteissa sen paremman säilyvyyden ja helpomman varastoitavuuden vuoksi.

Ruokaleivissä maitojauheen annostelusuositus on noin 25-50g/kg jauhoja , eli noin 60-100g/ litra nestettä. Silloin kun maitojauhetta käytetään taikinassa maidon koostumusta vastaavana seoksena (100g maitojauhetta/ 1 litra vettä), sen voi ilmoittaa tuoteselosteessa maitona veden ja maitojauheen asemasta.
Sihdattu maitojauhe lisätään taikinaan yleensä jauhojen mukana paakkuntumisen ehkäisemiseksi.

Vedellä valmistettuihin taikinoihin verrattuna,maitojauheen käytöllä on muun muassa seuraavanlaisia vaikutuksia:

• Maitojauheella valmistetut taikinat tarttuvat vähemmän ja ovat helpommin muotoiltavia
• Kaasunpidätyskyky on suurempi, eli käytännössä voivat nousta suuremmiksi ja/tai eivät kärsi niin helposti liian pitkistä nostatusajoista
• Paistoväristä  tulee voimakkaamman ruskea
• Leipä on rakenteeltaan tasahuokoisempi
• Maku on täyteläisempi verrattuna veteen valmistettuun leipään
• Leivillä on suurempi taikinatulos. Taikinanesteen määrää lisätään 400g/1000g maitojauhetta.
• Maitojauhe hidastaa taikinan kehittymistä. Taikina vaatii hieman enemmän vaivausta, mutta toisaalta kestää myös paremmin ylisekoittamista.
• Maitojauhe hidastaa taikinan nousemista. Pidempi lepo ja nostatusaika voivat olla tarpeen. Kylmäleivonnassa tästä ominaisuudesta on hyötyä, sillä silloin hiivan liian varhaista toimintaa halutaan ehkäistä.
• Valmiilla tuotteella pehmeämpi sisus
• Valmiilla tuotteella on parempi ravintoarvo

Maitojauheen jauhoja vahvistava ominaisuus perustuu sen valkuaisaineiden vedensidontakykyyn sekä sen sisältämien kivennäisaineiden sitkoa vahvistaviin ominaisuuksiin. Valkuaisaineilla on myös emulgoiva vaikutus, jolloin ne vaikuttavat tuotteen huokosrakenteeseen tasoittavasti.

En valitse itse puolia veden tai maidon väliltä, sillä on tuotteita, joihin maitotuotteet kuuluvat, kuten piimälippu, mutta toisaalta on tuotteita, joissa se olisi pikemminkin haitaksi, kuten suurihuokoinen artesaanileipä.

Sanoisin, että kannattaa pohtia sitä, millaista lopputulosta tavoittelee ja millaisia ominaisuuksia tahtoo taikinassa olevan ja tehdä sitten päätökset sen pohjalta.

Seuraavana vuorossa: Gluteeni

Sarjassa tähän mennessä:

• Johdanto
• Suola
• Taikinanesteet
• Gluteeni
• Hiiva
• Rasva
• Sokeri 
• Vehnäjauhot 
• Taikinan valmistus 
• Taikinalepo, paloittelu ja ylöslyönti
• Nostatus 
• Paisto

. . .

Joululimppu (pääsiäislimppu)

Joulun aikaan on perinteisesti tykätty syödä makeita ja mausteisia mallaslimppuja. Aika samanlaisia leipiä mitä pääsiäisenä syödään monessakin kodissa. Tai jopa täysin samanlaisia mitä pääsiäisenä syödään.
Kun suoritin leipomoharjoitteluani yhdessä nimettömäksi jäävässä leipomossa reilu vuosi sitten, opin, että ainakaan heillä joululimpulla ja pääsiäislimpulla ei ollut mitään eroa. Joulun alla samaa leipää myytiin yhdellä nimellä ja pääsiäisen aikaan toisella. Pussi vain vaihtui.

Minusta se oli hauska oivallus. Joulun ja pääsiäisen suosikkileivät ovat molemmat sellaisia maltaisen mausteisia makeita limppuja, joten mitä suotta käyttää varoja ja arvokasta aikaa kahden lopultakin aika samankaltaisen reseptin tuotekehittelyyn, kun yhdelläkin oikeasti pärjää. 

Tässä siis resepti joululimpulle, jota pääsiäislimpuksikin kutsutaan.



Nowadays lots of people like to have sweet and spicy malted loaves as a part of the christmas meal. Rather similar to the bread that is eaten traditionally also during easter-time. Or rather, exactly the same bread that is eaten during easter.
While I was doing an internship at a bakery a bit over a year ago, I learned that at least with them, the christmas loaves and easter loaves were baked using exactly the same recipe. Only the packaging and the name were different, but the bread was the same.

I thought it was a fun idea. Why waste money and precious time trying to develop two really very similar kinds of bread when you could just use the one recipe that works in both cases?

So here's a recipe for the sweet and spicy malted christmas loaf that's also known as sweet and spicy malted easter loaf.

Joululimppu / pääsiäislimppu

Malted christmas bread / Malted easter bread

2 limppua / 2 loaves

• 250g kädenlämpöistä piimää  (37C degrees warm buttermilk)
• 250g kädenlämpöistä vettä   (37C degrees warm water)
• 50g tuorehiivaa   (fresh yeast)
• 15g suolaa  (salt)
• 50g  taloussiirappia  (dark treacle)
• 25g ruismallasjauhoa  (rye malt flour)
• 3g jauhettua anista  (aniseed powder)
• 50g ruisjauhoa  (rye flour)
• 300g hiivaleipäjauhoa  (dark wheat flour)
• 500g puolikarkeita vehnäjauhoja  (all-purpose wheat flour)

Lämmitä taikinanesteet kädenlämpöisiksi. 

Liota joukkoon tuorehiiva ja lisää sitten ensimmäiseksi ruisjauho ja ruismallas. Sen jälkeen lisää kaikki muut ainekset, mutta jätä vehnäjauhoista noin kolmannes laittamatta. 

Vaivaa taikinaa hetken, jotta ainekset kostuisivat ja sekoittuisivat toisiinsa. Mikäli taikina on tarttuvaa ja tahmeaa, lisää lopuista vehnäjauhoista sen verran, että saat kimmoisan tuntuisen taikinan aikaan. Mikäli kaikki jauho ei mene, ei haittaa.

Vaivaa taikinaa noin kymmenen minuutin ajan työskennellen tehokkaasti. Voi olla helpompi vaivata taikinaa työtasolla kulhon sijasta.

Kun sitko on kehittynyt hyväksi, anna taikinan levätä kelmulla peitettynä noin vartin verran.

Punnitse taikina ja jaa se kahteen yhtä suureen palaan.

Riivaa taikinapalat pyöreiksi ja laita nousemaan muovin alle leivinpaperoiduille pelleille. Voit suihkauttaa muovin alle pruittauksen vettä elintarvikekäyttöön pyhitetystä sumutepullosta tai ripsottaa sitä leipien päälle hieman sormilla. 

Kun leivät ovat tuplaantuneet kooltaan, voitele ne siirappivedellä (puolet siirappia, puolet lämmintä vettä) ja paista.

Nosta leivät 220C asteiseen uuniin ja käännä paistolämpö samantien 190C asteeseen. Paista leipiä noin 30-35 minuuttia, kunnes pohjaa koputtaessa kumajaa.

Vinkki!

Nostata ensimmäinen leipä 40C asteisessa uunissa luukku kiinni ja toinen muovin alla huoneenlämmössä. Kun uunissa oleva leipä on kohonnut valmiiksi, nosta se ulos ja laita uuni lämpenemään 220C asteeseen pikaohjelmalla (jos sellainen on). Voitele sillä välin leipä siirappivedellä.

Paista leivät yksitellen varsinkin, jos uunisi on yhtään pienempi.

Sillä välin kun ensimmäinen leipä paistuu valmiiksi, toinen leipä nousee rauhassa ja ei vahingossakaan kohoa yli liian pitkän odotusajan vuoksi.

Toinen vinkki on, että vaikka joululeivät ovatkin perinteisesti pyöreitä muodoltaan, voit aivan hyvin muotoilla ne pitkulaisiksi limpuiksi, jolloin saat ne mahdollisesti mahtumaan samaan aikaan uuniin (jos uunisi on riittävän iso).

Warm the liquids to body-temperature and mix in the yeast. Then add the rye flour and the rye malt flour.

After that mix in all the other ingredients, except leave about one-third of the regular wheat flour out. Begin kneading the dough and if it feels sticky, add enough flour to make it smooth and pliable. You don't have to use all the flour.

Keep kneading the dough for ten minutes. It might be easier to do it on a countertop instead of kneading it in the bowl.

When enough gluten has formed, cover the dough with cling film and let it sit for 15mins. Then weigh the dough and divide it into two equally large portions.

Form the pieces into balls and put them onto parchment-covered baking trays to rise. Cover loosely with plastic. You can spritz  a bit of water onto the breads to prevent the surface from drying out, but don't overdo it.

When the loaves have doubled in size, brush them with a syrup glaze (one part syrup,one part warm water) and bake.

Put the bread in a 220C warm oven and immediately turn down the heat to 190C degrees. Bake for about 30-35 minutes or until it sounds hollow when tapping the bottom with your knuckle.

Tip!

Put the first loaf into a 40C oven and let it rise there. Keep the other one on the countertop under a plastic wrap. This way the one in the oven will rise faster. When the one in the oven has doubled in size, take it out and heat the oven to 220C. In the meanwhile brush the loaf with the syrup glaze.

After the first loaf has baked, the secong one should be just about ready to go into the oven and will not have over-risen because of too much resting.

Also, if your oven is a bigger, more roomier model, you might be able to bake the loaves all at once. Just make them long instead of round for better fit.

. . .

Vinkkejä leiväntekoon: Suola

Yksinkertaisimmillaan leipään ei tarvita kuin kolme ainesosaa: jauhoja, vettä ja suolaa. Suola kuuluu leipään erottamattomasti paitsi makunsa vuoksi, myös sen tuotteen muita ominaisuuksia parantavien vaikutustensa ansiosta.

Suola parantaa taikinan ominaisuuksia vahvistamalla sitkoa. Sitkon liukoisuus pienenee, sitko kiinteytyy ja säilyttää paremmin ryhtinsä. Myös sitkon turpoaminen hidastuu, eli taikina kehittyy hitaammin ja taikinalevon tarve lisääntyy,eli se vaatii pidemmän nostatusajan.
Suola parantaa taikinan käsiteltävyyttä ja lisää nostatuskestoa, mikä johtaa suurempaan tilavuuteen valmiissa tuotteessa. Suola myös parantaa tuotteen makua ja paistoväriä sekä pidentää sen säilyvyyttä.


Mikäli taikinasta puuttuu suola, taikina on ryhditöntä ja leviää, nousee epäsäännöllisesti, on tarttuvaa ja pidättää huonosti kaasuja.
Suolattomasta taikinasta valmistettu tuote jää tilavuudeltaan pieneksi, on huokosrakenteeltaan epätasainen ja jää mauttomaksi ja värittömäksi.

Kotileipureiden leivät kärsivät hyvin usein liian vähäisen suolamäärän aiheuttamista ongelmista. Yleisessä jaossa olevat kotileivontaan tarkoitetut reseptit listaavat usein ainesmäärissä 1-1,5tl suolaa puolen litran leipätaikinaan. Se on noin 5-8 gramman paikkeilla ja on ihan liian vähän.

Leivontateknisesti edullisin suolamäärä leipätaikinassa on 1,8% jauhojen painosta. Yleisesti suolamäärä siis vaihtelee noin 25-30g paikkeilla litraa nestettä kohti. Puolen litran leipätaikinaan kannattaakin laittaa suolaa noin 12-15 grammaa.

Liika suola ei myöskään ole taikinalle hyvästä. Jos suolaa käytetään liikaa, taikina on kosteaa ja lyhyttä, eli repeilee helposti, on ryhditöntä, kehittyy hitaasti ja nousee myöskin hitaasti. Valmis tuote on tiheähuokoinen, jää liian hitaan nousun vuoksi helposti tilavuudeltaan pieneksi ja maistuu suolaiselle.

Suolan oikeaan lisäämisajankohtaan on kaksi koulukuntaa.  Yksi joukko ajattelee, että suola pitäisi lisätä taikinaan vasta sekoituksen loppuvaiheessa, kun sitko on jo ennättänyt muodostua, ettei suola vaikuta haitallisesti sitkon syntyyn. Toinen koulukunta taas on sitä mieltä, että suolan vaikutus sitkon kehittymiseen on sen verran pientä, että suolan voi aivan hyvin sekoittaa jauhojen joukkoon jo taikinanvalmistuksen alkuvaiheessa. 

Sitten on vielä koko tämä suola + hiiva-dilemma. Suola (tai sokeri) ja hiiva eivät saisi joutua suoraan kosketuksiin toistensa kanssa. Syy siihen on, että suola ja sokeri ovat hygroskooppisia aineita, eli imevät herkästi itseensä kosteutta ympäristöstään ja mikäli suola tai sokeri asetetaan hiivan kanssa suoraan kosketukseen, suola/sokeri imee itseensä hiivasoluista kaiken nesteen, mikä voi johtaa huomattaviin hiivan toimintahäiriöihin. Tämä vältetään muun muassa siten, että suola ja sokeri sekoitetaan jauhotilkkaan ennen taikinanesteeseen liotettuun hiivaliemeen sotkemista. Pelkästään jo se, että hiiva, suola ja sokeri ovat taikinanesteessä, vaikka olisivat siellä yhdessä, auttaa.

Eli kaikessa lyhykäisyydessään, tarkistakaa käyttämienne leipäreseptien suolamäärät kohdilleen ja välttäkää suolan ja hiivan suoraa kontaktia.


Seuraavana vuorossa: Vesi ja maito

Sarjassa julkaistut viestit:

• Johdanto
• Suola
• Taikinanesteet
• Gluteeni
• Hiiva
• Rasva
• Sokeri 
• Vehnäjauhot 
• Taikinan valmistus 
• Taikinalepo, paloittelu ja ylöslyönti
• Nostatus 
• Paisto

. . .

Vinkkejä leiväntekoon: Johdanto

Mitä kuuluu leiväntekoon? Millaisia raaka-aineita siihen yleensä käytetään ja mitä työvaiheita leivän leivonnassa on?
Koitan parhaani mukaan vastata näihin ja useisiin muihinkin kysymyksiin nyt alkavassa juttusarjassa leivänteon nippelistä.

Kerron erilaisista yleisimmistä raaka-aineista, kuten taikinanesteistä, suolasta ja hiivasta keskittyen lähinnä niiden käyttömääriin ja siihen, mitä ne aikaansaavat taikinassa.
Lisäksi käyn läpi taikinanteon eri vaiheet ja leivän valmistuksen muotoilusta nostatuksen kautta paistoon.

Annan myös muutamia käytännön kikkoja kotileivontaa ajatellen. Tarkoitus onkin keskittyä eniten siihen, kuinka näitä ammattilaisten käyttämiä tekniikoita ja materiaaleja voisi käyttää myös kotona niin, että tuloksena olisi parempaa leipää.


Sarjassa tulossa ainakin seuraavanlaisia aiheita:
(julkaisujärjestys saattaa vaihdella)

• gluteeni
• taikinanesteet
• jauhoista
• hiiva
• rasva
• suola ja sokeri
• lisäaineet leivässä
• taikinan perusteet
• taikinan valmistus
• taikinalepo, paloittelu ja ylöslyönti
• nostatus ja paistaminen

Mikäli sinulla on yllä olevista aiheista jotain kysyttävää,  voit lähettää sen minulle sähköpostitse tai kirjoittaa kommentin alle. En ole leivänteon ekspertti, mutta voin koittaa ottaa aiheesta selvää ja vastata kysymyksiin parhaani mukaan. Tämä juttusarja on minullekin mahtava tilaisuus kerrata leipänippeliäni, palauttaa asioita uudelleen muistiin ja oppia uutta tietoa.

. . .

Ruispiparkakut

Kokeilin tänä vuonna myös ruispiparkakkujen valmistusta. Täytyy todeta, että niitä on tehtävä uudestaankin. Ovat oikein mainioita - varsinkin pikeerattuina.

Minulla on työn alla piparkakkutalo nimenomaan tästä ruispiparkakkutaikinasta, mutta en vielä tiedä, tuleeko siitä valmista tämän vuoden puolella. Minulle iskettiin työkkärin puolelta työnhakuvalmennusta tälle viimeiselle kokonaiselle viikolle ennen joulua ja se on niin intensiivistä, että olen ihan mehut pois sen jäljiltä, enkä jaksa enää juurikaan mitään tehdä kotona. Itse valmennuksesta minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Se on todella hyvin toteutettu. Ajoitus on vain näin jouluvalmisteluiden kannalta haastava.

Onneksi joulu on minulle melkolailla juhla muiden joukossa, joten en ota siitä mainittavaa stressiä. En kuuraa tai puunaa erityisen paljoa, enkä valmista perinteisiä jouluruokiakaan. Minun jouluni tekee (teko)kuusi, jonka koristelen yhdessä tyttöni kanssa ja piparkakut, jotka leivotaan myöskin yhdessä.
Olen hionut tätä onnellisen joulun reseptiäni nyt muutaman vuoden ja täytyy sanoa, että minulle se toimii.


I tried my hand in making some rye gingerbread cookies. I must say, they were excellent! Especially when decorated with royal icing.

I have a gingerbread house under construction, but I'm not too sure if it'll be finished before the year's end. The employment agency put me in a sort of job-hunt coaching class, or whatever it is called in real life, but it is so intensive, I'm over-exhausted when I get home and don't really get anything else done.
The coaching itself is very good and I think it will benefit me greatly. It's just the timing that's a tad difficult.

Fortunately I consider christmas to be a fest among others, so not much stress for me in that respect. I don't clean and scrub like crazy or prepare traditional christmas foods. What brings me the christmas spirit is our (fake) tree, which we decorate together with my daughter and the gingerbread cookies, which we also bake together.
This is my recipe for a happy christmas and it works for me like a dream.

Ruispiparkakut

Rye gingerbread cookies

• 150g voita (butter)
• 135g kidesokeria  (sugar)
• 140g taloussiirappia  (dark sugar syrup/treacle)
• 10g piparkakkumaustetta  (gingerbread spice mix)
• 2 kananmunaa  (eggs)
• 350g ruisjauhoja  (rye flour)
• 7g ruokasoodaa (baking soda)

Kiehauta sokeri, siirappi ja piparkakkumauste. Ota lämmöltä pois. Lisää voi kuutioina ja sekoita, kunnes voi on sulanut joukkoon ja yhdistyy kunnolla siirappiseoksen sekaan.

Anna jäähtyä hieman kättä lämpimämmäksi.

Sekoita joukkoon kananmunat ja sitten jauhot sekä sooda. Saattaa olla, että tarvitset hieman enemmän jauhoja taikinasi joukkoon, mutta se on ok. Taikina ei saisi tuntua tahmealta käsiin, mutta ei kovalta ja kuivaltakaan.

Kääri kelmuun ja anna levätä jääkaapissa vähintään kolme tuntia ennen leipomista tai mielellään yön yli.

Leivo pipareiksi ja paista 200C asteessa 5-7 minuuttia tai kunnes hyvänvärisiä.

Take a pan and measure out the sugar, treacle and gingerbread spice. Bring the mixture to a boil. Then take off the heat and add the butter. Keep stirring until all the butter has melted and the mixture has become homogenous. Let cool until only slightly warm.

Then beat in the eggs using a spatula. Also add the flour and the baking soda. You might need to add in a bit more flour, but that's okay. The dough shouldn't feel sticky but not dry either.

Wrap in some cling film and let sit for at least 3 hours in the fridge or preferably overnight.

Mould into cookies and bake at 200C degrees for 5-7mins or until nice and brown.

. . .

Piparkakkuiset paikkakortit

Leivontafoorumin joulukuinen haaste oli aiheeltaan "Piparinen koriste", ja osallistuin siihen valmistamalla nämä pikeeratut paikkakortit.
Inspiraation sain näistä Julia M Usherin paikkakorteista, joista tein haasteeseen omantyyliseni version. Video on hyvin havainnollistava, kuten Julian muutkin tutoriaalit ovat. Kannattaa kurkata ehdottomasti!

Nämä minun valmistamani paikkakortit koostuvat kolmesta palasta ja on toteutettu kahta eri ympyrämuottia käyttäen. Taustana on isommalla muotilla leikattu pyöreä pipari, johonka kiinnitetään isompaa ja pienempää rengasmuottia käyttäen leikattu piparirengas. Näistä muodostuu nimikylttiosuus, joka sitten lepää pienemmällä muotilla leikatun pyöreän piparin päällä.
Koko komeus on koristeltu pikeerillä muutamassa vaiheessa ja valmistus kestääkin reilun vuorokauden tai parikin kuivumisineen kaikkineen. Näitä on onneksi helppo valmistaa sarjatuotantona, joten isommankaan erän tekeminen ei ole mahdoton urakka.

Toteutin omat paikkakorttini pyöreillä muoteilla, mutta hauskaa vaihtelua voisi saada esimerkiksi neliöillä tai vaikka piparkakku-ukkeleilla. Tärkeintä on, että käytetyssä muodossa on riittävästi pinta-alaa pohjassa, jotta sen saa kiinnitettyä tukevasti alustaan kiinni. Myös alustan muodon suhteen voi olla villi. Sen kanssa voi olla vapaampi, sillä sen on tarkoitus pysytellä litteänä pöytää vasten. Kokeilla voi vaikka tähtiä, kukkasia tai mitä vain.
Tätä kun kirjoittelen tänne, päässäni alkoi vilistää vaikka minkälaisia ideoita erilaisiin kekseistä toteutettuihin paikkakortteihin, jotka voisi tuunata aina juhlan teemaan sopiviksi. Sellaiset sopisivat erityisesti lastenkutsuille ja synttärisankarinkin voisi  värvätä apuun ainakin leikkaamaan keksejä muoteilla.
Kaikenlaisia ideoita. 
Toivottavasti nämä inspiroisivat teitäkin miettimään omia versioitanne, mikäli ette juuri vastaavia toteuttaisikaan.

Leivontafoorumi's December Baking Challenge was all about gingerbread ornaments, but not houses. The idea was to create an ornament out of gingerbread that could be a wreath, a hanging piece, a place card, a table centerpiece or something like that.
I did these gingerbread place cards, that were inspired by these, made by Julia M Usher. Mine share the same basic idea, but are decorated differently. She has a lot of very useful and detailed tutorials, so if you are at all interested in cookie decorating, you should take a look at her videos.

These place cards are made of three pieces: a larger round cookie, a smaller round cookie and a cookie ring made using the two round cutters.
I used round cookie cutters, but this project would work out just fine with almost any other shape. The most important thing is that there needs to enough (flat) surface on the base of the cookie, where you glue it with royal icing to the cookie acting as a stand. With the stand you can be more adventurous as basically any shape will do for that. Symmetrical shapes, such as stars, flowers, plaques or squares would be ideal. Just don't make the stand too narrow, as that increases the possibility of the place card toppling over.
The more I write about this now, the more ideas are crowding my head. You could so customize these to suit a party theme -especially kids parties!

Pipariset paikkakortit

Gingerbread place cards

• piparkakkutaikinaa  (gingerbread dough)
• kaksi pyöreää muottia, esim 6- ja 8-senttiset  (two round cookie cutters, for example 6- and 8cm in diameter)
• #0 tai #00 pyöreä tylla  ( plain piping tip) 
• pursotinpussi  (pastry bag)
• valkoista pikeeriä  (white royal icing)
• valinnaista elintarvikeväriä  (food coloring of your choice)
• kapea elintarvikekelpoinen sivellin  (a small food-safe paint brush)

 Tee näin:

Kaulitse piparkakkutaikina noin 2mm paksuuteen. Ota siitä isommalla muotilla kaksi ympyryrää jokaista tarvitsemaasi paikkakorttia varten. Aseta puolet ympyröistä yhdelle leivinpaperoidulle pellille ja paista ne sellaisenaan 200C asteessa noin 5-7 minuutin ajan tai kunnes ovat saaneet sopivasti väriä.

Ota sitten loput ympyröistä, aseta ne leivinpaperoidulle pellille ja leikkaa sitten pienemmällä ympyrämuotilla keskustasta pala pois. Irroita keskustat varovasti irti ja siirrä nekin omalle leivinpaperilleen. Paista pienempiä ympyröitä noin 4-6 minuuttia ja renkaita 3-5 minuuttia tai kunnes hyvänvärisiä. Anna jäähtyä täysin ennen siirtämistä.

Kun piparkakut ovat jäähtyneet, valmista valkoinen pikeeri käyttäen suosikkiohjettasi. Pikeerin tulisi olla sellaista, että se pysyy muodossaan, mutta on kuitenkin tarpeeksi pehmeää, että sitä voi vielä käyttää keksien tulvauttamiseen. Voit aina myös valmistaa kahta eri paksuista pikeeriä, mikäli se tuntuu sinusta luontevammalta tavalta toimia.

Rajaa ja tulvauta isommat keksiympyrät valkoisella kauttaaltaan. Aseta piparkakkurengas pikeerin päälle, kun pikeeri on vielä märkää. Paina varovasti paikoilleen, mutta älä niin kovaa, että pikeeri valuisi reunoilta.
Tee näin kaikille paikkakorteille. Anna kuivua seuraavaan päivään tai vähintään kuusi tuntia.

Sillä välin voit koristella jalustakeksit.

Rajaa pienempien keksiympyröiden keskelle noin 3cm halkaisijaltaan oleva ympyrä pikeerillä. Älä täytä sitä (vielä), vaan jätä keskusta tyhjäksi. Koristele jalustakeksien reunukset valitsemillasi koristekuvioilla, kuten lumihiutaleilla tai vastaavilla. Jätä kuivumaan seuraavaan päivään tai vähintään kuuden tunnin ajaksi.

Seuraavana päivänä (tai kuuden tunnin kuluttua) koristele paikkakortit loppuun.

Ota elintarvikeväriä ja maalaa sillä paikkakorttien keskustoihin kunkin saajan nimet. Voit myös käyttää värillistä pikeeriä tai elintarviketussia, jos et omista elintarvikekelpoisia siveltimiä. Voit maalata/piirtää/pursottaa myös joitakin pieniä koristekuvioita nimen viereen.

Rajaa vielä renkaan sisäreunus pienillä pisteillä.

Käännä sitten reunustettu nimilaattapiparkakku ympäri ja koristele halutessasi myös nurja puoli valkoisella pikeerillä. Vain oma luovuutesi on rajana ja voit tehdä esimerkiksi lumihiutaleita, kukkia tai pitsikuvioita, kuten minä tein. Anna takaosien kuivua taas joko seuraavaan päivään tai vähintään kuusia tuntia.

Lopuksi ota jalustapiparkakut ja nimikylttipiparkakut ja kiinnitä ne toisiinsa pikeerillä.

Täytä sopivan paksulla pikeerillä jalustapipareiden keskustat ja aseta nimikylttipiparkakut märkään pikeeriin pystyyn. Koita asetella se paikoilleen niin, ettei se kippaisi nurin. Tue purkeilla ja purnukoilla tarvittaessa. Omat kylttini pysyivät ilman tukia nätisti pystyssä. Anna kuivua hiplailematta vähintään kuusi tuntia tai mielellään seuraavaan päivään.

Jos haluat, voit vielä ihan viimeiseksi koristella nimikyltin kylkiä pikeerillä, mutta se ei ole välttämätöntä.

Roll the gingerbread dough to about 2mm thickness. Using the larger round cutter, cut two round cookies per every place card you want to make. Place half of the cookies onto a baking sheet covered with parchment paper and bake them at 200C degrees for about 5-8 minutes.
Then take the rest of the round cookies and place them onto another baking sheet covered with parchment. Take the smaller round cutter and cut away the middles of every circle, leaving only the edges. Carefully peel off the centres and place them onto a third parchment. Bake the smaller rounds for about 4-6 mins and the rings for about 3-5 mins. Let cool completely before transferring onto a plate or wire rack.

Then prepare the royal icing using your favourite recipe. It should be thick enough not to spread too much when piping but flowing enough to be suitable for flooding. Or you could always prepare two batches, if you wish.
Line and flood the larger round cookies with the royal icing. Place the cookie ring onto the still wet royal icing and press very gently for it to stick. Let dry for at least six hours or until the next day.

Meanwhile, decorate the smaller round cookies.
Pipe a circle, about 3cm in diameter, to the centre of the cookies. Do not flood the centre circle (just yet), but pipe decorations to the edges of the cookies. Let these sit for at least six hours too, or until the next day.

After the royal icing has hardened, finish decorating the place cards.
Take some food coloring and the small brush and paint the names onto the centres of the cookies. You can also use a different color royal icing and pipe the names on or write them using an edible ink marker. You can also paint/pipe/draw some decorative motifs next to the names.
Then dot the inside of the ring with royal icing.

Then turn the cookie over and pipe some decorations onto the back of the cookie. I did some lace-inspired designs, but you can pipe anything you wish to.
Let the royal icing dry for at least six hours before moving onto the assembly.

Assemble the place cards  using royal icing as a glue. Flood the centres of the smaller round cookies and place the larger one upright into the wet icing.Try to place them so, that they remain upright without any outside support, but if they feel like they will topple over, use cans and bottles to prop them up until dry.
I got mine to stay upright quite easily without any need for support structures, so it is possible. Let sit and dry without poking or touching for at least six hours and then you are ready to go.
 If you want, you can decorate the edges of the larger cookie, but I dont think that is absolutely necessary.

. . .

Cinder toffee

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Mainitsin aiemmin vähän kuin sivulauseessa, että valmistimme ystäväni kanssa Itsenäisyyspäivänä cinder toffeeta.
Kyseessä on peribrittiläinen makeinen, jota on maisteltu sielläpäin erityisesti Guy Fawkesin Yön aikaan, vaikka en usko sen rajoittuvan pelkästään siihen.

Koitin löytää tämän makeisen historiasta edes jotain tietoja, mutta se osoittautui sangen hankalaksi. Yksi tiedonpätkä väitti cinder toffeen syntyneen 1900-luvun alussa, mikä vaikuttaa kohtalaisen uskottavalta. Ruokasooda oli siinä kohtaa ollut markkinoilla joitakin kymmeniä vuosia, joten heittoa ajankohdassa lienee korkeintaan sen verran. En asettaisi päätäni vadille tämän puolesta, sillä syntytarinat ovat aika usein, no, tarinoita ja legendoja.

Cinder toffee on suosittua Iso-Britanniassa, Kanadassa, Uudessa-Seelannissa ja tietyissä osissa Amerikan Yhdysvaltoja. Muualla maailmassa se on tuntemattomampi ilmestys. Nimiä tälle makeiselle on kertynyt enemmän kuin laki sallii. Yleisimpiä nimityksiä cinder toffeen lisäksi ovat muun muassa honeycomb, sea foam, hokey pokey ja sponge toffee.

Ystäväni tutustui tähän makeiseen poiketessaan Englannissa ja toi sitä purkillisen mukanaan. Nyt kun vietimme Itsenäisyyspäivänä pikkujoulua, ohjelmaamme kuului myös toffeen keitto. Ystäväni oli kaivanut meille muutaman reseptin valittavaksi ja otimme sieltä parhaan kuuloisen käyttöön. Elvyttelin jälkikäteen etsivänkykyjäni hakemalla netistä sen reseptin, jotta voisin linkittää sen teillekin. Linkki käyttämäämme reseptiin tässä. 

Cinder toffee on yksinkertaisimmillaan sokeria, siirappia ja ruokasoodaa. Linkittämässäni ohjeessa käytetään lisäksi myös vaniljaa ja vesitilkkaa.
Toffeen kantava ajatus on, että 150C asteiseksi keitetty sokeri-siirappiseos kuohautetaan vaahtoavaksi lisäämällä sen joukkoon ruokasoodaa. Sokeri jähmettyy niin nopeasti, että vaahtomainen rakenne jää pysyväksi ja valmis toffee on täynnä hauskoja kuplia.
Vaahtoaminen perustuu kahteen tekijään. Ruokasooda (joka on emäs) reagoi happaman siirapin kanssa, mistä syntyy hiilidioksidia. Suuremman reaktion aikaansaa kuitenkin ruokasoodan hajoaminen kuumassa sokerisiirapissa, mistä syntyy myös iso määrä hiilidioksidia. Hiilidioksidikuplat eivät pääse tahmean siirapin läpi kovin nopeasti ja seos ennättää pääosin jähmettyä ennen kuplien lässähtämistä. Toffeeta valmistettaessa onkin tärkeää saada sooda sekoitettua huolellisesti joukkoon, mutta seosta ei pidä hämmennellä yhtään enempää, etteivät kaasukuplat rikkoutuisi.

Maullisesti on tärkeää, että toffee sisältää jotain hapanta tasapainottamaan soodan emäksisyyttä. Vaalea siirappi noin yleisesti ottaen riittää siihen, mutta jos haluaa varmistaa, ettei sooda maistu lopullisessa tuotteessa, voisi ohjeen vaalean siirapin korvata vaikka neljänneksen mitalta tummalla taloussiirapilla tai niin, että vaihtaa vaikka kymmenen grammaa vedestä viinietikaksi. En lähtisi tekemään tätä toffeeta glukoosisiirapista, sillä siinä ei ole riittävää paahteista makua, mikä minusta kuuluu tähän toffeeseen. Makeisessa on ohjeen mukaan tehtynä aavistuksenomainen soodan maku, mutta minusta itsestäni se ei ollut lainkaan epämiellyttävä. Yllä mainitsemiani kikkoja voi koittaa käyttää, jos sooda maistuu suussa kovin pahalle pieninäkin määrinä. Kyse on kuitenkin vain neutraloitumattomasta emäksestä, jonka voi hoitaa pienellä happolisällä.

Menipäs tämä nyt yhtäkkiä kovin tieteelliseksi. Ehkei se haittaa.
Cinder toffee on hyvin mielenkiintoinen ja maukas makeinen ja sitä kannattaa testata ehdottomasti.

I mentioned earlier that I made some cinder toffee together with a friend.
It's a lovely sweet and quite easy to prepare.

I tried to dig out some information about it's history, but had very little success. One source claimed that it was invented in the early 1900's, which I find quite believable. Baking soda had by then been commercially available fow a few decades, so it's possible. I wouldn't bet on my head, though, as stories of births and beginnings are often, well, stories.

My friend became acquainted with cinder toffee while traveling in England. Since then she has wanted to recreate the wonderful sweet she fell in love with. We used this recipe from allrecipes for our experiment.

The fun bubbling effect is caused by baking soda breaking apart in the super-hot sugar syrup (and also reacting to the acid in the syrup), which releases quite a lot of carbon dioxide. Since the sugar syrup is so viscous, the carbon dioxide bubbles can't escape that quickly and the toffee retains it's bubbly structure as it hardens rather fast and traps the bubbles inside. Therefore it is important not to stir too much when mixing in the baking soda, as the bubbles will go flat.

I urge you to try this. It's fun to make and even more fun to eat!

. . .

Minikokoiset tähtitortut

Minikokoisissa tähtitortuissa on sitä jotain! Ne ovat suorastaan syötävän suloisia ja täydellisiä pieniä suupaloja.

Näiden valmistaminenkin on helppoa. Otetaan tavallisia torttutaikinalevyjä ja kaulitaan niitä suunnilleen puolta ohuemmaksi säilyttäen kuitenkin koko ajan levyn mittasuhteet suunnilleen samanlaisia. Sitten levy leikataan kahdeksaan pieneen neliöön, leikataan vinot viillot kulmiin ja taitetaan sakarat keskelle, kuten tavan tortuissakin. Voidellaan sakaroita kevyesti ja lopuksi pursotetaan tai lusikoidaan luumumarmeladia tortun keskelle.
Paisto 190C asteessa noin kymmenen minuutin ajan.

(Tässä vielä kuvallinen muistutus tähtitorttujen tekoon.)

Kun levyä kaulitaan ohuemmaksi, torttu ei turpoa uunissa niin voimakkaasti ja se säilyttää mittasuhteet samanlaisina kuin isommissa versioissa. Lisäksi paksummasta taikinasta minitorttujen muotoilu voi olla huomattavan haastavaa.

(Tätä kirjoittaessani oli pakko kaivaa pakkasesta viimeiset levyt torttutaikinaa ja kunhan sieltä sulavat, aion tehdä vielä joulutorttusia itselleni lisää. Ei uunituoreen tähtitortun voittanutta! Ainakaan just nyt.)

These traditional puff pastry pinwheels are even more perfect when mini-sized.
They are easy to make, too!
Just take some puff pastry rectangles (those that yield two regular-sized pinwheels) and roll them out until about halfway thinner. Try to retain the rectangular shape. Cut into eight small squares. Make the diagonal cuts to the edges and shape into a pinwheel. Paint lightly with eggwash,  then pipe (or spoon) some plum marmalade to the center.
Bake at 190C degrees for about ten minutes.

(Here's some pictorials on how to cut and fold the pinwheels.)

When you roll the puff pastry thinner, the mini-sized pinwheels don't puff up in the oven as much as the regular ones do. That means that the mini-pinwheels have the same dimensions and relative puffiness as their regular-sized counterparts. Also, it might be a tad difficult to try and bake mini-pinwheels out of the thicker dough as it might not bend that prettily in such a small scale.

(While I was writing this, I got a huge craving for these pastries and I just had to go dig through my freezer to find those last puff pastry rectangles. As soon as the dough has thawed enough, I shall bake myself a few pinwheels to enjoy fresh from the oven. My best idea today, I think.)

. . .

Ihan parhaat pikkujoulut

Järjestin pienet iltamat ystäväni kanssa ja juhlimme pikkujouluja kahdestaan ilman lapsia. Teki niin hyvää saada viettää vähän aikuista aikaa yhdessä taas vaihteeksi.
Kuvia on huomattavan vähän, sillä kun saimme syötävät pöytään, olimme molemmat niin nälkäisiä, että iskimme vain pöydän antimiin kiinni välittämättä mistään muusta. 

Suolaisiksi tarjottaviksi valitsin leipää runsaalla valikoimalla erilaisia päällisiä. Meillä oli sekä vaaleaa että tummaa leipää ja niiden päälle valikoima erilaisia kasviksia, leikkeleitä, juustoja, ja ystäväni valmistamaa lohirullaa.

Makeina herkkuina meillä oli piparkakkutarteletteja Bailey's-ganachella ja valkosuklaavaahdolla, marenkipesäleivoksia, piparkakkuja ja minikokoisia tähtitorttuja.

Omenavoi osoittautui parhaaksi ystäväksemme illan aikana. Sitä läträttiin surutta sekä juuston, lihan, kasvisten ja kalan päälle että marenkileivosten uumeniin. 
Mutta paras kaikista käyttötarkoituksista oli laittaa siitä bellinit.
Juomana meillä oli pari pulloa kuohuviiniä, joista toisen nautiskelimme bellinien muodossa. Ystäväni ihastui omenavoihin niin, että sai rakkaudenhuumassaan ajatuksen kokeilla tehdä siitä belliniä ja se toimi kuin unelma.
En voi kyllin ylistää kuivan kuohuviinin ja omenavoin yhdistelmää. Kannattaa testata.

Päivä oli kyllä ihana muutoinkin kuin vain ruokailun merkeissä. Valmistimme hauskaa cinder toffeeta, koristelimme muutaman piparkakun, kudoimme ja paransimme maailmaa tai vähintäänkin omia itseämme. Parhautta!
Nyt on taas sellainen olo, että jaksaa vaikka mitä, kun sielu on hetken levännyt hyvässä seurassa.

I threw a pre-christmas party together with my dear friend. It was so nice to have some time together without the kids and without any hurry.
There aren't that many pictures, because when we finally got the table laid, we were so hungry, we just sat down and concentrated on the food rather than anything else.

For savories we had some bread with different toppings. We had vegetables, meats, cheeses and some fish.
For sweet treats we had gingerbread tartelettes with Bailey's ganache and white chocolate mousse, meringue nests, gingerbread and mini-sized puff pastry pinwheels with plum marmalade (joulutorttu).

Apple butter proved to be our best friend and we spread it on everything. Everything.
My friend fell in love with the stuff and had the best idea ever. Apple butter bellinis. They were so good, I can't even begin to describe it. You just have to try them out.

But the day wasn't just about having a meal. We made some cinder toffee, decorated a few gingerbread cookies, knitted and made the world, or at least ourselves a little bit better by chatting about important things. I had the best time.

Omenavoi-bellini

Apple butter bellini

1 annos / 1 serving

• 3tl omenavoita  (3tsp apple butter)
• noin 100ml kuivaa kuohuviiniä  (dry sparkling wine)

Lusikoi korkeaan, kapeaan lasiin kolme kukkuraista teelusikallista omenavoita. Kaada varovasti lasi täyteen kuivaa kuohuviiniä. Sekoita lusikalla tasaiseksi. Anna asettua hetken aikaa ja nauti.

Spoon the apple butter in a flute glass. Carefully pour the sparkling wine into the glass. Mix until homogenous. Let sit for a little bit and then enjoy.

. . .

Kaakaokiille

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Eräs lukija kysyi käyttämäni kaakaokiilteen reseptiä, joten päätin kirjoittaa sen omaksi viestikseen.

Kaakaokiille on kaakaopohjainen, makea ja pehmeäksi jäävä kuorrute, jonka tunnusmerkkinä on peilin lailla kiiltävä pinta. Kiiltävyys saavutetaan lisäämällä kuorrutteen joukkoon glukoosisiirappia ja liivatetta. Liivatteen avulla myös saadaan aikaan toivotunlainen paksuhko rakenne. 

Kaakaokiillettä käytetään pääasiassa leivosten ja kakkujen kuorruttamiseen. Mikäli tarkoituksena on kuorruttaa mousseleivoksia tai -kakkuja, kannattaa antaa niiden sulaa ensin ainakin puolittain, ettei sulamisprosessissa vapautuva kosteus sitten aiheuttaisi ongelmia kiilteeseen. Kuorrutin alla olevassa kuvassa näkyvän kakun jäisenä ja muutaman tunnin kuluttua siitä kiille ei ollut enää reunoilta kovin kauniin näköinen, vaan valuskeli vähän miten sattuu.

One of my readers asked if I could share the recipe for cocoa mirror glaze.
Cocoa glaze is sweet, soft and has a very beautiful shine to it. The mirror effect is achieved by using glucose syrup and gelatin in the mixture. The gelatin also acts as a thickener.

The mirror glaze is most often used to cover cakes and small pastries such as chocolate bombes. If covering a mousse cake with the glaze, let the cake defrost at least half-way before glazing. In the defrosting process quite a bit of moisture condensates to the surface of the cake and that can make the glaze runny. This happened to me when I glazed the cake in the picture above, while it was still frozen.

Kaakaokiille

cocoa mirror glaze

• 30g kylmää vettä (cold water)
• 4g liivatejauhetta (gelatin powder)
• 65g kidesokeria (sugar)
• 40g vettä  (water)
• 90g glukoosisiirappia  (glucose syrup)
• 40g tummaa kaakaojauhetta  (cocoa powder)
• 40g kermaa  (cream)

Mittaa 30g vettä ja liivatejauhe kuppiin. Sekoita sekaisin ja jätä turpoamaan.

Mittaa sitten kidesokeri, 40g vettä, glukoosisiirappi, kerma sekä kaakaojauhe pieneen kasariin tai kattilaan ja kuumenna keskilämmöllä samalla sekoitellen kiehumispisteeseen.

Kaada seos tiheän siivilän läpi puhtaaseen astiaan. Lisää liivate sekoittaen huolellisesti.
Anna jäähtyä rauhassa, kunnes seos saavuttaa halutunlaisen paksuuden.

Säilyy viikon jääkaapissa tai pakkasessa useamman kuukauden.

Jos otat kiilteen käyttöön kylmästä, lämmitä se kattilassa varovasti, kunnes se on kauttaaltaan tasaista ja sulaa ja sitten anna taas jäähtyä haluttuun koostumukseen. Älä pakasta kerran sulatettua seosta enää uudestaan.

Ole varovainen sekoitellessasi kiillettä, ettet tee joukkoon ilmakuplia, jotka huonontavat ulkonäköä.



Measure out 30g of water in a cup, add the gelatin powder, mix and leave to soften.

Weigh the other ingredients into a small pan and put over medium heat. While stirring gently, heat the mixture to the boiling point. Then take a clean bowl and sieve the mixture into it. Add the gelatin and mix well.
Then let the mixture cool until it reaches the desired temperature and consistency.

Will keep for about 1 week in the fridge or several months in the freezer.

Be careful not to mix the glaze too violently as airbubbles are not desirable.

. . .

Kuplia kakkuun

Paha Kakku-blogi on muuttanut!

Blogin uusi koti sijaitsee osoitteessa www.pahakakkubakery.fi

Osallistuin Leivontafoorumin marraskuiseen haasteeseen, jossa ideana oli ottaa rajatun aikaraamin sisältä vanhasta haasteesta makea leipomus ja toisintaa se reseptiä muuttamatta. Ihastuin tähän sateenkaaren värisillä gelatiinipalloilla koristeltuun kakkuun niin, että oli pakko kokeilla itsekin sellaisen valmistusta. Lisäksi liivatepallojen valmistus oli kutkuttanut mielessäni jo pidemmän aikaa, joten senkin puolesta tartuin haasteeseen ja reseptiin melko hanakasti.

Kakun valmistus oli helppoa ja sujui ripeästi, sillä se tehtiin kääretorttupohjaa käyttäen. Yleensä haluan leipoa ihan kakku-kakun, mutta torttupohjat toimivat pinteessä ihan ok ja ovat ainakin nopea ratkaisu, jos ajan kanssa on riittävyysongelmia. Laitoin kakun pintaan massan ja koristelin helman pikeerillä. Sitten laitoin pallot paikoilleen ja valmista oli. Liivatepallojen tekoa lukuunottamatta tämän luomuksen kanssa ei kauaa nokka tuhissut.

Tässä kuvassa valmistamani pallot ovat yön kovettumisen jälkeen ilmapallot edelleen sisällään.  Pallojen valmistukseen löytyy havainnollistavat ohjeet täältä. Idea on kuitenkin yksinkertainen: Liivate turvotetaan vedessä, lisätään joukkoon väriainetta ja sulatetaan varovasti mikrossa. Sitten valmiiksi pumpattujen ilmapallojen pintaan levitetään sulaa liivateseosta, valutellaan ja laitetaan kovettumaan. 

Halusin palloista erikokoisia, joten pumppasin käyttämäni vesi-ilmapallot muutamaan eri kokoon aika summittaisesti. Vesi-ilmapallot ovat todella hankalia puhaltaa (varsinkin tällaiselle, jolla on vaikeuksia puhaltaa tavallisiakin palloja), joten suosittelen lämpimästi pumpun käyttöä. Pallot hirtin kiinni kunnon solmulla, etteivät ne lytistyisi ennenaikaisesti ja sitten ryhdyin toimeen. Läträsin liivatteella kolme kerrosta kuhunkin palloon ja kuivattelin kerrokset aina välissä. 
Homma oli huomattavan hidasta, joten tällaisia koristeita en välttämättä lähtisi ammattikeittiössä tekemään. Nyt kuitenkin osaan tämänkin tekniikan ja onhan se ainakin ihan mielenkiintoinen ja hauska tällaisessa yksittäisessä vapaa-ajan projektissa.

Kun pallot olivat kuivuneet yön ajan rutikuiviksi, leikkasin ensin solmun kohdalta pallon puhki. Sitten kuorin varovasti pallon liivatekuplan sisältä pois. Lopuksi pystyin halutessani trimmaamaan aukkoa isommaksi, kuten tässä olin tehnyt. Terävillä saksilla liivatteen leikkaaminen on helppoa.

Lisäsin liivatteen joukkoon väriaineen lisäksi myös helmiäisjauhetta. Erityisesti siniset ja lilat pallot onnistuivat hyvin. Ne olivatkin loppupään tuotoksia ja siihen mennessä olin päässyt aika hyvin jyvälle pallojen teosta.

Sitten kakku. Se oli sellainen peruskauraa oleva vadelmainen kääretorttupohjasta kasattu juttu, mutta en valitettavasti halua suositella ohjetta. Noudatin haasteen sääntöjä pilkulleen ja valmistin leipomukseni reseptiä tarkasti noudattaen, mutta valitettavasti se ei ollut minusta erityisen hyvänmakuinen. Olisin tehnyt monia asioita itse eri tavalla, jos haaste olisi sallinut.  Klassinen esimerkki siis kakusta joka oli päältä kaunis, mutta sisältä silkkaa silakkaa.

Mutta välillä noita tulee vastaan. Joko niitä, että itsellä menee makupaletti hetkeksi henkiseen ruttuun ja asiat eivät toimikaan yhdessä, kuten piti tai sitten asiakkaan toiveet (vaatimukset) ovat vähintäänkin jännittäviä ja sitä makujen kakofoniaa voi kuvailla kaunistellen "eksoottiseksi".

Mutta ainakin kakun valmistus oli hauskaa! Opin uuden tekniikan ja voinen sitä hyödyntää varmasti johonkin projektiin joskus. 

I took part in Leivontafoorumi's November challenge in which we were supposed to choose a sweet bake from older challenges from a certain time frame and reproduce it following the recipe to the letter. I fancied this rainbow-hued gelatin bubble-covered cake so much, that I had to try it out.

Making the gelatin bubbles is fairly easy. The principle is, that you cover some small balloons with melted and coloured gelatin and leave them to sit until the gelatin has hardened (which basically means overnight) and then remove the balloons. After that you can cut them with your scissors, if you want and attach them to your cake. You can find some instructions here.

I do not recommend using the cake recipe for anything as it didn't taste that nice. I followed the rules and baked the cake using the original recipe, but in my opinion it isn't good. Sometimes these things happen.
There might be a temporary flaw in my flavor palette and I produce a monstrosity myself or there might be a customer that's fixated to a certain flavor-pairing that's not that great together. Either way, horrible cakes happen occasionally to everyone.
But I'm not taking that too seriously since this was only a challenge bake and not an order. And hey, at least I now know how to make those fun gelatin bubbles!

. . .